Kansallisaatteen itseoikeutetut marttyyrit
Viime vuosina on pelattu nurinkurista sanaleikkiä: rasistista agendaa avoimesti ajavia ihmisiä ei saa sanoa rasisteiksi, koska se on rasistista.
Esimerkki 1: James Hirvisaari liittää ihmisiin negatiivisia oletuksia perustuen heidän etnisiin taustoihinsa, tulee kutsutuksi rasistiksi ja väläyttää rasisti-termin käytön olevan kunnianloukkaus:
Image 1 - James 0. Rasistisen käytöksen rasistisuuden kiistänyt ja rasistisyytöksistä uhriutunut Hirvisaari hiljeni, kiitos päätoimittaja Heikki Valkaman täpäkän vastauksen.
Esimerkki 2: Perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen aloitti tahtomattaan antirasistisen Meillä on unelma -kansanliikkeen käyttämällä monikulttuurisuuden vastustamiseen uhoavaa sotaretoriikkaa. Immonen kirjoitti muun muassa "painajaisesta nimeltä monikulttuurisuus" ja kutsui ei-suomalaisia "vihollisiksi" ja aatesisariaan "kanssataistelijoiksi". Saadessaan uhoavasta retoriikastaan kritiikkiä (täysin oikeutetusti, I might add), syytti Immonen kritisoijia "noitavainosta" ja "ajojahdista". Summa summarum: Immonen solvasi ei-suomalaisia vihollisiksi ja painajaiseksi, mutta uhriutui itse rasistisen retoriikkansa kritisoimisesta.
Esimerkki 3: Kuten Uuninpankkopoika summaa, Susanna Kaukinen käyttää mielellään rasistisia ilmaisuja aivopierujensa tukena. Kaukinen pääsi paraatipaikalle jakamaan Rajat kiinni! -ideologiaansa, kun Yleisradio päätti antaa öyhötykselle kritiikintöntä televisioaikaa suorassa aamu tv -lähetyksessä. Yle sai haastattelusta värittyneestä monologista huomattavan määrän tulikivenkatkuista palautetta ja päätyi myöntämään Facebook -sivuillaan: "Meidän olisi pitänyt tehdä aamun haastattelun taustatyöt paremmin. Myös itse keskustelu olisi kaivannut kriittisempää otetta." Myös Kaukinen osallistui Yle aamu tv:n Facebook -päivityksen alla käytävään keskusteluun. Ja arvatkaapa, mitä Kaukinen vastasi, kun hänen kansallismielisen jargoninsa vihjattiin saavan vaikutteita 1930-luvun Saksasta?
Kaukinen on ottanut kopin retoriikasta, jonka mukaan hänen on OK käyttää halventavaa kieltä muista, mutta häneen itseensä ei ole sallittua liittää negatiivisia määreitä.
Jos kaikki sananvapaudesta sokaistuneet kansallisaatteen marttyyrit tulisivat ulos uhrikuplastaan, tekisi melkein mieli kysyä: miten meni, noin niinkun omasta mielestä?
Kommentit
Kun on rasisti ja käyttää ilmaisuja jotka on selkeästi rasistisia, miksi loukkaantuu siitä että joku toinen tunnistaa rasistiksi? Onko havaittavissa pelkuruutta? Onko tyypit niin daijuja ettei tajua mitä rasisti meinaa?
Mua vieläkin melkein itkettää onnesta aina kun näen tuon Heikki Valkaman vastauksen. Ja muutenkin olen näinä aikoina ja näissä vallitsevissa tunnelmissa ollut iloinen siitä miten selkeän ja julkisen linjan Image on näihin asioihin ottanut.
Tämä on just se syy, miksi näiden "maahamuuttokriitikoiden" kanssa on jo aivan turhanpäiväistä yrittää käydä keskustelua. Tai siis mä olen jo omassa elämässäni siihen väsynyt, kun vastauksiksi saa just tällaista huttua. Onneksi jotkut jaksaa.
Kiitos, että sinä jaksat.
Kiitos kommentista ja kiitoksesta, lämmittää mieltä! <3
Minä olen maahanmuuttokriittinen. Olen keskustellut asiallisesti silloinkin, kun minulle on oltu ilkeitä.
Ongelmaksi omasta näkökulmastani näen sen, että kansallismielisyyttäni ei hyväksytä arvoksi muiden joukkoon, vaan sen nojalla minusta yritetään leimata rasismia.
Kirjoitin Cougarin blogin kommentteihin näkemykseni siitä, mitä on suvaitsevaisuus. En koe, että minun arvojani olisi suvaittu. Päinvastoin minusta usein tuntuu, että minua halveksitaan arvojeni vuoksi.
Suomesta on tullut maa, jossa moninaisuus ja erilaisuus yritetään tukahduttaa. Kaikkien pitäisi olla veistetty yhdestä puusta heidän käytöksestään riippumatta. Ei riitä, että noudattaa lakeja, vaan sosiaalinen paine ohjaa ihmisiä olemaan samanlaisia, koska väärät mielipiteet tuomitaan äänekkäästi.
Minusta on hauskaa, että itse kirjoitat, että mielipiteitä ei tarvitse säädellä sen mukaan, aiheutuuko niistä jollekin harmia, ja kuitenkin uhriudut siitä, että sinusta tuntuu että sinua halveksitaan. Eli sinulle ei saa aiheuttaa harmia mutta muille saa.
Jokseenkin absurdia väittää, että kansallismielisyyttä ei "hyväksytä arvoiksi muiden joukkoon". Herätys nyt hei pliis: meillä on hallituksessa puolue, jonka koko olemassaolo perustuu kansallismielisyyteen. Että ei huolta, arvosi on legitimoitu!
Kiinnostaisi kuulla, miten määrittelet tuon kansallismielisyytesi, jos se kerran ei sisällä rasismia.
Olen itse vähän surullisena miettinyt, miten isänmaallisuuteen on tullut niin ikävä kaiku. Pitäisi jotenkin osata erottaa toisistaan sellainen rehellinen ylpeys oman maan saavutuksista ja hienoista puolista (kaunis, vielä melko puhdas luonto, vaikkapa menestys urheilussa, tieteessä, kirjailijamme maailmalla) ja sitten se poissulkeva isänmaallisuus, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pääsy maahamme sallitaan vain tietynlaisille ihmisille tai että kaikkea katukuvasta hieman esiin nousevaa paheksutaan tai yritetään vaientaa.
Mieltymykseni ei koske ainoastaan suomalaisuutta. Minusta yleensä kansat, joilla on omaleimaiset piirteensä ja usko omaan kulttuuriinsa, ovat kiehtovia. En toivo maailmasta täydellistä kaupallisuuden näyttämöä, joka on monikulttuurisuuden lopullinen sulauma. Kun kansalliset identiteetit kuolevat, niiden tilalle tulee kaupallinen identiteetti.
Olen monesti ihmetellyt, miksi jotkut puolustavat saamelaisia tai muita alkuperäiskansoja, mutta pitävät samalla suomalaisten kansallismielisyyttä kielteisenä asiana. Miksi saamelaisten oikeudet omaan kulttuuriinsa ja rajoihinsa ovat tärkeitä, mutta suomalaisten eivät?
Miksi juhlimme edelleen näiden merkkimiesten juhlapäiviä? "Suomen kansallisuusaatteen synnyttämisessä merkittävää roolia esittivät fennistit, kuten Elias Lönnrot, jotka tietoisesti ajoivat muualla syntynyttä nationalismin aatetta myös Suomeen. Snellmann-instituutti kutsuu J. V. Snellmannia muun muassa kansakunnan ”rakentajaksi” ja ”käsikirjoittajaksi”.[9]"
Niin, siinä on ehkä se, että jos nyt puhutaan vaikka saamelaisista, niin he elävät eräänlaisina altavastaajina Suomen alueella. Kun puhutaan tällaisia asioista, pitää muistaa aina ottaa huomioon voima- ja valtasuhteet. Vähemmistökansan kulttuuri tarvitsee enemmän puolustamista kuin valtaväestön kulttuuri; se on suuremmassa uhkassa joutua tallotuksi ja unohdetuksi. Saamelaisten tapauksissa kieli on hyvä esimerkki: monien sukupolvien ajan omaa kieltä ei ole saanut puhua, koulussa on pitänyt opetella uusi kieli. Toki Suomenkin historiassa juuri suomalaistamisajalla on ollut suuri merkitys ja senpä tähden näitä Lönnroteja ja muita juhlitaan, ilman heitä täällä ei puhuttaisi valtakielenä suomea, vaan ruotsia tai venäjää.
