Ladataan...
Auringonpolttamat

Olenkin jo höpissyt Palausta sukelluskohteena, mutta onko ei-sukeltavalla mitään asiaa pienelle Mikronesian saarivaltiolle? 

Jos sukellus ei ole sinun juttusi ja snorklauskin vähän niin ja näin, ei Palau välttämättä ole kaikkein paras lomakohde. Mikäli mieli sinne kuitenkin halajaa, tässä muutamia vinkkejä upeisiin päiväreissuihin:

 

Kajakkireissut 1-7 vrk.

Budjettimatkailija vuokraa kajakin ja kartan ja lähtee laiturista upeisiin maisemiin. Kuuluisat Rock island -saaret ovat aivan vieressä ja maisemista, luolista sekä luonnosta pääsee nauttimaan ilman opastakin. Päivävuokra kahden hengen kajakille on noin USD 50. Enemmän saat toki päiväreissusta irti, jos lähdet järjestetylle kajakkiretkelle, jossa opas neuvoo parhaat reitit, näyttää salaiset laguunit ja lentokoneenhylyt sekä tietenkin parhaat snorklausmestat. Päiväreissu oppaineen noin USD 150.

Itse halusin tehdä pidemmän kajakkireissun Rock island -saarille, olinhan siitä haaveillut jo lähes kuuden vuoden ajan. Muun muassa Planet Blue Sea Kayak Tour järjestää usean päivän kajakointireissuja, mutta niiden hinnat eivät olekaan tarkoitettu sukelluskouluttajan palkkapussin haltijalle vaan ihan joillekin muille. Päivävuokra kajakille ja telttailuvarusteille oli sata dollaria päivältä ja kuljetukset yhteen suuntaan USD 150 per hlö. Haaveilimme koko viikon mittaisesta reissusta autiolta saarelta toiselle kajakoiden, mutta reissu tyssäsi hintaan. Pelkästään kuljetukset olisivat olleet kahdelta USD 600. Ruuat ja juomavedet pitäisi ostaa itse ja kuljettaa koko reissun ajan mukana, jos olisimme halunneet heidän täydentävän muonavarastoamme matkan varrella, olisimme pelkästä kuljetuksesta joutuneet pulittamaan taas sata euroa. Aikamoisia hintoja. Yhteensä kahdelta hengeltä viikon reissu olisi kustantanut lupineen USD 2000 - 2500.

Päädyimme siis tekemään pari päiväreissua ilman opasta ja tykkäsimme kovasti! Suosittelen ehdottomasti kaikille Palaulle suuntaaville.

 

Jelly Fish Lake - Meduusajärvi

Maailman kuuluisin Jelly fish lake sijaitsee Rock island -saarien sydämessä noin 45 minuutin venematkan päässä Kororista. Tavallisesti makeassa järvessä on noin 8 miljoonaa meduusayksilöä, tänä vuonna El nino -ilmiön vuoksi meduusakanta on romahtanut 600 000 yksilöön järjven suolapitoisuuden vuoksi. Vuonna 1998 edellinen yhtä tuhoisa El nino tappoi kaikki meduusat, mutta kanta elpyi kun sateet alkoivat, suolapitoisuus laski ja veden lämpötila laski normaalille tasolle. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.

Meduusajärvi on uskomaton! Snorklauskamppeet niskaan, kamera kouraan ja jellyjä etsimään. Ensin näin yhden, sitten toisen ja pian niitä oli satoja. Muut retkeläiset vilkuttivat että täällä on vielä enemmän ja siellä oli tuhansia ja tuhansia. Meduusat eivät polta, mutta silti alkuun niiden kosketus tuntui epämukavalta, ei ehkä ällöttävältä mutta jotenkin niljaisen pelottavalta. Kymmenen minuutin jälkeen jellyihin tottui ja uskaltauduin sukeltelemaan niiden seassa. Mieletön fiilis!

 

Päiväreissu Rock island -saarille

Kororissa ei ole rantoja, joten biitsielämää haaveileva joutuu ottamaan paikallisilta operaattoreilta päiväretken korallisaarille, joissa on muutamia valkoisia hiekkarantoja. Päivän voi viettää pulikoiden turkoosissa vedessä, bento-lounaan syöt hienossa laguunissa ja maisemat ovat upeita. Näillä reissuilla on myös mukana 25 kiinalaista, jotka saattavat joitain matkalijoita hieman häiritä…

Kororissa on paljon hyviä ravintoloita sushista intialaiseen, korealaisesta amerikkalaiseen. Paikallinen Red Rooster -olut on erinomaista, noin USD 6 per tuoppi.

 

 

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Viimeisen kuuden vuoden ajan olen viettänyt suurimman osan ajastani pinnan alla. Indonesia on upea, kestakaikkisen mieletön maa lukuisine sukelluskohteineen. Mutta mutta. Palau on uskomaton. Haita on joka puolella. Korallit ovat erinomaisessa kunnossa, itse asiassa joka paikassa kasvaa korallia, kajakkireissullakin koko päivä melottiin korallien päällä. Isoja kaloja on valtavasti, toisin kuin Indoissa, joissa hait on monessa paikassa eviensä vuoksi tapettu sukupuuttoon sekä isot tonnikalat sun muut popsittu jo aika päivää sitten. 

 

Ensimmäisenä sukelluspäivänä hypättiin veneestä veteen ja vähän meitä molempia jännitti: tätä ollaan odotettu niin kauan, mahtaakohan Palau yltää ennakko-odotusten tasolle. Laitoin pääni veteen ja ensimmäisenä - ihan ensimmäisenä - näin valkopilkkahain uiskentelevan alapuolellani. Jipii! Koko sukellusken vaan katselin äimän käkenä ympärillä uiskentelevia haita, barracudia, kalaparvia, hiekalla makaavia raskaana olevia haita, tonnikaloja, jättisimpukoita, mustekaloja, you name it. 

 

Pieniä otuksia eli macroa ei Palaulla ole juurikaan näkynyt. Kyllä niitä varmasti jossain on, siis rapuja, vapaakiduskotiloita, krotteja sun muita, mutta sukellusoperaattorit eivät noille saiteille edes vie. Keskiverto sukeltaja viettää Palaulla viikon tai maksimissaan pari ja siinä ajassa pitäisi nähdä Palaun parhaat saitit, eli ne kornerit, joissa hait saalistavat kovassa virrassa. Sukellussaitteja olisi varmasti vuoden jokaiselle päivälle, mutta operaattorit harvoin tutkivat kai uusia kohteita.

Haiden ja isojen kalojen lisäksi Palaulla on useita toisen maailmansodan hylkyjä sekä useita helppoja luolia. Maisemat ovat henkeäsalpaavia myös venematkoilla, usein kapteenimme Dustin toi veneen takaisin rantaan maisemareittiä, ja pääsimme ihailemaan kuuluisia “rock island” -saaria lähietäisyydeltä.

 

Sukellussaiteille on rannasta pitkä matka, noin tunnin ajomatka. Päivittäin teimme kahdesta kolmeen sukellusta, ja vierailimme meduusajärvellä sekä Peleliun raunioilla. Sukellusoperaattorit hakevat hotelleista vieraat aamulla ja tuovat satamaan kahdeksan maissa. Päivät venyivät usein neljään-viiteen ja illalla ei tarvinnut miettiä mitä tekisi illallisen jälkeen: zzzzzzz. 

Kertakaikkisen upea sukelluskohde. Jokaisen sukeltajan “kerran elämässä” -must. Jos olisin rahamiehiä, valitsisin kuitenkin liveaboard-aluksen alleni, mutta mantereelta käsinkin sukellukset onnistuvat mainiosti. Sukellukset ovat suhteellisen kalliita, venematkat ovat pitkät ja löpöä kuluu paljon, palvelu on erinomaista, veneessä on snäksejä, bento-lounaat, juomia ns. täyden palvelun sukelluskohde. 2 sukellusta maksaa noin 150e, joitakin hieman edullisempia saattaa myös löytyä jos etsii ahkerasti ja puhuu japania. Seitsämän päivän livarireissu maksaa noin 3000e, tämä sisältää 4-5 sukellusta päivittäin, hyttimajoituksen ja ruuat. Majoitukset Kororissa 75e (motellihuone) – 1600e (luksusrantabungalowit Palau Pacific Resortissa). Me sukellettiin Palau Dive Adventuresin kanssa, voin suositella.

 

Itse sain lentoni tänne superedullisesti, vain 500e Helsinki-Koror yhteen suuntaan, mutta varaudu useisiin välilaskuihin (Amsterdam, Bangkok, Taipei), ainakin China Airilla. Minä varasin lentoni Skyscannerin kautta ja siellä on usein hyviä diilejä Palaullekin.

