Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Mies ja minä tartuttiin hieman krapulaisina 1.1.2016 tuhansien muiden kanssa vegaanihaasteeseen. Vaikken eläinkunnan tuotteita ole juurikaan viimeiseen kymmeneen vuoteen syönytkään, tiesin, että turkkilaisesta jogurtista ja juustosta luopuminen tulisi olemaan vaikeaa. Tai no ei välttämättä vaikeaa, mutta niitä jäisin kaipaamaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Suomessa ja ruokakaupan antimien äärellä vegaanihaaste ei edes tuntunut haasteelta: vihikset, kaurajugurtit, kaikenmaailman vaahtoavat kaurakermat ja varsinkin Oatlyn “cremefresh”, Loosisterin pitsat, Hankosushin vegesushit, nepalilaisten curryt, Tuktukin thaimätöt, Vaasankadun vegekauppa jne. Helppoa kuin heinän teko.

Dominikaaninen tasavalta. Noh, jos ulkona halusi syödä niin perusvegaanisetti kaljaa ja ranskalaisia oli kovassa käytössä. Superankeeta. Onneksi lähistöltä löytyi yksi ravintola, josta saa pariakin eri vegaanista wrappiä ja salaattia sekä take awaynä hummuksia ja babaganoushia! Ja ihania smoothieita. Harmiksi paikka on auki vain päiväsaikaan, ja jos ollaan menty illalla ulos, on joskus löytynyt nachoja ilman juustoa ja joku perustomaattipasta. Jes. Ja itse asiassa täällä on yllättävän kallista syödä ulkona ja sukelluskouluttajan palkalla ei ulkona juuri edes syödä. Se on iiiiso ero Aasiaan verrattuna, jossa ulkona syöminen on edullisempaa kuin itse kokkaaminen.

Onneksi meillä on kiva koti, jossa on hyvähkö keittiö. Ollaan kokkailtu siis 95% ruuista ite koko vegaanihaasteen ajan, avokadot tosiaan ihania ja ihan ilmasia, vedetty maailman parasta papaijaa aamupalaks ja löyty kaupasta yks vegaaninen margariinikin leivän päälle. Maassa maan tavalla ja papuja on tullu popsittuja. Tosin nekin on täällä yllättävän kalliita tai sitten ostan nekin väärästä paikasta. Turisimi nostaa hintoja ruokakaupassa ja tuntuu uskomattomalta, että noin USD400 kuukausipalkalla elävät paikalliset joutuvat maksamaan ruuastaan niin paljon. Halvin makaronipussi on melkein euron! Ja laatu on surkeaa. Eikös Suomessa joku myllyn paras -pussi maksa jonkun 0,40e? Ranskanleipä on noin 0,60e, tölkki tomaattimurskaa euron. Aika sikakallista. Ennenkin olen vertaillu samojen tuotteiden hintoja Indonesiassa.

Suomessa tienaan noin viisi kertaa sen verran mitä sukellushommissa täällä tropiikissa. Ja jos siitä suoraan vertaa niin tölkki tomaattimurskaa maksais siis Suomessa vitosen. Pieni pussi kickherneitä maksais yli kympin. Aika kallista. Ja niinkuin edellisessä postauksessa vähän avasin nykyistä tilannettani, ei penninvenyttäminen ja säästöillä eläminen välttämättä kiinnosta jos muuten kuvio on pielessä. 

Seuraavana tosiaan suuntaamme sinne unelmien kohteeseen, jossa kumpikaan ei ole koskaan käynyt. Pian selviää mihin!

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Jos paratiisisaari alkaa tuntua Alcatrazin kaltaiselle, on aika vaihtaa ainakin toistaiseksi maisemaa. Yli viisi vuotta mielettömän kauniilla Indonjen pikkusaarella jäi taakse viime vuoden loppupuolella. Jäi jossain vaiheessa tämä blogin kirjoittaminenkin ihan kokonaan, kun tuntui ettei mitään uutta ollut enää sanottavana. Jokainen päivä oli kuin murmelina ja vaikka se ihanaa olikin, alkoi moni kulttuurisidonnainen asia käydä kupoliin sen verran että oli aika kokeilla siipien kantavuutta jossain toisessa ympäristössä.

Ja niin otettiin vastaan uusi työ Dominikaanisessa tasavallassa. Täällä ollaan! Tosin ei enää kovin kauaa, sillä ehdin jo irtisanoutua tästäkin työstä. Niin ihanaa kun onkin syödä joka päivä tuoreita ja halpoja avokaadoja ja passiohedelmiä, moni asia tässä paikassa mättää. Suurimpana syynä aika olematon riutta. Sukellusalalla korallit, kalat, näkyvyys ja merenelävät ovat kaikki kaikessa, tuotteeseen on uskottava jotta sitä voi myydä. Ja meistä ei kumpikaan nyt oikein usko tähän tuotteeseen. 

Toisekseen sukelluskeskuksen omistajat ovat aivan pihalla kaikesta ja joudumme tavallaan perustamaan firman heille alusta saakka ja jos semmosen homman tekee, niin mieluiten sen tekisi sitten itselleen. Teksasilaiset omistajat ostivat eläkeunelmansa vähän liian aikaisin, ja kuvittelivat ilmeisesti jenkkilästä käsin pyörittävänsä firmaa Karibialla vasemmalla kädellä. Ihania ihmisiä ja kaikkea hyvää heille, mutta minä ja herra T emme ole nyt ratkaisu firman miljoonaan ongelmaan.

Kolmannekseen tämä kyseinen hiekkarannanpätkä, jolla sukellushommia tehdään, on enemmänkin maksullisten naisten, parittajien sekä 60+ miehien kohtauspaikka ja se ei vaan sovi meikäläisen pirtaan lainkaan. Viereinen kylä on tosin todella kiva surffareineen ja surffiaaltoineen ja tekemistä täällä riittää. Mutta koska suurin syy oli se, ettei uskota nyt tähän settiin riittävästi, eivät vapaa-ajanviettomahdollisuudet itsessään valitettavasti riitä.

Eli kohti unelmaa! Nyt on sen aika. Ostin eilen lentoliput uuteen kohteeseen. Sinne minne meidän olis pitäny mennä ilman tätä Väli-Amerikkasäätöä tässä välissä. 

Eli Auringonpolttamat on taas liekeissä. Syvät pahoittelut kaikille lukijoille että tässä välissä meni ikuisuus ilman ainuttakaan postausta.

Pus

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Kun iltaisin ei ole minkäänlaisia aktiviteettimahdollisuuksia, tulee katsottua aika paljon tv-sarjoja. Eikä siinä mitään, itse olen ollut Maikkarilla aika monta vuotta töissä ja tv on ja tulee olemaan lähellä sydäntä aina. Ja nykyään televisio ja netflixit sun muut näyttävät aivan tykkikamaa, viimeisimpinä on tullut katsottua OITNB:ä, House of Cardsia, Breaking Badia ja Game of Thronesia tietty, seuraavana jonossa odottavat Fargo ja Vikings.

Mutta koska ihana pikkuveljeni toi minulle alkuvuodesta kovalevyllisen vanhaa matskua, olen fiilistellyt nuoruuden klassikoita tippa linssissä. En muistanutkaan, kuinka ihana ja mahtava Felicity olikaan! Itkeä pillitin neljän tuotantokauden verran ja tulin siihen tulokseen, ettei 2000-luvun lopulla tai 2010-aikana ole tehty yhtään Felicityn kaltaista huippudraamaa nuorille! Vai muistanko vain väärin? No joka tapauksessa olin silloin ja edelleen sitä mieltä, että Felicityn olisi pitänyt valita Benin sijaan Noel, mutta toisin kävi.

Olen myös tässä kevään aikana miettinyt, mitä tapahtui tuolle upean kauniille kikkarapäälle, Felicityä näyttelevälle Keri Russelille, sillä häntä ei ole muissa sarjoissa mielestäni edes vilahtanut. Noelia näyttelevä Scott Foley on ollut ainakin Greyn anatomiassa, Tracyn roolia Donald Faison vetänyt Tuho-osastossa ja moni muu vilahtanut ties missä.
 

