Ladataan...
Bluestocking

"Naisia on edelleen selvästi miehiä vähemmän yritysmaailman johtotehtävissä. Erityisen vähän naisjohtajia on maailman suurimmalla teollisuu­denalalla autoteollisuudessa.” Näin alkaa Hesarin henkilöjuttu Mia Miettisestä, BMW:n ex-toimitusjohtajasta ja Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajasta. Alustuksen jälkeen Miettinen kertoo, että ei ole koskaan törmännyt lasikattoon, ja että nainen voi edetä johtotehtäviin siinä missä mieskin.

Jutun edetessä hieraisin silmiäni useammankin kerran. Kiva juttu, että Miettinen on pärjännyt urallaan joutumatta "tunnistamaan sovinismia" (sic!), mutta se ei tarkoita, että kaikki naiset olisivat yhtä onnekkaita. Siksi tuntuu ikävältä, että yksi menestynyt nainen kusee muiden naisten muroihin kyseenalaistamalla työelämän epätasa-arvon perustuen omiin, onnekkaisiin kokemuksiinsa.

Eikä siinä vielä kaikki. Miettiseltä jää näkemättä myös, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset lähtökohdat. Se, että valkoinen, koulutettu ja tekstistä päätellen myös keskiluokkaisesta perheestä tuleva nainen menestyy suomalaisessa yritysmaailmassa ei tarkoita, että kaikki naiset voisivat yhtälailla menestyä suomalaisessa yritysmaailmassa. Naiset ovat erilaisia ja erilaiset naiset kohtaavat suomalaisessa yhteiskunnassa erilaisia esteitä. Miettinen kohtaa eittämättä rakenteellista epätasa-arvoa vähemmän kuin vaikkapa transsukupuolinen ja pakolaistaustainen kanssasisar, eli siinäkin mielessä epätasa-arvon kiistäminen omiin kokemuksiin perustuen on huomattavan laiska argumentti.

Siitä huolimatta Miettinen esittää suomalaisen yhteiskunnan olevan “riittävän tasa-arvoinen”. “Riittävän tasa-arvoinen” tarkoittanee, että kun feministit ovat kamppailleet naisille mahdollisuuden osallistua työelämään ja sen vuoksi jotkut naiset voivat myös menestyä työssään, voidaan menestyneiden naisten mielestä muut tasa-arvo-ongelmat unohtaa. Kuten esimerkiksi autoalan tapa markkinoida tuotteita vähäpukeisilla naisilla, koska se nyt vaan esimerkiksi Miettisen mielestä “perinteisesti kuuluu automessuille”. Girl, ei näin!

Hesarin juttu siteeraa Keskuskauppakamarin selvitystä, jonka mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa oli vuonna 2016 vain kymmenen prosenttia naisia. Vähiten naisia oli johtoasemissa teknologia- ja teollisuusyrityksissä. Siitä huolimatta Miettinen on sitä mieltä, että johtotehtäviin eteneminen ei ole sukupuoli- vaan persoonakysymys. No mutta siinähän se vihdoin selvisikin syy siihen, miksi miehet jyräävät johtotehtävissä: meillä naisilla nyt vaan on kategorisesti kertakaikkisen onnettomat persoonat! Paitsi Miettisellä, joka on raikas poikkeus kaikkine kapasitteetteineen ja osaamisineen, joihin hän uskoo menestyksen perustuvan.

Jäin myös miettimään, kuinka moni mies on Miettisen tavoin päättänyt olla tekemättä lapsia, koska haluaa keskittyä uraansa. Käsittääkseni uran ja perheen yhdistämisestä käytävä keskustelu koskee edelleen pääasiassa naisia, mikä taas viittaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin eikä henkilökohtaiseen kapasiteettiin. Kukin toki päättää lisääntymisestään tai lisääntymättömyydestään itse, mutta olisi täyttä huttua väittää, että vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittaminen olisi haaste, joka osuisi samalla lailla sekä miehiin että naisiin. Riittää, kun katsoo tilastoja perhevapaiden jakautumisesta heteroperheissä.

Lopuksi lähettäisin Miettiselle vielä sellaisia terveisiä, että jos rikot lasikaton, niin älä nyt saakeli korvaa sitä panssarilla vaan päästä muutkin naiset läpi. Ja anna pliis vähän kunniaa myös niille naisille, jotka ovat rikkoneet lasikaton ennen sinua ja siten mahdollistaneet urakehityksesi.

Bluestocking Facebookissa! <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Feministi ja kirjailija Laura Honkasalo kirjoitti pari päivää sitten Anna-lehteen kolumnin otsikolla: Kuka pilasi feminismin? Honkasalon mielestä on “ahdistava ajatus”, että enää ei ole tilaa “maltilliselle feminismille”. Nykyfeminismi on pilalla, koska se on liian vaikeaa: Oli kuulemma helpompaa olla feministi silloin, kun “väännettiin naisten oikeudesta suorittaa yliopistotutkinto”.

 

Kuulostaa siltä, että nykyfeminismi on pilannut Honkasalon fiiliksen. Hän ei tahdo potea tunnontuskia ihonväristään (valkoinen) enkä kahdesta jalastaan (joilla hän kävelee), poteehan hän syyllisyyttä jo valmiiksi esimerkiksi orjalaivoista. Honkasalolta jää näkemättä, että kukaan ei vaadi häntä potemaan tunnontuskia yhtään mistään. Sen sijaan uuden polven feministit (joihin luen myös itseni) vaativat entistä voimakkaammin ihmisiä tunnistamaan omat etuoikeutensa. Kyllä, se on kova koulu. Mutta hemmetin opettavainen. Siksi minusta onkin surullista, että Honkasalon kaltaiset fiksut tyypit eivät viitsi haastaa itseään käymään sitä loppuun.

 

Puhun kokemuksesta. Valmistuin viime vuonna sukupuolentutkimuksen maisteriksi. Se oli toinen maisterintutkintoni ja tein sen vilpittömästä halusta oppia lisää feminismistä. Koko opiskeluajan osallistuin myös aktiivisesti nettikeskusteluihin ja luin erilaisilla foorumeilla käytyjä keskusteluja. Maisterintutkinnoissa vahvistin ymmärrystäni akateemisista viittauskäytännöistä, opin tutkimustekstin muodon ja luin useita kiinnostavia, feministisiä klassikkoteoksia. Feministisillä foorumeilla ymmärsin sen sijaan muun muassa, että ei-valkoisilla ihmisillä on todennäköisesti validimmat käsitykset rasismista kuin minulla, ja että jos transihminen sanoo biologisen sukupuolen olevan käsitteenä kyseenalainen, niin se todennäköisesti sitä myös on (vink vink, Laura Honkasalo!). Maisteriopinnoissa opin argumentoimaan, feministisillä foorumeilla opin olemaan hiljaa silloin, kun jollain muulla on parempaa sanottavaa tai henkilökohtaista kokemusta aiheesta. Jälkimmäisen oppiminen on yllättävän vaikeaa, kun omaa ilmaisua ei olla koskaan juurikaan rajoitettu. Palaan tähän ihan kohta.

 

Honkasalo perustaa kritiikkinsä pääasiassa Facebookissa toimivaan Feministiryhmään. Feministiryhmä ei kuitenkaan ole neljännen aallon feminismin virallinen airut - kyse on yhdestä (!) Facebook-ryhmästä! Jos yksi grouppi horjuttaa uskoa koko tasa-arvoaatteen nykytilaan (“oma kiinnostukseni neljännen asteen feminismiä kohtaan laskee kuin elohopea Utsjoella”), niin ollaan nähdäkseni suhteellisen hataralla pohjalla. Mutta Feministiryhmään Honkasalo kritiikkinsä kuitenkin etupäässä perustaa, esimerkiksi näin: “Joistain aiheista valkoiset eivät saaneet sanoa sanaakaan, toisista aiheista miehet. Ja cis-ihmiset eivät saaneet sanoa paljon mistään mitään.” Tätäkään minä en ymmärrä. Että jos nettiin on luotu tiloja, joissa ensisijaisesti saavat puhua ne ihmiset, jotka muualla hiljennetään, niin miten valkoinen cis-ihminen onnistuu kääntämään sen itseensä kohdistuvaksi syrjinnäksi? Ikään kuin meidänkaltaistemme äänet eivät olisi lähtökohtaisesti tarpeeksi kuuluvissa. On myös jokseenkin paradoksaalista, että Honkasalo esittää tulleensa hiljennetyksi, kun hänellä kuitenkin on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan julkisesti laajalevikkisen lehden julkaisemassa kolumnissa.

 

Olen ihan varma, että Honkasalo on joutunut pari-kolmekymppisenä jankkaamaan turhautumiseen asti palkkatasa-arvosta, kotitöiden tasa-arvoisesta jakautumisesta ja esimerkiksi homojen oikeuksista. Siksi en ymmärrä, miksi hän nyt käyttäytyy itse samalla tavalla niitä feministejä kohtaan, joiden vilpitön halu on rakentaa parempaa tulevaisuutta (ja parempaa feminismiä!) ihan kaikille - mukaanlukien ne naiset, jotka eivät ole esimerkiksi valkoisia tai cis-sukupuolisia. By the way, muun muassa tätä tarkoittaa intersektionalismi, jonka googlaamisen vaikeutta Honkasalo tekstissään päivitteli.

 

Honkasalo kirjoittaa: “Feminismi on tärkeää, mutta jos sitä käytetään aseena muiden hakkaamiseen, se kääntyy itseään vastaan.” Olen täsmälleen samaa mieltä. Siksi toivonkin, että myös Honkasalo kiinnittäisi jatkossa huomiota intersektionaalisuuteen (linkki täällä, niin ei tarvitse googlata) sen sijaan, että keskittyisi päivittelemään sitä, miten valkoiset cis-ihmiset eivät enää saa sanoa mistään mitään. Tällä hetkellä kolumni kerää likejä muun muassa erään tunnetun miesasia-aktivistin ja naisvihamielisistä töräyksistään tiedetyn henkilön avoimella Facebook-seinällä. Se lienee käypä indikaattori kuvaamaan sitä, miksi neljännen aallon feminismillä on väliä. Laura, olet tervetullut mukaan!