 

Seuraavassa postauksessa kerron mitä muuta Palaulla voi tehdä. Palataan pian!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

 

Palau, piskuinen valtio keskellä Tyyntä valtamerta. Maailman ainut valtio, joka on suojellut kaikki hait. Maailman vähäväkisin pääkaupunki (400 asukasta). Pinnan alainen maailma on ehkä lähimpänä sitä paratiisia, minkä kuvittelin jo planeetalta kadonneen. Pinnan päällä… Noh, eipä tänne rantalomalle kannata tulla.  

Palaulla suurin osa turisteista tulee Kiinasta, Japanista, Taiwanista ja Koreasta. Sen jälkeen on kourallinen amerikkalaisia ja pari hassua eurooppalaista. Palau oli ennen toista maailmansotaa Japanin hallussa, ja surullisenkuuluisan Peleliun taiston jälkeen amerikkalaiset saivat saaret vallattua. Amerikkalaisten vaikutus näkyy Palaulla kaikkialla, ruokakaupassa suurin osa tarvikkeista on amerikkalaisia tuontitavaroita, Budweiseriä lipitetään baareissa, hampurilaiset ovat sasmihin ohella pääosasssa monissa ravintoloissa, valuuttana käytetään Amerikan dollaria ja amerikkalaiset pankit hoitavat rahavirtoja.  

Mutta aasialaiset ovat ottaneet saaren omakseen, ja ehdottomasti valtaosa turisteista tulee sieltä. Töitä on vaikea saada, jos ei puhu kiinaa tai japania. Tosiaan sushia, sashimia ja ramenia saa joka ravintolasta ja laumoittain parveilevat japanilaiset napsivat kuvia hillittömästi.    Upea meri, upeat maisemat. Kuva: Jemma T 

Palau on järkyttävän kallis. Hotellitarjonta on surkea. Kuulemma kiinalaisten ryntäyksen jälkeen kaikki hinnat ovat vähintään kolminkertaistuneet, varsinkin pidempiaikaisissa asuntomajoituksissa. Suurin osa turisteista majailee Kororissa tai sen ympäröivillä saarilla, joihin pääsee siltoja pitkin. Koko maa on täynnä amerikkalaistyyppisiä motelleja, joihin en itse ainakanaan haluaiaisi majoittua jos olisin unelmien sukelluslomalla viikon tai pari. Oltiin ensin muutama ensimmäinen yö maan halvimmassa motellissa, joka maksoi 50 dollaria, ja sillä rahalla sai ankean kellarihuoneen surkealla sängyllä. Koska haluttiin olla maassa vähintään kuukausi, oli halvempi majoituspaikka pakko löytyä. Käytiin katsomassa supisurkeita ankeushuoneita, joista pokkana pyydettiin 3000 dollaria kuussa. Ja ei, en laittanut vahingossa yhtä nollaa liikaa, kolme tuhatta amerikan dollaria kämäsestä motellihuoneesta, jossa oli ehkä hyvällä tsägällä miniputkitelkkari muttei mitään keittiön tapaistakaan. Silon alkoi vähän ahdistaa.  Onneksi kuitenkin löydettiin sattumien kautta juuri kunnostettu filippiiniläisille työläisille tarkoitettu majoitusvaihtoehto, jossa asunto on jaettu kolmee huoneeseen ja yhteiseen keittiöön sekä kylpyhuoneeseen. Vuokra vain 250 USD kuussa. Jes! Päästiin muuttamaan heti ja kämppäkaverina on liveaboard-sukellusaluksen kirjanpitäjänä toimiva mukava ja hiljainen filippiiniläisnainen. Piuh, ei jouduttu täysin siis perikatoon asuntoasioissa. 

Asuntona tämä ghettoversio toimii oikein hyvin, vain salainen yökerho talon takana aiheuttaa välillä järkyttävää meteliä ja ilmeisesti alakerran Encounters-ravintolassa ei tarjoilla ruokaa. Tai ainakaan kukaan kaunista vähäpukeisista japanilaisneidoista ei näytä kokilta, voin toki olla väärässäkin.   Tämä ranta on 45 minuutin pikavenematkan päässä Kororista.  

Palaulla on pari törkeän kallista hienoa hotellia, joita voin kyllä suositella kaikille tänne mahdollisesti matkustaville. Jos siis pätäkkää löytyy, hinta on minimissään 350 dollaria yöltä sisältäen ehkä aamupalan hyvällä tuurilla. 

Mutta ne sukellukset, ne sukellukset. Ja kajakkireissut ja Rock island -maisemat. Aivan omaa luokkaansa. Ehdotonta parasta kauneinta mitä maailmassa ehkä onkaan. Niistä lisää seuraavassa postauksessa! 

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

Täällä ollaan! Palaulla! Pitkään haaveissa ollut matka Palaulle on nyt vihdoin totta ja upealta vaikuttaa. Käynnissä on hirmuinen asunnonmetsästys ja kunhan siitä stressistä päästään niin voin kirjoitella paremmissa tunnelmissa.

Ensivaikutelma on kuitenkin mieletön. Niin kaunis paikka. Alle 20 000 asukasta, saaria satoja. Riutat uskomattomia. Huh huh saas nähdä mikä seikkailu meitä odottaakaan!

Ja joo, googlaa vain Palau, en mäkään tiennyt missä se on. :D Keskellä merta, maailman ainut maa, joka on suojellut kaikki hailajit. <3

 

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

Bussikuskit, ah, ihana aineinen valitusaihe. Heidän väitetty töykeytensä ja moikkaako-eikö-moikkaa-ikuisuusspekulaatio. Kaksi esimerkkiä viime kuulta:

1. Mieheni lähti Kalliosta aika painavan matkalaukun kanssa ensin metrolla Kamppiin ja sieltä bussilla Tapiolaan. Sanoi pärjäävänsä yksin vaikka yritin sanoa että Tapiolasta Kurviin on paljon helpompi matkustaa kuin toisin päin mutta onhan tässä nyt maailmaa nähty ja kuinka vaikeeta se nyt voi olla. Nii.

Kysäisi ystävälliseltä (mainittakoon että mamu vaikkei sillä nyt niin väliä kai ole) kuskilta että mahtaako kyseinen linkki mennä Tapiolaa. Ja menihän se! Tosin kuski olisi voinut mainita, että ensin tämä kyseinen bussi kiertää sata muuta pysäkkiä Ruoholahdessa ja Lauttasaaressa ennen kuin edes suuntaa Tapiolaan. Mutta jos kysymys oli, meneekö Tapiolaan, niin meneehän se, vaikka viereinen bussi menisi sinne kymmenessä minuutissa ja tämä tunnissa. Noh, mikäs siinä. Kun ei Tapiolaa kuitenkaan alkanut kuulua meni mieheni kysäisemään kuskilta että missäs se Tapiola luuraa ja kuski kertoi ystävällisesti että vielä 14 pysäkkiä ja sittenkään ei mennä ihan keskustaan että parempi että jäät tässä ja otat seuraavan numeron satajotain ja niihän mies teki. Illalla jossain Tapiolan valtavalla raksalla 25kg laukun kanssa ootteli sitten seuraavaa bussia, jonka saavuttua kysäisi kuskilta että meneekö Tapiolan keskustan kautta, millään kun ei jaksaisi tätä laukkua liikoja raahata. Kuski sanoi erittäin tylysti ettei ole reittiopas eikä puhu kieliä. Mieheni istui kuitenkin bussiin ja yrittin muistella kivan kuskin ohjeita. Paniikissa painoi nappia ja nousi kyydista, äkäinen kuski ei sanonut mitään vaikka pysäkki oli väärä. No, kasvattaa biitsipummin luonnetta raahata pakkasessa sillon tällön kassia ja puoltoista tuntia myöhemmin löysi majapaikkaamme ja tarinalla on onnellinen loppu.

2. Onnibussilla Jyväskylästä Helsinkiin ensimmäistä kertaa. Kaikki muut tuntuivat tietävän miten homma toimii: ensin viet laukun takakuskille jolle pitää kertoa TARKKA pysäkki, sen jälkeen menet kaskiovelle, näytät lipun ja astut sisään. Mehän ei tätä voitu mistään tietää ja mies vei laukun taakse ja sanoi menevänsä Helsinkiin. Minä näytin keskiovella kännyä että kaksi ihmistä menee Helsinkiin. Kuski tuimaili että KUKA on se toinen ja missä hän on? Sanoin että on tuossa ihan vieressä ja päästiin autoon sen kummempia noloilematta vaikka epäileviä katseita sainkin osakseni.

PAITSI että koska haluttiin jäädä Viikin pysäkillä pois kyydistä niin siitähän se poru vasta pääsikin. Painoin nappia ja höngättiin kinonkseen. Kuski sanoi ettemme voi jäädä tässä pois, koska hänelle ei oltu ilmoitettu kuin yhdestä matkustajasta, joka jää Viikissä pois. No tuskin se on ongelma? Kyselin ihmeissäni. Vihaninen kuski sanoi ettei aio ottaa laukkuamme tavaratilasta, koska hänellä ei ollut infoa missä jäämme pois. Yritin selittää, että laukku on hyvin kevyt ja lähes tyhjä ja pahoittelut ettemme tienneet protokollaa tarpeeksi hyvin. Kuski sanoi, että joudumme tulemaan Kamppiin että tämä ei nyt sovi. Selitin että olimme sopineet avainten noudon Viikistä, että me nyt jäädään tässä pois jos sopii. Kuski sanoi, että haette sitten itse laukkunne, hän ei laukkua hae. Selvä, mies kapusi takaluukkuun ja nappasi kassin, no big deal. Kuskin asenne vain niin raivostuttavan töykeä etten käsitä!

Enkä nyt taas valita että Suomessa asiakaspalvelu on surkeaa, ulkomailla bussikuskit ja -rahastajat vasta raivostuttavia ovatkin. Esimerkiki Indonesiassa bussikuski ja rahamies vuokraavat bussin päiväksi ja tekevät siis hulluna ajoa että saavat edes omansa pois ja vaivanpalkkaakin. Ja mitä nopeammin ollaan perillä, sitä parempi mahdollisuus on saada uusia matkustajia kyytiin paluumatkalle. Mitä kovempaa ajetaan, sitä parempi bisnes. Jollain ihme logiikalla. Seurauksena se, että kyydistä pitää hypätä vauhissa, kuset housuun jos on vessahätä, kaikki matkustajat ovat jatkuvassa hengenvaarassa kuskin ajaessa kahta sataa mutkikkaalla vuoristotiellä. Ja jos yrität päästä rinkkasi sekä nyssäköittesi kanssa bussista vahingoittumatta ulos alkaa rahastaja kirkua että ulos autosta niin kuin olis jo! Mummotkin nousee jo penkiltään kilsa ennen pysäkkiään valmiina hyppäämään oikeassa kohdassa tienpenkalle.

Onko sinulla mieleenpainuvia bussikokemuksia jotka haluaisit jakaa meidän muiden kanssa? :)

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Olen popsinut hedelmiä aina reissuillani enemmän kuin laki sallii, ne kun ovat monissa kaukomaissa parasta ruokaa mitä sielu kaipaa. Tuoreet mangot, papaijat ja passiohedelmät ovat Suomessa kalliita luksustuotteita, kun taas esimerkiksi Indonesiassa rikkaat eivät syö avokadoja, koska se on köyhien ruokaa. Indoissa KFC ja muut ankeusmestat nauttivat (vielä) suuresta arvostuksesta eikä kellekään tule mieleen kyseinalaistaa lasten ruokailutottumuksia ja alati kasvavaa lihavuusongelmaa.

Mutta takaisi hedelmiin. Vaikka tuoreet hedelmät ovat Indonesiassa aivan huippuhyviä, jäävät ne silti kakkosiksi Dominikaanisten hedelmien mehukkuudelle. En ole koskaan eläissäni syönyt yhtä hyvää ja suussasulavaa papaijaa, passiohedelmiä menee tusina päivässä ja mangot sekä avokadot kuuluvat ehdottomasti jokapäiväiseen ruokavalioon. Ja ne ovat halvinta ruokaa, mitä täältä saa! Iso kokonainen papaija maksaa länkkärille noin 0,80 e, eurolla saa kaksi valtavaa avokadoa (siis kokoa mun pää). 12 suurta keltaista passiohedelmää maksaa noin 1,5e.

Vegaanin ruokavaliolla kelpaa herkutella ja tajusin eilen, etten ole kahta mehujäätä lukuun ottamatta syönyt valkoista sokeria lainkaan koko kuukauden aikana! Siis sen kuukauden mitä olen nyt täällä ollut, Suomessa sorrun aina irtokarkkien äärellä. Eli uskohan pois, hedelmillä voi helposti lannistaa sokerihimon, ainakin näin maukkailla hedelmillä.

Missä sinä olet maistanut elämäsi maukkainta hedelmää?

Share

Pages