Amsterdamilainen elo ei tunnu päällisin puolin kovin erilaiselta kuin suomalainen. Se saattaa tosin johtua siitä, että poikkeavistakin asioista voi tulla normaaleja kuin itsestään. Keräsin tähän muutamia huomioita puolentoista vuoden ajalta, joista on tullut osa arkea.

Olet menossa kielikurssille ja hermostut välittömästi, kun tajuat, että matka pitää taittaa ratikalla rikkinäisen pyörän takia, vaikka ulkona sataa. Kiroilet sekä meno-, että paluumatkan ja katsot kaihoisasti sateessa sotkevia pyöräilijöitä.



Ulkomaanmatkoja suunniteltaessa junasta on tullut yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin lentokoneesta.



Olet menossa hienoihin häihin kaupungin toiselle laidalle ja valitset kulkuneuvoksi fillarin. Kyllä sen tukan taas ojennukseen saa kun perille päästään.



Opit, ettei pyörän soittokellon käyttäminen ole epäkohteliasta. Huomattavasti epäkohteliaampaa on ajaa ihmisten päälle.

Papukaijat ovat mielestäsi luonnollinen osa kaupunkikuvaa.



Huomaat seisoskelevasi baarissa, vaikka ympärilläsi olisi paljon istumatilaa.



Kahden kilometrin matka tuntuu epämiellyttävän pitkältä kävelyetäisyydeltä.


Pidät friteerattuja perunamuusilihapalapalloja täydellisenä baarisnacksina ja välillä jopa kaipaat niitä. 

Sinusta on täysin normaalia, että kotikaupunkisi keskusta näyttää elokuvalavasteelta.



Kissat ovat mielestäsi olennainen osa mitä tahansa optikkoliikettä, ruokakauppaa, baaria tai rautakauppaa. 

Paheksut ainoastaan coffee shop –kissojen omistajia.

Tiedät, kuka on Andre Hazes ja osaat herkistyä hänen hittibiiseilleen. Lisäksi yhteislaulutapahtumat kadulla tuntuvat sinusta luontevilta.

Tajuat, että mitä vahvempaa olut on, sitä maukkaampaa se yleensä on. Osaat myös nimetä useamman paikallisen suosikkioluen ainaisten belgilaisten sijasta. Lisäksi huomaat nyökytteleväsi hyväksyvästi, jos tarjoilija pahoittelee sitä, että joutuu tarjoamaan oluen vääränlaisesta lasista. 

Kiroilet kuuluvasti täysin tyhjästä pyöräsi eteen hypänneelle turistille.

Hyvää asiakaspalvelua on se, että saat tarjoilijan huomion ilman sirkustemppuja, pöytään tulee oikea annos ja saat lopuksi oikean laskun.

Kun matkustat kaupunkilomalle, ostat ensin ratikkakortin, mutta huomaat suhaavasi joka paikkaan paikallisilla vuokrapyörillä. Ratikalla kulkeminen tuntuu hankalalta.
 

Opit etsimään kauniita maisemia valikoivasti, koska muuten katseesi saattaa osua tehdasalueeseen kesken luonnonpuiston.

Stamppot eli pottumuusi lehtikaalilla ja makkaralla on luonnollinen osa arkiruokaasi.

Sinusta on normaalia onnitella kaikki huoneessa olijoita silloin, kun vain yhdellä on synttärit.

Jalkapallon MM-kisat lähestyvät. Et ole lähtökohtaisesti kiinnostanut. Hollannin ensimmäinen pelipäivä koittaa ja huomaat koko kaupungin elävän ja hengittävän peliä. Avaat television etkä saa katsetta irti ruudusta ensimmäisen, etkä sitä seuraavien pelien aikana. Kolmannen pelin koittaessa huudat kilpaa naapuriesi kanssa.

Fillaristasi alkaa kuulua outoa ääntä. Yrität selvittää sitä hetken, mutta sitten kohotat olkiasi ja jatkat matkaa. Kotona päätät kuitenkin vielä tutkia asiaa, sillä ohimenevä pelko rikkoutuneesta pyörästä ja kahden kilometrin kävelymatkasta töihin saa niskakarvasi pystyyn.

Puolessatoista vuodessa tämä kaupunki on siis aivopessyt minusta fillarilla sotkevan, turisteille kiroilevan myöhäisherännäisen futisfanin, joka rakastaa hollantilaista iskelmää ja friteerattuja naposteltavia.  Kiitos Amsterdam 2013-2014. Jatketaan tästä eteenpäin.