Hurahdus

Hurahdus on kuin masennuksen vastakohta. Ajatukset kiitävät mielessä ja hohtavat kuin pienet säikeet. Tuntuu että jossain silmien takana syttyy vähän väliä pieniä tähtiä. Kun huomaan,että olen taas hurahtamassa johonkin riemastun. Yleensä ennen hurahdusta olen ollut jotenkin tympääntynyt ja olo on ollut jotenkin hankala. Vähän kuin keräisi vauhtia johonkin ,mutta ei vain oikein keksi mikä se jokin olisi. Vähän salavihkaa itseltäänkin sitä haeskelee jotain johon hurahtaisi tällä kertaa. Sitten sitä yhtenä päivänä huomaa pohtivansa koko ajan enemmän jotakin asiaa ja seuraavana päivänä taas enemmän. Ja siitä se hurahdus sitten alkaa kerätä vauhtia. Hurahdus kuullostaakin juuri siltä mitä se on: kuin ompelukoneessa lankarulla, joka alkaa pyöriä ja heilua koko ajan nopeammin kun poljinta painaa. Hurisee vain mennessään.

Ennen hurahdusta on ajatellut ,ettei ole oikein aikaa mihinkään uuteen projektiin. Hurahduksen edetessä huomaa kuitenkin ,että kaikesta muusta pystyy vähän luistamaan ja etsimään aukkoja päivästä jolloin pystyy keskittymään vain siihen yhteen asiaan. Nukkumisesta voi vähän tinkiä. Töiden keskellä voi vähän jotain tehdä. Pyykit alkavat läjääntyä. Muistelen mieheni pappaa jolla oli tapana sanoa:  ”Sitä ehtii, mikä kiinnostaa”

Asioita joihin olen hurahdellut:

paksut kirjat ja kirjasarjat

puutarhakirjat,puutarhasuunnitelmat ja itse lapiohommat ,

mökit,

ratsastaminen,

siivoaminen, ( äitihormonit saivat minut jotenkin kierroksille tämän suhteen)

vauvajutut ,(kun oli oma vauva)

työt,

kirjoittaminen,

jotkut taiteilijat ,kuten Frida Kahlo

tv-sarjat , vaikka nykyään vain ehkä kerran vuodessa. Viimeeksi Normaalit Ihmiset-sarja.

Ja ehkä rakastuminenkin on äärimmäinen hurahdus.

Silloin kun hurahdus on parhaimmillaan ,pitäisi vain antaa mennä eikä painaa käsijarrua. Vauhti kiihtyy kuin pulkkamäessä , mutta ennemmin tai myöhemmin se vauhti hiljalleen hiipuu. Niin kuin nyt vaikka puutarhahommissa. Joka kesä, noin kesäkuun 22. päivä ,lähden tauolle jostakin kottikärryn työntely puuhasta ja siihen se kottikärry sitten jääkin;keskelle pihaa koko loppukesäksi. Syksyllä raahaan kottikärryt liiteriin ja mietin etten halua ajatellakaan mitään uusia pihaprojekeja aikoihin. Sitten tulee taas pimeä talvi ja kun aurinko alkaa taas häikäistä keväällä, tulee mahdoton keväthuumaus ja puutarhahurahdus alkaa taas keräämään kierroksia.

Tuttavani on vielä pahempi hurahtelija kuin minä. Hän ei koskaan epäile itseään. Hän saattaa päättä kirjoittaa tietokirjan tai dekkarin, koska: ”Kuinka vaikeaa se nyt voi olla?” Ja vaikka suurin osa hänen projekteistaan ei pääse maaliin asti ,(kuten ei minunkaan ) hän ei jää niitä muistelemaan ,vaan siirtyy taas uuteen projektiin yhtä suurella itsevarmuudella. Kadehdittavaa ja hämmentävää itsevarmuutta.

Olen varma, että ihmiselle tekee hyvää hurahdelle johonkin. Jos sellaista ei tapahdu, se on melkein vaarallista. Hurahduksen aiheella ei juurikaan ole väliä. Se kertoo minusta siitä, että ihmisellä menee hyvin kun se oikein innostuu jostakin. Välillä vähän kammottaakin ,että mitä jos sitä ei itse enää hurahdakaan mihinkään? Kai masennus on osin sitä ,ettei oikein jaksa innostua mistään. Vaikka haluaisikin. On vain lamaantunut ja innoton.  Hurahtaessa taas valoja tuntuu syttyvän kokoajan vain enemmän. Tuikkivat joka puolella mielessä. Sitä saattaa tuijottaa eteensä bussin ikkunasta mutta oikeasti mieli ravaa kiireisenä: Millä lauseella aloitan seuraavan luvun? Mitä kirjan viimeinen kappale tarkoitti? Näyttääkö kukkapenkki yhtä kauniilta kuin  se kuullostaa ,kun saan sen joskus istutettua: morsiusharso, särkynyt sydän ja akileija.

Hyviä hurahduksia kaikille!

Hyvinvointi Kirjat Ajattelin tänään Syvällistä

Lempipaikat Helsingissä taaperon kanssa

Nämä on testattu vuosien kuluessa kahdellakin eri taaperolla aika monta kertaa. Nykyään myös leikki-ikäisten kanssa toimivat oikein hyvin. Taapero on vain usein se haasteellisin seuralainen ,kun ei juuri istuskele paikoillaan.

Seurasaari ja Seurasaaren Kruunu

Ihan minun ”lempilempilempipaikka”,kuten lapsi sanoisi. Hän on keksinyt että melkein minkä tahansa sanan eteen voi laittaa ”lempi”  etuliitteen kun oikein tykkää. Olen alkanut tehdä samaa.

Seurasaaren Kruunu on ihana vanha ravintolarakennus ,jota ei ole liikaa päivitetty. Inhoan kun niin käy vanhoille taloille. Ulkoterassilla on helppo syödä ,vaikka lapsi kuljeskelisikin vähän ympäriinsä. Meidän lapset hyppii aina pyörätuolirampilla.Sisällä on myös siistin näköinen leikkinurkkaus. Lohikeitto on justiin sellaista kuin olla pitää. Jopa nirso lapsi suostuu syömään. Korvapuustit on isoja ja monen sorttista viiniäkin saa. Ravintola on nyt kesällä auki joka päivä ainakin klo 20.00 asti, viikonloppuna 22.00 asti. Itseasiassa suunnittelin ,että kun muu perhe on sukuloimassa ja minä kaupungissa  ,kävisin täällä joka ilta eri mekossa syömässä ja juomassa ihan vaan omassa seurassani. Päivisin lueskelisin kirjoja saaren eri puolilla. Mihin sitä omaa saarta tarvitsisi ,kun voisi kuvitella tämän omaksi! Kuka tästä ei tykkäisi?!

Lapsista jännintä on  kesyt pikkulinnut ja oravat ,jotka hakevat kädestä  leivänmuruja. Ne päivystävät yleensä heti saareen tultua heinäseiväsaitojen vieressä ,vasemmalle lähtiessä.

Saaren takaosassa on sileitä kallioita rantaviivassa ,jossa käydään välillä kahlailemassa ja heittelemässä pikkukiviä. Nyt sattui olemaan villivadelmia ja mustikoitakin poimittavaksi.

Seurasaaren ulkomuseoon kuuluu paljon vanhoja rakennuksia, mutta omat lapset on vielä vähän pieniä kiinnostumaan niistä. Lähinnä on käyty hyppimässä niiden rappusilta pituutta.Uimalakin on , missä en ole kyllä itse sattunut koskaan käymään. Mutta on kuulemma kaunis paikka. Miesten ja naisten puoli on erillään joinakin päivinä kun on nudistipäivä. Kannattaa tarkastaa siis ennen sinne lähtöä.

Bussilla 24 pääsee ihan viereen keskustasta 20 min välein.

Töölönlahden junasilta ja Taideterassi.

Kaikki Helsinkiin saapuvat junat kulkevat Töölönlahden viereisen kävelysillan alitse. Eli kauaa ei tarvitse odottaa ,että pääsee bongailemaan junia ja laskemaan vaunuja. Ikisuosikki. Melkein vieressä on vanha huvila, jossa on molemmilla puolin kesäisin terassit. Me käydään aina Taideterassin puolella ,koska se on sellainen romanttisen näköinen kukkineen ,eli minun mieleen. Väljällä , aidatulla terassilla syöminen on aina helpompaa kuin ravintolassa ,kun taapero pääsee vähän liikkumaan.

Jos tänne päin tullaan ,kävellään usein myös Oopperatalon takaa  ,jossa on amfiteatteri. Lapset käyvät  hyppimässä amfiteatterin portailla. Töölönlahdella on kyllä kaameasti hanhen kakkaa joka paikassa,(missäpä ei?),mutta amfiteatteri on ainoita kohtuu siistejä paikkoja.

Keskustasta 1 km kävelymatka

Leikkipuisto seppä

Joskus tuli harhauduttua punavuoreen saakka leikkipuistoon , mutta koska puisto oli ehdottomasti kivoin testaamistamme käymme siellä aina välillä. Leikkipuisto on iso ja vaihteleva ja suuret puut antavat varjoakin ,joka on aika harvinaista leikkipuistoissa .( En ymmärrä kuka nekin suunnittelee? ).Useampia liukumäkiä  ja kiipeilytelineitä. Ennen korona-aikaa on ollut myös potkupyöriä polkuautoja lainattavaksi ,joilla voi ajella leikkipuistossa. Sisätiloissa on mm. junarata ,leikkikaluja ja paljon pelejä ja eväiden syönti mahdollisuus. En tosin tiedä ovatko nämä nyt kuinka auki tuon koronan takia. Tässä on lähellä myös ravintoloita ,kuten vaikka Skiffer ,joka on sen verran väljä ja sohvilla varustettu ,että taapero voi vähän hääriä ympäriinsä. Lapsille on liuskapitsat maistuneet hyvin.

Keskustasta pääsee 1 ja 3 ratikoilla viereen

Lasten Liikennepuisto ja keskuspuisto

Täällä on miniversioina pyörätiet , autotiet ja jalkakäytävät ja mikä tärkeintä :liikennevalot ja merkit näyttämässä kuka saa ajaa ja milloin. Joskus on puiston puolesta potkupyöriä ja polkuautoja lainattavaksi ,mutta ollaan otettu oma potkupyörä mukaan. Pieni aidattu leikkialue on myös keskellä johon voi vangita pikkutaaperon jos isompi haluaa potkupyöräillä. Vierestä alkaa keskuspuisto ,jossa on kiipeiltyä kallioilla, uitettu purossa pikkuveneitä ja etsitty merkittävä määrä keppejä ja kiviä kotiin viemisiksi.

Ratikka 2 ja 3 tulee keskustasta päin tähän viereen.

Tämä ei ollut kaupallinen yhteistyö kenenkään yllä mainitun kanssa ,vaan ihan vaan minun omia suosikkeja ,johon mahtuu vielä muitakin käymään!

Perhe Lapset Matkat Suosittelen