Ladataan...
Bluestocking

Yle Oppiminen julkaisi tänään nettikiusaamisesta kertovan dokumenttisarjan, jonka yhteydessä haastateltiin julkisesti työtään tekeviä ihmisiä ja someaktiiveja - myös minua. Sosiaalinen media on välillä hurjan raskas paikka, mutta useat haastateltavat, itseni mukaan lukien, painottivat, että muiden tuki auttaa jaksamaan. Miten somessa voi sitten osoittaa tukeaan?

 

Esimerkiksi näin: Jos näet, että ihminen saa somessa törkyä niskaan, mutta julkinen puolustaminen tai keskusteluun osallistuminen tuntuu liian isolta askeleelta, voit osoittaa tukeasi painamalla sydäntä, retweettaamalla tai lähettämällä tsemppiyksärin. Kaikki tämä on signaali siitä, että olet nettikiusatun puolella. Lopulta tukeminen on osa myös laajempia mekanismeja, joiden avulla voidaan yhteisvoimin saada trollit kuriin.

 

Tästä syystä olen iloinen jokaisesta retweetistä, sydämestä ja tsemppaavasta yksityisviestistä. Ja siitä huolimatta: Nettikäyttäjät voivat osaltaan toimia terveemmän keskustelukulttuurin edistäjinä, mutta vihapuheen kitkeminen vaatii laajempaa keskustelua, lainsäädännön tarkistamista ja some-alustojen ylläpitäjien aktiivisuutta. Ymmärrys laajemmista valtarakenteissa on siinä geimissä plussaa.

 

Siksi tällaisia artikkeleita tarvitaan. Kiitos, Yle, tekstistä ja haastattelusta!

 
Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER
 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

8.8. Argentiinan senaatti hylkäsi lain, joka olisi sallinut abortin ensimmäisen 14 raskausviikon aikana. Seuraavana päivänä kirjoitit plokiisi postauksen otsikolla Hieno maa Argentiina. Postauksessa oli kymmenen riviä ja pusuhymiö, jonka osoitit Argentiinalle. Koska se on niin hieno maa.

 

Sait tästä osaksesi kritiikkiä. Twitterissä useat ihmettelivät, että miten ulkoasiainministerinä plokissaan esiintyvä henkilö voi ottaa kantaa Suomen virallista linjaa vastaan. Suomen kantahan on selvä, kuten ulkoministerinä takuulla tiesitkin: Abortti on ihmisoikeus, joka iittyy naisten ja muiden kohdullisten seksuaalioikeuksiin ja päätösvaltaan omasta kehosta. Ihmeteltiin myös, miten niin korkeassa asemassa oleva ihminen tohtii paketoida kannanottonsa pusuhymiöllä, joka on muille tuttu lähipiirin WhatsApp-viestittelyistä. Huomasin sinun, Timo, jatkaneen hymiöiloittelua. Ymmärrän sen, onhan vaalit tulossa ja nuoriakin pitäisi uurnille houkutella. Mutta ei siitä sen enempää.

 

Puhutaan sen sijaan argumentaatiostasi. Saatuasi postauksesta kriittistä palautetta, riensit näet plokkailemaan uudestaan otsikolla Suomi on länsimainen demokratia. Tekstissä oli seitsemän riviä. Siinä sanoit, että Suomi on hieno maa, koska täällä saa sanoa mielipiteensä. Argentiina on hieno maa, koska siellä ei saa aborttia ja Suomi on hieno maa, koska sinä saat Suomessa kehua Argentiinan päätöstä. Huomaatko, Timo: näin käännät keskustelun abortista itseesi, vaikka abortti ei liity sinuun mitenkään.

 

Olisin odottanut, että olisit vastannut kritiikkiin perusteluilla. Mutta silloinhan teksti olisi ollut vain yhden rivin mittainen: “Minä suojelen elämää.” Tai ehkä: “Minä elämää suojelen.” Yhtä kaikki, sisältö olisi sama. Muita perusteita sinulla ei ole.

 

Minulla sen sijaan on.

 

Argentiinassa “elämän suojelu” on johtanut siihen, että 3000 naista on 25 vuoden aikana kuollut laittomissa aborteissa. Niitä tehdään maassa vuosittain 500 000. Hieno maa, Argentiina? Abortti sallitaan Argentiinassa, mikäli äidin henki on vaarassa tai raskaana oleva raiskattu. Silloinkin lääkärit saattavat empiä abortin tekemistä, koska pelkäävät syytteitä. Hieno maa, Argentiina?

 

Sinun, Timo, ei ole koskaan tarvinnut pohtia, miltä tuntuisi harkita oman raskauden keskeytystä. Minä voin kertoa sinulle, että sellainen harkinta ei ole helppoa eikä mukavaa eikä siihen suhtauduta kevyesti. Gynekologinen operaatio ei ole naisille mikään piknik. Vielä vähemmän, jos siihen liittyy potentiaalista moralisointia ja tappamissyytöksiä. Yritän tässä sanoa, että abortti ei ole kenenkään tavoite, eikä sellaista koskaan tehdä olemattomin perustein. Sen sijaan abortteja tehdään, olivatpa ne laillisia tai eivät. Ja silloin, Timo, ihmisiä kuolee. Kuten Argentiinassa.

 

Lopuksi, Timo: Ajattele sitä ihmistä, joka on tahtomattaan raskaana ja asiaa harkittuaan päätynyt aborttiin ja tilanne on kaikin tavoin kurja. Sitten se ihminen klikkaa ulkoministerin plokiin, josta löytää pusuhymiön, jonka ministeri on plokiinsa lisännyt, koska sananvapaus. Kyseessä saattaa olla juuri sen ikäinen tyttö, jota pusuhymiöllä oli tarkoitus puhutella vaalit mielessä.

 

Suomi on vapaa maa, lällättivät koulukiusaajat ala-asteen pihalla kun olin seitsemänvuotias. Ulkoministeriltä odottaisin sananvapauden nimissäkin enemmän.

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Naistenpäivänä 8.3. 2018 Helsingin Sanomat tempaisi upeasti: Päivän lehden kannessa oli tekstiä vain alanurkassa. Kaksi kolmasosaa kannesta oli jätetty tyhjäksi. Kansi kuvasti lehden juttujen sen hetkistä sukupuolijakaumaa. Toimituksessa oltiin näet huomattu, että vain kolmannes jutuista käsitteli naisia. Loput oli kirjoitettu miehistä. Hesari lupasi nostaa naisten osuutta jutuissa (ja toivottavasti sen myötä myös muiden kuin miesten ja naisten, toim. huom.) ja perusti sitä varten nettisivuilleen laskimen, josta lukijat voisivat seurata tilanteen kehittymistä. Lupauksesta on nyt kulunut viisi kuukautta ja yksi päivä. Olen seurannut tilanteen kehittymistä. Ja ikävä kyllä se ei ole kehittynyt.

 

Toukokuussa otin naisten osuuksista kertovat prosentit ylös seitsemältä päivältä. Alin lukema oli 21%, korkein 36%.

 

Kesäkuussa tsekkasin laskimen kahdeksalta päivältä. Alin lukema oli 20%, korkein 40%. 

 

Heinäkuussa tarkistin lukemat niin ikään kahdeksalta päivältä. Alin lukema oli 24%, korkein 33%.

 

Kolmen kuukauden ajalta tarkistamieni 23 päivän ajalta naisten osuus Hesarin jutuissa on 28,6 prosenttia. Olen iloinen, että tilannetta voi seurata, mutta toivon, että jo ennen seuraavaa naistenpäivää saan lukea, mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, joilla lehti kamppailee sukupuolivinoumaa vastaan – tai on jopa korjannut sukupuolivinouman. Representaatioilla on väliä, koska a) kaikkien tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi; b) kaikki ansaitsevat tulla puhutelluiksi. Medialla on valta kertoa tarinoita ja päättää, keille ja keistä niitä kerrotaan. Siksi toivon, että Hesarin ohella muutkin mediat tarttuisivat haasteeseen ja lisäisivät naisten lisäksi myös rodullistettujen, vammaisten, muunsukupuolisten, sukupuolettomien, transihmisten ja seksuaalivähemmistöjen representaatioita jutuissaan.

 

Tasa-arvo tulee tekemällä. Siispä tehdään.

 
Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Pages