Silittelen mökin talviunille

Silittelen mökin talviunille. Vedän pressua terassin pöydän jalkojen päälle. Korjailen lasten lapioita rannalta ja kottikärryt seinän viereen. Läjään puitten lehtiä perennapenkin päälle ja kuiskin jonkin loitsun ,ettei pakkanen veisi kukkia talvella.

 Narurullia ,kuokkia, itikkamyrkkypurkkeja,tyhjentynyt aurinkorasvapurkki. Keräilen kaikkea unohtunutta nurkista ja saunan terassilta. Kaikki on vähän kuin lavastetta ,nyt kun kesä on ohi. Vähän vieraan tuntuista. Ajattelen Muumien Taikatalvea aina tässä vaiheessa vuotta. Esi-isiä jotka valvovat talvisin kun muut nukkuvat.

Vien pallogrillin  liiteriin. Jotenkin se on kestänyt jo 15 vuotta, vaikka hankittiin vain hätäratkaisuksi. Mies napisee joka vuosi ettei ole oikeaa grilliä. Periaatteessa vastustan kaikkia amerikkalaishenkisiä jättimäisiä kaasugrillejä, mutta jonakin vuonna joudun ehkä luovuttamaan miehelle ,koska en halua olla pikkumainen.

Otan hämäriä kuvia puutarhaprojekteista ,jotka sitten sainkin tehtyä ja projekteista joita voisi joskus vielä tehdä. Piha on kuin naisten hiukset ;ei koskaan valmis ,vaan aina vähän muutoksessa.

Riippukeinussa ei keinu enää kukaan. Kesähelteillä veli makasi siinä parrakkaana,kirja kädessä ja huomautti ,että jotkut rentoutuvat riippukeinussakin.Viittasi siihen ,etten itse juuri riippukeinussa makaile.Olin vähän hölmistynyt. Mähän rentoudun! Kun teen asioita! Kaivelemalla kuoppia milloin millekin kivelle tai puskalle.

Viimeisenä päivänä syksyllä kaikki on viimein paikallaan. Koko kesän kaikki on jotenkin vaiheessa. Tavarat puolivälissä menossa johonkin. Kottikärryt jossain unohtuneena kuorman kanssa. Hiekka-ja multakasoja, rikkaruohoja. Pyyhkeitä kuivumassa ja villasukkia sohvilla. Karkaavia ruusupensaan taimia, väärään suuntaan valuvia hulevesiä, notkollaan oleva laituri. Lakkaamattomia puutarhakalusteita ,jotka harmaantuvat ja hapertuvat. Ja riippukeinu jonka langat katkeilevat. Joka vuosi on listalla ostaa uusi ,mutta ripustetaan kuitenkin se vanha. En osaisi ollakaan jos kaikki olisi valmista ja uutta. Se että kaikki on vähän vaiheessa sopii minulle oikein hyvin.  Tekemättä osaan olla vain kavereiden mökeillä ,jossa ihastelen kaikkea valmista. Valmis on omalla mökillä vähän sama kuin pysähtynyt. Mitä sitä sitten tekisi kun kaikki olisi valmista?

En käy mökillä koskaan talvisin. Siellä ei pärjäisikään talvella. Se on ihan kesämökki. Jotenkin on tärkeää ettei sitä näekään moneen kuukauteen. Kuvittelee vain välillä kuinka se nukkuu. Keväällä kun aurinko alkaa olemaan häikäisevä alan laskemaan viikkoja uuteen alkuun. Sitten voi taas ajaa kottikärryt keskelle pihaa ja keksiä jonkin uuden idean (tai kymmenen) ja ihmetellä valmistuuko niistä joku ennen seuraavaa lokakuuta.

koti piha-ja-puutarha
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *