Marraskuun pikku yllätyksiä

Marraskuu, flunssaputki ja potkut töistä (ei tosin minulle, vaan miehelle). Siinäpä ne tärkeimmät tähän pimeään vuodenaikaan, joka pääsi taas yllättämään ankeudellaan. Onneksi sentään kaupunki peittyi yhtäkkiä päiviä valaisevaan lumivaippaan!

En tiedä, onko syynä alkuvuodesta sairastettu korona vai raskauden heikentämä vastustuskyky, mutta kärsin jo neljättä kertaa tänä vuonna pitkästä, viikkoja kestävästä yskästä ja kurkkukivusta. Saman tyyppistä päiväkodista saatua vaivaa on jatkuvasti myös muilla perheen jäsenillä, ja yöt kuluvatkin rattoisasti yskivää, viereen ryömivää kuopusta lohdutellen ja hänen potkujaan vältellen (mikä ei yleensä onnistu, vaan vatsakin on saanut jo useamman mojovan tällin).

Elämä tosiaan yllätti perheemme taas, tällä kertaa työrintamalla: mies irtisanottiin. Minä taas olen ensi kuussa jäämässä äitiyslomalle, joten tuloni eivät ole ainakaan noususuunnassa. Kun vielä asuntolainan korot hiljattain pompsahtivat useamman satasen kuussa ja ruokakin tuntuu kallistuneen, on rahatilanteemme tällä hetkellä suorastaan kutkuttavan mielenkiintoinen!

Onneksi asumme Suomessa (emmekä esim. USA:ssa, missä työpaikan mukana menee myös terveydenhuolto jne). Tukea saa, ja vaikka tulotaso putoaa, pysymme pinnalla. Itse olen jollain tavalla jopa helpottunut siitä, ettemme voikaan ostaa autoa ja joululahjoja aikuisille – shoppailu ja materian kulutus nimittäin ahdistaa minua vuosi vuodelta enemmän, ja silti siihen on tässä yhteiskunnassa niin helppo lipsua, jos rahaa on vähänkään ylimääräistä. Nyt ei ole. Oikeastaan perheemme viime vuosien hetkellinen keskiluokkainen tulotaso on muutenkin ollut minulle poikkeuksellista, sillä olen ollut koko aikuisikäni pienituloinen. Toki olen rahasta nauttinut, etenkin omistusasumisesta kivassa asunnossa, mutta asioista luopuminen ei yleisesti ottaen ole minulle kovin vaikeaa. Itse asiassa, kuullessani yllättävän irtisanomisuutisen näin monien mahdollisuuksien avautuvan!

Nythän meitä ei pidättele mikään: voisimme vaikka muuttaa osittain omavaraiseen ekokylään jonnekin Keski-Suomeen ja asua siellä halvalla! Bonuksena loppuisi tämä ikuinen ahdistukseni, jonka nykyajan mainstream-elämäntyylin planetaarinen itsetuhoisuus minulle aiheuttaa. Ainakin itse eläisin hieman enemmän arvojeni mukaisesti.

Toisaalta, niin mukavaa turvaa kuin omavaraisuus nykytilanteessa loisikin, olen melko surkea maataloushommissa. Mieheni on vielä surkeampi (viime kesänä hän ”auttoi” hienosti palstallamme niittämällä rikkaruohojen ohella myös naapurin sipulit ja perennat maan tasalle). Ehkä meidän siis pitäisi sittenkin repäistä, laittaa koti vuokralle, pakata perhe pakuun ja muuttaa Etelä-Eurooppaan! Rakastan vuodenaikoja, mutta vähempikin aika talvea riittäisi – pimeyden laskeutuessa ja vihreyden kadottua huomaan mielialani painuvan yhä matalammalle. Toista olisi työnnellä vauvaa Barcelonan rantabulevardilla… ja ruokakin Espanjassa olisi halvempaa. Tai miksei vuokraisi pikkuista kotia vaikkapa jostain Etelä-Saksan Bodenseelta, missä kukat kukkivat jo maaliskuun alussa, mies voisi harrastaa pyöräilyä ja haeskella töitä ja minä saksankielentaitoisena integroisin meidät oitis paikallisyhteisöön. Vaihtelu virkistää!

Sitten kuitenkin muistin, että esikoisen isällä saattaisi olla hieman sanomista siihen, jos päätän vaihtaa hänen tyttärensä koulun aurinkorannikolle muutaman tuhannen kilometrin päähän. Eikä viimeisillään raskaana ehkä muutenkaan kannata alkaa puuhata muuttoa. Myöskään puoliso ei heti innostunut näistä skenaarioista, mikä lienee ymmärrettävää, sillä henkinen isku irtisanomisen osuessa kohdalle oli kova. Mitään irtisanomisaikaakaan ei ollut, sillä mies oli vaihtanut työpaikkaa alle puoli vuotta sitten ja joutui lähtemään koeajalta. Toistaiseksi laskeskelemme, miten saamme rahat riittämään jouluun asti, ja katsotaan jatkoa sitten.

Onneksi rahan määrästä huolimatta olen rikas: on perhettä ja ystäviä, on koti ja vettä juotavaksi, saunavuoro, puhdasta ilmaa ja metsää ympärillä, on kirjasto täynnä hyviä kirjoja, on peritty piano, soittoa ja laulua, on kaupunki täynnä kauneutta, kuuden euron konsertti- ja uimahallilippuja ja jopa ilmaisia taidegallerioita (tästä tosin kiitos kuuluu taiteilijaparoille, jotka eivät saa työstään palkkaa vaan maksavat kalliita galleriavuokria – tämä pienenä kulttuuripoliittisena kommenttina tähän väliin).

Niin, vaikka olen joskus yksin lapsen kanssa asuessani elänyt vuosia virallisen köyhyysrajan tuntumassa, en ole onneksi koskaan joutunut tuntemaan olevani köyhä. Olen onnekas, kun olen kohtalaisen terve ja pystyn perheen ja sukulaisten luomien turvaverkkojen ansiosta luottamaan siihen, että elämä kantaa enkä esimerkiksi hätätilanteessakaan joudu ikinä taivasalle (vaikkakaan vanhempien vierashuoneeseen muuttaminen ei ehkä realistisesti olisi se hienoin vaihtoehto viiden hengen perheelle). Syy koko aikuisikäni matalana pysyneeseen tulotasooni on yksinkertaisesti se, että en pidä stressaavasta elämästä, jonka kokopäivätyö tuo tullessaan – en kestä sitä. Sen sijaan olen hyvä tarvittaessa kestämään kuun lopussa koittavaa hetkellistä rahattomuutta, koluamaan kirpputoreja, etsimään punalaputettuja aletuotteita ruokakaupasta ja ruokkimaan perhettä halvalla linssisopalla.

Sitä on edessä jälleen. Tänään oli kuitenkin kiva päivä, sillä pääsin yskästä huolimatta töihin ja kohtaamaan ihania oppilaitani. Mukavaa on myös se, että toisin kuin kevytyrittäjänä ollessani, sairaslomapäivät eivät heti näy miinuksena palkkapussissa. Meidän tilanteemme on siis ihan ok.

Monilla on kuitenkin asiat paljon huonommin, jos työttömyys jatkuu tai terveys pettää. Olen aiempina vuosina pyrkinyt etenkin joulun alla aina antamaan rahaa tai ostamaan lahjoja myös kotimaan hyväntekeväisyyteen, etenkin vähävaraisille lapsiperheille. Tänä vuonna tästä pitää ehkä tinkiä, mikä harmittaa paljon.

Jos sinulla on mahdollisuus ilahduttaa, muista esimerkiksi Joulupuu-keräys!

Lunta tupruttaa olohuoneen ikkunan takana. Tässä vaiheessa talvessa on vielä ihanaa uutuudenviehätystä!
tyo-ja-raha puhutaan-rahasta oma-elama ystavat-ja-perhe
Kommentit (2)
  1. Kirjoitat, pohdit, sanallistat taitavasti tässä blogissa. Monet blogit ovat pintaraapaisuja, tämä sinun ei ole. Tykkään itsekin pohdiskella ja siksi tätä on kiva lukea. Toivottavasti keksitte keinon pärjätä joulunkin jälkeen ja uskon, että varmasti keksitte!

    1. Kiitos, tosi kiva kuulla että blogin lukemisesta on iloa! Mukavaa joulunaikaa sinulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *