Ladataan...
Auringonpolttamat

Asuessani Indonesiassa totta kai facebookkini ja muut sivut haistavat asuinpaikkani ja tyrkyttävät mainoksia, joista voisin indonesialaisena olla kiinnostunut. Nyt esimerkiksi ruokayhtilöt ovat ottaneet feedin haltuunsa ja tarjoilevat minulle mitä herkullisempia reseptejä. Nyt vaan kotikotit, tästä reseptit talteen ja nautiskelemaan etnisistä herkuista!

Esimerkiksi tuossa oikealla oleva ihana nakkiannos! Ohjeessa kehotettiin leikkaamaan nakit paloiksi ja paistamaan ne sipulin, valkosipulin ja pakasteherneiden kanssa pannulla ja lorauttamaan ketsuppia päälle! Mikä makuelämys!

Vasemmalla puolella ohjeessa kehotetaan kokkaamaan Bangon tyyliin mustekalarenkaat, eli pussi pannulle ja siitä lautaselle, onneksi kauniit koristeeksi laitetut tomaattiviipaleet ja salaatinlehdet tuovat kaivattua väriä lautaselle. Kuvaajaa firmalla ei ollut varaa palkata, joten joku nappasi tästä upeasta taidonnäytteestä kännykällään kuvan ja tättärää, facebook-mainos on valmis!

Alimpana on aika uskomaton leipä. Leikataan paahtiksesta reunat pois, voidellaan leipä margariinilla, laitetaan siihen päälle suklaakastiksetta, mansikanpaloja sekä maapähkinöitä ja terveellinen (ja varmasti herkullinen) lounasleipä on valmis!
 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

Länsi-Papua, kuva: Jemma T.

Olen koko pienen ikäni lukenut Gloria-lehteä ja lukenut eri tunnettujen henkilöiden Elämäni aakkosia. Olen vuosien varrella tehnyt mielessäni omia aakkoslistoja asioista, jotka ovat olleet minulle sillä hetkellä tärkeimpiä. Harmi, ettei noita listoja ole missään tallessa, niistä löytyisi varmasti mielenkiintoisia huomioita.

Nyt kuitenkin toimitus pyysi lilyläisiä listaamaan elämien aakkosia ja tässä ne nyt on, tällä hetkellä tärkeimmät.

A - Aurinko, rakkaussuhteemme alkoi kesäpäivänseisauksena syntymäpäivänäni ja jatkuu edelleen.

B - Bunaken National Marine Park, yksi maailman kauneimmista paikoista, maanpäällinen ja vedenalainen luonto hämmästyttävät päivästä toiseen. Kotimatkalla voin poimia mangon, kummituseläimet huutavat iltaisin metsässä, riutalla törmään kilpikonnaan.

C - Carcassonne, yhtä koukuttava kuin PvZ ja Menolippu.

D - Dugong, merilehmä, käy moikkaamassa meitä kotiriutalla.

E - Elämä, tässä ja nyt, älä odota että jotain tapahtuisi vaan toteuta unelmasi ITSE.

F - Finland, hullut suomalaiset <3 Koti aina.

G - GT, paras rantabaaridrinkki.

H - Helsinki, hirveä ikävä sinne just nyt.

I - Indonesia, valtava upea maa.

J - Juhannus, syntymäpäivä, paras juhla vuodessa. Kesä.

K - Kissat, omat, henkireikiä ja seuraneitoja, lutusia karvapalloja.

L - Lepo, tärkeää tässä hektisessä maailmassa.

M - Matkat maailman ääriin ja lähelle.

N - Nukkuminen, parasta.

O - Oikeutta eläimille, emme voi jatkaa orjuutusta ja kidutusta enää pitkään.

P - Papaija, ennen niin eksoottinen, nykyään jokapäiväinen.

Q - Queers, LGBT, kaikille samat oikeudet rakastaa ja olla hyväksytty.

R - Rakkaus, ikuista.

S - Sukellus, pinnan alla on hyvä.

T - Televisio, työpaikka, pakopaikka, parhaat sarjat.

U - Uteliaisuus uusia paikkoja ja ihmisiä kohtaan.

V - Veljet, kaikki kaikessa.

W - West Papua, ensimmäinen livarireissuni ikinä, love it.

X - X Files ja muut vanhat tv-sarjat katsottuna kymmenen vuotta myöhemmin, nostalgiaa.
 
Y - Ystävät, aina ikävä, aina mielessä, tärkeintä maailmassa.

Z - Zillion, Indonesiassa jokainen voi olla miljonääri.

Ä - Älykkyys, sillä tyhmyys rasittaa hermoja.

Ö - Öinen aika, paras aika.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

Tuoreen aviomiehen puristama tuoremehu privaattivillan terassilla. Kuva: Jemma T.
 

Trendi haastoi lilyläiset kertomaan mieleenpainuvimmista reissuistansa. Eikun hetkinen, taitavat sittenkin kysellä unelmien reissun perään. Pistitpä pahan, Trendi. Eikös jokainen reissu ole omalla tavallansa mieleenpainuvin? Mutta usein se mieleenpainuvin ei ole kuitenkaan se sama matka, jota unelmien matkaksi kutsuttaisiin. Itselläni ainakin jokaisessa reissussa on vähän sattunut ja tapahtunut, rahapussi on viety sekä Balilla että junamatkalla Lyonista Bordeauxiin, Prahassa törmäsin sattumalta hyvään ystävääni ja orkesterimatka Barcelonaan oli silloin elämän suurin juttu kaikkine sattumuksineen. Muistan reissut kuin eilisen, mutta unelmalomia ne eivät ole olleet.

Olen pistänyt lähes jokaisen vapaan hetkeni matkustamiseen, joten valinnanvaraa riittää. Ensimmäinen matka nykyisen aviomieheni kanssa Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin oli yksi unelmieni täyttymys valkohaineen ja viinitiloineen, mutten silti voi millään laittaa ykköspallille unelmakisassa matkaa anopin kanssa. Voimakastahtoinen eteläafrikkalaisanoppi kun tuppaa tuhoamaan unelmia samaan tahtiin kuin välejä poikaansa. Viimeisin reissu Australian rannikolle oli kerta kaikkisen upea ja haaveiden täyttymys, mutta onko se mieleenpainuvin vain siksi, että siitä on aikaa vain muutama kuukausi toisin kuin ensimerkiksi unelmien reilimatkasta Eurooppaan ylioppilasjuhlien jälkeen kolmetoista vuotta sitten? Yhteinen unelmamatka kahden parhaan kaverini kanssa Väli-Amerikkaan kahdeksan vuotta sitten oli upea kokemus Maya-temppeleineen ja viidakkoretkineen, mutta reissu numero yksi se ei kuitenkaan kaikkine matkustuksineen ja busseissa könöttämisineen ollut. Entä se mahtava Pariisin-reissu tuoreine oliiveineen? Tai ne pitkät reppureissaamiset Kaakkois-Aasiassa? Mahdotonta.

Maisemat mökistä Lombokilla häämatkalla 2012. Kuva: Jemma T.
 

Mutta koska yksi piti valita, pistän nyt ykköseksi kuitenkin häämatkani Balille ja Lombokille pari vuotta sitten. Kerrankin raaskin sijoittaa rahat upeaan villaan, jossa tuoreen aviomieheni kanssa lilluttiin alasti omalla uima-altaalla ja juotiin kylmää valkoviiniä keskellä päivää. Kokkailtiin ihania ruokia ja käveltiin Seminyakin rannalla käsi kädessä (hiki valuen mutta onneksi kylmä olut rantabaarissa viilensi). Bali on täynnä upeita ravintoloita, muun muassa Seminyakin Ryoshi-sushipaikka tarjoaa halvat ja upeat sushit hyvän livemusan kanssa ja kulman takana meidän salaisesta ja upeasta villasta Zula-vegaanipaikka maailman parhaan välimeren lautasen ja ihania raakakakkuja sekä muita herkkuja. Rakastuneena kaikki on kaunista ja kaikki maistuu hyvälle. Kaikki on unelmaa.

Salaatti- ja wrap-annokset Ubudin Kafessa. Kuva: Jemma T.

