Ladataan...
Bluestocking

Palloilulajien monitoimiseura Espoo United päätti kuluvalla viikolla leikata menojaan potkimalla SM-hopeaa viime kaudella juhlineet naisten jääkiekko- ja koripallojoukkueet pois seurasta. Espoo Unitedin perustaja ja omistaja Jussi Salonoja selittää asiaa Ilta-Sanomissa seuraavasti: “Syy kaksijakoinen: miesten joukkueiden budjetit ovat selvästi suuremmat kuin naisten joukkueissa, eli niiden toiminnan pyörittäminen on vaativampaa, mutta toisaalta juuri ne kiinnostavat sponsoreita ja yleisöä enemmän.”

Hohhoijakkaa.

Ensinnäkin: ne sponsorit. Kun sponsoreilla perustellaan leikkauksia naisten joukkueisiin, joilla todetaan lähtökohtaisti olevan pienemmät budjetit kuin miesten joukkueilla, ja jotka muun muassa siitä syystä ovat hommanneet sponsoreita, on ilmassa selittelyn makua. Lisäksi Helsingin Sanomat teki soittokierroksen seuroihin ja sai selville, että sponsorien saaminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Esimerkiksi naisten koripallon SM-kultaa voittanut Hyvinkään Ponteva on Suomen mestaruuden myötä saanut jopa yhteydenottoja sponsoroinnista kiinnostuneilta yrityksiltä. HyPon puheenjohtaja Hanna-Mari Kujala kertoo lisäksi: ”Meillä on pitkälti mennyt aina niin, että naisten edustusjoukkueen sponsorituloilla on kustannettu junioripuolen rahavajetta. Meillä ei ole ollut pelkoa, että se olisi mennyt toisin päin.”

 

Toiseksi: se yleisön kiinnostus. Yle uutisoi tänä kesänä pelatuilla naisten jalkapallon EM-kisoilla olleen “valtavat katsojaluvut”. Pelejä seurasi yli 400 000 suomalaista ja kansainvälisesti kisat olivat “kaikkien aikojen yleisömenestys”. Ylen jalkapalloasiantuntija Marianne Miettisen mukaan suosiota Suomessa selittää se, että kisoja näytettiin televisiossa kattavasti: Ylellä pyöri joka päivä vähintään yhden ottelun turnaus. Miesten urheilun kohdalla ollaan jo aikapäiviä sitten ymmärretty se, mikä onneksi tajuttiin myös naisten urheilun kohdalla tänä kesänä: näkyvyys lisää yleisöä. Ja yleisön kiinnostusta. 

 

Kolmanneksi: tasa-arvo ei tule itsestään. Naisten futiksen EM-kisojen katsojaluvut kielivät siitä, että kun panostetaan, tulee tuloksia. Se, että Espoo United on päättänyt tehdä bisnestä tasa-arvoon panostamatta, on Espoo Unitedin tietoinen valinta: Naisjoukkueita ei jouduttu potkimaan seurasta, ne päätettiin potkia. Siinä on vissi ero.

 

Jään odottamaan sitä päivää, kun myös urheiluseurat ymmärtävät, ettei tasa-arvo ole pakko, vaan välttämättömyys. Saanen odottaa vielä tovin.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Jenkeissä käydään oikeusjuttua, jossa 27-vuotias laulaja Taylor Swift on haastanut 55-vuotiaan entisen radiojuontaja David Muellerin oikeuteen. Swiftin mukaan Mueller oli kourinut häntä kiertueella yhteiskuvassa vuonna 2013. Alunperin Mueller haastoi Swiftin vaatien kolmen miljoonan dollarin korvauksia kourimissyytöksestä seuranneista potkuista, mutta Swift heitti oikeushaasteen takaisin yhden (!) dollarin korvausvaatimuksella.

 

Asetelma ei ole uusi. Kuten olen täällä todennut, seksuaalista häirintää esiintyy ikävä kyllä kaikkialla ja koko ajan. Viime vuonna kirjoitin myös muun muassa artisti Keshasta, joka kävi oikeusjuttua seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Swiftin tapaus on kuitenkin kiinnostava laulajan oikeudessa antamien lausuntojen vuoksi. Hän on puolustanut itseään muun muassa näin:

 

  • Muellerin asianajajan vihjatessa, että Swiftin tulisi antaa kritiikkiä henkivartijalleen, mikäli tämä ei puuttunut oletettuun kourintaan, Swift vastasi: “I’m critical of your client sticking his hand under my skirt and grabbing my ass.”
  • Kun ehdotettiin, että ehkäpä se ei ollutkaan Mueller vaan joku muu, joka Swiftiä kouri, vastasi Swift: “He had a handful of my ass. I know it was him.”
  • Muellerin asianajajan huomauttaessa, että valokuvaustilanteessa, jossa kourinta tapahtui, Swift oli itse asiassa ollut lähempänä Muellerin tyttöystävää kuin Muelleria, vastasi Swift: “Yes, she did not have her hand on my ass.”
  • Kun Muellerin asianajaja kysyi Swiftiltä, saiko Mueller tämän mielestä ansionsa mukaan menettäessään tulonsa ja työpaikkansa (btw: malliesimerkki victim blamingista!), vastasi Swift: “I don’t feel anything about Mr. Mueller. I don’t know him.” (Btw: malliesimerkki victim blamingin torppaamisesta!)
  • Asianajaja tarkisti vielä, josko Swiftillä sittenkin olisi joitain tuntemuksia Muellerin potkuista tapauksen takia, jolloin Swift vastasi: “I’m not going to let you or your client make me feel in any way that this is my fault. Here we are years later, and I’m being blamed for the unfortunate events of his life that are the product of his decision - not mine.”

 

Miksi näillä lausunnoilla on väliä? Ensinnäkin ne pointtaavat, että ihmiskeho ei ole esine, vaan ainoastaan kantajansa omaisuutta. Toiseksi, Swift nostaa esiin asetelman järjettömyyden huomauttamalla, että kouriminen ei ole puolusteltavissa. Kolmanneksi, Swiftin suoraviivaiset tokaisut antavat yksiselitteisen viestin siitä, että seksuaalinen ahdistelu ei koskaan, siis KOSKAAN, ole uhrin vika, vaan aina tekijän syytä. Näiden asioiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä, mutta ikävä kyllä esimerkiksi hameen helman mittaa pidetään joissain piireissä edelleen ahdisteluriskinä, vaikka riskikäytös on pelkästään ahdistelijasta itsestään kiinni. Swiftin kommentit voivat kuitenkin parhaimmillaan edesauttaa sitä, että yhä useampi ihminen ryhtyy pitämään koskemattomuutta selviönä ja uhrin syyllistämistä järjettömänä hapatuksena.

 

Siksi niillä on väliä.

 

Lähde 1

Lähde 2

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook ja Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Kuluneen viikon viihdeuutismatsku on saanut minut huokailemaan turhautuneena useammankin kerran. Muun muassa tällaisista asioista nimittäin puhutaan edelleen:

 

  • Rihannan painonnousu. Yhtäältä ihmiset ja roskalehdet äimistelevät muutamaa kiloa ja toisaalta fiilistellään, että onpa nyt nätti ja NORMAALI julkkisnainen! Kumpikaan reaktio ei ole mielestäni ok. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että ihmisen kroppa kuuluu vain ja ainoastaan sen kantajalle. Naisen vartalon kommentointi ja siitä keskustelu on äärimmäisen helppo keino kontrolloida naisen liikkumatilaa. Myös ‘normaalin naisen’ konsepti on täysin älytön. Konseptin käyttö sinänsä kielii lähinnä siitä, että haluamme pitää Rihannan lisäksi myös muut naiset ennalta määritellyssä muotissa. Not cool.

 

  • Beyoncé joi alkoholia ja latasi siitä kuvan Instagramiin. Kuvaa seuranneiden reaktioiden perusteella olisi voinut kuvitella, että Beyoncé on napannut itsestään kuvan kossukylvyssä, mutta todellisuudessa hän kuitenkin nautti otoksessa tylsästi ihan vain lasillisen punaviiniä. Punaviini olisi varasti muuten ollut ihan ok, mutta eipäs olekaan, koska kyseessä on ÄITI! Ja äidit eivät ilmeisesti juo viiniä. Kerrataanpa: Beyoncé synnytti kaksosensa kesäkuun puolessa välissä ja postasi kaksi kuukautta myöhemmin kuvan itsestään ja viinilasista, minkä jälkeen hänen annettiin ymmärtää, että olisi parempi palata takaisin kotiin imettämään (kunhan ei imetä liian pitkään, koska sekin on väärin). Fun fact: Beyoncé oli kuvassa treffeillä miehensä Jay Z:n kanssa, joka myös joi viiniä. Arvatkaa, kehottiko kukaan räppäriä lopettamaan viinin litkimisen ja palaamaan kotiin lasten luo? Kyllä ei kehottanut.

 

  • Usherin ylipainoinen seksikumppani. Laulaja Usher on ollut otsikoissa, koska on harrastanut naisten kanssa seksiä kertomatta kantavansa herpestä. Asiaa puidaan oikeudessa asti, kuten nyt Amerikassa on tapana. Oikeuskeississä on kuitenkin yksi hämmentävä seikka, jonka kommentointi on luonnollisesti päätynyt sosiaaliseen mediaan: yhtä Usherin seksikumppaneista ei uskota Usherin seksikumppaniksi, koska hän on ylipainoinen. Onko siis todella niin, että vuonna 2017 on ihan ok ajatella, että lihavilla naisilla ei ole seksielämää? Tai että johtopäätösten tekeminen perustuen naisen ulkonäköön ja painoon on ihan relevanttia hommaa? Sanon saman, mitä sanoin jo aiemmin: Naisen vartalon kommentointi ja siitä keskustelu on kontrollointia ja vallankäyttöä. Päästäisiinkö siitä jo eroon, niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin?

 

Naisen liikkumatilan rajaaminen ja naisen paikan määrittäminen on yllättävän helppoa, koska rajat kunnollisuudelle, ‘normaaliudelle’ ja kauneudelle ovat kovin kapeat. Se, että naisten ja äitiyden ympärillä käydään edelleen tuomitsevia keskusteluja kertoo siitä, että patriarkaatti elää ja voi hyvin. Hyvät uutiset ovat, että patriarkaatti kaatuu, jos se kaadetaan. Mainio tapa aloittaa purkuhommat olisi lopettaa naisten ulkonäön jatkuva kommentointi. Lisäksi olisi aiheellista lakata sheimaamasta äitejä ja ottaa myös isät mukaan keskusteluihin ja vastuuseen vanhemmuudesta.

 

Miten olisi?

 

Seuraa somessa: Facebook ja Instagram!

Share
Ladataan...

Pages