Koti-ikävä

Pitäisi ostaa koti. Pitäisi päättää mihin sitä jäisi ja mihin lukitsisi itsensä. Päättää ,että tämä on nyt tässä ,eikä tästä nyt mihinkään lähdetä enää kokeilemaan. Se onkin vaikea päätös. Pitäisi kuvitella mihin kaikkeen sitä itsensä lukitsee ,kun valitsee. Millaista työmatkaan sitä aamuisin polkee tai millaisella pimeällä bussipysäkillä sitä seisoo ja odottaa bussin valoja. Millaisia kaappeja kolistelee ja mitä katselee keittiön ikkunasta. Mikä ärsyttävä pitäisi hyväksyä ,kuten tyly naapuri tai bussien vaihtaminen jonkin kiertoliittymän meluisella sillalla. Pitäisi valita tulevaisuus.Kun vaan tietäisikin mitä kaikke siinä sitten valitsee.

Ajelen bussilla tuntemattomiin kaupungin osiin. Koitan kuvitella millaisia naapureita missäkin voisi olla katselemalla ihmisten pihoja.Hidastelen ja katselen vaivihkaa sisään valaistuista ikkunoista ja mietin miltä tuntuisi asua  talossa ,jonka olohuoneessa on takka tai pihalla omenapuita. Koitan sovitella itseäni erilaisiin taloihin kuin nukkekotiin.

Kyselen työkavereilta mihin ne ovat päätyneet ja miksi. Kaikki on tyytyväisiä siihen mihin ovat päätyneet. Jotain miinuksia joka paikassa , mutta enimmäkseen plussaa. On jotenkin rauhoittavaa, että ihminen on sellainen:uskoo että tehdyt valinnat ovat oikeita ,jos ne eivät ole menneet ihan totaalisen päin mäntyä.

Kun olin  kuusi vuotias muutimme uuteen kylään. Äiti sanoi ,että siksi ettei vanhan kodin lähellä ollut oikein muita lapsia. Oli varmaan muitakin syitä, mutta se oli ainakin yksi. Muuttoa seuraavana päivänä naapurin tyttö tuli kysymään ulos leikkimään. Olin hämmentynyt ja jännittynyt. Ja siitä se sitten lähti. Lasken vieläkin ,että isoimpia asioita mitä on tapahtunut ja joka vaikuttaa edelleen joka viikko on ,että meistä tuli ystäviä. Ja että ympärillä oli läjä muitakin lapsia joiden kanssa kaveerata ja nahistella.

Toivoisin lapselle samaa.  Semmoista yhteen kuuluvuutta ja yhteyttä. Mutta muuttaessa ei oikein voi tietää kuka asuu naapurissa. Arvanheittoa ,vähän niin kuin kaikki muukin. Siksi se valitseminen on vaikeaa. Semmoiset asiat mitä ei huomaa laskea yhtälöön mukaan ,ovat helposti ne isot asiat. Se häiritsee ettei tiedä mitä valitsee.

Katsoin Yle-Areenasta dokumentin ”Jeppis on syvältä- elokuva koti-ikävästäni”. Dokumentissa Pietarsaaresta kotoisin oleva Anna-Sofia alkaa kaivata takaisin kotiseudulle ja pohtii paluuta. Samoja asioita mietin. Taitaa olla itselläkin koti-ikävä ,vaikken ihan tiedä mihin. Se paikka josta olen kotoisin on jo aika vieras muutoin kuin paikkojen suhteen: melkein kaikki tutut ovat muuttaneet pois. Valuneet isompiin kaupunkeihin. Tällainen koti-ikävä on vähän kumma tunne. En osaa oikein erotella mikä siinä on nostalgiaa ja muistoja. Luultavasti iso osa. Olen sellainen ,että takerrun kaikkeen menneeseen.

Opettelin joskus teininä Baz Luhrmanin Sunscreen kappaleen sanat ulkoa ja kirjoitin ne kaverin synttärikorttiinkin. Siinä on muiden muassa rivi ” Live in New York City once, but leave before it makes you hard . Live in Northern California once, but leave before it makes you soft.” Tällaisia lauseita nousee mieleen jostain ,kun kävelen tuntemattomien kotien ohi. Haluaisin ehkä kokeilla sitä pientä kaupunkia, mutta en tunne juuri ketään pienistä kaupungeista. Ja kaikkien ulkomaalaisten mielestä Helsinki on ihan pikku kaupunki ,vaikkei nyt ihan Pietarsaari.

Kaupungissa niitä mahdollisia naapureitakin on tietysti enemmän. Pystyisikö niitä ajattelemaan niinkuin pikkukaupungin naapureita?

Ajelen välillä bussilla johonkin  vieraaseen paikkaan ja sovittelen itseäni sinne. Käyn kaverin uudessa kodissa jossain siellä bussimatkan päässä. He ovat sovitelleet pihalle omat pyöränsä ja sohvan ja keittiön pöydän uusiin paikkoihin ,joihin ne lukitaan. On valmista. Olen vähän kateellinen siitä valmiista olosta. Illalla tulen toisella bussilla kotiin katuvalojen läpi. Tulee yllättäen kotoisa olo siitäkin ,että näkee tutun kerrostalon ja tutun ratikan kolisevan siitä ohitse.

Olen näitä lukkoja kerrostalojen seinissä ihmetellyt.Olen varmaan kuullutkin joskus mitä varten ne siinä ovat, mutten enää muista. Voin sitten keksiä itse niille maagisia selityksiä. Salaisista ovista ja muista arvaamattomista asioista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *