Vanhat Tampereen yössä
Vietin viikonlopun <3 ystävättären kanssa Tampereella, minä hyppäsin kuudelta junaan Joensuussa ja hänen bussinsa lähti yhdeksän pintaan Ikaalisista.
Tämä ihana ystävä on kuulunut elämääni vuodesta 1990. Ystävyytemme alkoi 1990 kun minä muutin Tukhomasta takaisin Suomeen ja hän Ikaalisista töihin Tampesteriin. Olimme töissä samassa postipankin konttorissa ja kliseisesti sanoen meillä ”klikkasi” heti.
Ysärin alussa biletimme läpi kaikki Tampereen parhaimmat tanssipaikat toinen toistaan pintaanuolevimmissa ,miniäkin minimmissä hamosissa/mekoissa. Flirttiä ja vientiä riitti ja jalat huusivat hoosiannaa tanssimisesta kun aamuyöllä viimein snagarin kautta suuntasimme kotiin. Pidimme hauskaa isolla hoolla!
Kun sitten tapasin Turjakkeen ja raskauduin, lähdimme liesuun edelleen about kerran viikossa, mutta bilettämisen sijaan testasimme viikottain uuden ruokapaikan keskustasta. 40 viikkoon ehti saada varsin kattavan kuvan kaupungin ravintolatarjonnasta.
Kotiuduttuani esikoisen kanssa synnäriltä, ilmoitti T. minulle n. reilun viikon kuluttua, että soitapas nyt ystävättärille ja sovi että lähdette baariin, hän haluaa viettää isä-tytär-aikaa ihan ilman äitihahmon paikalla oloa.
Ja taas mentiin. Toki vähän rauhallisemmin eikä enää ihan sinne aamuneljään, mutta ai että oli mukava tanssia taas ja jutella muutakin kuin vauvajuttuja (vaikka joo, kyllähän niitäkin juteltiin). En siis ole madonnamainen äitiolento, joka lapsien syntymän jälkeen keskittyisi perheeseen ja jälkikasvuun. Äitinäkin tarvitsin hyvinvointiini kodin ulkopuolista elämää, olen ikionnellinen että lapsieni isä on tämän piirteeni ymmärtänyt ja siihen jopa kannustanut.
Vuonna 2000 muutimme Susirajalle ja siitä lähtien olen käynyt entisessä kotikaupungissa kerran-pari vuodessa ja olemme shoppaileet, syöneet hyvin ja tietysti nauttineet yöelämästä milloin pidemmän, milloin lyhemmän kaavan mukaan.
Same procedure as every year oli mietteenä nytkin toukokuisessa, kevääseen avautuvassa, ihanasti lehmuksilta tuoksuvassa kaupungissa. Oli ihana nähdä ystävä pitkästä aikaa!
Tampere oli yhtä ihana kuin ennenkin, mutta jälleen kerran iltaelämään siirtyessä heräsi kysymys joka vuosi vuodelta suoraan sanoen ärsyttää enemmän ja enemmän:
MISSÄ OVAT BAARIT/YÖKERHOT NELI-VIISI- JA KUUSIKYMPPISILLE???? Emme me kaikki jämähdä sohvannurkaan tai juokse kieli vyön alla maratoneja saatikka treenaa salilla jatkuvasti. Meitä rillumareitä kaipaavia löytyy paljon!
Minua ei ikäkriisi ole ahdistellut ikinä, mutta en vain jaksaisi istua iltaa alle kolmekymppisten kloonien kansoittamissa baareissa tai yökerhoissa, missä kukaan ei edes tanssi. Oman makuni mukaan nykyinen listakama on aikamoista scheissea , enkä siis itse sitä haluaisi tanssia vaikka miten polttelisi tanssijalkaa, joten ymmärrän etteivät milleniaanit ja z-sukupolven edustajat itsekään sitä halua tehdä – kuuntelevat kuitenkin…
Kasarin ja ysärin musiikki tuntuu olevan tuttua kaikille ja silloin harvoin kun sellaista on jossain baarissa soitettu, on suosio ollut huimaa läsnäolijoiden iästä huolimatta. Miksi sitä ei kuitenkaan kuule kuin kerran sadassa vuodessa järjestettävissä kasari- tai ysäribileissä? Tosin niissäkin bileissä milleniaalijengi tulee sinne naamiaisiin, MUTTA TANSSII ja laulaa Jordanit tulessa! Eli musiikkihan osoittaa mahtavuutensa näissä yhteyksissä, miksi se ei siis normi viikonloppuisinkin olisi innostavaa ja ilahduttavaa?