Mutta onhan Bali ihana paikka, vaikka vähän tylsä valinta unelmien matkakohteeksi onkin. Mutta on siellä upeat rannat ja valtava valikoima hotelleja luksuksesta designiin ja alkeellisesta erikoiseen. Balin Ubud länsimaistuu ja kasvaa hirmuista vauhtia, ja entisestä joogien ja taiteilijoiden kansoittamasta pikkukylästä on tullut supersuosittu matkailukohde Starbuckseineen ja vuosi vuodelta liikenne, melu ja rauhattomuus kasvavat. Silti kylässä on edelleen lempiravintolani tässä maailmassa. Jl. Hanomanin Kafen lista on täynnä toinen toistaan herkullisempia annoksia salaateista burgereihin ja indonesialaisesta nasi campurista itse tehtyyn jäätelöön. Söimme siellä ollessamme aamiaisen, lounaan ja illallisen useiden päivien ajan, sillä listalla oli paljon tilattavaa ja joka kerta annos oli täysi kymppi. Kafen listoilla on myös ihania kuumia tehojuomia sekä kekseliäitä smoothieta ja mehuja, kaikki tietenkin edulliseen indohintaan.

Häämatkalla söimme ja joimme tuoreen aviomieheni kanssa hyvin, nautimme toistemme seurasta, rentouduimme ja hubailimme vesipuistossa. Paluu Balille ei kuitenkaan ole mielessä, sillä maailmassa on upeita kohteita, joista unelmoimme yhdessä päivittäin. Seuraava loma suuntautuu Suomeen, mutta unelmia toteutetaan jälleen ensi vuoden alkupuolella, kun kohteena on aviomieheni tuntematon kotiseutu eteläisessä Afrikassa. Upeaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

Mikä sen kamalampaa ja ihanampaa kuin muuttaminen uuteen kotiin. Viime kerrasta onkin yllättävän kauan aikaa, tein se vuoden 2010 lopulla pakatessani Suomen asuntoni pakettiin ja valmistautuessani muuttoon ulkomaille.

Silloin muutto eli siis pakkaaminen oli kamalaa, vaikka yhteinen tulevaisuus maailman rakkaimman tyypin kanssa olikin ihana juttu. Jouduin yksin pakkaamaan kaikki tavarani laatikoihin ja hankkimaan niille enemmän tai vähemmän pysyvän sijoituspaikan. Muuttopäivä osui sitten tietenkin siihen viikonloppuun, kun jouduin olemaan erään suoran tv-lähetyksen finaaliviikonloppua hoitamassa lähes aamusta iltaan. Öisin ajelin pienellä laina-autollani viemässä romujani erinäisiin osoitteisiin ja kävi veljeni onneksi hakemassa Jyväskylästä saakka suurimmat huonekalut parempaan säilöön. Aina kun palaan takaisin Suomeen lomalle, joudun etsimään romppeitani eri kavereideni luota, välillä huonolla menestyksellä. Varsin mukavaa asiasta tekee sen, etten silloin paniikissa levitellessäni kamojani tuttavien kellarikoppeihin tietenkään voinut tehdä minkäänlaista listaa, missä mikin boksi on. Niinpä sitten palelen, kun en raaski ostaa koko uutta vaatevarastoa, koska jossain ovat vieläkin jemmassa ne hyvät talvisaappaat ja ainiin löytyihän ne mun parhaat käyttövaatteet sittenkin sieltä kaapista ystävän muuton yhteydessä.

Mutta se siitä, traumatisoidun aina muutosta, en ole siinä ollenkaan hyvä enkä varsinkaan tehokas. Nyt meidän piti muuttaa 300 metrin matka viereisestä resortista tänne työpaikalle, josta saimme käyttöömme aivan ihanan upean bungalowin. Ylhäällä kuva mökin olohuoneesta ennen kuin kannoimme sinne tuhansittain homeisia, pölyisiä ja termiitin syömiä muovikassilasteja.

Ensimmäisenä toimme käyttövaatteet ja astiat sekä oleelliset kempparit niin, että pääsimme nukkumaan ensimmäisen yön leppoisasti uudessa, siistissä ja avarassa kodissa. Tai niin luulimme. Muutimme nimittäin yhden pienen mustan Malam-kissan jo ensimmäiseksi yöksi kanssamme uuteen kotoon, mutta katti ei ollut kuljetuskopissa matkustamisesta sekä maisemanvaihdoksesta yhtään niin innostunut kuin omistajansa. Katti parka maukui koko matka ja kun avasin kuljetuskopin luukun uudessa kodissa, säntäsi surkea säikky otus ikkunasta ulos ja siinähän se ilta sitten menikin maanitellessa kullannuppua takaisin sisälle. Tulihan se lopulta ja menikin sänkyyn suhteellisen tyytyväisenä koisimaan. Kunnes. Aamuyöllä naapurista uuden tulokkaan haistanut iso, vanha ja kokenut kollikissa hiippali mökkiimme ja aloitti välittömästi vertahyytävän kuuloisen tappelun pienen reppanan pentukissan kanssa. Veri, kusi ja virtsa roiskui kun iso pahoilaskatti näytti kuka on kuka. Pieni Malam juoksi jälleen ikkunasta ulos iso uros kintereillään.

