Kesä meni, syksy tuli
Niin loppui kesä kotikaupungissani ja pääsin vihdoin takaisin Turkuun ja normaalin arjen pariin. Paitsi ettei tässä arjessa ole ollut oikeastaan mitään normaalia. Ja ihan positiivisella tavalla näin. Kesäni muualla huipentui ystäväni häihin vajaa kuukausi sitten, jonka jälkeen olen saanut taas keskittyä töiden sijasta opintoihini täysillä. Tai ainakin melkein.
Olen tänä vuonna opiskelijatuutorina, mikä on ollut tähän astisten opiskeluaikojeni ehkä yksi rankimpia, mutta samalla antoisimpia kokemuksia. Viime kevään speksi lukeutuu myös näihin kokemuksiin, ja koska olen menossa mukana myös tänä vuonna, jopa isommassa roolissa kuin viimeksi, tulee siitä juttua varmasti myöhemmin. Näin ollen tämä(kin) syksy tuo varmasti mukanaan paljon harmaita hiuksia; Vernerin esikoulu alkoi ja samalla muut äidin velvollisuudet, kuten sopivien harrastusten löytäminen pojalle. Ja toki myös itselle, vaikka vapaa-ajan ongelmia tuskin on. Pitäisi siis tasapainotella äidin ja opiskelijan roolin välillä ja saada mukaan ujutettua myös tuutorointi, speksi, harrastukset ja -tärkeimpänä ujutettavista- ystävät.
Edelleen kiitos lähipiirille, joka on tukenu mua kaikin tavoin. Erityisesti kiitos mun siskolle, Sonjalle, joka tuli auttamaan Vernerin kanssa kahden johdantoviikon ajaksi, jotta pystyin panostamaan tuutorointiin täysillä. Oltiin myös varauduttu siihen, etten pysty osallistumaan iltaohjelmiin, joita oli lähes joka illalle noiden kahden viikon ajan, jolloin meidän tuutorivastaavamme olisi ottanut koppia mun tuutoroitavista, eli hoitanut tuutoroinnista sen hauskan puolen. Pääsin kuitenkin itse hoitamaan homman ja kerkesin olemaan äitinäkin eskarin jälkeen melkein normaalisti, Verneri kun menee niin aikaisin nukkumaan (klo 19), etten juurikaan ollut pojan kanssa vähempää kuin tavallisesti olisin ollut.
Sain tutustutettua piltit(kutsumanimi biokemian uusille opiskelijoille, älkää kysykö miksi, yleensähän puhutaan fukseista) yliopistomaailmaan, eli alkuun opinnoissa ja sosialisoitumaan muiden opiskelijoiden kanssa. Samalla sain paljon uusia ystäviä ja huikeita kokemuksia, joita en vaihtaisi mihinkään, vaikkei draamaltakaan vältytty.
Tarkoitus oli, että kirjoitan ennen varsinaista yliopistolukuvuoden aloitusta tällaisen jälkiraportoinnin sijaan sellaisen alustavan blogijutun, mutta tottakai mun läppäri hajos sopivasti päivää ennen johdantoviikkoja, että se siitä kirjottamisesta ja muutenkin opintojen hoitamisesta kotona sujuvasti. Nyt on kuitenkin varaläppäri käytössä ja hommat hoituu taas enemmän tai vähemmän jouhevasti. Tällä viikolla olen kerennyt jo panostamaan siis omiinkin opintoihin ja on sellainen olo, että edessä on vielä ihan mieletön syksy. Varsinkin, kun muistin juuri, että ensi maanantaina on melkein viikon kestävä ulkomaan ekskursio Viroon ihan huikealla porukalla. Siitäkin lisää varmasti myöhemmin, ehkä tällä kertaa hieman nopeammin kuin mitä tähän astiset blogijutut xD