Kuva: 20th Century Fox.

Ja juuri kun olin tätä asiaa pohtinut, pääsimme mieheni kanssa läheiseen kaupunkiin elokuvateatteriin, jossa siis käymme noin kerran vuodessa. Valikoima oli jälleen kerran huikea (NOT), ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme mennä katsomaan uusi apinoiden planeetta ja niiden aamunkoi. Ja mitäs ihmettä silmäni näkivätkään: siellähän se rakastamani Felicity oli kaikkien näiden vuosien jälkeen! 15 vuotta hurahti ja nainen oli vain vähän muuttunut. 15 vuotta. Mutta vastahan olin itse parikymppinen mihin ihmeeseen aika oikein katoaa?

Mikä oli sinun nuoruutesi lempisarja? Entä mitä suosittelisit katsottavaksi juuri nyt? Tropiikki kiittää vinkeistä!

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat



Nyt seuraa pieni avautuminen. Äsken tuossa palvelin ranskalaista miestä, jonka naama oli kuumuudesta tai muusta syystä punoittava ja jotenkin huonolla asenteella liikenteessä, vaikka lomalla olikin ja upealla trooppisella saarella kaukana kaukesta humputuksesta. Ihmisestä näkee heti, jos joku on pielessä eikä moni turre sitä yritä edes peitellä, koska minä olen asiakaspalvelija ja minulle saa puhua millä tahansa äänensävyllä. Mies ei ollut meidän asiakkaamme vaan pöllähti mangrovesta sukelluksista kyselemään. En siis tuntenut häntä eikä hän minua, mutta jo kymmenen sekunnin jälkeen tiesin, että tästä asiakastapaamisesta tulisi vaikea.

Tulin siis alakertaan kahvikuppi kädessä ja mies katsoi minua paheksuvasti, ilmeisesti en olisi saanut työajallani käydä hakemassa kahvia vaan minun olisi pitänyt päivystää tässä alakerrassa joka ikinen hetki jos hän tai joku sattuisi tulemaan paikalle. Hän oli odottanut ehkä kymmenisen minuuttia joka ei lomalaiselle pitäisi olla mahdoton nakki, varsinkin kun alakerrassa on lehtiä, kirjoja ja kylmää juomavettä tarjolla kaikille.

Kysäisin voisinko auttaa häntä jotenkin, ja mies kertoi haluavansa sukeltaa neljänä kolmena päivänä nelihenkisen perheensä kanssa. Kerroin, että tilaa heille olisi veneessämme juuri ja juuri, onhan nyt vuoden kiireisin aika ja ensisijaiset sukelluspaikat veneessämme ovat tietenkin omille vieraillemme. Annoin hinnaston ja selvitin, miten hinta koostuu. Jos sukeltajilla on omat sukellusvarusteet mukana, hinta on edullisempi (tai siis heidän ei tarvitse vuokrata varusteita meiltä mikä on kai ihan järkevää ja reilua). Perheellä ei ollut varusteita mukana ja mies alkoi tingata varusteiden hinnasta. Sanoin, ettemme anna kellekään erikoishintoja (paitsi tietenkin vakituisille asiakkaillemme annamme alennusta, jos tulevat uudestaan), sillä haluamme kohdella kaikkia asikkaitamme samanarvoisesti. Joskus olemme antaneet jostain syystä jollekin asiakkaalle alennusta, jonka jälkeen kyseinen henkilö on kertonut sen muille asiakkaille, jotka tulevat loukkaantuneina kysymään, mikseivät he saa alennusta myös. Tästä oppineena olemme tulleet siihen tulokseen, että on kaikille reilua, että hinnat ovat tismalleen samat kaikille.

