Oletteko huomanneet, että lähes kaikissa erilaisten naisvartaloiden hyväksymistä käsittelevissä nettikeskusteluissa on aina mutta perässä? Keskustellaan siitä, että olisi hienoa, jos kaikki saisivat hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat – tämä lauseen jälkeen alkaa yleensä tämä pieni häntäosa:

…mutta jos on paljon ylipainoa niin onhan se tosi epäterveellistä ja epämukavaa ja hikoiluttaa ja vaatteitakin on vaikea löytää. Että jos sitä ylipainoa on, niin kannattaahan sitä vähän syömisiään katsoa ja välttää sitä lähikebulaa, ihan terveyden nimissä.

Öööhh, niin? Mitä sitten tapahtuu, jos ylipainoinen rakastaa itseänsä ilman muttia? Unohtaa ikävästi, että ”läski, muistathan aina laihduttaa”. Mitään pahaa ei tapahdu, jos hyväksyy itsensä ilman muttia. se on varmaa. Jos huono olo vaivaa, sille kannattaa tehdä jotain, eikä jäädä tuleen makaamaan. Jos ei tee, niin tekee sitten, kun pystyy. Ei sen takia kannata inhota itseään tai olla rakastamatta omaa ainutkertaista elämäänsä.

Unsplash.com/Pierre-Olivier Bourgeous

Siskoni totesi seuraavasti bikinikunnosta: ”Mä en ole kyllä bikinikunnossa, oon vaan lihonut. Tää mekko ei todellakaan oo armelias, mutta toimikoon tää nyt julkisena walk of shamena mulle, tää mekon kaa kulkeminen. Mun suunnitelma on levittää runsaasti itseruksettavaa, koska ruskettunut läski on herkumpaa.” Perään röyhkeää naurua molemmilta. 

Unsplash.com/Paula Borowska

Ylipainosta keskustelu oikeutetaan ”terveyshuolella”. Sovitaanko nyt niin, että ihan jokainen tietää seuraavat asiat epäterveellisiksi:

1) tupakointi

2) jos painaa 200kg ja on ihminen eikä delfiini

3) jos vetää kossupullon päivässä

Eli voidaan huokaista helpotuksesta ja luottaa siihen, että suurin osa tämän joo tietää. Sitä ei tarvitse erikseen kirjoittaa. MUKAAN LUKIEN MINÄ. Joten WHATEVER. 

Koko asia tuli mieleen ihan omista blogiteksteistäni, kun lueskelin niitä. Silmääni pisti jossain vaiheessa tekstien sekaan ujuttautuneet runsaat ja usein toistuvat huomiot ulkonäöstä, terveellisyydestä ja painonhallinnasta.

Olen kirjoittanut parikin tekstiä omasta kehosuhteestani, koska se asia on mietittänyt mua. Pohdin, että joko kirjoitan ihan rehdisti mun kuntoilujutuista, enkä jaksa edes miettiä mikään ruokasäästökikkailun ohessa painonhallinta- tai kauneusihannenäkökulmaa. Yritän karsia niitä ujutettuja (freudilaisia) kommentteja teksteistäni jatkossa, koska jotenkin rassaa se pirun ”kunhan on aina vastuullinen ja muistathan aina laihduttaa jos olet liian läski ja kyllä sitten halvallakin saa kivasti terveellistä että terveisiä sinne teehooällään vaan ja niinnnnoo onhan ne ranskikset halpoja mutta kyllä se parsakaalikin kivasti köyhää täyttää mahassa.” 

Haluan vapautuksen vapaa-aikanani vastuullisesta terveysasiasta. Kiitos ja huhhuh, kylläpä helpotti!