Ihmisiä,jotka tekevät oikein

Minulle on vähän liiankin tärkeää tehdä asiat oikein. Sillä tavalla moraalisesti oikein, muuten kaikki saa olla kyllä vähän sinne päin. Koitan tehdä oikein jo senkin takia ,että jos jäisin itselleni kiinni ,että jätin jonkin tärkeän asian tekemättä ihan vain  viitsimättömyyttäni asia vaivaisi minua viikkoja. Helpompi siis vain tehdä kerralla oikein. Työntää vähän mäessä jotakuta joka ehkä vähän tarvitsee apua. Tai jutella jonkin vähän hankalan tyypin kanssa, koska se saattaa olla sille tärkeää. Ehkä se on yksinäinen tai sairas. Ehkä tämä oikein tekemisen tarve johtuu siitä ,että luin lapsesta asti paljon. Lukeminen kuulemma kehittää empatiaa. Olisin selvinnyt kyllä ehkä vähän vähemmälläkin omalla tunnolla.

Erityisen  häiritsevää ja väärin  tuntui teini-iässä olevan ,kun huomasin ,että aikuiset eivät toimineetkaan ,niin kuin olisi kuulunut vaikeissa tilanteissa. Varsinkin jos tilanteet koskivat jotenkin välillisestikin lapsia. Kavereiden vanhempien avioerot eivät menneet aina kovin sulavasti. Eivätkä kavereiden avioerot nykyisin. Niitä on välillä vierestäkin riipivää katsella. Luulisi ,että ihminen haluaisi selittää ainakin itselleen olevansa se hyvä tyyppi ja tekevänsä oikein. Joittenkin tilanteiden kohdalla on vain tosi  vaikea yrittää keksiä ,miten joku pystyy perustelemaan käytöksensä tai sanomisensa edes itselleen jotenkin oikeutetusti. Se onkin jännä ,se ihmismieli. Jotenkin ne asiat kai näyttää ihan muulta ,kun toisesta suunnasta katsoo. Aina voi tietysti käyttää sitä korttia mitä yleensäkin. ”Kun sinä aina ,niin minä nyt.” ” Nyt teen kerrankin niin kuin mä haluan” .Sivustakin se kuullostaa huonolta perustelulta. Varsinkin jos se käytös koskee jotenkin  niitä lapsia, ja avioeroissa usein koskee. Kaikki itsekkäät ja ” voimaantuneet” aikuiset , jotka ajattelee vain mitä itse haluaa, horjuttaa uskoa siihen, että asiat voi mennä oikein.

Vaikka olen aikuinen, ihan tulevasti yli 30 ,sitä huomaa välillä ajattelevansa, että onneksi on noita luotettavia aikuisia. Aikuisilla tarkoitan vain joitain itseäni vanhempia ihmisiä. Sukulaisia, tuttuja tai työkavereita, jotka tekevät oikein. Jotka eivät ajattelen ensiksi itseään . Sellaisia joilla on joku suhteellisuuden taju säilynyt. Sellaisia käytännöllisiä, viitsiväisiä,reiluja ja mukavia tyyppejä joilla ei panta kiristä päätä. Se todistaa jotenkin, että  ihan vanhemmaksikin aikuiseksi voi selvitä ilman ,että täytyy alkaa joustamaan siitä mitä pitää oikeana.

Kuinka tärkeätä se ”oikea” aikuinen mahtaakaan olla niille , jotka starttaavat heikoista kantimista. Että voi nähdä,että on ihmisiä jotka eivät mokaa asioita vaan koska se on itselle helpompaa. Vielä näin aikuisenakin sitä miettii ,että onneksi on noita aikuisia joita voi katsoa vähän ylöspäin. Ihailu olisi ehkä vähän liian iso sana , mutta että on esimerkkejä ihmisistä, jotka tekevät oikein.