Samaten edelleen kaikissa kulttuurikysymyksissä pitää aina miettiä, mitkä ovat sellaisia kulttuurisia piirteitä, mitä on järkevä pyrkiä säilyttämään, ja mitkä sitten sellaisia, mistä on hyväkin pyrkiä eroon. Nämä eivät ole millään tapaa helppoja kysymyksiä ja vaativat pitkäkestoista julkista keskustelua.
Yritän nyt keksiä aivan kotimaisia esimerkkejä. Suomessa minusta on mukavaa hyvä luontosuhde. Melkein kaikilla on joitakin kokemuksia maaseudusta ja metsästä ja luontoa noin yleisesti arvostetaan ja kunnioitetaan. Suomalaiset oppivat jo lapsena liikkumaan luonnossa: koulussa kaikki viedään hiihtämään ja myös sinne metsään, ehkä patikoimaan tai suunnistamaan. Tämä on _minun mielestäni_ sellainen kulttuurinen piirre, joka kannattaa pyrkiä säilyttämään, joka vaatii erityistä vaalimista. Ikävää suomalaisessa kulttuurissa taas on tolkuton kännääminen ja nakkikioskitappelut. Se, että juodaan niin paljon, että tolkku lähtee ja muuttuu väkivaltaiseksi, ei minusta ole millään tapaa fiksua. Tämä on sellainen kulttuurinen piirre, joka _minusta_ pitäisi aktiivisesti pyrkiä kitkemään pois.
Edelleen, nämä olivat minun mielipiteitäni. Mitä enemmän asioista keskustellaan, mitä enemmän erilaiset mielipiteet pääsevät ääneen, sitä helpommin ehkä jossain vaiheessa päädytään johonkin sellaisiin kantoihin, joista valtaosa kansasta voi olla yhtä mieltä, ja silloin asioita voidaan pyrkiä edistämään myös poliittisesti. Näinhän nyt on käynyt esimerkiksi homoliittojen kanssa. Niistä on pidetty yllä keskustelua niin kauan - parin sukupolven verran - että mielipiteet ovat muuttuneet ja nythän se on jo ihan selvä juttu, että asia tulee lähivuosina etenemään eduskunnassa.
Nyt kun tänne tulee paljon ihmisiä muualta maailmasta ja he tuovat mukanaan kulttuurisia tapojaan, niin meidän on aivan turha kuvitella, että Suomi muuttuu yhdessä yössä. Valtaväestö on edelleen valtaväestö ja heidän tapansa valtaväestön tapoja. Tässä tarvitaan nyt nimenomaan avointa keskustelua siitä, mitkä ovat niitä arvoja ja tapoja, jotka me haluamme säilyttää, ja missä me taas voimme oppia toisilta.
Haluan vielä tähän lopuksi lisätä, että pelko siitä, että tänne tulee nyt ihmisiä jotka halveksuvat naisia, on aivan järjetön. Tänne voi tulla _yksilöitä_ jotka halveksuvat naisia, mutta se ei koske kaikkia tännetulijoita.
Koska olen tunteellinen mies ja piikikäs siili, tällainen rationalisointi ärsyttää minua. Minusta kulttuuri on hyvä sellaisena kuin on erilaisine ominaisuuksineen. Sille on vaikea asettaa ulkoisia päämääriä, joista päästäisiin yhteisymmärrykseen.
