Texel on saari ja kunta, joka sijaitsee Pohjois-Hollannissa parin tunnin juna-, bussi- ja lauttamatkan päässä Amsterdamista. Se oli myös heinäkuun lopussa olleiden syntymäpäivieni juhlintakohde. Juna vei meidät Amsterdam Centraalista Den Helderiin reilussa tunnissa, josta matkaa jatkettiin pari kilometriä bussilla satamaan. Sieltä Teso-lautta vei meidät Texelin saarelle kahdessakymmenessä minuutissa. Saarella kulkee pari bussilinjaa ja muutama taksi, mutta helpointa siellä on liikkua polkypyörällä. Mukaan voi ottaa oman filarin tai vaihtoehtoisesti vuokrata sellaisen. Me päädyimme vuokrausvaihtoehtoon ja homma ei olisi paremmin voinut toimiakaan, fillarifirma nimittäin sijaitsi suoraan satamassa. Siinä kun lähti pienessä tihkussa sotkemaan unohtui arjen huolet sekunneissa.

Matka Texeliin oli ollut suunnitelmissa jo kauan. Asiasta tuli toukokuussa puhetta työkaverin kanssa. Hän oli matkustamassa sinne heinäkuun alussa. Kun keskustelu siirtyi työkaverin yöpymispaikkaan Camp Silveriin tiesin, että samaan paikkaan oli päästävä ja pian. Ja mikäs sen parempi syy kuin oma syntymäpäivä. Camp Silveria voisi kutsua viiden tähden leirintäalueeksi. Yöpymispaikkoina on on kahdeksan omilla kylpyhuoneilla, hyvällä sängyllä ja telkkarilla varustettua Airstream-matkailuvaunua. Ne on sijoitettu mukavan etäisyyden päähän toisistaan parkkipaikan näköiselle alueelle hevosaitauksen viereen. Sijainti on muutenkin kivasti syrjässä, lähimpään kylään on matkaa pari kilometriä. Meillä oli lisäksi vielä yksityissauna koko viikonlopun ajan käytössä. Hieman hintava, mutta aivan mahtava lisä viikonlopulle. Niin ja olihan mies varannut vielä kuvassa näkyvät tervetulo/synttärishampanjat. Camp Silverissä hintaan kuului majoituksen lisäksi myös herkullinen aamiainen ja lisäksi respassa on myynnissä ympäri vuorokauden snackseja sipseistä karkkeihin ja juotavaa mehusta shampanjaan, paikallisia Texels-oluita unohtamatta. Jos laiskuus iskee tai vettä tulee taivaantäydelä niin Camp Silveristä saa myös pizzaa tai lasagnea, jonka voi lämmittää uunissa ja kiikuttaa omaan Aistreamiinsa. Camping-elämä ei ole koskaan ollut minun mieleeni, mutta rakastuin Camp Silveriin ensisilmäyksellä. Onhan tämä tosin hyvin kaukana tavallisista leirintäalueista ja siinä se taika varmaan olikin. Muut vieraat olivat pariskuntia 25 vuodesta 70 ikävuoteen. Kaikki olivat myös tyytyväisesti omissa oloissaan. Pakolliset heit toki sanottiin kun tavattiin. Paikkaa pyörittävä nainen oli erittäin asiallinen ja antoi vieraiden olla rauhassa hänkin. Tietoa ja vinkkejä sai kuitenkin tarpeen vaatiessa, mutta minkäänlaista tuputtamista ei ilmennyt. 

