Koska ajat ovat olleet haastavia, päätin ottaa hiukan aikaa itsetutkiskeluun. Tähän on tultu -blogissa oli tämmöinen pitkä Vogue-lehdestä poimittu kysymyslista, johon intouduin vastaamaan. Voi sitä näinkin kahvituntinsa käyttää! Suosittelen muillekin, varsinkin jos et oikein enää muista, kuka olet.

1. Paras aika vuorokaudesta?

Vapaapäivänä aamukahvin aika noin klo 10. Muina päivinä se hetki, kun saa illalla kaatua sänkyyn. Ennen perhettä olin aina virkeimmilläni iltaisin ja inspiroiduin öisin, mutta nykyään tajuan että sellainen elämä on nuorisolaisten etuoikeus.

2. Suurimmat heikkoutesi?

Rakastuminen rakastumisen tunteeseen. Yliherkkyys. Yliajatteleminen.

3 Mitkä ovat vahvuutesi?

Herkkyys ja empaattisuus. Älyllisyys. Huumorintaju. Rohkeus kokea elämää ja katsoa sitä sellaisena kuin se on.

4. Tärkein oppimiskokemuksesi?

Äitiys, koska siinä oppii niin kokonaisvaltaisesti kaikkea: fyysistä ja henkistä kestokykyä, biologiaa, sosiologiaa, psykologiaa, hoivataitoja, resilienssiä, kasvatustiedettä, kärsivällisyyttä, pedagogiaa, kotitöitä, organisointia, priorisointia sekä tietenkin omat heikot kohtansa.

5. Täydelliset treffit?

Sen oikean kanssa oikeaan aikaan. Lämpöä, lempeä, ehkä vielä hyvää ruokaa ja kauniita maisemia veden äärellä. Kummankaan mieltä ei paina stressi tai huoli, vaan saadaan heittäytyä kuin huomista ei oliskaan.

6 Mikä on pahe, josta haluaisit luopua?

Sokeriherkkujen syönti joka välissä. Olen kuullut jotain huhuja, että puolikas suklaalevy voileivän kanssa ei ehkä ole se järkevin lounas. Eikä puoli pussia pantterikarkkeja maailman proteiinipitoisin iltapala. Yritän kuitenkin koostaa tasapainoisen herkku-ympyrän suosimalla joinakin päivinä jäätelöä, toisina taas pullaa, jne.

7 Sinulle tärkeä aihe?

Luonnon ja naisten oikeudet ympäri maailmaa, feminiinisyyden ja äiti maan arvostaminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

8 Paras kohteliaisuus, jonka olet saanut?

”Keijukainen, joka valaisee huoneen ja johon kaikki ihastuu.” Tämä oli 20 vuotta sitten. Uudempi versio: ”Hyvinhän tuota oot säilyny siekin…”

9 Milloin tunnet olosi inspiroituneimmaksi?

Uutta maalausta aloittaessa. Suunnitellessani matkaa. Uuteen kotiin muuttaessa.

10 Makeaa vai suolaista?

Vuorotellen. Ensin suolaista, sitten makeaa. Tasapaino best.

11 Mitä laulua voit kuunnella repeatilla?

Jotain pehmoisen akustisesti säestettyä buddhalaista mantraa (huom ei panhuilumusaa).

12 Mikä saa sinut hymyilemään eniten?

Ne hyvät treffit. Ja siskojen kanssa jaettu huumori.

13 Mitä ihmiset eivät tiedä sinusta?

Kuinka vakavia ja toistuvia masennuskauteni ovat olleet ja miten tuskallista on olla elossa pahimpina aikoina.

14 Matala- vai korkeakorkoiset kengät, vai kenties tennarit?

Matalat, paitsi juhlissa joihin menen 196-senttisen puolisoni kanssa.

15 Vintagea vai uutta?

Vintagea, toisin sanoen kuolleiden mummojeni jäämistöä ja UFF-löytöjä.

16 Kolme asiaa, joita ilman et voi elää

Kasvit, koska ne tuottavat kaiken hapen, ravinnon, luonnon kauneuden ja tuoksun.

Muut ihmiset – vaikka he tekevätkin minut myös hulluksi. Sanotaan, että ne ihmiset, jotka luovat ympärilleni turvaa, rakkautta ja iloa.

Kaikki muut eläimet hyönteisistä nisäkkäisiin, koska ilman niitä ekosysteemi ja kasvimaailmakin romahtaa.

17 Ikkuna- vai käytäväpaikka?

Ikkuna. Tuntee matkustavansa.

18 Tämänhetkinen tv-sarjahahmopakkomielle?

En omista tv:tä, mutta netistä katson ehkä yhden sarjan vuodessa. Viimeisin ahmaisu eskapismia oli Emily in Paris kaikki kaudet.

19 Nahkaa vai pitsiä?

Pitsiä. Mieluiten virkattua pitsiä 70-luvun tyyliin.

20 Elämäsi suurin seikkailu?

Kun kerran eksyin kulma-alepan sijaan Prismaan.

Tai  sitten se oli neljän kuukauden vaihto-opiskelu ranskalais-afrikkalaisella trooppisella saarella vuosituhannen alussa.

21 Miten kuvailisit itseäsi kolmella sanalla?

Keski ikäinen nainen.

(Joo joo, keski-ikäinen on yhdyssana, mutta muuten olis ollu vain 2 sanaa.)

22 Tämänhetkinen lempivaate?

Isot neutraalin väriset villatakit. Aina.

23 Vaate, joka jokaisella olisi oltava?

Iso, lohdullisen lämmin, maataviistävä rusehtava tai harmahtava villatakki.

24 Mikä inspiroi sinua elämässä eniten juuri nyt?

Tämä kysely. Oikeasti! Tänään ei muuten kiinnostanut mikään, pelkkää suorittamista koko päivä.

25 Paras neuvo, jonka olet saanut?

”Kaiken voi antaa ja saada anteeksi. Kunhan varmistaa, ettei se toistu.” – Mummoni

26 Mistä tykkäät marista?

Kesti hetken tajuta kysymys… (”Miksi tykkäät marista? No, kyllähän se rentouttaa… Eikun, mistä tykkäät – marista? Häh? Vai piristä?” Vai mistä marista tykkään – eniten? Siis mitä?)

Eli ei sittenkään huumeaiheinen kysymys.

Ainoa asia josta marisen on se, että suomessa käytetään liikaa englantia, ainakin helsinkiläisissä ravintoloissa. Maahan muuttaneet suomea opiskelevat oppilaani eivät joudu harjoittelemaan kieltä missään! Eivät edes omilla työpaikoillaan, jos firman työkieli on englanti. Ja me muut joudumme pakkoharjoittelemaan kieliä kotikaupungissamme, samalla kun oma kulttuurimme surkastuu. Epäreilua!

Ota jointti, kyllä se siitä. Sanoisi exä.

27 Timantit vai helmet?

Helmet. (Koska kuolleiden mummojeni jäämistö.)

28 Mihin kiinnität huomiota ensitapaamisella?

Pituuteen ja siihen, miten ihminen kohtaa toisen – onko kiinnostuneempi itsestään ja siitä millaisen vaikutelman antaa, vai onko aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä.

29 Mitä kadut eniten?

Aah, ripittäytymisen aika.

Kadun sitä, etten kerran liikuntakerhon ohjaajana pannut puolapuiden alle paksumpaa patjaa, ja yksi pikkulapsi putosi ja mursi ranteensa. Kyllähän se parani, mutta silti.

Lisäksi kadun kaikkia niitä kertoja kun ei tärkeissä asioissa ole uskaltanut olla ihan täysin suora ja rehellinen itselleen tai muille. Sitä että on ”sisukkaasti” yrittänyt sopeutua asioihin jotka eivät itselle sovi (esim. nyt vaikka lasten liikuntakerhon ohjaajaksi), vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut. Ehkä teen tätä yhä, joten jatkossakin saa sitten katua.

30 Mitä kuuntelet tällä hetkellä eniten?

Jääkaapin hurinaa. Patterin suhinaa. Lasten kiljuntaa. Ryhmä haun tunnaria.

31 Lempilautapelisi?

Ennen ehkä Alias, nyt mukavan hiljainen ja hiukan koukuttava numeropeli 0-9.

32 Kielletty nautinto?

Olen Oikotien viihdekäyttäjä, vaikka haluaisin vähentää ruutuaikaa.

