Tilikauden loppusuora

Nyt tulee nelisen viikkoa kuluttamonta marraskuuta ja säästelyä. Laskin viime viikon menot yhteen: 85€, joka sisältää ruoat, lääkkeet, röökit, yksi lounas ulkona ja herkkukasaan osallistuminen siskon ja äidin kanssa. Mä arvelen, että ruokaan käytetty raha ei ole tältä viikolta kovin iso. Karkeasti laskettuna se ois varmaan vajaa viisikymppiä. Lipsuin perjantain lounaassa, vannoin, etten enää loppukuussa syö ulkona. Herkkulounas tuntui luksukselta kieltäymyksen jälkeen! Viikon kokonaissumma on isompi, kuin mitä suunnittelin. Ylimääräistä tuli lääkkeistä ja herkkulounaasta parikymmentä euroa. Herkkukasa taas oli mun osuus äidin ja siskon kanssa vietettyyn saunomis-, herkku- ja koiraviikonloppuun, joten en näe sitä ylimääräisenä menona, vaan vähintäänkin kohtuullisena. Pääsin puusaunaan, ai että se rentouttaa raatajaa! Mun tavoite oli olla käyttämättä rahaa kauneuteen ja vaatteisiin ja se, että käyttötilillä ois vielä rahaa, kun uusi palkka tulee. Pääsen siihen juuri ja juuri. Pieni selitys muuten sille, että miten nyt näin tiukkaa: maksoin joitain vanhoja juttuja ihan kunnolla pois. Ensi kuussa onkin kunnon mätkyt. 

Perjantaina on mun tilikauden loppu ja sitä myöten taas uusi alku ja uusi säästöchäänssi:) Oon huomannut, että tottumus ostella alkaa irrottaa otettaan musta. Mulla on maastonvihreä takki ja mietin, että takin kanssa pitäisi saada ihan ehdottomasti viininpunainen iso huivi ja joku ihana raikas eläinkuosinen huivi. Muistin taas, ettei mun pidä ostaa mitään ja keksin, että takki sopii parin muun mun huivin kaa ihan yhtä hyvin. Tuttu ajattelutapa siis: tää vaatii jotain uutta, kunnes muistin, että ai niin, mähän en ostele nyt mitään. Oikeastaan mun ei edes tee enää mieli ostaa mitään, ainakaan kovin usein. Yhdessä vaiheessa suunnittelin koko ajan jotain, kun tiesin, että ostelu on kiellettyä. Kun mä mietin sitä ostelua, niin mulle tulee päällimäisenä muistikuvana sellainen pieni syyllisyys: mä tiesin, etten ois tarvinnut kaikkea sitä, mitä ostin. Sitä olotilaa en kaipaa. Tarve ja halu on kaksi ihan eri asiaa… Mun arvot ei siis pohjimmiltaan ole minkään kerskakulutuksen kannalla,näköjään.

Alussa ois tuntunut ihan hurjalta, että oon enemmän kuin kuukauden ostamatta. Kuukausi oli hyvä aika ja mä oon vasta päässyt tässä säästötouhussa alkuun. Ensi kuun kirjaan edelleen kaiken ylös, enkä aio kuluttaa shoppailuun rahaa. Aion ostaa kaikki joululahjatkin jonain muuna kuin tavarana. En aio antaa lahjaksi kallisarvoisia neuvojani, lahjakortti tunniksi kerrallaan, vaikka niin väitin, hahhhah. Kauneuteen aion kuluttaa ja värjätä juurikasvuani. 

Mitä oon oppinut tässä kuussa, mitä aion tehdä toisin ensi kuussa? Mä olin viime kuussa vielä vähän kiinni siinä tilipäivän tuhlailussa, vaikka tuhlasin ruokaan ja lounaisiin. Ensi kuussa aion olla se säästeliäs muurahainen ja ottaa iisimmin kuun alussa. En tee superisoja ruokaostoksia, yhden ihmisen isoihin ruokaostoksiin ei tarvitse käyttää kerralla 80€. Mulla meni viime kuussa ekan viikon aikana ruokiin yli 100€. Täh? Siinä summassa oli toki pesuainetta, deodoranttia, pyykinpesuainetta ja muuta, mutta silti, ei tuossa ollut järkeä. Mä ajattelen viikoksi eteenpäin ja sillä siisti.

Mä oon todennut, että väsyneenä tekee herkemmin huonoja päätöksiä. Lykkääminen ja asioiden pohtiminen yön yli on myös oikein hyvä keino, jos haluaa välttää tuhlailua. Ja se, että säästelyyn tottuu: kuljin rautatieaseman läpi ja mietin, miten helposti saisi sielläkin rahaa menemään, kun ostaisi lehden ja kahvin ajankuluksi. Kelkka on kääntynyt aika äkkiä! En kieltäydy tuollaisista täysin jatkossa, mutta olkoon ne erikoistapauksia. Joku glossy joskus on ihana. Täytyy varmaan jotenkin ristiin ostaa niitä siskon kanssa, se tykkää samoista lehdistä kuin mä.

Mun täytyy olla myös realistisempi, kun budjetoin rahaa ulos menemistä varten, baarin menoa, tai keikkaa varten. Kyllä sinne JOTAIN menee. Satanen vaan on ihan liikaa mun makuun. Tää blogin pito on ollut ihan loistavaa: tää on tehnyt tästä säästötouhusta mulle KIVAN harrastuksen, mä jaksan paremmin, kun kirjoitan tätä. Eli kannattaa tehdä projektistaan julkinen, se auttaa! Mä oon jo tyytyväinen, kun mietin, että voin päästä pienempiin lukemiin ensi kuussa. 

Kauneutta on muualla(kin) kuin ostoskeskuksissa. Ihailin ihan muina ulkoilmaihmisinä luonnon värejä. Kiitos taas rakkaalle Pööpölle, karvasiskolleni, joka on näyttänyt luonnon ihanuuden uudelleen mulle.