Ensimmäinen päivä mökillä


Varkauden kohdalla käännän Radio Suomen päälle. Meneillään on jokin toivelauluilta ,jossa saa soittaa lähetykseen. ” Nyt jos joku soittaa ,että on mökillä ja sauna lämpiämässä niin vaihdan kanavaa ”, sanoo yksi soittaja. Mutta missä muuallakaan ne ihmiset olisivat perjantaina, kun sää vähän lämpenee. Juuri oikea kommentti kuultavaksi kun mökki alkaa jo häämöttää.Nauran ääneen yksin auton ratissa.

Kaikki on vähän paljasta ja tie kurainen kuten aina. Ratkaisemattomat hulevesiongelmat tervehtivät aina perille päästyä. Mutta sireenit ,joita siirsin hikisenä  viime kesänä kujanteeksi ,ovat elossa ja se jo nostaa mielialan hyvin korkealle. Näen mielessäni kuinka niistä kasvaa tuuhea käytävä ,jonka keskeltä voi sitten astua pihalle kuin Narniaan.

Käyn tervehtimässä jokaisen nurkan ja olen tyytyväinen ,ettei mitään suurempaa ole vaurioitunut. (Tässä vaiheessa pidän vielä pientä putkivuotoa sivuseikkana , enkä aavista että vian vuoksi kaikki sähköt katkaistaan ja joudun viikon päästä soittelemaan kaivinkoneen kuljettajille putkiston kaivuuapua.)  Kaukana vastarannalla näkyy vielä jäätä ,mutta paistaa lämpimämmin kuin ajattelin.

Veli virittelee pallogrilliä ja saunaa samanaikaisesti. Haravointi ja hiiren papanoiden siivoaminen jää minulle kuten yleensä. Jako on ollut selvä jo pitkään ja toimii varsin hyvin. Seuramiehen osuus on kuitenkin yhtä olennainen. Kuuntelemme tahoillamme politiikkaohjelmia; minä mopatessa ja veli verannan tuolissa järvelle katsellessa. Emme juuri näe talvisin. Onneksi on mökki ja kevät. Meillä on kummallisen paljon samoja tapoja ja kiinnostuksen kohteita , vaikka emme arjessa juuri tapaa. Huvittavaa ja outoa.

Mökillä , kun lapset ovat hyvän matkan päässä, tavoitan hetkellisesti paremmin sen kuka olen. Mistä asioista tykkään ja mistä olen kiinnostunut. Ja mitä ajattelen silloin ,kun ei tarvitse ajatella käytännön asioita ,kuten ruokaostoksia ja lasten talvihanskoja ja kevätkenkiä. Mökillä ilman lapsia voi syödä ,vaikka vain hummusta ja leipää ja juoda oluen ja se on ihan ok. Eeva Kilven mökkikirjoissa samastuin muitten havaintojen ohella juuri siihen, miten erinomaista on kun saa tehdä asiat yksin omassa tahdissa ja syödä lounaaksi mitä jääkaapin perältä sattuu löytymään. Eeva Kilpi kirjoittaa myös ,että äitiys ei ole se millä hän kirjoittaa. Se millä hän kirkoittaa on erillinen osa häntä. Vaikken kirjoita työkseni ,minulla on sama ajatus.

Pyyhin pölyjä ja olen tyytyväinen, ettei vielä ole itikan itikkaa ikkunalaudoilla. Tiskaan saunan verannalla syksyisiä tiskejä , jotka ovat vähän unohtuneet ja katselen telkkiä jotka lipuvat ohi. Samat toistuvat asiat ovat yllättävän tärkeitä. Telkät ja vanha mökkitakki. Samat kolhuiset ruusukupit ja useaan kertaan paikatut mummon viltit ovat vähintään puolet mökistä. En osaa ajatella niitä asioina ,joita pitäisi päivittää tai jotka olisivat epäkäytännöllisiä ja taakka. Pahin kauhukuvani olisi ,että mökille ilmaantuisi huvilan ja huussin tiimi, joka maalaisi kaiken valkoiseksi ja hakisi sitten ikeasta tähtityynyjä ja englanninkielisiä mietelauseita sisustukseen.Ja olisin liian kohtelias sanomaan muuta kuin jähmettynyt hymy naamalla :” Onpa kiva!”

Saunan hyllyllä on iät ja ajat ollut sama kirjarivistö. Leinoa en ole koskaan lukenut, mutta nyt selaan hetken. Tunnistan kuitenkin ”Tumma”-runon. Yhtenä tai useampanakin kesänä olen kuunnellut Sarasvuon vanhoja podcasteja. Yhdessä niissä hän lausuu Hymyilevää Apolloa ja toisessa Tummaa. Lausuu omalla mittapuullani hyvin. Ja pohtii niiden tekstejä. Nyt kun luen Tummaa , kuulen mielessäni kuinka Sarasvuo sen lausuu. Runoonkin voi päästä kiinni eri tavalla kun joku sen lukee. Pelkkänä tekstinä se on usein vain työläs. Tänä keväänä olen kuunnellut Esa Saarisen luentoja podeina ja hän oli tuuminut samaa Alastalon salin osalta. Tuollaiset pyhät ja pelottavat kokonaisuudet kuten  Alastalon salissa ja Leino saattavat päästää lähelleen ,kun joku niitä lukee ääneen. Tiiliskivinä ne ovat ylivoimaisia suurimmalle osalle. Joskus mökillä tulee hetken selattua sitä tiiliskiveäkin, kun se on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuten saunakamarissa saunaa lämmittäessä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *