“To me, you’re the most important thing in my life” – Siljan kirje Michael Jacksonille, kesä 1998
Hypätään blogissa hetkeksi vuoteen 1998 ja vähän erilaiseen kirjeeseen, nimittäin Siljan fanikirjeeseen Michael Jacksonille!
Johdatuksena aiheeseen: kävin suunnilleen hetken mielijohteesta MJ:n keikalla Olympiastadionilla 26.8.1997 ja aloin fanittaa tuona iltana Jacksonia intohimoisesti. Show, Jacksonin tanssi ja laulu (joka tulikin keikalla playbackina, tajusin vasta paljon myöhemmin) ja tunnelma iski kuin leka päähän, olin täysin myyty. Hyvin intensiivistä MJ-fanitusta kesti noin muutaman vuoden ajan. Edelleen diggaan Jacksonin musiikista ja muistelen hymyssä suin noita fanitusaikoja. Niiltä ajoilta jäi tosi kivoja muistoja ja ystäviä, joihin edelleen pidän yhteyttä. Johannakin oli fanittanut tuolloin Jacksonia jo useita vuosia. Tästä aiheesta saimme kirjeisiimme hiukan uudenlaista sisältöä ainaisten bileiden lisäksi ja rupesimme pitämään yhteyttä muutenkin kuin kirjeitse.
Vuosi keikan jälkeen olin vielä täysin fanituksen ja Jacksonin lumoissa. Seuraavasta kirjeestä voi ehkä saada jonkun käsityksen faneuteni tasosta:
Dear Michael,
I hope you read this. I want you to know how I feel. Firstly…
I congratulate you for all 40 years you’ve gave to human race. That’s the best period that world has ever seen, (I bet). For me, the last year has been the best of my life, definitely. 1 year ago I saw YOU in concert (Helsinki 26th August, 1997) and I realised your talent and beauty. I fell in love with you right away. That was the most amazing and most important day of my life. From that day my life has been joyful because of you. I can’t imagine anything so beautiful than your face and every time I see your beautiful smile, I cry, because of happiness. Because you are happy. When you are happy, I am too. There’s nothing more beautiful to hear than your voice. It’s SOOO amazing!!! I feel pity for those you does not understand that. To me, you’re the most important thing in my life. When I think that you’re thousands of kilometres away from me, it hurts me. I could give ANYTHING, ANYTHING if I could meet or even see you again some day. I’ve decided that I won’t die before I’ve seen you’re gorgeous face at least one time more. Some Finnish fans are planning a BIG birthday party for all Finnish fans. I hope that day will be perfect for me. Well, not perfect, because you won’t be there…
But I hope that your birthday will be perfect to you, and I hope you are happy when you celebrate it. I will think about you for all the day August 29. Michael, I pray for you every day and I hope that God gives you all that you want because you deserve it. You’ll always be deep in my heart.
With all my love, Silja
—
Ajatuksia kirjeestä:
-OMG! :D Kyllä muistan, että fanitukseni oli hyvin intensiivistä, mutta en muistanut tällaisia kirjeitä sentään kirjoitelleeni. Epic shit.
-Tarina ei kerro, että oliko tämä joku “harjoituskirje” ja lähetinkö Jacksonille ikinä oikeasti kirjettä. Ei voi muistaa. Ja mihinköhän olisin sen lähettänyt? Johonkin fanikerhoon ehkä.
-En pettänyt lupaustani, eli näin MJ:n vielä toisen (ja viimeisen) kerran kesäkuussa 1999. Hän piti Munchenissa Michael Jackson and Friends -nimisen hyväntekeväisyyskonsertin. MJ:n oma setti konsertissa oli ehkä vartin, hänen lisäkseen konsertissa oli paljon muita esiintyjiä. Lisäksi käytiin katsomassa kun hän saapui hotellilleen (jonka edess odotteli satoja, ehkä tuhansia faneja) ja vilkutteli pari kertaa hotellihuoneensa ikkunasta maski naamalla (aikaansa edellä siis!). 2000-luvulla intohimoinen fanitukseni hiipui pikkuhiljaa. Muistan silti ihan tarkalleen missä olin, kun kuulin Jacksonin kuolleen kesäkuussa 2009 (maarianhaminalaisella leirintäalueella teltassa yöpymässä). Heräsin keskellä yötä ja jostain syystä katsoin puhelinta (tuolloin ei vielä ollut älypuhelinta, eikä kännykän jatkuva näprääminen vielä ollut niin yleistä), josta löysin serkultani viestin, jossa luki: “Michael Jackson delas.”
Rakkaudella, Silja