Saavuimme Texeliin perjantaina kahden maissa. Matkaa majoitukseen oli satamasta 13km. Päätimme pysähtyä matkan varrella Texels -panimolla. Sää oli sateinen ja vaikka se olikin lämmintä kesäsadetta oli välistoppi panimolla parempi kuin hyvä idea. Sieltä jatkoimme sitten majapaikkaamme. Istuimme Airstreamissa ja kuuntelimme sadetta ja tervehdimme paikalle osunut kissaa. Ehdimmepä vielä käymän saunassa ennne illan ravintolavarausta. Sauna oli todella hauska ruotsalaisvalmisteinen pyöreäseinäinen kapistus, jonne tilan puolesta olisi mahtunut kuusi henkeä, mutta penkit oli rakennettu siten, ettei istujia voinut olla kuin kaksi. Lisäksi penkit olivat eri tasossa, toinen liian alhaalla ja toinen niin ylhäällä että sinne piti kiivetä. Löylyt olivat toimivat, mutta ilmanvaihtoa ei ollut. Tästä huolimatta sauna tuntui kuitenkin täydelliseltä. Johtui varmasti siitä, ettei sinne pääse kuin kerran pari vuodessa, jollei halua pulittaa pitkää penniä. Sade onneksi loppui siinä vaiheessa kun meidän piti suunnata illalliselle. Pöytävaraus oli tehty Brasserie Rebeccan, joka sijaitsi 3km päässä majapaikasta. Valitsimme 5-kohdan yllätysmenun suositusviineineen. Vesa oli kertonut varausta tehdessään, että on tulossa juhlimaan vaimonsa syntymäpäiviä. Paikan päällä tästä asiasta ei kuitenkaan keskusteltu. Yllätys olikin melkoinen, kun jälkiruoan yhteydessä tarjoilija saapui paikalle tähtisadetikun ja jälkiruokien kanssa. Sen jälkeen tapahtui vielä jotain yllättävämpää. Tarjoilija huikkasi muille asiakkaille, että nyt tarttis laulaa. Ja kas, näin alkoi koko ravintolan yhteinen Happy birthday -yhteislaulu. Olisin tosin hieman toivonut, että biisi olisi vedetty hollantilaisella versiolla. Mahtava yllätys se silti oli ja komeasti kuului. Pientä epäröintiä tapahtui ainaostaan kohdassa, jossa olisi pitänyt tietää ketä tässä nyt onnitellaan. Tuo yllätys oli varsin mainio lisä muutenkin hyvälle päivälle ja poistuimme ravintolasta erittäin tyytyväisinä, vaikkakin hieman ähkyssä. 

Mitä Texelissä sitten voi tehdä tai miksi sinne kannattaa mennä? Pyöräily on ehdottomasti se ykkösjuttu. Saari on etäisyyksien puolesta täydellinen fillarointiin. Pyörän selästä näkee peltoja, dyynejä ja Texelin lampaita. Noita koiranaamaisia otuksia olikin pellot täynnä. Lampaiden lisäksi saarella on paljon hevosia ja lehmiä. Monet turistit tulevat tänne myös rantalomalle. Mekin kävimme muutamalla biitsillä kääntymässä ja uittamassa varpaita meressä. Texelistä löytyy myös useita vaellusreittejä ja kaikenlaista järjestettyä aktiviteettia kuten surffauskursseja tai lintubongausta. Jossain osissa rantaviivaa voi törmätä jopa hylkeisiin. 

Lauantain ensimmäinen kohde oli Texelin maamerkkinä tunnettu majakka, joka sijaitsee saaren pohjoiskärjessä. Sinne oli majapaikasta matkaa 18 km, joten sinne päästyämme olikin seuraavaksi mielessä lounas. Päädyimme rantaravintolaan ja saimme jo toistamiseen yllättyä ruoan tasosta. Monesti rantaravintoloiden ruoat ovat sellaista turistitasoa eli laatu on keskivertoa ja hinnat yläkanttiin. Tällä kertaa ruoka oli varsin laadukasta, söimme tuoretta kalaa eikä hintakaan päätä huimannut. Lounaan jälkeen pyöräilimme dyynejä pitkin kohti majapaikkaa. Kovin paljon toimintaa emme saaneet päivään ängettyä, etenkin kun saunaan piti ehti ennen illan ravintolaa. Ehdimme kyllä maksimoika saunassakäynnit ja kävimme siellä kahdessa päivässä yhteensä neljä kertaa. Viikonlopun teemaan ei muutenkaan sopinut turha hötkyily vaan rauhallinen hengailu ja maisemien ihastelu. 

