Isona minusta tulee naivisti!

Maalaus:Kärsimysten vuodet ovat takana,Marja-Leena Pulkkinen 

Isona alan sitten naivistiksi! Tämmöinen ajatus tuli kirkkaana mieleen kun näin naivistien näyttelyn Varkauden Taidekeskus Väinölässä. Jotenkin viime aikoina on aina välillä ponnahtanut mieleen kysymys :Mitä sitä nyt sitten seuraavaksi tekisi? Koulut kun on käyty ja työpolku valittu. Lapsiakin on , enkä ole suunnitellut uutta kierrosta siinä puuhassa. Ja joskus on jo hetki aikaa miettiä, että mitä sitä sitten tekisi? En oikein tiedä kehen vanhempiin ihmisiin samaistuisikaan. Aikuiset kun ovat näyttäneet lapsesta asti aika tylsiltä ja mielikuva ei ole kauheasti muuttunut ,vaikka itsekin on muuttunut aikuiseksi.Mikä olisi hyvä suunta? Että jos sitä jotain uutta nyt keksisi.

Jänis Kiasmassa,Marja-Leena Pulkkinen

Olen aina tykännyt lasten kirjojen kuvituksista. Paljon enemmän niistä kuin sarjakuvistakaan. Nyt on päässyt katselemaan niitä vielä uuden kierroksenkin ,kun on omia lapsia. Ja onpa muuten vaikka miten hienoja lasten kirjoja olemassa. Naivismi on vähän kuin lastenkirjoja katselisi,mutta niissä saattaa olla jokin puoli ,mikä aukeaa vain aikuiselle. Osa on ymmärrettäviä ihan lapsellekin eikä vaadi niin tulkintaa. Perusidea on että tyyli on lämmin ja hauska ja yleensä vähän yllättävä. Jossain maalauksissa on tosi kekseliäitä ideoita joita ei voi kuin ihailla. Ja hymyillä.

Melutie 6,Sonja Lehto

Sonja Lehdon maalauksia

Lisäksi naivistit itse vaikuttavat haastatteluissa aina sellaisilta tyypeiltä ,että miettii , että oisipa kiva tuntea niitä.

Merja Hämäläisen maalauksia

yksityiskohta maalauksesta Tää on niin parasta, Merja Hämäläinen

Olen käynyt monena kesänä katsomassa Varkauden vuotuisan naivistinäyttelyn. Aina siellä tulee onnellinen olo. Onnellisuus alkaa jo siitä ,kun avaa vanhan puutalon oven.Siellä tuoksuu ihan siltä ,miltä tädin luona maalla tuoksui ,kun siellä kävi kesäisin. Sen tädin luona ,joka oli oikeastaan kuin mummi minulle. Mummolan tuoksu.Ja onni  vain lisääntyy, kun kaikki seinät ovat täynnä näitä satukirjakuvia. Kaksi kerrosta tätä ihanuutta.

Petra Heikkilän maalauksia

Kun  näyttelyn on kiertänyt ,on olo kuin olisi ollut hyvässä seurassa. Vaikka siellä mummon luona tai jonkun muun lämpimän ja käytännöllisen ihmisen luona. Asiat tuntuvat muuttuvan oikean kokoisiksi ja sitä huomaa murehtineensa ihan turhanpäiväisiä asioita.

Ilo kasvaa kansien välistä, Pipa Hytinkoski

Neiti Kevään päiväkirja,Pipa Hytinkoski

Viimeisessä huoneessa on puu ,johon saa laittaa post-it lapuilla mistä on iloinen. ”Kissasta, kesästä, maapallosta, sammakoista, tästä näyttelystä,” ovat kävijät kirjoittaneet. Joku on kirjoittanut voimaantuneensa näyttelystä. Voimaantuminen on minusta ylikäytetty uudenaikainen turhake sanaksi, mutta ehkä se voi olla tässä ihan oikeassa paikassa. Sellainen olo kuvista helposti jää.

Yksityiskohta maalauksesta Karanteeniajan parvekekonsertti ,Tarja Rinta

No mitenkä sitä sitten alkaisi tämän naivisti uran? On varmaan kymmenen vuotta ,kun olen viimeeksi mitään öljyväreillä maalaillut. Eli en ole vielä varsinaisesti aloittanut taiteilijan uraa.Mutta en anna sen nyt jarruttaa tulevaisuuden suunnitelmiani. Kerron itselleni ,että kai sen sitten oppii ,kun alka vaan. On niin optimistinen olo näyttelyn jälkeen. Asenne siis ainakin kohdillaan. Helppous ja keveys taitaa olla kyllä naivismin illuusio. Jos nyt saisi alkuun jonkin hyvän idean aiheeksi. Tai ehkä se tulee vastaan sitten matkan varrella.

Reijo Kivijärven maalauksia

Viimeisenä oma lempitaiteilija ja monen muunkin: Reijo Kivijärvi.

Tätä ihanuutta vielä pari viikkoa tarjolla , eli 22.8. asti Varkauden Taidekeskus Väinölässä. Kyseessä on myyntinäyttely eli jonkun taulun voi ostaa matkaankin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *