Rakkaudesta Leeviin
Gösta sanoi sen aina paremmin ja Leevi & Leavings ei vanhene koskaan.
Olen sen verran jämähtänyt, että tulee lähinnä fiilisteltyä vanhaa musiikkia. Jopa sen verran vanhaa musiikkia, joka tehtiin ennen kuin aloin edes kuunnella musiikkia. Suurin osa Flown esiintyjälistasta on minulle täysin tuntematonta porukkaa ja saatan joskus jopa kuunnella Iskelmä-kanavaa autossa, jota pidin ennen käsittämättömänä. Uudet iskelmät ovat kyllä edelleen aivan kaameaa kuraa ,mutta sieltä tulee välillä oikeita vanhoja helmiäkin.
Silloin kun kohdalle sattuu mikä vain Leevi & the Leavingsin kappale alan kaikkien muiden harmiksi laulaa mukana. Ei sille vaan voi mitään.Tarinatkin niissä lauluissa ovat vain niin hyviä. Tässä ne lainit ,joista olen erityisen kateellinen Göstalle:
Kovin helposti ei kiinni saa,sitä kadonnutta nuoruutta.Ja mieletöntä fiilistä, kun on ensikertaa kännissä. No ehkä elämässä tarvitsee , joskus selitellä itselleen ja eritellä mielessään, miksi kuviot on pielessään.
Kun sitä tuskin edes voi aavistaa,unissaan. Kuka saa ,ja kenelle annetaan ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
–Itkisitkö onnesta-
Ne sanat, jotka sanomatta jäivät. Sanat joita ei kai ollutkaan. Sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan.
Ja minä, olen miettinyt jo kauan ,jotain josta sulle kertoisin, vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan.
-Rin Tin Tin-
Elämä on pitkä puutelista. Se silloin tällöin täyttyy suudelmista. Elämä on elämää varten annettu , ja se on ihanasti sanottu.
–Ihanasti sanottu-
Meidän mutsi, on levoton strutsi , kun hommiaan se hoitelee.
–Matkalla Motowniin-
Samaistun nykyään tähän viimeiseen lainiin ja kappale alkaa soimaan päässä ,kun hieman maanisesti alan hääräilemään milloin mitäkin.
Lisäksi se tarttuva kappale jossa on ankeat sanat :Yksin ruma tyttö tanssii – alkaa välillä soida pään sisäisellä soundtrackilla. En tiedä miten se on sinne valikoitunut. Göstän tarinat on sellaisia ,että sinne maailmaan haluaisi mennä käymään joku ilta. Vaikka sinne discoon ,jossa se ruma tyttö tanssii. Ehkä se on se sama paikka ,josta lauletaan myös Pojat Tanssimaan kappaleessa. Näen ihan selkeästi jo miltä siellä kuppilassa näyttää.
Paljon on Leeviä coveroitukin matkan varrella ,mutta ei niistä yksikään ole parempi kuin alkuperäinen veto. Göstän äänellä laulettuna , kaikki laulujen hahmot ovat jotenkin sympaattisia, vaikka sanat olisivat kuinka ankeat. Sellainen maailma jossa kaikki , tai ei oikeastaan juuri mikään, mene ihan putkeen.
Jos joskus karaoke-baariin eksyy ,niin kyllä siellä ainakin yksi Leevin laulu illassa raikaa. Yksillä jatkoilla sattui vastaan kyllä sellainen huippu suoritus Teuvosta, että vieläkin tulee muisteltua. Veto oli niin täydellä antaumuksella ja niin täysin palkein , ja huomattavan huonosti laulettu että Göstakin olisi varmaan ollut ylpeä. Koko baari oli myös varsin riemuissaan kavereiden hieman humalaisesta tulkinnasta. Ja ne olivat vielä ihan vakavissaan mikä oli oleellista. Teuvon alkumelodia on myös sellainen ,että aina tulee mieleen ,että opettelisiko sitä joskus soittamaan mandoliinia ihan vain sen verran että tuon rämpytyksen osaisin soittaa.
Gösta Sundqvist :Leevi & the Leavingsin Dynamo- niminen elämänkerta ilmestyi pari vuotta sitten. Gösta ei paljoa eläessään omista asioistaan halunnut puhua , mutta tähän oli koottuna kuitenkin tarinaa matkan varrelta tuttujen muisteluiden ja joidenkin haastattelujenkin pohjalta. Kiinnostavaa oli vaikka ei ihan Göstan pään sisälle päässytkään.
Leevi pysyy ikuisesti muodissa ja nyt taitaa olla taas Göstan partatyylikin nosteessa.