No tämä mies alkoi minulle räyhätä, kuinka Indonesiassa ovat hinnat nousseet järkyttävästi. Niin ovat, totesin, ja kerroin kuinka muun muassa polttoaineen hinta nousi yhdessä yössä 40 %. Mies kuitenkin alkoi inttää, että silti se on halpaa, hän oli katsonut bensa-asemalta. Yritin kertoa, kuinka yritykset eivät vain voi mennä bensikselle kanistereiden kanssa ostamaan löpöä, vaan yrityksille ovat aivan omat armeijan kontrolloimat hinnat. Tuplat. Mutta mies ei kiinnostunut siitä mitä minulla oli sanottavana, eikä minun olisi edes kannattanut yrittää, hänen kasvoiltaan paistoi jo etukäteen epäluulo ja halveksunta.

Vieras alkoi urputtaa, ettei hänellä opettajan ole varaa maksaa tällaisia summia sukeltamisesta. Hän käyttäytyi, kuin minä olisin varastamassa hänen pienet tulonsa ja pilaamassa hänen perheensä loman. Kerroin, että olemme PADI 5 star -sukellusresortti ja meillä on länsimaisia kouluttajia töissä ja menot on kovat ja meillä maksetaan työntekijöille hyvää palkkaa emmekä tingi turvallisuudesta, mitkä kaikki olivat faktaa muttei miestä se kiinnostanut. Eikä siinä mitään, ei tarvitsekaan kiinnostaa, mutta en minäkään mene kyselemään linnanmäelle lipunmyyjältä että miksi tämä on niin kallista ja alkaa urputtaa kuinka koko viikonloppu on nyt tämän virkailijan vuoksi reisillä ja lapsetkin itkee autossa! Tai yritä tinkiä huoltomieheltä alennusta tukkeutuneen viemärin avaamisesta saatika kaupassa että tämä jätski on liian kallis haluan alennusta koska ostan joka päivä neljä. Tulisiko mieleen mennä kauneussalonkiin ja vaahdota kuinka hieronta on liian kallis ja tuolla toisessa paikassa on neljä euroa halvempi? Hinnat on tarkkaan mietitty ja laskettu kulujen mukaan, ei niitä huvikseen heitetä että katotaan maksaako joku hullu tän verran ja sitten firma saa hirveesti voittoa.

Päinvastoin. Sukellusalalle ei kukaan lähde rahan perässä. Voittoa tulee jos on paljon vieraita ja kaikki menee hyvin, mutta jos on hiljaista, firma tekee tappiota koska työntekijöille maksetaan tietenkin palkka ja menoja on vaikkei vieraita. Jos veneen moottori hajoaa, toivotaaan, että on ollut hyvä vuosi että sen uuden maksettua jo ansaituilla voitoilla tai sitten otetaan lainaa ja toivotaan että vieraita riittää jatkossakin. On jotenkin alentavaa ja törkeää ajatella, että turismin alalla on ok arvostella hintoja ja inuta alennuksia pieniltä yrityksiltä, mutta ikinä samaan ei ryhdyttäisi isojen firmojen kohdalla. Että jotenkin on ihan okei, että pienyrittäjä ottaa kaiken omasta pussistaan, mutta isojen yritysten kanssa ei edes kannata yrittää.

Jos hinnat ovat sinun mielestäsi liian korkeat, tingitkö? Onko Aasian maissa turistin ok tinkiä ihan kaikesta?

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

Suomalaisena on vaikeaa elää läpeensä korruptoituneessa maassa. Indonesiassa korruptiota tapahtuu joka sosiaaliluokassa: alemmilla tasoilla sitä harrastavat muun muassa poliisit ja perusvirkamiehet ja matka jatkuu aina aivan ylimpiin hallintoelimiin saakka, jopa perustuslakituomioistuimeen saakka, kuten saimme äskettäin lukea.

Miten korruptio sitten vaikuttaa ihan tavallisen ihmisen elämään? Aivan joka tavalla. Ei vain niin, että joudut ennen joulua antamaan poliisille hieman lahjusrahoja mistä lie kekaistuista ajorikkeistä, vaan yritykset ja yksityiset henkilöt joutuvat tasapainoilemaan lahjusten antamisen ja antamattomuuden välimaastossa koko ajan.

Jos passissani on maahanmuuttovirkailijan mielestä liian monta turistiviisumia, selviää tilanteesta tupakkiaskilla. Jos poliisipäällikkö haluaa pitää kyläjuhlat, on resorttimme helpompi antaa pari koria bisseä juhlajuomiksi kuin saada päällikön viha niskoille. Asiat etenevät byrokratiaviidakossa huomattavasti jouhevammin, kun liukastevoiteena käyttää satatonnisia (Rp. 100.000 = 7e). Muuten tärkeät tavarat voivat jäädä tulliin kuukausiksi ja paperit kummallisesti kadota postissa.

Jos yritys haluaa pestä kätensä kaikesta korruptiosta, ei bisneksen tekemisestä tule yhtään mitään. Eräs sijoitusneuvoja muistuttikin rantabaarissamme, että Indonesiaan kannattaa sijoittaa vain sen verran, minkä on valmis menettämään yhdessä yössä. Korruptio estääkin useita yrityksiä sijoittamasta maahan, ilman lahjusten antamista yritystoiminta kun on käytännössä lähes mahdotonta. Ja kun suurin osa vaaleista on järjestettyjä, ovat kansalaisetkin voimattomia korruption edessä.

Näistä lähtökohdista se Vanhasen lautakasa tuntuu aika onnettomalta.

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

Oletteko koskaan eläneet kulttuurissa, jossa ihmiset eivät auta toisiaan? Tai ainakaan työpaikalla kukaan ei suostu tekemään yhtään mitään, joka ei mukamas kuulu työkuvaan. Esimerkiksi tankintäyttäjä ei voi siivota rantaa mereltä ajautuneesta muoviroskasta (vaikka kompressori on rannalla ja tankintäytön lomassa on päivittäin noin neljä tuntia odottelua eli luppoaikaa, jonka tankintäyttäjä käyttää hyödyllisesti tekemättä yhtikäs mitään satunnaista musiikinkuuntelua lukuun ottamatta).

Tai jos puutarhuri leikkaa nurmikon, hänen tehtäviinsä kuuluu toki siivota nurmelta irtoheinät ja lehdet, mutta kivinen bungaloweihin vievä polku taikka rappuset eivät kuulu hänen alueeseensa. Polku jää siis siivoamatta päiviksi, ellei siivooja, jolle puutarhurin mielestä homma kuuluu, ota tehtävää hoitaakseen. Siivoojan mielestä vain huoneet kuuluvat hänelle, joten polkuun ei suostu koskemaan kukaan.

Portaat kuuluvat yläpäästä keittiöhenkilöstön alueeseen ja alapäästä baarimikon reviiriin. Jos siis baarimikko on lomilla kuten nyt, ei alarappusia lakaise kukaan (paitsi minä), vaikka noin kaksikymmentä työntekijää kulkee noissa portaissa edestakaisin päivittäin.

Jos yksi venepoika on aamuvuorossa, on hänen tehtävänsä kantaa tankit veneeseen. Vieressä istuu kessutellen viisi kapteenia ja muuta henkilökuntaa, joka ei tee elettäkään auttaakseen poikaa tankkien kanssa.

Tai jos resorttiin tulee iso check in eli kerralla paljon porukkaa, kantavat kaksi huonesiivoojaa kaikki laukut yksitellen mäen päälle eikä kukaan venehenkilökunnasta suostu auttamaan laukkujen kanssa. Vaikka sääntö on, ettei kukaan lähde kotiin ennen kuin hommat on tehty, jengi mieluummin katsoo vierestä kun toiset hikoilevat kassien kanssa kuin tekisivät hommat nopsasti porukalla alta pois ja pääsisivät kaikki kotiin.

Meillä resortin työntekijöiden sapuskat kokkaa kaksi ikivanhaa mummoa, jotka kantavat selkä vääränä riisisäkkejä ja juomavettä rannalta pitkän matkan staffikeittiölle eikä kukaan miehistä voi auttaa ei millään, vaikka mummot kokkaavat heille lounasta!

Onko sinun työpaikallasi näin?

Share

Pages