Kaksi päivää Korkeasaaressa
Sää on molempina päivinä kaunis. Siitä se ei ainakaan ole kiinni. Ensimmäisenä päivänä lapsi on kovin tohkeissaan. Lukee karttaa ja neuvoo tietä. Syödään puoliksi jäätelö. Annan sille liikaa jäätelöä kesäisin, mutta hei: Kesä. Valehtelen sitten hammaslääkärissä syksyllä herkkupäivistä.Nähdään kuinka apinat vilistelevät ympäriinsä ja lapsi on riemuissaan apinan isosta pyllystä. Pylly- ja pierujutut naurattavat juuri nyt sitä eniten. Harhaudun itsekin keksimään pieruvitsejä sen kanssa. Se esittää kuinka pieru kävelee ja kikattelee keksinnölleen. Seuraavaksi se ihastelee tiikerin häntää ,joka roikkuu kaukana jonkin lavan päällä. En ole varma onko kissaeläimiä oikeasti Korkeasaaressa ,koska olen nähnyt vain häntiä. Ehkä ne ovat vain lavasteita. Lapselle häntä riittää ihan hyvin ja se keksii siitä oman laulun. Katselen sen menoa ja laulua ja mietin ,että se on mun sydän. Jos sille kävisi jotain haluaisin lakata olemasta.
Satamassa vene lähtee juuri sopivasti laiturista vaikka en ole tarkastanut aikataulua.Katselen Helsinkiä ja veneitä matkan varrella. Kaikki kauniita. On juuri sopivan lämmin ja sopiva tuuli. Lapsi tuijottaa keskittyneenä aaltoja joita vene tekee. Kuin yrittäisi ratkaista jonkin arvoituksen. Joinakin päivinä kaikki on vain ihan kohdillaan.
Toisena päivänä Korkeasaaren porteilla jonkun toisen lapset huutavat ja juoksevat päättömästi lippujonossa tönöttäessämme. Tekisi mieli ojentaa niitä ,vaikka omatkin lapset ovat ajoittain mahdottomia kiljukauloja ja perjaatteessa ymmärrän. Lapsi haluaisi jäätelön ,mutta jäätelökioski on vielä kiinni. Itsellekin tulee odotellessa kauhea nälkä. Kun kioski aukeaa lapsi haluaa myös hotdogin,mutta ei sitten haluakaan syödä sitä. Ärsyttää maksaa ylihintaisesta ruuasta. Lapsi inttää kokoajan tiikeristä, mutta juuri kun viimein päästään sen häkin luo iskeekin lapselle kauhea pissahätä ja lähimpään vessaan on matkaa. Tälläkin kertaa tosin näkyi taas vain häntä ,joten ei suurempaa menetystä sen suhteen.
Laiva on juuri lähtenyt kun tullaan satamaan ja joudutaan odottelemaan seuraavaa hyvä tovi. Vaikka mitä koittaisi näyttää tai jutella lapsen kanssa se vain venkuloi. Mietin että onneksi olen lähdössä yöksi kaverin luokse juuri tänään.
Mistä ne eri päivien karmat tulevatkaan. Joinakin päivinä tapahtuu niin paljon pieniä hyviä tai suuriakin sattumia ,että tuntuu kuin olisi ne etukäteen tilannut. Ja joinakin päivinä kaikki on tahmaista ja hankalaa ja odottaa vain ,että päivän saisi peiteltyä illalla pois. En yhtään ihmettele että jotkut uskovat horoskooppeihin. Olisihan se hyvä kun voisi aamulla tarkastaa tähtien asennon ja valmistautua tulevaan. Tai lukisi teelehdistä iltaisin mitä huominen tuo. Ja miettisi nukkumaan mennessä onko sitä sattumaa olemassakaan.
