The Broken Circle Breakdown ts. miksi tekee mieli viskiä jo aamulla
*Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia
Nuorempana katsoin lempielokuviani moneen kertaan. Halusin eläytyä tunnelmiin uudelleen ja uudelleen ja lisäksi tarjontakin tuntua olevan suppeampi. Nykyisin vain harvat ja valitut rainat päätyvät kakkoskierrokselle. Eilen katsoin Felix van Groeningenin neljännen pitkän elokuvan The Broken Circle Breakdown toistamiseen erityisesti siksi, että halusin näyttää sen aviomiehelleni, mutta myös siksi, että halusin nähdä herättäisikö elokuva samat vahvat tunteet uudelleen, kuin reilu vuosi sitten. En tosin ihan kokonaan ymmärrä, millä ilveellä onnistuin puijaamaan mieheni tämän elokuvan ääreen. Hän kun ei ole ahdistavien elokuvien suurkuluttuja kuten vaimonsa. Hän oli myös kotona, kun katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa ja olen varma, että nyyhtyksestä alkanut ja vollottamiseen päätynyt itkuni kuului sinne makuuhuoneeseen asti. Kaikki jotka ovat kuulleet minun itkevän tietävät mistä puhun. Siitä huolimatta hän istui luottavaisena viereeni sohvalle, kun kysyin katsotaanko belgialainen elokuva, eikä poistunut paikalta, kun nimi pamahti ruutuun. Olin markkinoinut elokuvaa hyvänä tapana kartuttaa kielitaitoa, vaikka viimeksi kun toimin näin belgialaisen elokuvan kohdalla olikin kyseessä tapaus, jossa pysyttiin visusti ranskan kielisen Belgian puolella. Tällä kertaa tulos oli se mitä luvattiin, eli flaamin/hollannin taidon kartutusta aktiivisen kyynelkanavatreenin ryydittämänä.
The Broken Circle Breakdown kertoo banjoa soittavan bluegrass-muusikko Didierin (Johan Heldenbergh) ja tatutointiartisti Elisen (Veerle Baetens) rakkaustarinan. Aikajana on pirstottu palasiksi ja ensimmäinen kohtaus on sairaalasta, jossa pariskunta on yhdessä sairaan pienen tyttärensä kanssa. Ihaninta ja kamalinta elokuvassa on musiikki. Bluegrass rytmittää elokuvaa ja vaikka kaikki muu loppuisikin musiikki ei hiljene. Viimeinen sairaalaan sijoittuva kohtaus on intensiivisyydessään vertaansa vailla.
Tarina itsessään ei ole erikoinen. On pariskunta ja intohimoinen, kerrasta leimahtava rakkaus. Tulee lapsi. Tulee kriisi ja toinenkin. Vaikka pariskunalla on kaikki se rakkaus, mitä kuvitella voi ja oma kaunis talo keskellä kaunista ja rauhallista maalaisidylliä, ystäviä ja se musiikki niin joskus se ei vain riitä. Kun katsoo Didieriä ja Eliseä ja heidän onneaan niin heille haluaa toivoa kaikkea hyvää, mutta lopulta itsekin ymmärtää, että elämään voi tulla tilanteita, joissa rakkaus ei riitä. Minulla ei ole lapsia, mutta silti oman lapsen menettämisen tuskan ja sen jälkeisen toivottomuuden tunteen voi tuntea ja ymmärtää. Elämän jatkuminen tuntuu yhtä väärältä kuin sen pysähtyminen.
Näyttelijät tekevät sellaiset roolisuoritukset, että sieluun sattuu ja kun kokonaisuuteen lisätään musiikki on tämä elokuva, jonka jälkeen paatuneinkin ihmispolo tarvitsee viskipaukun. Saimme elokuvan kuitenkin katsottua niin myöhään sunnuntaina, ettei viski tullut mieleen. Aamulla harmitti herätä toimistotyöläisen arkeen, sillä kyseinen ruskea väkijuoma ei liene sovelias tapa aloittaa päiväänsä tällä alalla.
The Broken Circle Breakdown on saanut huomiota laajalti ja se on palkittu lukuisilla festivaaleilla. Se oli myös ehdolla Parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi vuoden 2013 Oscar-gaalassa. Suomessa se esitettiin mm. Espoo Ciné festivaaleilla ja viimeksi se on nähty KAVIn Kuukauden elokuvana, mutta sen voi myös ostaa esimerkiksi Amazonin verkkokaupasta.
Kuva elokuvan kotisivuilta.