Hei rikas, älä ole mulkku!

Bluestocking

Juliaihminen kirjoitti loistavan tekstin yhteiskuntaluokista. Yhteiskuntaluokka on muutakin kuin rahaa, mutta varallisuus määrittää edelleen ihmisen yhteiskunnallista positiota ja mahdollisuuksia huomattavasti. Rahalla on vaikutusta myös muuhun, kuin kulutustottumuksiin.

 

Julia kirjoitti Paul Piffin Monopoli-kokeesta, jossa toiselle pelaajalle annettiin heti alussa tuplasti enemmän rahaa kuin toiselle. Joka kierroksella enemmän saanut pelaaja sai myös tuplana sen, mitä vähemmän alussa saanut. Yllätys: enemmän saanut voitti pelin. Lisäksi hän mielestään ansaitsi voiton ja ikään kuin bonarina käyttäytyi ylimielisesti kanssapelaajaa kohtaan. Kuulostaa kivalta peli-illalta!

 

Eikä siinä vielä kaikki. Vuonna 2011 Kalifornian Berkeleyn yliopiston tutkijat osoittivat, että köyhemmät ihmiset osoittavat rikkaita todennäköisemmin myötätuntoa. Tutkimustulokset viittaavat ihmisen sosio-ekonomisen statuksen korreloivan hänen empatiakykynsä kanssa.Yliopiston sosiaalipsykologi Jennifer Stellan sanoo: “Tämä ei tarkoita, että ylemmät luokat olisivat kylmäsydämisiä. He vain eivät ehkä ole yhtä herkkiä huomaamaan kärsimystä, koska eivät ole itse joutuneet kohtaamaan yhtä monia kärsimykseen johtaneita esteitä elämissään.” Toisin sanottuna myös rikkaat ihmiset kykenevät myötätuntoon (daa-a!), eikä raha ole ainoa tai sellaisena välttämättä edes luotettava mittari, kun mitataan ihmisen empatiakykyä. Silti joidenkin parempiosaisten voisi olla hyvä silloin tällöin kurkata miljoonatalojaan ympäröivien muurien ulkopuolelle.

 

Esimerkki elävästä elämästä: kuluvalla viikolla muutama kauniaislainen äverikkö suivaantui kaupungin aikeesta sijoittaa vastaanottokeskus heidän asuinalueelleen. Tuttu stoori: suomalainen nimby vetää kävyn hanuriinsa, kun hänen naapurissaan ollaan aikeissa harrastaa hyväntekeväisyyttä. Onhan näitä nähty. Kauniaisen tilanteesta tekee erityisen jäätävn kuitenkin se, että perustettava vastaanottokeskus on tarkoitettu yhdeksälle afganistanilaislapselle, jotka ovat tulleet Suomeen ilman vanhempiaan. Toisin sanottuna äveriäät kaunialaiset ovat sitä mieltä, että heidän takapihallaan eivät sotaorvot traumoistaan tokene. Empatian puutteesta puheenollen.

 

Naapuruston aktiiviäverikkö on rustannut koko pihapiirin puolesta kirjelmän, jossa sanotaan muun muassa perheryhmäkodiksi ajatellun talon olevan “liian hieno” kaavailtuun tarkoitukseen. Ilmeisesti lasten arvolle parempi paikka olisi ollut vaikkapa Kauniaisten Kelan tuulikaappi tai lähiökerrostalon pyöräkellari. Kirjeessä myös väitetään lapsille suunnatun vastaanottokeskukset heikentävän alueen turvallisuutta. En kuollaksenikaan keksi, miten yhdeksän alaikäistä voisi vaarantaa kenenkään turvallisuutta yhtään missään, mutta pisteitä kirjelmöijälle vilkkaasta mielikuvituksesta.

 

Lisäksi kirjoittaja esittää alueen olevan “liian syjäinen” lasten kotoutumista ajatellen. Jos joku tässä vaiheessa erehtyy luulemaan pakolaislasten edun olevan kaunialaispohatan sydäntä lähellä, niin luulot karisevat kannanoton edetessä: “Tämä [lasten vastaanottokeskuksen perustaminen] tuskin on sopiva tapa kohdella kaunialaisia, jotka ovat maksaneet veronsa Kauniaisten kaupungille.” Kirjeen kirjoittaja uhkaa myös muuttaa vaimonsa kanssa Helsingissä sijaitsevaan kakkosasuntoon, mikäli maahanmuuttajat tulevat häiritsemään hänen yläluokkaista eloansa. Uhkaus kieltämättä pelotti helsinkiläisystäviäni ihan helvetisti.

