Juuri nyt en pysty parempaan

Nyt en enää jaksa sovitella.

Nyt en enää jaksa kieltää.

Nyt en enää jaksa lahjoa ja kiristää.

Nyt en enää jaksa tehdä ruokaa ,joka on ”pahaa”.

Nyt en enää jaksa hakea mitään muuta ruokaa jääakaapista.

Nyt en enää jaksa vängätä siitä jäätelöstä.

Nyt en enää jaksa laittaa lippistä uudestaan lapsen päähän.

Nyt en enää jaksa perustella ja väitellä.

Nyt en enää jaksa etsiä kadonnutta lelua.

Nyt en enää jaksa välittää, mitä naapurit ajattelee tästäkin metelistä.

Nyt jos joku tuntematon tulee antamaan lapsenhoitoohjeita saatan sanoa jotain ,mitä en muuten sanoisi.

Nyt jos mies kysyy vinosti ”milloinkas näistä lapsista alkaa olemaan jotain iloa ?”,en sano että koko ajan.

Nyt juuri mietin että olisinpa töissä. Ihan missä vain töissä. Tiskiaineiden  hyllyttäminen ja kahvin keittäminen olisi juuri sopivaa hommaa. Kunhan jotain missä ei tarvitse olla lasten kanssa tekemisissä.

Syökää nakkeja paketista ja katsokaa kolme tuntia putkeen piirrettyjä.

Äiti laittaa nyt kuulokkeet niin syvälle korviin kuin pystyy ja kuvittelee olevansa jossain ihan muualla.

Onneksi mies tulee huomenna kotiin. Kaikki kunnia yksinhuoltajille.