Syksyn suurin fani

Syksy, etenkin alkusyksy on lempivuodenaikani ja tunnen joka syksy valtavia inspiraatiopuuskia, joissa aloitan uusia harrastuksia, teen urasuunnitelmia, ostan uusia vaatteita, tutustun uusiin ihmisiin ja uskon pystyväni mihin vaan. Kunnes parin kuukauden päästä olen lopettanut lähes kaikki harrastukset, olen edelleen samassa työpaikassa, olen kylllästynyt jo vaatteisiin ja samat ihmiset ovat ympärilläni kuin ennenkin. Vaikka inspiraatiohetkien ajatukset ja ideat ovat kaukana realismista, nautin tästä ajasta ja itsestäni epärealistisena unelmoijana, jolle maailma on jälleen auki. Joskus joku näistä ideoistani toteutuukin ja tuokin jotain oikeaa, todellista sisältöä elämääni ja löydän itsestäni uuden puolen. Syksyllä en ota itseäni ja elämääni niin vakavasti, annan sille luvan muuttua ja uudistua, päästän vanhasta irti ja annan uuden tulla. Leikin ajatuksilla, suunnitelmilla ja unelmilla. (Pidän vielä enemmän englanninkielisestä fraasista toying with the idea).

Syksyllä on kesän sosiaalisten rientojen ja lomien jälkeen taas lupa keskittyä itseen ja arkeen. Jostain syystä kesällä tuntuu, että pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain mahtavaa ja olla sosiaalinen, mutta syksyn tullessa en tunne enää huonoa omaatuntoa siitä, etten aina halua nähdä ihmisiä. Vielä ei ole kylmä, mutta ei niin lämmintäkään, että pitäisi olla ulkona, vaan voin rauhassa selata avoimen yliopiston tai työväenopiston kurssitarjontaa ja pohtia, haluaisinko sittenkin aloittaa jonkin uuden kielen opiskelun, jatkaa tanssiharrastusta vai sittenkin opiskella politiikkaa. Ostan muotilehtiä ja pohdin, olisiko tänä syksynä lempivärini smaragdinvihreä, viininpunainen vai sinapinkeltainen. Koska olen taas enemmän sisätiloissa, pohdin miten sisustaisin kotiani uudelleen ja pitäisikö vihdoin hankkia pimenevien iltojen myötä myös toinen valaisin makuuhuoneeseen.

Vaikka eletäänkin vasta alkusyksyä tai syyskesää paremminkin, on inspiraationpuuskani tuonut mukanaan jo pari työhaastattelua, useita uusia tuttavuuksia ja ainakin yhden uuden harrastuksen. Haistan jo ilmassa syksyn tuoksun ja keksin taas itseni uudelleen. Onkohan muita syksyhulluja liikkeellä?

 

syksy.jpg

 

Suhteet Sisustus Oma elämä

Naiset, jotka vihaavat miehiä?

Lesboihin liitetään usein vihamielisyys miehiä kohtaan ja tiukan linjan feminismi. Luonnollisista syistä monet lesbot ovatkin jonkin tason feministejä ajatuksissaan, naisena ja pelkästään naisista kiinnostuvana kun yhteiskunnan monille muille vähemmän näkyvät tasa-arvoerot näkyvät selkeämmin. Pojat on poikia -tyyppistä sympatiaa ja olankohauttelua irtoaa harvemmin, kun oma kiinnostus ei kohdistu miehiin eikä heihin halua erityisesti tehdä vaikutusta naisena. 

En vihaa miehiä, mutta joskus turhaudun oletukseen siitä, että minä naisena teen asioita tietyllä tavalla tai omaksun tietyn roolin heidän seurassaan. Vaikka olen nainen, en automaattisesti halua auttaa kaikkia ihmisiä pyyteettömästi ja tilanteessa kuin tilanteessa yli omien voimieni. Vaikka olen nainen, en aio odottaa puheenvuoroani kiltisti kokouksessa tai ujostele ideoitani etsien hyväksyntää miehiltä. Vaikka olen nainen, olen looginen ja hahmotan hyvin suuria kokonaisuuksia. Vaikka olen nainen, en pukeudu kauniisti ja meikkaa miehiä varten vaan nautin laittautumisesta. Vaikka olen nainen, ei itsetuntoni saa kohotusta humaltuneiden ukkomiesten yrittäessä iskeä minua työpaikan bileissä. Vaikka olen nainen, ei minulta puutu yhtään mitään vaikkei minulla ole miestä, olen hyvä, täysipäinen ja onnellinen – kaikkien naisten tavoite ei ole löytää miestä ja tehdä lapsia. Vaikka olen nainen, en ole automaattinen huolenpitäjä kaikille mahdollisille ihmisille – vain niille joille valitsen sitä tietoisesti olla. Vaikka olen nainen, osaan sanoa EI ja pitää siitä kiinni. Vaikka olen nainen, en etsi itselleni suojelijaa, etsin naista, joka olisi kanssani vahvempi kuin olisimme erikseen.

Toisaalta nuo eivät ole kaikkien miesten ajatuksia vaan monet miehet ovat ajatusmaailmaltaan tasa-arvoisia ja moderneja ja uskovat naisen pystyvät siihen, mihin miehenkin. Joskus epätasa-arvoiset asenteet elävät myös naisten parissa. Pidän miehistä, kunhan he eivät odota minulta sellaista, mitä en ole enkä halua olla. Väsyn usein miesten yrityksiin saada huomiotani, mutta kieltäydyn muuttamasta tyyliäni jotenkin ilmeisemmän epäheteroon suuntaan. Toisaalta erehdyn itsekin välillä naisten kohdalla heidän suuntautumisestaan, vaikka olenkin aika varovainen huomioni osoittamisen suhteen ja siksi sitä ei huomaakaan välttämättä kukaan muu kuin minä. It happens, lesbous ei aina näy ulospäin.

Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä paljon matkaa etenkin näkymättömissä asenteissa, kuten hovioikeuksista äskettäin uutisoiduissa vähemmistöjä väheksivissä kommenteissa ilmeni jälleen kerran. Naisista, homoista ja maahanmanmuuttajista saa varmasti oikeuden taukohuoneessa hyvää läppää, mutta kun tuollaisia asenteita on maamme toiseksi korkeimmissa oikeusasteissa, voidaanko tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suhteen jäädä nyt paikoilleen tyytyväisenä? Hyvä Suomi?

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään