Hybridi goes Tartto!
Olipa kerran kolme semistikemistiä, kesäloma ja jokilaiva. Sade-kannu (=kurkkulikööriä sisältävä alkoholijuoma) ja ehkä muutama Happy Joe takana muisteltiin kaihoisasti mennyttä Speksi-vuotta, kun puhelimeen pärähtää muistutus auenneesta Hybridi ry:n ulkomaan ekskursio -ilmosta Tarttoon (viroksi Tartu). No mutta ksv! Pari bisnespuhelua myöhemmin nimet olivatkin jo listassa.
Reissua saatiin odottaa muutama kuukausi, mutta tulihan se syyskuu vihdoin. Hommahan ei tietenkään lähtenyt ihan ongelmitta käyntiin. Yllättävän ihmiskadon vuoksi jouduttiin reissun järjestämistä miettimään kokonaan uusiksi. Loppujen lopuksi kaikille kahdeksalle varmasti mukana olleelle henkilölle saatiin kuitenkin järjestettyä sekä sopiva kyyti että majoitus. Matkaan lähdettiin kukonlaulun aikaan maanantaina 21. syyskuuta. Jottei homma olisi liian putkeen mennyt, allekirjoittanut ei nukkunut edeltävänä yönä ollenkaan. Kurkkukipu oli aivan järjetön. Angiinahan se siellä – satavarmasti – koska tuttu kaveri, mutta lääkäriin ei kyllä nyt enää Suomen puolella ehtinyt millään. Muutaman varmistusviestittelyn jälkeen päätettiin luottaa siihen, että kyllähän Virossakin terveydenhuolto pelaa, matkaan vaan ibuprofeenin ja Strepsilsin voimin. 
Onneksi tuli lähdettyä, sillä reissusta palattiin monta kokemusta rikkaampana takaisin Suomeen. Olimme maanantai-illasta perjantaihin Tartossa, sekä lisäksi yhden yön Tallinnassa, ja ohjelmaa oli järkätty juuri sopivasti. Kävimme muun muassa observatoriossa, jossa pääsimme tutustumaan simuloituun tähtitaivaaseen. Opas puhui hyvää englantia ja tämä vierailu oli ainakin henkilökohtaisesti yksi reissun parhaista jutuista – vaikka taisinkin kuulla jonkun kuorsaavan vieressäni tuossa pimeässä huoneessa tähtitaivaan alla… Lisäksi tutustuimme Viron geenipankkiin, biokemian laboratoriotiloihin ja fysiikan sekä informaatioteknologian laitoksiin pintapuolisesti. Biokemistinä biokemian labrasta jäi hyvä mielikuva: melko samanlaista kuin Itämeren tälläkin puolen; etanoli-pulloihin tosin piti kirjoittaa, että ne sisältävät jätettä, koska ne kuulema muuten hävisivät sattumoisin aina tavarakuljetusten yhteydessä.
Opiskelijaelämä tuli tutuksi myös iltaisin, kun pieni sirkuksemme aiheutti pahennusta Viron yöelämässä; viidet eriväriset haalarit saivat nimittäin aikaan melko lailla huomiota. Meistä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan edustajista nimittäin löytyi (bio)kemistien lisäksi myös tietoteekkareita, tietojenkäsittelytieteilijöitä, biologi sekä tilastotieteilijä. Teekkarihymni taisi herättää eniten kummastusta, varsinkin fuksi-bileissä, joihin meidät saatiin ujutettua mukaan. Railakkaasta yöelämästä huolimatta onnistuimme pysymään aikatauluissa kiinni, vaikka illat joskus venähtivätkin jopa aamupalaan asti. Koko matkan ajan meitä viihdytti Helsingistä mukaan tarttunut eksku-kaali, Alfred B. Sintti.
Henkilökohtaisesti reissussa mieleenpainuvinta oli A.Le Coqin tehdasvierailu, sekä paikallisten Beerpong-turnaus, jonka voittajat piti heti käydä haastamassa – lopputuloksesta viis. Mukana Suomeen saimme, tuon aiemmin mainitun angiinan lisäksi, tuotavaksi – nyt jo ehkä mainettakin keränneen – juoman, nimeltä Sparta. Shotti, joka sisältää absinttia, tequilaa sekä Strohia. Namnam. Toki tärkeimpänä mukaan saatiin huikeita kokemuksia ja vielä huikeampia ystäviä. Osa porukasta oli tuttuja jo ennen reissua, mutta pieni ihmismäärä miltei viikon reissulla takasi sen, että jokaiseen tuli tutustuttua hieman paremmin – jopa niihin ennestään tuttuihin. Oli hauska huomata, että vaikka tässä kaikki ollaankin aika erilaisia, huumorin taso oli melko sama, ja kaikki viihtyivät hyvin keskenään. Reissusta jäi detox-kuurin tarpeen lisäksi vain yksi ajatus: ”Milloin tahansa uudestaan!”