33 Minkä kirjan sait viimeksi loppuun?

James Baileyn romanttisen viihderomaanin Tie Luoksesi. Muinoin jopa opiskelin kirjallisuustiedettä, nykyään saan loppuun vain romanttiset komediat ja Agatha Christiet.

34 Mitä luet juuri nyt?

Keskeneräiset kirjat hyllyssäni: Maalaan kuin Jumala (Ellen Thesleffin elämäntarina), Alussa oli… (ihmiskunnan vaihtoehtoinen historia), Piireissä (Mascha von Heirothin elämäntarina), Kalevala, Kanteletar, Filosofian kuningattaret, Murakamin Kafka rannalla, Einojuhani Rautavaara – omakuva, Eino Leinon kootut runot, Tantra yoga secrets, Ruoka, Ilmasto ja terveys, Integrating Art therapy and yoga therapy, The Argonauts – muutamia mainitakseni. Ehkä luen ne sitten eläkkeellä.

35 Miten aloitat päiväsi?

Kahvilla.

36 Lempijuhlasi?

Vappu juhlista jaloin! Talvi on ohi ja saa tehdä mitä huvittaa, kulkea kaupungilla hassun näköisenä tai skoolata kavereiden kanssa, mutta ei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita.

37 Kenen vaatekaapin ratsaisit?

Varmaan jonkun, joka on samaa kokoa? Ehkä kokeilisin Meeri Koutaniemen Frida Kahlo -henkistä tyyliä. Siis jos hänkin on 170-senttinen, en tiedä.

38 Kenen kanssa vaihtaisit elämiä päiväksi?

Donald Trumpin. Ehtisin ehkä tehdä muutaman peruuttamattoman poliittisen muutoksen… Muutenkin olis mielenkiintoista sukeltaa sinne, mikä täältä katsoen näyttää hulluuden pesältä.

39 Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole koskaan uskaltanut?

Lähteä ex tempore kauas ulkomaille kertomatta kenellekään.

40 Mitä olisit halunnut tietää 19-vuotiaana?

Että alkoholi on depressantti.

41 Käsilaukussa puhelimen ja lompakon lisäksi?

Joogavaatteet, kaiutin, muistivihko ja kynä, huulirasva, lasten päiväkotiaskarteluja, epämääräisiä murusia (keksejä?)

42 Jos et olisi nykyisessä ammatissasi, mikä olisit?

Pitkäaikaistyötön taiteilija.

43 Mitä et osaa tehdä?

No esim. neuloa sukkaa, rakentaa taloa, saada kasvimaata kukoistamaan tai paljon muutakaan, mistä elämässä olisi oikeasti hyötyä.

44 Paras lomamatka?

6 viikkoa Argentiinassa exän kanssa ennen lapsia.

45 Mihin kaupunkiin haaveilet matkustavasi?

Rauhan ajan Pietariin demokraattisella Venäjällä. Tokioon. Jos kysyttäisiin maata, se olisi Zimbabwe.

46 Kun matkustat, mitä on aina mukanasi?

Villasukat.

47 Lempiruokasi?

Kaikki kasvisruoka

48 Lempijälkiruoka?

Maitosuklaa

49 Lempisnack?

Cashewpähkinät ja lakritsi

50 Elokuva, joka sai sinut itkemään?

Elokuvat eivät ole iso juttu mun elämässä… itkeminen kylläkin. Mutta en nyt muista koska itkin viimeksi elokuvan aikana.

51 Lempielokuva viiden viime vuoden ajalta?

Öööö… Olenkohan katsonut yhtään?

52 Minkä taidon haluaisit?

Loistavan kitaransoittotaidon.

53 Lempitreenisi?

Tanssitunnit, nykytanssista afroon kaikki käy.

54 Suosikkibändisi?

Tykkään akustisista lattarirytmeistä, kuten Bicho de Pe, ja ranskalaisesta chanson-popista tyyliin Carla Bruni, Clou, Albin de la Simone… Myös Manu Chao, SMG, ja uudemmista tykästyin yllättäen Rodeoon.

55 Suosikkipikaruokatilaus?

Hesen vegetortilla, ranskikset ja kurkkumajoneesi.

56 Mitä et halua tehdä vielä kymmenen vuoden päästäkin?

Vaihtaa vaippoja

57 Suloisinta maan päällä?

Hyväntuulinen vauva.

58. Paras asia, joka on tapahtunut tänä vuonna?

Lapset alkoivat nukkua yöt ilman isompia heräilyjä.

59 Lempicocktailisi?

Kaikki missä on skumppaa. Tai g&t kurkulla höystettynä.

60 Mikä elokuva saa sinut nauramaan makeimmin?

Taas elokuvakysymys! Pitäisköhän niitä alkaa katsomaan..?

61 Mitä syöt yleensä päivälliseksi?

Pastaa ja jotain tomaatti/fetakastiketta tai thai-wokkia (valmiista kastikkeesta, tofusta ja pakastevihanneksista).

62 Mitä syöt yleensä lounaaksi?

Jos olen rahoissani ja työpäivän välissä on aikaa, käyn Ateneumin ravintolassa syömässä lounasbuffetin. Viihtyisä ja matkan varrella, lisäksi voi käydä museokortilla katsomassa hetken jotain maalausta jos ehtii.

63 Mitä syöt yleensä aamiaiseksi?

Muutaman lusikallisen pikakaurapuuroa tai banaanin.

64 Mikä on lempiasiasi maailmassa?

Se vapauden tunne, kun joku yksityisoppilas ei pääsekään paikalle ja tunti peruuntuu viime tingassa, ja palkka juoksee vaikka istun koko siihen varatun ajan vain itsekseni kahvilla syömässä pullaa. (Esim. nyt)

65 Lempivärisi?

Keltainen ja sininen yhdessä. Aurinko ja meri. Toinen ihana yhdistelmä on raikkaan vihreä ja vaaleanpunainen.

66 Minkä värisiä vaatteita käytät eniten?

Murrettuja sävyjä, ruskeita, vihreitä, sinisiä, valkoisia, ja pehmeitä pastelleja. Ei juurikaan mustaa eikä koskaan perusvärejä.

67 Mitkä kolme sanaa kuvaavat Suomessa asumista?

Kylmä, helppo, totinen.

68 Pidätkö yllätyksistä?

Joo! Varsinkin kivoista ja pienistä. Jos joku vaikka sujauttaisi salaa takintaskuun suklaapatukan, tai tulisi yllättäen vastaan asemalle… Väsyneenä tietysti kaipaan vain ja ainoastaan tuttua helppoutta ja hiljaisuutta, mutta parhaimmillani olen myös erikoistilanteiden ihminen. Yllätysvieraat tuomisineen ilostuttavat päivän, äkillinen ukkosmyrsky tekee piknikistä ikimuistoisen, ja yllättävä lentolakko Pariisissa saattoi joskus johtaa vaikka pikaromanssiin hätämajoituksessa…!

69 Mitä olet oppinut kantapään kautta?

Että ihmiset ovat erilaisia.

70 Mihin olet kyllästynyt?

Seksittömään elämänvaiheeseen.

71 Kenen puoleen käännyt surullisena?

Ystävien, äidin ja siskojen. Mutta todella surullisena en rasita tunteillani ketään, paitsi puolisoa joka joutuu näkemään oloni.

72 Minkä trendin toivoisit katoavan ikiajoiksi?

Laihuustrendin.

73 Mitä halusit elämältä 12-vuotiaana?

Suora lainaus päiväkirjastani: ”En mä tiedä mikä haluisin olla isona. Haluaisin vaan soittaa, tanssia, piirtää ja kirjoittaa kaiket päivät.”

Vuoden alku on ollut hurjaa ja parantavaa aikaa. Olen vihdoin rohkeasti rämpinyt ulos surkuttelun suosta ja tehnyt asioita, jotka ovat hyväksi minulle. Osallistuin Wild Heart Academyn viikonlopun mittaiselle tantrakurssille (ei-seksuaaliselle), ja löysin sieltä aivan huumaavan ihanalta tuntuvaa sisäistä turvaa, vapautta ja palautuvaa yhteyttä elämään. Kävin syvähengitys-työpajassa ja tajusin olevani itse asiassa lopultakin terve, vapaa ja voimissani nauttimaan elämästä. Päättäväisesti kieltäydyin täyttämästä kalenteriani kokonaan töillä, kotitöillä ja muilla ”pakollisilla” menoilla (vaikka koville otti!), ja ryhdyin sen sijaan taas maalaamaan. Aaah! Kerroin puolisolleni, että hänen murjotuksensa raha-asioiden ja mielipide-erojemme vuoksi ei enää saa estää minua elämästä oman näköistäni elämää, ja siksi(kin) aion erota. Löysin vuokra-asunnon pihapiirin toiselta laidalta ja hain sitä! Puoliso oli tällä välin innostunut katselemaan itselleen uutta omistusasuntoa.

Mutta… en saanut asuntoa. Kolmen seiniinpiirtelyiässä olevan lapsen pienituloinen yh-äiti ei Helsingin kilpailluilla vuokramarkkinoilla selvästikään ole mikään unelmavuokralainen. Toista yhtä edullista kolmiota en lähistöltä löytänyt. Laitoin nöyrästi hakemuksen kaupungin vuokra-asuntojonoon ja varauduin odottamaan puoli vuotta.

Tämä kaikki aiheutti mielettömän tunteiden tuuletusmyrskyn. Yhtäkkiä huomasin itkeväni valtoimenaan luopumisen tuskaa ja kaikkia muita asiaan liittyviä tunteita lapsuudesta lähtien. Naputtelin kehoa eft-metodilla ja annoin kaikkien tunteiden tulla ja mennä. Miks äiti itkee, kyseli keskimmäinen, ja selitimme miten aikuisiakin joskus vaan harmittaa kaikki. Lapsi tuli silittämään ja pussaamaan poskelle ja piirsi lohdutukseksi tähtikortin. Perhe-elämän ihanuus kosketti syvemmältä kuin koskaan.

Ja kuinka ollakaan, puolison kanssa keskustelut ovat yhtäkkiä rauhallisia. Hän on käynyt läpi omaa prosessiaan koko vuoden, ja näkee nyt myös asiat rehellisemmin. Yhtäkkiä meidän molempien tekeekin mieli mennä lähelle, halata ja kohdata. Vetovoima onkin yhä tallella, lämpimämpänä ja syvempänä kuin ennen. Entä jos sittenkin kaikki päättyy siihen, että elämme onnellisina yhdessä elämän loppuun asti?

Meitä molempia pelottaa. Minua pelottaa, että puolison narsistiselta vaikuttavat käytösmallit saavat taas vallan. Menneisyydessä hän on välillä tehnyt mitä vain ”voittaakseen” mitättömimmänkin väittelyn kanssani. Hän on haukkunut, iskenyt vyön alle, pyrkinyt kääntämään omat virheensä minun mielenterveyshäiriöikseni, ollut armoton ja tuomitseva, ja niin edelleen. En voi koskaan olla varma, etteikö niin kävisi taas – mutta alan olla varma siitä, että en enää syytä itseäni siitä, mikä ei ole minun syyni.

Puoliso on lähes aina pyytänyt jälkeenpäin anteeksi lipsahtamistaan narsistisen raivon tai mykkäkoulun puolelle, eikä sellaista ole useinkaan tapahtunut enää viimeisen vuoden aikana – siis sen jälkeen, kun otin eron puheeksi. Sen sijaan itse olen kiduttanut puolisoani jatkuvalla vellonnalla eropäätöksen ja yhdessäolopäätöksen välillä. Hänellä tulee olemaan vaikeuksia luottaa siihen, että tällä kertaa olisin oikeasti sitoutunut yhteiseen perhe-elämään.

Tässä siis ollaan nyt. Piti viittä vaille purkaa kaikki, jotta pystyimme kohtaamaan puhtaalta pöydältä. Toipuminen ei ole niinkään tullut siitä, mitä olemme tehneet yhdessä, vaan on vaatinut paljon yksin tehtyä rehellistä itsetutkiskelua molemmilta osapuolilta. Se mitä on ollut, on ollut, ja se tietenkin vaikuttaa jollain tavalla kaikessa, mikä on hyvä tiedostaa. Nyt ei ole paineita mihinkään suuntaan. Tunnustelemme, alkaako yhdessäolomme vihdoin tuntua tasaisen hyvältä. Vai päädymmekö ehkä yhteisestä päätöksestä jossain vaiheessa kokeilemaan kahden kodin arkea – ei sekään olisi katastrofi. Juuri nyt päällimmäisenä on kuitenkin helpotus siitä, että ei tarvitsekaan alkaa pakata tavaroita muuttolaatikoihin.

Ehkä elämä voi olla hyvää näin.