Ärsyttäviä asioita Helsingissä
Kun sää ennusteessa luvataan kunnolla lunta kymmenen kertaa talvessa, mutta aina päivää ennen ennuste muuttuukin sateeksi.
Kun lunta vihdoin tulee ovat hiihtoladut tupaten täynnä Paloheinästä Oittaalle.On varmaan ihan ok jos on tottunut siihen , mutta jos on ajatellut ,että hiihtämiseen liittyy rauhaa ja hiljaisuutta se on vain ärsyttävää.
Keskuspuisto on puisto täynnä ihmisiä , vaikka kaupunkilaiset kutsuvat sitä metsäksi.
Liikenteen ääni kuuluu jokaisen puiston kolkkaan. Hiljaiseen metsään pääseminen kestää noin tunnin siirtymän
Lähibussit jotka kaahaavat tottunein ottein runkoreittejään, mutta kuudessa vuodessa en silti lakannut pelkäämästä niiden kyydissä.
Toiselle puolelle kaupunkia lähteminen tarkoittaa ajallisesti samaa kuin lähtisi käymään Lahdessa.
Sähköpotkulaudat – Et kuule niistä mitään ennen kuin joku ohittaa sinut sentin marginaalilla , täyttä vauhtia.
Kesällä kuumenevat kerrostalot ja talvella se , että kahden neliön kokoinen eteinen on aina täynnä kuraa.
Asuntojen neliöhinnat ja ikuinen keskustelu puolituttujen vanhempien kesken leikkipuistossa siitä ,mitä sillä rahalla saisi 60 kilometrin päästä.
Asuntomyynti-ilmoitukset , jossa pyyntihinta on niin korkea , että tekisi mieli soittaa välittäjälle vihainen puheli, vaikkei olisi etsimässäkään asuntoa.
Yläkerran naapuri joka on huolissaan siitä , että lapsen tyynynpehmeä pallo voi tehdä autoon jälkiä , jos 2- vuotias potkaisee sitä pihalla.
Vanhemmat hyvin puetut rouvat , jotka tulevat antamaan lastenkasvatusohjeita julkisessa liikenteessä
Tavoitteelliset vanhemmat. Missä on ne kaikki vanhemmat joita (hyvällä tavalla) ei liikaa kiinnostanut, mitä lapsi teki ja ajatteli päivän jokaisena hetkenä?
Kun aina se yksi ja sama yläkerran naapuri tulee portaikossa vastaan pahoitteleva ilme kasvoillaan, kun omalla lapsella on menossa jokin hermoromahdus niin , että koko talo kaikuu.
Naapuri , joka ei moikkaa vaikka nähdään portaissa joka päivä. Olisi vaan kaikille vähemmän kiusallista jos voisi mutista jonkin tervehdyksen kuin teeskennellä ,että ei nähty.
Valkoposkihanhet ja se , että kaikki puistot ja rannat ovat kesäisin täynnä hanhen kakkaa.
Se kun lapsi keräilee hanhen kakkaa innoissaan rannalla ja puistossa, koska luulee niitä kepeiksi.
Ihmiset joiden mielestä hanhet eivät ole ongelma ,vaan niillä on oikeus parveilla , hyökkäillä ja vuorata puistot ulosteilla kaupungin keskustassa jos haluavat. Nämä ihmiset eivät itse yleensä asu kaupungissa tai ainakaan käytä puistoja , joten hanhet ovat heille enemmän perjaatteellinen asia, kuin päivittäinen riesa.
Kaikissa ranta-ja luontokohteissa on lasinsiruja , koska joku on käynyt viettämässä iltaa. Erittäin haastellista pikkulasten kanssa ”luontoretkeillessä”.
Se että lähikauppaan menee aina 30 euroa ,vaikka on hakemassa vain yhtä puuttuvaa asiaa. Ja sitten taas päättää tehdä viikkosuunnitelman Lidlin ostoksia varten joka maksaa saman verran.
Latte , joka maksaa 4.70, mutta myyjältä on silti mahdotonta saada hymyä.
Se että lipuntarkastajia tai järjestysmiehiä näkyy raitiovaunussa vain silloin harvoin , kun siellä ei juuri satu olemaan sitä sekavaa ja huutelevaa päihdehuollon asiakasta.
Kivoista asioista Helsingissä teen listan sitten joskus vähän myöhemmin.Sitten kun olen ollut tarpeeksi pitkään poissa. Ehkä sitten kun on kesä ja Helsinkiin voi saapua junalla kauempaa kuin turisti. Muistan silloin ehkä taas ne kaikki muutkin puolet. Juuri nyt katson kuvia Helsingistä ja mietin , että onneksi se on nyt vain kuvissa. Eikä ulko-oven takana.