Marjojen poiminta on riskibisnestä
Poimi omat marjasi, ne sanovat. Poimi omat marjasi, täytä pakastin, säästä huikeasti ja mustikkakin on mahtava supermarja. Kerää sieniä, saat upeaa sienipiirakkaa ja sienikastiketta. Kunnes poimijasukupolveen kuuluva henkilö huomautti mulle erään epäonnisen mustikanetsintäreissun jälkeen, että olisimme säästäneet luonnonvaroja, omaa aikaamme ja kenties rahaakin ostamalla kauppareissulla pihalla olevasta marjakojusta laatikon marjoja.
Ihmiselle, jonka takapihalta ei ala mustikkametsä – ja ei, edes maaseudulla näin ei välttämättä ole – on hieman kyseenalaista, tuleeko autolla ajelu oletettuun marja-apajaan ja metsässä rämpiminen termari repussa kannattavaksi. Ekologisesti on viisaampaa tehdä asiat tehokkaasti ja todella ostaa marjat torilta. Poimijaporukka on mennyt yhdellä kyydillä marjametsään ja niin edelleen – kulut ja siten kulutus on minimoitu, toisin kuin yksittäisellä poimijalla, joka pahimmassa tapauksessa hurauttaa crossoverilla 50 kilometrin päähän marjanpoimintaretkelle. Useasti. Toisaalta, jos poimijaporukka tulee Aasiasta, niin hiilijalanjäljellä ei voi enää kehuskella.
Olin metsikössä etsimässä kantarelleja. Todettiin seuralaisen kanssa, että aikoina, jolloin oltiin oikeasti riippuvaisia metsän antimista, oltaisiin kuoltu nälkään. En laskenut rahassa työtuntiemme hintaa (tuolloin olisi tullut tosi hinnakas saalis), jotka käytettiin noin 200 grammaan vadelmaan ja 50 grammaan kantarelleja, mutta jos lasken saadut kalorit versus kulutetut kalorit, niin miinukselle jäätiin reippaasti. Tämä on vaihteeksi luolaihmisen näkökulma taloudellisuuteen, terveisiä vaan kaikille paleotyypeille! Koiralla oli kivaa ja meilläkin oli, siihen asti, kun poimittiin ekat hirvikärpäsemme tukasta. Eväät lohdutti.
Koirista voi opettaa kantarellikoiria hajuerottelukurssilla. Tämä pörröinen neito kuvassa on erinomainen kakkakasojen löytäjä.
Itse poimittu ruoka tuntui niin huikean upealta lähiruoalta ja saavutukselta, että vaiva oli sen arvoista, ihan hupina ja urheiluna. Maistui sairaan hyvälle! Jos haluaa säästää rahaa, pitää olla tehokkaampi poimija. Riipiä poimurilla oikein henkensä edestä. Tietää apajat. Marjojen poiminta on siis riskibisnestä – et voi varmasti tietää, voitatko. Voit vain tähyillä mättäitä, joissa killuisi unelmien pulleita ja iltataivaan sinihuurteisia mustikoita tai muita marjoja. Toivoa parasta.
Ajattelin hyödyntää jännittävän kokemuksen bisneksenä ja lanseerata Survifitin! Lajissa askelletaan pehmeällä alustalla ja kivenkoloissa, väistellään käärmeitä, kyykitään, koukitaan, saadaan kuusen oksia kasvoille ja huiskitaan hirvikärpäsiä ja paarmoja kauemmaksi – olen varma, että tämä liike on upea ojentajille! Tunnin lopuksi saa syödä kourallisen marjoja, jos niitä sattuu löytämään. Taustalla on seinälle projisoitu luontomaisema, linnunlaulua ja muuttuvia kelejä. Kaikki muutkin tosielämää matkivat lajit menestyvät, miksei siis tämäkin, joten älkää edes naurako – JUOKSUMATTO, kuka tunnustaa?