 

Linkki tekstiin on lähetetty sähköpostilla suoraan Laura Honkasalolle hedelmällisen dialogin toivossa.

 

Bluestocking Facebookissa. <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Viime viikon tiistaina kirjoitin tekstin Haippiringiksi nimetystä WhatsApp-viestiketjusta, johon kuului suomalaisia muusikkomiehiä. Kirjoitin, että ketjussa olivat olleet mukana Axl Smithin lisäksi  tuottaja Hank Solo ja laulaja Kasmir, jotka olivat osallistuneet seksistiseen keskusteluun koskien Smithin salakuvaamia videoita, joita ryhmässä oltiin jaettu. Olin monella tavalla väärässä.

 

Ensinnäkin, on totta, että Haippirinki-niminen keskusteluketju on ollut olemassa. On myös totta, että ketjussa on jaettu Axl Smithin salaa kuvaama video sekä valokuva, ja että useat viestit olivat hyvinkin seksistisiä. Olen edelleen sitä mieltä, että edellä mainitut toimet eivät ole millään mittarilla ok. Ajattelen myös edelleen, että kaverin seksistisille vitseille tai salakuvatulle vidomateriaalille naureskelu on törkeää ja siihen tulisi joka kerta puuttua. Sen sijaan olen joutunut punnitsemaan uudestaan muun muassa Hank Solon ja Kasmirin asemaa Haippiringissä. Ensimmäiset uutisoinnit olivat näet monella tapaa harhaanjohtavia.

 

Minä olen bloggaaja. Se tarkoittaa sitä, että minulle ei lähetetä oikeuden pöytäkirjoja luettavaksi ja sitä, että kirjoitan vapaa-ajallani. Vaikka en saa kirjoittamisesta liksaa, ja vaikka journalistiset ohjeet eivät sidokaan minua suoraan, on minulla tiukka moraalikoodisto tekstieni julkaisemiseen. Se perustuu pääasiassa kahteen seikkaan: 1) ketään ei solvata eikä teksteissä mennä henkilökohtaisuuksiin; 2) julkaistavat tiedot on tarkistettava huolella. Huolellinen tarkistaminen tarkoittaa, että tekstin tiedot perustuvat tutkimuksiin tai luotettavan median uutisointiin.

 

Noudatin omaa ohjeistustani myös Haippirinki-tekstin kohdalla, sillä perustin sen eri medioiden toistensa infoa tukeviin uutisointeihin (mm. tähän, tähän ja tähän). Myöhemmin myös Helsingin Sanomat vahvisti tiedon sekä viestiketjun olemassaolosta että esitti (virheellisesti) Smithin lähettäneen groupiin useita videoita ja valokuvia, ja lisäksi liitti Kasmirin ja Hank Solon nimet jutun yhteyteen. Nämä sisällöt olivat läsnä lisäksi Ylen Pressiklubin keskustelussa saman viikon perjantaina. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että Haippirinkiin lähetetyllä videolla (1kpl) esiintyikin Smithin salakuvaama Kasmir (!), jonka salakuvaaminen on luonnollisesti ihan yhtä tuomittavaa kuin lukuisten naisuhrienkin. Lisäksi kävi ilmi, että Hank Solo ei ollut kirjoittanut yhtäkään mediassa julkaistuista seksistisistä viesteistä, joiden yhteyteen hänen nimensä oltiin aiemmassa uutisoinnissa liitetty. Miten vyyhti sitten alkoi aueta?

 

Kiitos kuuluu - yllättävää kyllä - Stara-lehdelle, joka paitsi luki oikeuden pöytäkirjat huolella, myös seurasi muiden medioiden korjauksia aiemmin kirjoitettuihin ja väärää infoa sisältäviin juttuihin. Se, että viihdelehti Stara korjaa Helsingin Sanomien journalistista pohjatyötä kuulostaa yhtä absurdilta kuin että saisi Seiskasta ajankohtaisimman infon sote-uudistuksen tuoreimmista käänteistä.

 

Aikana, jona ‘vaihtoehtoinen fakta’ on käsite, soisin uutismedioiden hoitavan hommansa niin sanotusti kotiin. Minä haluan jatkossakin voida perustaa omat tekstini journalismin säännöillä pelaavaan uutisointiin sen sijaan, että joutuisin toistuvasti arpomaan, onko tekstejä ohjannut fact checkin sijaan clickbait-hömpötys.

 

Olen anteeksipyynnön velkaa sekä Kasmirille, Hank Sololle että lukijoille. Itse lupaan tsekata faktat ja myöntää virheeni jatkossakin. Samaa toivon myös ihan oikeilta medioilta.

 

Bluestocking Facebookissa! <3 

Share
Ladataan...

Pages