Alkoi siis ensimmäinen aamu uudessa kodissa verilammikoita moppaillen ja tulihan se pikku vauvamme myös kotiin nilkuttaen, jalka verta valuen. Onneksi kyse oli kuitenkin vain pintahaavasta ja lukittuani ovet ja ikkunat visusti sain Malamin rauhoittumaan. Siihen saakka, kunnes poika näki peilikuvansa upouuden hellan kyljestä ja pinkoi sängyn alle tuhatta ja sataa. Siellä reppana sitten vietti seuraavat 18 tuntia, jonka jälkeen toimme Appelsiinin Malamia lohduttamaan. Iso kolli oli viety kylille uuteen kotiin.

Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun jolkotteli kolli takaisin kotikonnuillensa ja aloitti tappelun molempien uroskissojeni kanssa. Sama setti uudestaan, mutta traumatisoituneet pikkukatit saatiin kuitenkin loppujen lopuksi turvaan ja kolli mopolla kylille.

Kolli tuli vielä kerran uhittelemaan ovelle, jonka jälkeen joduin tekemään raskaan päätöksen katin siirtämisestä toiselle saarelle. Sinne kolli sitten lähti, uuteen kotiin meidän siivoojanaisen isän luokse. Varmaan ui sieltä takaisin.

Nyt tilanne alkaa olla rauhoittunut. Kissat tyytyväisiä uuteen asumukseen ja melkein kaikki tavarat on myös saatu paikoilleen. Vihdoin oikea koti! Edellinen oli niin järkyttävässä räjähdyspisteessä, sillä termiitit olivat syöneet kaikki seinät ja ravut kaakeleiden alla olevan sementin niin, että jokaikinen lattialaatta keikkui ja seinät meinasivat kaatua päälle. Sen lisäksi päivää ennen muuttoa mieheni meni kylpyhuoneen lattiasta läpi, alla oli vain ilmaa. Ja iso rapu.

Nyt on kuuma vesi hanasta! Ja vessankin voi vetää. Ja oven kiinni perässään jos tulee semmonen olo. Ja vieraat tulla käymään, sillä meillä on ylimääräinen makuuhuone. Ja upouusi keittiö, jossa jääkaappi-pakastin pursuaa tuoreita vihanneksi ja hedelmiä ja uutta uunia päästiin kokeilemaan eilen ekaa kertaa, kun viidakkopoika tekaisi focaccian iltapalaksi. On tilaa vaatteille laatikoissa ja hyllyissä, rakennettiin myös pesutupa talon alle, siellä voin pestä pyykkiä, koneella tietenkin.

Ja vieressä on sauna. Ja meillä saaren hienoin tupa. Ja sattuipa sopivasti, että pikkuveljeni oli juuri muuton aikaan täällä käymässä, pääsi muuttamaan siskonsa romuja yhdeksättä kertaa. Kiitti!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

Pikkusaaren läheisessä kaupungissa on kaksi eläinlääkäriä. Toinen on niin pelokas, ettei tee lemmimkeille muuta kuin rokotuksia ja määrää antibiootteja, toinen on ronskimpi jaavalaismies, joka ei pelkää leikata isojakaan eläimiä. Jälkimmäisen luokse siis suuntasin kun kaksi pientä uroskissaani oli pakko leikata, täällä kun yhteen pihapiiriin reviirin vuoksi mahtuu vain yksi uros.

Olin kuullut kauhutarinoita kyseisestä eläinlääkäristä, muun muassa pomoni yksi koirista oli kuollut leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin oltuaan kyseisen miekkosen hoidossa. En voi siis sanoa, että olisin lähtenyt luottavaisin mielin reissuun kahden karvajalan kanssa, päinvastoin. En silti voinut kuvitella, kuinka vaikea päivästä tulisi.