Mutta takaisin Tampereelle!
Löysimme kaupungilla kierrellessämme virvoituskeitaan nimeltä Boomers bar ja riemuitsimme kun olimme löytäneet oman paikkamme, ainakin nimestä päätellen. Niinpä illalla suuntasimme paikalle ja ilahduimme suuresti kun asiakaskunta todellakin oli boomereita ja musiikki hiveli korvia. Palvelu oli ripeaa ja iloista, tarjolla drinkkejä, viinejä ja mitäkaikkeaalkoholiasitäonkaan! Pahat tädit nauttivat viinin kanssa Jägerit ja ne tarjoiltiin iloksemme minipulloista, jotka saimme suoraan pakastimesta eteemme. Nam.
Illan hämärtyessä ja toisella puolen katua sijaitsevan Ilveksen avautumisen lähestyessä paikka alkoi täyttyä tutulla kloonilaumalla, kaikki neitoset olivat blondeja, joiden kasvonpiirteet jotenkin pelottavasti oli joko (toivottavasti) meikattu tai leikattu/pistoshoidettu samannäköisiksi ja miehet taas…merkkivaatteissa pörhenteleviä kampausmalleja. Hahahahhaha, kirjoitanpas minä ilkeästi, sitä se pieni (iso) kankkunen teettää. Mutta joo, jokaisella ajalla on omat kauneusihanteensa ja tämä on selkeästi hottia just nyt.
Takavasemmalla mutisee nyt joku, että siinä se vanha, kurttuinen ja elämäänsä pettynyt kurppa urputtaa, mutta ei ole kitkeriä pihlajanmarjat, olen vain ikionnellinen, että elin omat pari-kolmekymppisen vuoteni 80-90-luvuilla ilman naamarinoloista pakkelikerrosta naamalla.
Mutta nuorisoinvaasion takia päätimme vaihtaa paikkaa ja suuntasimme kohti Tillikkaa, jonne oli suureksi ihmetyksemme JONO!
Jono hyvin nuoria ihmisiä taas kerran. Paikka onkin nykyään Tillikka yöklubi! Kävimme kurkistamassa sisällä ja vaikka ilahduinkin suunnattomasti ”vanhan ystävän” kohtaamisesta ( Tillikassa olen viettänyt vuosien mittaan monen monta ihanaa iltaa ihanien ihmisten seurassa ) poistuimme sieltä nopsaan.
Ylitimme kadun ja laskeuduimme Ruby & Fellas Irkkupubin tupaten täyden terassin läpi sisälle ravintolaan. Illan kruunasi livebändi So Cool Bros, jonka musisointia oli mahdotonta kuunnella viilipyttynä istuen. Taisi tulla tanssittua itsekseen ja laulettuakin aika innokkaasti päätellen aamun supersexyn käheästä äänestä.
Kuuntelimme keikan loppuun ja kahden jälkeen päätimme järkevöityä ja lähteä kohti hotellin höyhentyynyjä. Grillin kautta tietenkin, lihapiirakka kaikilla mausteilla maistui todella hyvällä öisellä Hämeensillalla nautiskeltuna.
Tampereen yössä oli kivaa ihanan ystävättären seurassa, marraskuussa tapaammekin Helsingissä vähän kultturellemmissa fiiliksissä, mennään katsomaan Moulin Rouge.
Ystävät <3 <3
