Suu säkkiä myöten -apua!
Mulla on ollut jo pitkään mielessä aloittaa blogi säästämisestä ja vapaaehtoisesta piheilystä. Ainakin opin, että blogin pito vaatii työtä, jos haluaa kivoja kuvia ja kuvakertomuksia mukaan, niin kuin mä. Pelkästään tuo bannerikuva ja kuvat musta vaati päälle kolmesataa otosta, argghh. En oo kuvaajalahjakkuus, joten opettelen sitäkin. Ollut hauskaa opetella kuvaamaan; siitä varmaan lisää budjettihuveissa.
Hauska juttu oli myös se, että mietin tätä blogia ja palavaa haluani päästä purkamaan raha-aiheista pohdintaani jo vuoden alussa, kun olin eri töissä. Nykyisissä töissäni pääsen tutustumaan ja tekemisiin ”syrjäytyneiden” (en tiedä enää mitä ajatella tuosta sanasta – onko se edes ok?) ja hävettää vähän, kun vertaan omaa säästäväisyyttäni niihin, joilla rahat on oikeasti tiukassa. Oon myös oppinut olemaan todella kiitollinen niin fyysisestä kuin henkisestä työkyvystäni, koska sillä saan rahaa ja rahalla juttuja. Aihe koskettaa siis monella tapaa.
Oon tehnyt taustatyötä tekemällä kuukauden budjettia ja pitämällä siitä päiväkirjaa. Tulos oli massiivinen järkytys! Mä olen katsonut silmä ruudussa näitä rahaohjelmia ja tuominnut rankasti tuhlaajaprinsessat, mutta nyt opin, että en voi heittää ensimmäistä kiveä (tässäkään asiassa). Oon materialisti ja mainosten uhri, ihan selkeästi.
”Sut saisi ylipuhuttua ostamaan melkein mitä vain, vaikkei sulla olisi oikeastaan rahaakaan. Helposti!” – ystävä
Olisin halunnut säästää jo silloin, kun elin leveämmin. Työn vaihto vuorotyöstä päivään toi mulle sosiaalisen elämän takaisin, mutta vei tuloja tuntuvasti. Lisäksi mulla on tulossa mätkyä ja muuta menoa, joista on pakko selvitä kunnialla. Kuten otsikkokin sanoo, nyt mennään suu säkkiä myöten – erään esimieheni iät ja ajat viljelemä lempilausahdus. Hmmm, toi lause on toisaalta ihan lohdullinen: onhan siinä viesti, että taloudelliset ajat vaihtelee ja sen mukaan mennään, mitä sitä suremaan. Varsin buddhistinen ajatelma. Yhtenä päivänä ajellaan Mersulla, toisena metrolla!
Päiväkirjan pito rahankäytöstä tuntui tuovan yhä enemmän ja enemmän ajatuksia ja aiheita. Kävin keskusteluita rahankäytöstä ja ylipäänsä kuluttamisen merkityksestä monien lähipiirin ihmisten kanssa ja sain monia hyviä ajatuksia ihanaan elämään – edullisemmin. Sekin puoli käytiin läpi, kun raha tuottaa ongelmia tai sitä ei ole; mitä sitten? Kuinka paljon se vaikuttaa koko elämään ja olemiseen?
Mä en ole mikään minimalisti tai Linkola, en kykene, enkä halua jättämään kaikkea luksusta tai kivaa. Se luksus pitäisi vaan saada hyvin, hyvin edullisesti, enkä tarkoita nyt sellaista tilannetta, missä kymppitonnin laukun saa edullisesti -70% alennuksella. Mä olisin aika sopiva idiootti lankeamaan tuohon vipuun, tosin…
Mahtavaa! Nyt pääsen purkaa päätäni, huh!
Rakkain, säästäväisin terveisin
Minä.