 

En voi olla miettimättä: Miten helpolla ihmisen on pitänyt päästä, että empatian tunne ei synny edes silloin, kun puhutaan sodan keskeltä vieraaseen maahan ilman vanhempiaan tulleista alaikäisistä? Luulevatko nämä hyväosaiset oman etunsa tavoittelijat, että afganistanilaislapset ihan väkisin halusivat matkustaa juuri heidän takapihalleen keskelle Suomen marraskuuta?

 

Lopuksi kuitenkin hyviä uutisia: Rikkaan ei ole pakko olla mulkku. Juliaihminen kirjoittaa: “Etuoikeutetun ihmisen pitää tiedostaa se, että hän on etuoikeutettu.” Miten olis, kokeiltaisko kimpassa?

 

Seuraatko jo Bluestockingia somessa? FACEBOOK & INSTAGRAM

 

Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.

  

Share

Kommentit

raijairina

Tosi hieno kirjoitus! Ymmärrystä, empatiaa ja myötätuntoa lisää tähän maailmaan, kiitos <3

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos Raijairina! Ja kyllä - empatiaa, kiitos! <3

Naislaif
Naislaif

Laajentaisin tämän aiheen koskemaan myös niitä, joita ei rikkaiksi luokitella pankkitiliä katsottaessa. 

Jäin tuota Kauniasta ylemmyyttä täynnä olevan uutisoinnin myötä hiljaiseksi. Samaan aikaan kuulen tuttavalta tai kadunkulkijalta yhtä empaatitonta tekstiä. Hyvinvoinnin keskellä on mahdollisuus alkaa ahdasmieliseksi. Siihen ei tarvita välttämättä rahaa, vain oikeus olla idiootti, koska omat asiat ovat hyvin. 

Saattaa olla, että rikkaat näkevät maailman vielä jyrkemmin ja johtunee siitä, että voivat rahalla kaiken ostaa, eivät joudu tukeutumaan ihmisen hyväntahoisuteen. Näin on tutkittu tosiaan olevan. 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! Ja voi kyllä: surullinen ilmiö, kertakaikkiaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Huhheijjakkaa, miten masentavaa paskaa taas. Hesari haastatteli just Veikko Erantia tuosta nimbyilystä. Siinä oli hyviä pointteja esim se, ettei se ole aina itsekästä (vaikka jos ei halua, että tie menee oman talon päältä). Mutta tuommonen on ankeuden huippu.

Laajasalossa oli kanssa yksi ankea geitti tässä muutama vuosi sitten, kun siellä haluttiin rakentaa kehitysvammaisille palvelutalo yhden tien varteen. Kovasti iso osa naapurustosta oli näkevinään sillä alueella liito-oravia ja muita esteitä talolle, koska kyllähän oman asunnon hinta laskee, jos lähellä on kehitysvammaisia. Onneksi palvelutalo lopulta tuli siihen, eikä se ole luonnollisestikaan aiheuttanut mitään ongelmaa.

Minja Koskela
Bluestocking

Joo, nimbyily on ihan suotavaa, jos kämppä on jäädä autotien alle! Mutta nämä liito-oravat. Melkein yhtä hämmentävää kuin räjähtävät lepakot. Tai räjähtävät kanat. Onhan näitä, eläinsatuja.

Erica K (Ei varmistettu) http://ericakarppinen.blogspot.fi

Ihan kamalaa luettavaa. Muistan vastaavaa lapsuudesta kun kotikulmille päätettiin rakentaa SOS-lapsikylä. Ei voinut ymmärtää miten kellään olisi sydäntä sanoa ei. Loppupeleissä sieltä tuli tyttö samalle luokalle, tyttö jonka ensimmäinen uusi ystävä sain olla.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! Tällaisia tarinoita maailma ja pahansuovat nimbyt just kaipaa!

Kommentoi

Commenting is closed.