Järjettömiä asioita

Halusin vaan kehua tätä! Joskus sitä lukee perätysten monta kirjaa ,joihin ei vain pääse mukaan. Pitää lukea sivu kahteen kertaan, kun ajatus harhailee, eikä oikein muista ,mitä ne hahmot tekikään viime luvussa ja miksi ne nyt päätyikään johonkin ajatukseen ja tilanteeseen. Ihan hyviä unikirjoja sinänsä, kun on jo puolen sivun kohdalla alkavat omat unet kiinnostaa enemmän. Sitten on niitä kirjoja ,että suunnittelee menevänsä nukkumaan ihan kohta, mutta puolentoista tunnin kuluttua kuitenkin vielä lukee, vaikka tietää että aamusta tule vähän hankala. Ja jossain kohtaa huomaa vähän salaa itkevänsä ,kun sivuhenkilölle käy huonosti.

Saara Turusen kirjaa Järjettömiä asioita luin, vaikka olisi pitänyt nukkua.  Muistin ihan tarkkaan millaista oli olla rakastunut ja vähän järjetön. Samaistuin lisäksi syvästi päähenkilöön, joka oli vähän hankala ja nihkeä tyyppi. Jos olisin lukenut tämän 10 vuotta nuorempana olisin miettinyt , että miksei se päähenkilö nyt vaan voi olla mukavampi, ja miksi sen pitää olla niin jäykkä ja varautunut, mutta nyt kun luin tunnistin siitä vain itseni. Vähän syyllinen ja tuskastuttava olo ,kun sitä ei ole itse se rennoin ja helpoin ihminen aina. Ja sitten tunsin myös myötätuntoa sitä päähenkilöä ja itseäni kohtaan kun me nyt vaan ollaan tällaisia , vaikka tarkoitus on ihan  hyvä.

Järjetön asia kirjassa on mm. rakkaus ja se miksi tapahtuu kaikenlaista; kuolemia, rakastumisia ja lapsettomuutta, vaikka muu olisi todennäköisempää, helpompaa ja järkevämpää. Kirjassa ollaan myös paljon Barcelonassa ,johon oli itsekin helppo siirtyä, kun siellä on joskus tullut käytyä ja ihmeteltyä sitäkin, miksi kaikki katalaanit puhuvat niin kovaa. Kuinka olisikaan ihana olla taas jonkin tuntemattoman kaupungin kaduilla kävelemässä ilman sen suurempaa päämäärää ja katsella parvekkeita ja puita joiden nimiä ei tiedä ja kuunnella vain ihmisten puheen nuottia, kun ei ymmärrä sanaakaan siitä mitä ne puhuvat.

Kirja oli lisäksi ihanan helppo lukea ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että lauseet ovat aika lyhyitä ja kerronta ei kuitenkaan kärsi siitä yhtään. Ei sitä aina tarvita kolmea sivulausetta ja kymmentä adjektiivia että näkee ja tuntee saman minkä päähenkilökin.

Viime aikoina olen keräillyt kuvia sähkökaapeista. Omassa kaupungissakin harhailuun tulee uusi puoli, kun keräilee vaikka sähkökaappien kuvia. Seuraavaksi ajattelin keräillä kauppojen mainoskylttejä . Monta hyvää päiväkävelyä siis tulossa!