Lauantain ravintola Vincent Eiland Keuken oli 8km päässä majapaikasta ja ilta todella lämmin, joten lähdimme hyvissä ajoin sotkemaan ravintolaa kohti. Lämmin ilta mahdollisti illallisen ulkosalla. Henkilökunta oli poikkeuksellisen mukavaa ja ruoka konstailematonta, mutta herkullista. Hinta- ja laatusuhde tässä paikassa oli aivan loistava. Edellisestä illallasta viisastuneina otimme tällä kertaa ”vain” 3-kohdan menun ja siihen kuuluvat viinit. Viinisuositusmenun hinta 15 euroa sai aikaan aikamoisen tyrskähdyksen ja koko illan setti alkujuomineen maksoi hieman yli satasen kahdelta. 

Sunnuntaina oli kotiinlähtöpäivä,  joten keräsimme aamiaisen jälkeen kamamme ja jätimme majapaikkamme taakse. Pyörät oli vuokrattu koko päiväksi, joten kiersimme saarta vielä useamman tunnin. Pysähdyimme ensiksi Texelin isoimmassa kylässä Den Burgissa, koska huomasimme, ettemme olleet käyneet ainoassakaan kylässä sitä ennen. Koko saaren pystyy helposti kiertämään siten ettei astu jalallaan yhteenkään pikkukylään. Kylästä ei tosin jäänyt meille kovinkaan ihmeellistä kokemusta. Oli kahvilaa, tivolia ja ruokakauppoja. Ja tietysti hirveästi turisteja. Joimme teet ja jatkoimme matkaa.

Den Burgin jälkeen otimme lounaskohteeksi rannan ja Paal 12-ravintolan. Camp Silverin omistaja oli suositellut meille tätä tiettyä rantaravintolaa ja kertoi sen olevan paras kaikista. Vieressä on kuulemma muitakin mutta tämä on paras. Paal 12:sta etsiessä tuli tehtyä mukava viiden kilsan ekstralenkki. Olimme jo melkein rannalla kun huomasimme suuntaavamme väärää ravintolaa kohti. Pyöräilemäänhän tänne oli tultukin. Lopulta oikea ranta löytyi ja saimme taas kerran ihmetellä ruoan laatua. Lammasburgerit olivat suussasulavia. Emme ajatelleet etukäteen, että tästä tulisi näin kulinaristinen makumatka, mutta kaikki ruoka mitä eteen sattui oli kyllä poikkeuksellisen hyvää. Lounaan jälkeen hengailimme rannalla jokusen tovin ja lähdimme sen jälkeen kohti satamaa. Yksi virkistävä Skuumkoppe-pysähdys matkaan tosin tietysti kuului. 

Jätimme Texelin sunnuntaina iltapäivällä haikeina, mutta tyytyväisinä taaksemme ja astuimme lauttaan. Texel tarjoili kaivattua irtaantumista kaupungista, kaunista luontoa ja ulkona olemista sekä tietysti hyvää ruokaa ja juomaa. Kaiken kaikkiaan onnistuneen viikonlopun ainekset. Alankomaissa on helppoa päästä vehreille seuduille, mutta varsinaisia kauniita maisemia on harvassa. Aina jossain kaukana siintää tehdäs, iso valkoinen tuulimylly tai jotain muuta teollista. Texelissä näitä aidosti kauniita maaseutumaisemia oli paljon. Saari oli maisemaltaan kaikenkaikkiaan hyvin monipuolinen, vaikka onkin melko pieni. Nyt matkasta on muutama viikko ja ajatuksissa siintää jo toive siitä, että Texeliin pääsee uudestaan. Tokihan täällä on monia muitakin saaria, jonne voisi matkustaa.