Ladataan...
Bluestocking

”Hymyilisit vähän.” ”Oletpa vakavan näköinen.” ”Olisit nätimpi jos hymyilisit.” Kiitos tiedosta, mutta en hymyile käskystä. Miksi en? No minäpä kerron.

Ensinnäkin, hymyilykehotukset kohdistuvat useimmiten naisiin. Ilmiö on siis sukupuolittunut. Oletko joskus kuullut, että miestä pyydettäisiin hymyilemään, koska hän näyttäisi silloin söpöltä? En minäkään. Hymyilykehotukset ovat eräänlaista vallankäyttöä, koska niillä viestitään, että toisen ihmisen pitäisi ehdoitta totella ulkopuolisen kehotuksia vääntää naama asentoon, joka miellyttää katsojaa.

Mielestäni hymyilykehotusten ongelma on kuitenkin tätäkin syvemmällä. Sen juuret ovat kulttuurissa, jossa naisen tehtävä on kantaa emotionaalinen vastuu, sekä parisuhteessa että työpaikalla. Tyttöjä koulutetaan lapsesta saakka tekemään emotionaalista työtä ja ottamaan toisten tunteet jatkuvasti huomioon. Ja kun tytöt kasvavat aikuisiksi, niin sekä parisuhdekeskustelut että työpaikan ihmissuhdesotkut jäävät helposti naisten harteille, koska miehet eivät ole lapsena saaneet ihan samanlaista kasvatusta. Se ei ole reilua, sillä emotionaalinen työ on TYÖTÄ.

Yksi tapa tehdä emotionaalista työtä on näyttää jatkuvasti iloiselta, jotta muillakin olisi parempi fiilis. Ja yksi tapa osoittaa, että emotionaalinen työ on nimenomaan naisten duuni, on kehottaa naisia hymyilemään tai huomauttaa, mikäli nainen näyttää vakavalta. Lopulta tässä pelissä häviävät kaikki: naisille jatkuva emotionaalinen työ on raskasta, mutta miehille emotionaalisen työn puute voi näyttäytyä hatarina turvaverkkoina ja vaikeutena sanoittaa omia tunteitaan. Minkään asian tavoin ei tämäkään tietenkään asetu mustavalkoisesti asetelmaan ”miehet sitä” ja ”naiset tätä”. Tunnen toki myös useita miehiä, jotka osaavat sanoittaa tunteitaan esimerkiksi paremmin kuin minä itse. Siitä huolimatta olisi syytä pohtia, miten emotionaalisen työn jakautuminen saataisiin asettumaan tasaisemmin. Siinä voittaisivat nimittäin ihan kaikki.

Siihen asti resting bitch face on ihan hyvää vittuilua patriarkaatille.

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Vuosihan tätä on jo tavallaan juhlittu, mutta tänään se vihdoin tapahtuu: Suomi 100 on täällä! Vaikka onhan se ollut läsnä aina 99-vuotisbileistä lähtien tai ihan viimeistään siitä, kun Suomi100-lätkät alkoivat näkyvä kulutustuotteissa pastapusseista ruumisarkkuihin (true story). Itse en ole varsinaisesti keräillyt Suomi100-tuotteita tai osallistunut juhlahypeen juuri muutenkaan. Tänään ajattelin juhlia itsenäisyyttä pitämällä vapaapäivän, katsomalla Netflixiä ja toivomalla, että joku valtaapitävistä tahoista tulisi viimemetreillä järkiinsä ja kieltäisi natsien mielivaltaisen marssin Helsingin keskustassa.

 

Itsenäisyyspäivä herättää itsessäni hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Samaan aikaan, kun olen tietoinen siitä, miten etuoikeutettu olen ollut syntyessäni Suomeen, en kuitenkaan pysty suhtautumaan neutraalisti tai iloiten tänään levitettävään kansallisuuskuvastoon ja -puheeseen, joilla pyritään luomaan yhtenäistä kuvaa suomalaisuudesta. Kansallisuus on konseptina haastava, koska se sulkee ihmisiä myös ulos, eli tekee jaon kuvitteellisiin ryhmiin “me” ja “muut”. Näin tapahtuu myös kansallisuuden konseptin sisällä: kun suomalaisuus yritään määritellä kapeasti, eivät kaikki siihen muottiin mahdu. Demokraattisen hyvinvointivaltion periaatteisiin liittyy kuitenkin kiinteästi ajatus jokaisen ihmisen vankkumattomasta ihmisarvosta ja oikeudesta elää ja olla omanlaisensa. Nationalismi ei ideologiana tätä periaatetta tue, päinvastoin.

 

Olen kiitollinen siitä, että aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet hyvinvointivaltion, jossa koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista. Olen kiitollinen siitä, että saan ilmaista mielipiteeni yhteiskunnassa, jonka arvot pohjaavat demokratiaan. Muun muassa siksi olen huolissani eriarvoisuuden kasvamisesta sekä poliisin luvalla tänään marssivista natseista. Haluan Suomen ilman natseja! Haluan Suomen, jossa moninaisuus ymmärretään demokratian kulmakiveksi ja jossa ollaan valmiita tekemään töitä tuloerojen kaventamiseksi, kulttuurin ja taiteen edistämiseksi ja tasa-arvon etenemiseksi. Yhdenvertaisuus ei tule ilmaiseksi, sen eteen on tehtävä töitä. Ei natseille, ei nationalismille, ei eriarvoisuudelle!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

PS: Jos katsot Linnan juhlia, niin pliis, pitäydythän arvioimasta naisten pukeutumista tai ulkonäköä? Koska se nyt vaan ei ole millään mittarilla kovin coolia.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Pages