Ensimmäinen Johannan kirje Siljalle 28.2.1994

image1_0.jpeg
Moi Silja!
 
Sain osoitteesi Teksti-TV:stä. Kirjoitan sulle, koska asut Nurmijärvellä. Minun setäni ja kummisetäni asuvat Nurmijärvellä, Jukolantiellä. Onko se lähellä sinua? Tiedätkö missä se on? Me voimme joskus tavata, jos käyn siellä etelässä. Olen 11-vuotias. Minkä ikäinen sinä olet? Minulla on 2 hiirtä, Dina ja Dana. Ne ovat albiinoita, eli valkoisia. Toivottavasti kirjottelet kanssani! Lopetan nyt tähän, kerron lisää seuraavassa kirjeessä.

T. Johanna
PS: Lähetän kuvan kuvasta!

 
Näin alkoi meidän, iisalmelaisen Johannan (s. 1982) ja nurmijärveläisen Siljan (s. 1981) kirjeenvaihto vuonna 1994. Kirjoitimme toisillemme tiiviisti ihan oikeita kirjeitä vuodet 1994–1998, ja hieman myös vuonna 1999. Sen jälkeen internet  oli jo niin yleinen, että kirjeenvaihto hiipui (naurettava välihuom., internet kirjoitettiin 90-luvulla erisnimenä eli isolla kirjaimella: Internet). Ehkä sen jälkeen vain meilailimme, ehkä soittelimme tai tekstailimme? Emme enää muista, koska digitaalista kädenjälkeä ei näy enää missään.
 
1990-luvun puolivälissä teinin ainoa keino saada rauhaa ja yksityisyyttä oli postissa lähetetty kirje. Olihan selvää, että lankapuhelinta pystyi kotona vaikka äitikin salaa toisessa puhelimessa kuuntelemaan. Oli turvallista, kun omat sekoilut pystyi lähettämään suoraan toiselle ihmiselle. Päiväkirjaa olisi äitikin päässyt halutessaan lukemaan.
 
Oli miten oli, jostain syystä halusimme säilyttää kaikki kirjeemme äitien mielettömästä urkintavaistosta huolimatta. Säntillisenä ihmisenä Silja säilytti Johanna kirjeet jo vuodesta 1994. Harmillista kyllä, Siljan kirjeet Johannalle ovat kadoksissa vuodesta 1994 vuoden 1995 alkuun.
 
Luettuamme kirjeitämme yhdessä ja naurettuamme niille ääneen yli 20 vuoden jälkeen voimme silti yhteistuumin todeta, että kaikista paras ja henkilökohtaisin materiaali löytyy onneksi vasta vuodelta 1995. Silloin Johanna aloitti seiskaluokan. Pikkutyttöjen ”kuinka monta tarraa sulla on” -keskustelun sijaan tilalle nousivat alati vaihtuvat ihastukset, ensimmäiset alkoholikokeilut, ihmissuhdedraamat ja muut teini-ikäisten ongelmat ja ei-ongelmat.
 
Käymme Ysäriteinit-blogissa läpi koko kirjeenvaihtomme ajalta 1995–1999. Jotkut jutut ovat niin hurjia, että joudumme valitettavasti sensuroimaan osan teksteistä muiden ihmisten yksityisyydensuojan vuoksi. Omia toilailujamme emme kuitenkaan sensuroi. Haluamme osaltamme näyttää, millaista teinitytön elämä oli 90-luvun lamanjälkeisessä Suomessa, ajalta ennen internetin hurjaa nousua. 
 
Muistatko itse kenties näitä ysärijuttuja? TV-ohjelma Jyrki ja sen heiluvat kamerat, MeKaks, SinäMinä, runojulisteet, rakkausnovellit, Michael Jackson, Take That, Aikakone, Party planet, Pertti Salovaara ja Jusu Lounela, Radiomafia, Suosikki, McDonald’s, Lola Odusoga, Marlin omenaviini, Markiisi 15 %, Exotic Vodka 15 %… ja lista jatkuu.
 
Kirjeissä on nähtävillä ajankuva. Olimme teineinä varmoja, että omat ongelmamme ovat vain omia ongelmiamme, eikä kellään muulla ole niin paskaa. Totuus on, että teini-ikäisen elämä ja sosiaaliset paineet olivat samoja niin Iisalmessa kuin Nurmijärvellä.
 
Jos juuri sinä haluat jakaa meidän ja lukijoidemme kanssa 90-luvun kirjoituksiasi kirjeiden tai päiväkirjamuistojen kautta, ota ihmeessä yhteys meihin: ysariteinit@gmail.com
 
Toivottavasti viihdyt blogimme parissa!
 
Rakkaudella xxxx, Johanna ja Silja
 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *