Tuntuu melkein jotenkin kornilta kirjoittaa Päivi Räsäsestä, kun hänestä ja hänen sanomisistaan on kohkattu jo mediassa tarpeeksi lähiaikoina. Kaikille täysin yllättäen Päivi taas vetoaa raamattuun eikä taaskaan hyväksy homoseksuaalisuutta ja näkee muutenkin piruja seinillä joka paikassa. Päivin kommentit täyttivät taas heinäkuista uutistyhjiötämme ja mitä me olisimmekaan ilman median nostattamaa kohua tehneet kun olisimme olleet täysin viattoman tietämättömiä siitä, että Päivin edustamassa tiukassa kristillisessä liikkeessä ollaan monia asioita vastaan, mitkä monille muille ovat tavallisia ja hyväksyttäviä.

Inhimillisyys on usein se, mikä homoutta vastustavista kommenteista näkyy puuttuvan. Sanotaan, että vihataan syntiä, muttei itse ihmistä. Rakkaudettomia kommenttejä tehdään totuuden puolustamisen nimissä ja Päivikin puhuu puheessaan huolissaan kuin uppoavan laivan kapteeni huutelisi viimeisiä sanojaan. Ymmärrän, että kun haluaa noudattaa raamattua kirjaimellisesti näkee homona elämisen syntinä ja haluaa pysyä kaikesta siihen liittyvästä erossa, mutta uskon, että jos asioita uskaltaisi lähestyä yhtään inhimillisemmaltä kannalta voisi nähdä, että asiat ovat monimutkaisempia ja moniulotteisempia. Ei homoseksuaalisuutta voi erottaa ihmisestä, joka on homoseksuaali. Homous on identiteettiin liittyvä kysymys, erottamaton osa homoseksuaalia ihmistä. Et voi sanoa vihaavasi homoseksuaalista elämää, mutta rakastavasi homoa uskottavasti. Siitä puuttuu kohtaaminen. Kohtaamisessa ihminen kohtaa ihmisen, eikä kummallaakaan ole tarvetta asettua toisen yläpuolelle. Monilla tiukan linjan herätyskristityillä tuntuu olevan tarve huudella hieman yläpuolelta meille syntisille, miten todellinen totuus kuuluu. Harmi vaan, että uskon peruskivi rakkaus jää silloin johonkin sivummalle ja ihmiset syystäkin näkevät huutelun läpi. 

Homous ei ole mikään mielipide, minkä voi vapaasti muodostaa, homous on meille osa sitä, ketä todella olemme. En voi päättää vain rakastua miehiin, vaikka se monella tavalla olisi helpompaa ja hyväksyttävämpää yhteiskunnassa. Seksuaalisuus on voimakas sisäinen voima, enkä voi olla onnellinen sammuttamalla totuuden nimessä tunteitani. Vaikka kuinka uskoisi raamatun olevan totuus, on toisten elämästä syytä puhua nöyrästi. Ehkä kyse on myös tavasta puhua asiasta, halutaan tehdä niin selväksi oma, monien muiden näkökulmasta eriävä näkemys kun pelätään sen puolesta.

En välitä Räsäsen kommenteista, eivätkä ne oikeastaan minua satuta tai kiinnosta. Hyvä Päiville, että hän tietää niin selkeästi, miten asiat ovat hänen mielessään ja uskossaan. Joskus vaan mietin, että miten helppoa on olla jyrkästi jotakin mieltä ja unohtaa, että asioiden takana on todellisia ihmisiä, todellisia elämiä ja todellista tunnetta. Ja miten kylmää rakkautta uskon nimessä joskus meille syntisille tarjoillaan. Rakkaus on kuitenkin perustarve, se asia, mitä tässä elämässä lähes jokainen eniten etsii ja kaipaa ja siitä puhuminen yksinkertaistuksin on suoraan sanottuna hölmöläisten hommaa.