Mietin rehellisesti suhdettani rahaan ja säästämiseen. Mun täytyy tunnustaa; mä en pidä säästämisestä. Erilaiset rahankäyttöohjelmat, joissa maalaillaan kauhea tulevaisuus tuhlareille ja kehotetaan harmaissa jakkupuvuissa perehtymään osakesijoittamiseen ei ole muuttanut tätä asennetta, joka mulla on syvällä sisimmässäni. Säästämistä lahjakkaampi olen taiteilemaan ja laskeskelemaan rahani käyttökohteisiin, kuin huolellinen mosaiikintekijä. Tuo pala tuonne, tuo tuonne ja tadaa, mä voin hankkia hajuveden ja käydä syömässä. Mulle säästäminen tuntuu samalta kuin tyhjän kohdan jättäminen mun hienoon mosaiikkiin. 

Mun mosaiikki. 

Törmäsin varsin hilpeään pätkään, jossa Toosa-TV:ssä ohjelmaa Kirsi ja Himoshoppaajat parodioidaan Kiinteistökuningatar Kaisan kustannuksella – kuka muu olisi herkullisempi hahmo? Jos raha-asiat ahdistavat, klikatkaa linkkiä tästä ja katsokaa varsin piristävä video; miksi Kaisa saa sijoitusneuvojan ostamaan uuden tyynyt ja miten Kaisa näkee uuden loisteliaan tulevaisuuden ilman velkoja? Hihhih. 

Henkinen Kaisa.

Mulle tuhlailu tuntuu edustavan iloista ja huoletonta tapaa suhtautua elämään. Miksei pätäkkää säästössä voisi edustaa samaa huolettomuutta? Säästämiseen liittyy tylsiä mielikuvia. Mä haluaisin hylätä ajatukset harmaista jakkupuvuista ja nöyristä jonottajista pankin konttorissa. Ilkeästä Roope Ankasta. Parhaat säästäjät ovat usein myös pakon edessä säästeliäitä, pienituloisia. Heiltä saa parhaat kikat ja vinkit. Mitä hilpeitä mielikuvia voisi liittyä säästämiseen? 

Ainakin yksi virkistävä ja adrenaalia aikaansaava ajatus on se, että olemalla säästeliäs ja kulutustietoinen on ovela. On tyhmää maksaa liikaa. On tyhmää haalia turhaa kamaa. On voitokas fiilis saada jotain tarvitsemaansa edullisemmin, on voitokas fiilis välttää itselle turhien asioiden hankkiminen. Kukaan ei voi sanoa, mikä on kellekkin turhaa ja mikä ei – jokainen voi miettiä sen itse – mutta siitäkin saa hyvän fiiliksen, että pystyy välttämään haluamisen. Mä haluan, mun on saatava, pakko saada, muillakin on. Välttämällä haluamisen olet sahannut mainosmiestä linssiin, että siitäs saitte, en langennut ansaanne. Ai niin, ja olen sahannut myös tätä inhaa kulutusyhteiskuntaa linssiin. Siitäs sait, kulutusyhteiskunta. Miltäs sitten tuntuu, kun lähetän kaikki rahani hyväntekeväisyysjärjestöille? Hmmmmm, jotka saattavat tuhlata rahani mainosmiesten tuotteisiin ja ollaan taas samassa jamassa, ääh, tuhlaan itse omat pennoseni trikootoppeihin. Raha on valtaa.

Vastuullinen kuluttaminen voi saada aikaan huomattavaa ylemmyydentuntoa, joten ollaan varovaisia. Vastuulliset kuluttajat ovat niitä järkeviä isosiskoja ja tuhlarit sottaisia pikkusiskoja. Hah… onnistuin muuten juuri sälyttämään huonon säästökykyni perheeni syyksi. KIITOS, FREUD! En ota enää vastuuta omasta elämästäni.

Mulle motivaation ja innostuksen säästämiseen voisi tuoda halu näyttää itselleni pystyväni. Voittaisin itseni. Ja sitten – pitäisi miettiä mahdollisimman mukava ja realistinen tapa päästä omaan säästämistavoitteeseen. Laskea budjettiin realistisempi summa säästöön,  tuhlailla itseensä runsaasti positiivista psykologiaa, että heiiiiii, en saanut nyt tonnia säästöön saman tien, mutta sain kuitenkin enemmän kuin nolla euroa. Nautintoja; mutta kohtuudella.

Harmaat jakkupuvut puhuvat asiaa säästämisestä: ylläreihin on hyvä varautua rahallisesti, se saa elämän sujumaan hieman helpommin.

Unsplash.com/Loudge

Täytyypä pohdiskella.