Aikuiset naiset meikkikoulussa
Mitä tapahtuu kun aikuiset, meikkummikot naiset lähtee meikkikouluun?
Olen innoissani lukenut kaikkia Lilyn palstojen meikkivinkkejä, ja arvelen, että aika moni täällä osaa käyttää sutia oikeaoppisesti ja tietää mikä on varjostus. Mutta mitä tapahtuu kun meikkiummikot aikuiset naiset lähtee meikkikouluun? Löytyykö itsestä kadonnut meikkitaitelija? Lähteekö koulusta +50-vuotias kasvoillaan vihdoinkin sitä paljon inhoamaansa helmiäistä?
Olen varanut ajan Clamoksen aikuisille naisille suunnatusta meikkikoulusta. Olen paikallaolijoista nuorimpia, suurin osa on varmasti jotain 30–40 välillä, osa on varmasti yli 50. Ensimmäisenä pesemme kasvot ja saamme taputella ihollemme kosteusvoidetta. ” Ah! Aivan liikaa voidetta!” huudahtaa ihanan rempseä kouluttajamme. Hupsista. Virhe heti alussa. Yritän nolon piilotella peukalonkokoista nokaretta kämmenpuolelle.
”Kosteusvoidetta ei tarvitse laittaa kun pikkurillin kokoinen nokare. Jos tuntuu, että tarvitset enemmän voidetta, tuote ei ole tarpeeksi kosteuttava”, hän huomauttaa. Kosteusvoiteen jälkeen meille pidetään lyhyt briiffaus siitä, mitä tulemaan pitää. ” Ja lopuksi sitten kasvoja voi varjostaa aurinkopuuterilla”. ”Täh mitä sillä oikein varjostetaan”? joku kysyy . Tunnen myötähäpeää kun kouluttaja kertoo varjostuksen perusteeet. Ja sanomattakin on selvää, että koko illan aikana yhtä ”tyhmiä” kysymyksiä satelee kymmenittäin.
Alkulötinöiden jälkeen pääsemme hommiin. Ensin pohjustamme silmäluomet, eli kaunistelematta yritämme saada pussit ja tummansilmänalukset piiloon vetämällä ”coveraineella pandat silmien ympärille”. Tämän jälkeen tuputamme meikkivoidetta ja puuteria iholle. En ole varmaan koskaan käyttänyt niin paljon aikaa meikkivoiteen laittamiseen. Tämän jälkeen kouluttaja jakaa meille pohjustusluomivärin. Ja taas maalaamme pandat.
Neljän tunnin aikana käymme läpi perusteellisesti meikin eri vaiheita: pohjustusta, värejä ja siveltimien käyttöä. Kouluttaja käyttää paljon aikaa osallistujien toisen silmän meikkaamiseen, toinen pitää itse ehostaa samanlaiseksi. Liikaa aikaa. En meinaa pysyä paikallani, mutta on pakko odottaa, sillä vuorossa on vielä poskipunan, aurinkopuuterin ja huulipunan laitto.
Lopputulokseen olen tyytyväinen. Iho on todella hyvän värinen. Vaikka olen verestävien silmien vuoksi aina karttanut oranssinruskeaa, pakko myöntää, että väri tekee oikeutta sinisille silmilleni ja tuo ne ihanasti esille. Huulipuna on ehkä aavistuksen liian tumma mielestäni, mutta sopii kokonaisuuteen. Myös ympärilläni olevat naiset tuntuvat olevan mieleissään lopputuloksista. Kaikki hymyilevät. Jos olisi perjantai, tämä porukka olisi jo hehkeänä kaupungilla!
Mitä meikkikoulutuksesta sitten jäi käteen? Pidän itseäni melko valveutuneena meikkaajana, mutta sain tietenkin kurssilta hieman lisävinkkejä ainakin värien suhteen. Moni vanhempi asiakas varmasti koki ahaa elämyksen banaanivarjostusta tehdessään, ja sai kurssilta rohkeutta käyttää enemmän värejä – tai ylipäätään oppi millainen on hyvä juhlameikki ja miten se tehdään oikein.
Muutama asia oli myös hyvä palauttaa mieleen: ainakin se, että kunnon pohja on meikin A ja O. Huomaan myös mitä meikkaaja-kaverinkin on toitottanut minulle jo vuosia: kunnon välineillä (lue: siveltimillä) saa vain yksinkertaisesti parempaa jälkeä. Ja yksiasia, joka ehkä liippaa vähän kaukaa tätä aihetta; onhan se kamalaa mitä se tupakointi tekee iholle. Lopettakaa se hyvät ihmiset ennen kuin se on myöhäistä!
Viikko koulutuksen jälkeen huomaan kuitenkin palaneeni vanhoihin arkitottumuksiin: arkena nopeasti kajalia ja ripsaria, aina tahtoo se kaikkein tärkein, eli valokynä, unohtua. Mutta kosteusvoidetta, sitä menee nyt oikea määrä iholle!
Kuvat: Estee Lauder ja Make Up Store