Aamulla vene lähti saarelta kohti mannerta yhdeksältä. Meillä ei ole oikeaa kissankantokoppaa, joten ajattelin tavallisen pahvilaatikon olevan ok. Virhe. Saatuani katit laatikkoon ja kävellessäni kohti venettä, hajosi kosteudesta pehmennyt boksi käsiin kissojen riehuessa vimmatusti. Oli vielä koira mukana, jonka mielestä oli kivaa ajaa kissat viidakossa puuhun.

Sain katit alas puusta, mutta ne juoksivat takaisin kotiin eivätkä tulleet epäluuloisina lähellekään. Sain pienemmän kiinni, mutta nähdessään laatikon katti puri yhden sormistani melkein irti. Siinä raavittuna ja verisenä itkua tihrustaen meinasin jo peruuttaa koko härdellin. Muistin kuitenkin, että kaapissa oli herkkupussi, jonka avulla sain molemmat kissat muoviseen laatikkoon, jonka sai myös kiinni.

Kohti venettä seurueemme siis jälleen matkasi. Kissat ulisivat ja ulvoivat kilpaa, eikä aaltojen yllä ensimmäistä kertaa joutuminen ainakaan hiljentänyt meteliä. Pääsimme satamaan, josta autolla eläinlääkärin vastaanotolle. Mies ei ollut paikalla, vaikka olin jo vartin myöhässä sovitusta tapaamisajasta. Avustaja onneksi sai soitettua lekurille, että täällä on joku pitkä blondi kahden kissan kanssa.

Apulainen ohjasi minut pihalla olevalle muovijakkaralle, jossa odottelin lääkäriä saapuvaksi. Talon pihalla oli erikokoisia koiria lie'oissa ja häkeissä, jotka räyhäsivät haistaessaan kissat. Parat laatikossa olivat aivan paniikissa. Onneksi eläinlääkäri tuli pian paikalle ja nostin laatikon sisälle, jossa kuvittelin leikkauspöydän ja vastaanoton olevan. Kuvittelin väärin.

Mies ohjasi minut takaisin pihalle samaiselle muovituolille, jonka vieressä oli metallinen pöytä. Silloin tajusin, että puoskari aikoo suorittaa leikkaukset pihalla, puutarhan nurkassa. Ei mitään suojausta, ei kunnon valoja, steriileistä välineistä nyt puhumattamaan. Lääkäri pyysi minua laittamaan kissan puntariin, joka oli neljäkymmentä vuotta vanha ihmisvaaka. Sanoin, etten voi mitenkään päästää kissasta irti, sillä mikäli se pääsisi otteestani, emme kumpikaan näkisi sitä enää koskaan. Täristen otin ensimmäisen pienen rakkaan kissani laatikosta ja puristin sitä tiukasti sylissäni lääkärin pistäessä nukutuspiikin kattiin. Sitten sain punnittua kissan ja lekuri laittoi ainetta hieman lisää.

Pikkuhiljaa katti alkoi rauhoittua ja oli aika kamalan operaation. Asetin pienen reppanan (valmiiksi verisen) sanomalehden päälle. Käsineittä mies alkoi puuhaan ja sai aika näppärän nopeasti operaation suoritettua. En ole koskaan aiemmin ollut mukana moisissa toimenpiteissä, mutten usko, että kissan on tarkoitus sätkiä lähes koko leikkauksen ajan. Itkien silitin pienen päätä ja toivoin, että homma olisi nopeasti ohi. Ja niin se olikin, ja hetken päästä laitoin katin laatikkoon ja oli toisen vuoro. Sekin saatiin hoidettua ja pyysin apulaista soittamaan minulle taksin. Taksia oli kuulemma turha toivoa, sillä kaupungia olivat koetelleet hurjat tulvat, eikä katuja oltu vielä siivottu. Onneksi paikalla oli nainen koiransa ja kuljettajansa kanssa, ja ystävällisesti hän tarjosi minulle kyydin satamaan.

Autossa oli mukana kaamean kokoinen minkä lie rotuinen ihana lutuinen koira, joka oli kiltti, mutta äärimmäisen kiinnostunut seuralaisistani. Pääsimme kuitenkin satamaan läpi sekavassa tilassa olevan kaupungin. Matkalla katselin ikkunoista, kuinka paikalliset kivijalkakauppiaat yrittivät selvitellä tulvan tuhoja, yksi kerrallaan joku putsasi myytäviä tarvikkeita, toinen yritti selvittää saisiko myytävistä patjoista enää kalua.

