Narisevat naiset
Kun ensimmäistä kertaa menin ”oikeisiin” töihin, lopetin hymyilemisen. Niihin oikeisiin töihin siis , joita varten olin opiskellut.Tämä työ ei ole varsinaisesti asiakaspalvelua ,vaan niin kutsuttua asiantuntijatyötä .Ymmärsin nopeasti että nuorien , pienikokoisten naisten ei kannata kauheasti hymyillä , koska se on pois uskottavuudesta. Tyttömäisyys ei ole varsinaisesti eduksi täällä. Alkuun oli opeteltava näyttelemään asiantuntijaa. Joitain tapoja kopioin vanhemmilta työkavereilta vähän vahingossakin:Kannattaa puhua vähän hitaammin kuin yleensä puhuisi, katsoa silmiin pidempään kuin yleensä katsoisi, kävellä hitaammin kuin yleensä kävelisi ja elehtiä vähän vähemmän kuin ystävien kanssa.
Jos olisin ollut isokoinen mies ,ei olisi ehkä täytynyt kiinnittää niin huomiota kaikkeen tuollaiseen. Opiskelukaverini oli juuri sellainen maatilan poika. Jo kaksikymppisenä nelikymppisen näköinen ja kaapin kokoinen. Olisipa sellainen miespuku pistettäväksi päälle aamuisin ,mietin joskus. Voisi olla kuinka vain ja kukaan ei miettisi onko tuo nyt pätevä. Voisi kertoa vitsejä aamusta iltaan työpaikallakin ja jos ei tietäisi jotain ,kuittaisi sen vain olan kohautuksella, eikä itse tai kukaan muukaan miettisi ,että se nyt johtuu siitä ,kun ” Se on tommoinen nuori tyttö.”
Ikä kyllä tasoittaa ongelmaa. Kun ei ole enää ihan niin tytön näköinen ,voi olla vähän vapaammin. Se on kiva.Voi olla tuttavallinen ja hymyillä asiakkaiden kanssa ,koska tässä vaiheessa ei ole enää oloa ,että olisi jotenkin testattavana ja ikä luo oletuksen sille ,ettei ole ihan eilen aloittanut töitä.
Kun palasin töihin vanhempainvapaalta mietin koko päivän nuoremman työkaverin narisevaa puhetta. Luulen, että se on yksi uusi tapa paikata sitä mitä itsekin tein olemalla vakava. Puhua naristen ja huokailla väliin tarkoittaa tavallaan, että on osaava, pätevä ja tilanteen tasalla. (Kuiskaus:Työkaveri on kyllä oikeastikin selvästi pätevä).Saattaa olla ,että itsekin narisin silloin aiemmmin ,mutta en vain muista. Ehkä se on vain uusi helsinkiläinen tapa. Joskus alan huomaamattani kopioida sitä puhetapaa työkaverilta. Ja sitten ryhdistäydyn ja lopetan. Koska se nyt vaan kuullostaa niin kamalalta ja siltä, että on lopen kyllästynyt koko maailmaan.
Kopioin tahtomattani kaikenlaisia tapoja mitä työkavereilla, asiakkailla ja kavereilla on. Kai ne ovat ne peilisolut jotka siellä päässä välkkyvät. Aivosolut jotka jossain mantelitumakkeen takana analysoivat sosiaalisia tilanteita ja laittavat meidät tahtomattakin virittäytymään toisen taajuudelle:puhenuotille ja elekielelle. Minulla taitaa olla liikaa peilisoluja. Täytyy aina taistella vastaan ,ettei jokin murre tarttuisi toisen puheesta .Vaikka en olisi sitä murretta koskaan aiemmin käyttänytkään omassa puheessani.On jotenkin vähän noloa alkaa puhumaan yhtäkkiä murteella ,kun on helsinkiläinen ja oikeasti puhui vain sitä perus suomea.
Murteen tarttuminen on kuitenkin jotenkin riemastuttavaa. Suhtaudunkin lämpimämmin ihmisiin jotka puhuvat murteella . Ehkä koska sukulaiseni rajan lähellä ovat aina niin puhuneet ja mielessä aktivoituu sata lämmintä muistikuvaa joltain lapsuuden kesältä ja matkoilta rajan pinnan kylään. Tuntuu vähän syleilyltä aina kun tapaa jonkun joka puhui mitä tahansa sillä idän murteella.
Onkohan narina uusi naisten murre? Luulen lukeneeni artikkelinkin tästä. Että kun halutaan painottaa tai olla vakavia lasketaan huomaamatta puhetaajuutta ja puhutaan hitaammin. Tutkimuksen mukaan nuoret naiset ovat alkaneet myös narisemaan. Narinalla voi ilmeisesti ottaa tilaa ja luoda jotenkin sävyä ,että on lukenut ja perillä asioista.Puhetavalla kun voi muuttaa sanomaa. Toisella puhetyylillä voi vahvistaa tyttömäisyyttä (lauseen nuotti nousee aina loppua kohti) tai miesmäisyyttä( lauseen nuotti laskee loppua kohti). Puhetavalla voi vähän kuin varata seuraavankin puheenvuoron ,kun ihmiset odottavat mitä se nyt seuraavaksi sanookaan.Jännittävää kyllä mitä nuo kaikki puhenuotit viestittävätkään (Tiedän.Osaan.Jatkan.)
Tyttönä oleminen on aina ollut minusta kivaa. Ja se on kummallisesti helpompaa töissä nyt,kun ei ole enää ihan niin nuori tyttö ,että pitäisi rajoittaa niitä tyttömäisiä puolia.