Pääsimme vihdoin satamaan, jossa odotin kahden nukkuvan katin kanssa venettä. Pelotti, että heräävätköhän ne koskaan ja ovatkohan ne kovissa kivuissa. Kun reilun tunnin päästä molemmat alkoivat näyttää elonmerkkejä, valtasi sydämeni ilo: ehkä kaikki oli kuitenkin sen arvoista. Ilman leikkausta kotona asuvat Noki-uros olisi ajanut molemmat matkoihinsa, karkottanut kauas kotoa.

Pääsimme venematkan jälkeen kotiin ja katit olivat selvästi maailman onnellisimpia ollessaan omassa sängyssään emäntänsä kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ei ikinä enää. Jos joku eläinlääkäri Suomesta haluaisi tulla tänne vierailulle ja ottaa samalla mukaan kaikki välineensä ja suorittaa pari leikkausta ja koiratutkimusta, otapa yhteyttä inboksiin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Auringonpolttamat

Pienellä saarella tarvitsee seuraa. Tosin mieheni hankki neljä vuotta sitten kolme kissanpentua ihan muista syistä. Heräsi kuulemma keskellä yötä siihen, että viidakkorotta nakersi kantapäätä. On niissä paljasjalkaisen kantapäissä kyllä nakerrettavaakin, mutta se on toinen aihe. Miehellä meni hermot rottaogelmaan ja mikäpä parempi rottavahti kuin katti.

Kolme kissanpentua. Naarasta. Vuotta myöhemmin kissoja oli triplaten ja lukuhan kasvaa ekspotentiaalisesti ihan lyhyelläkin matematiikalla. Kuulemani mukaan perinteisesti maatiloillakin kissanpennut vietiin syntymän jälkeen saunan taakse ja ongelma oli sillä hoidettu. Minä en kuitenkaan kissoja tappamaan ryhdy, se on aivan saletti. Vastuu on otettava jos eläimiä hankkii.

Olen nyt asustellut täällä saarella muutaman vuoden ja kissoja on kertynyt. Suurimmalle osalle on löytynyt uusi koti, moni on myös kuollut koiran tappamana. Osa on varastettu (todennäköisesti pataan) ja osa kadonnut lomien aikana. Indonesiassa kissa (eikä koirakaan) ei ole samankaltainen lemmikki tai ainakaan perheenjäsen kuin mihin olemme tottuneet, täällä kissoja pyörii jaloissa ja niitä ruokitaan ja paijataan, mutta jos siimaan ei tarttunut aamulla yhtään kalaa, grillataan kissasta illallinen.

Kotona OLI ikean lamppu.

Tällä hetkellä minulla on yhdeksän aikuista tai nuorta kissaa, joista pidän huolen. Ruokin kahdesti päivässä ja vettä on tarjolla koko ajan, osa nukkuu kanssani yöt ja osa käy silloin tällöin moikkaamassa mamia. Kissat jakavat suuren puutarhan kolme koiran ja parin kanan kanssa, hiiriä ja rottia ei ole näkynyt vuosiin. Reppureissaajat tänäpäivänä kiittäisivät jos tietäisivät, että muutama vuosi sitten jokaikinen rinkka sai matkamuistoksi mojovan reijän rotan toimesta.

Välillä raivostuttaa, kun elukat hajottavat kaiken, muun muassa viimeisimpänä aika uuden television. Lasisia laseja meillä ei ole ollut pitkään aikaan, juomme muovimukeista ihan vaan käytännön syistä. Mutta kissat ovat loppujen lopuksi minulle elinehto täällä kaukana kavereista ja perheestä, ne ovat mieheni lisäksi minun perheeni ja kovin rakkaita kaikki. Ilman kissojani en enää täällä asuisi. Hullu kissanainen ilmoittautuu.

Ai miksei kissoja ole leikattu, jotteivat ne lisääntyisi? Kerron seuraavassa postauksessa lisää paikallisten eläinpuoskalääkäreiden tasosta.

Kattiterkuin,
Jemma T

Share
Ladataan...

Pages