Voi esimerkiksi kysyä, pitäisikö venäläisten opetella hymyilemään, mutta jos tämä kulttuurinen piirre katoaisi, niin eikö se samalla lohkaisisi pois venäläisyydestä?
Voimme kysyä, pitäisikö ranskalaisten lopettaa loputon viinin litkiminen, koska kansa kärsii vakavista alkoholihaitoista, mutta miltä kuulostaa Ranska, joka on valjastettu Pohjois-Karjala-projektiin? Pois ranskalainen ruoka ja alkoholi. Italiassa valistus on jo tehnyt tehtävänsä ja viinikulttuuri rapistuu. Etenkään nuoret eivät enää ryyppää entiseen malliin.
Tietenkin kulttuuri muuttuu. On naiivia kuvitella Suomi ikuisena valkoisen miehen paratiisina. Tänne tulee väriä ja vaikutteita. Kysymys on vain siitä, missä ajassa ja millä tavoin. Jos vaikutteet ehtivät sulautua osaksi suomalaisuutta ja antavat siihen samalla oman leimansa, suomalaisuus saa uusia sävyjä, mutta säilyy suomalaisuutena.
Jos tänne sen sijaan lappaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka eristäytyvät omiin yhteisöihinsä, elävät niissä omaa kulttuuriaan eivätkä ole vuorovaikutuksessa suomalaisuuden kanssa, niin se uhkaa kansallista yhtenäisyyttä.
Kun kansallinen yhtenäisyys murenee, ihmiset alkavat tehdä omia valintojaan, mikä kiihdyttää kehitystä lisää. Ennen lähikoulu kelpasi niin kokoomuslaisen kuin vihreänkin lapselle, mutta ei kelpaa enää, koska mainittujen puolueiden edustajat ovat kaikkein ahkerimpia koulushoppailijoita. Ei vihreä korkeakoulutettu laita lastaan kouluun, jossa on monikulttuurisuuden vuoksi huonot oppimistulokset, vaan hän etsii lapselleen koulun, jossa tämä kehittyy ja oppii.
No, toi oli tosiaan rationalisointia :) Keskustellahan aina voi ja pitääkin (keskustelukulttuuria haluaisin tuoda Suomeen!), eri asia sitten tapahtuuko oikeasti mitään.
Mut suomalaisten alkoholinkäytölle haluaisin oikeasti tehdä jotain. Se on musta sellainen kulttuurinen piirre, mistä pitää keskustella ja johon pitää pyrkiä vaikuttamaan. Siitä en suostu olemaan sitä mieltä, että "kulttuuri olisi hyvä sellaisena kuin on erilaisine ominaisuuksineen". Ihan niin kuin en tykkää myöskään yhtään kenenkään ympärileikkauksistakaan ja musta nekin pitäisi kitkeä pois.
Hymyileminen tai hymyilemättömyys ja maltillinen (no, Ranskassa ja Italiassa ainakin keskimäärin maltillisempi kuin meillä) alkoholinkäyttö ovat eri asioita, koska ne eivät uhkaa kenenkään fyysistä koskemattomuutta ja henkeä. Nuo yllämainitut uhkaavat. Sellaisiin kulttuuriisiin piirteisiin pitää puuttua. Muuten sitten voi kyllä hyvin noudattaa periaatetta "elä ja annan toisten elää".
Meneepäs tämä keskustelu kummallisiin suuntiin!
Siihen pitää nyt pyrkiä, että kukaan ei edistäyty yhteisöönsä eikä myöskään omaan kämppäänsä, vaan on vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Eristäytyminen koskee kyllä aika monia ihan kantasuomalaisiakin, jotka lähinnä istuvat erilaisten elektronisten härveleidensä ääressä ja välillä kirjottelevat nettiin (puhun kyllä tässä myös itsestäni :).
Luin muuten just tutkimuksen, jossa puhuttiin siitä, että koulumenestys on eniten kiinni kotiolosuhteista. Koululla, opetuksella ja luokkakavereilla, on paljon pienempi merkitys kuin kuvitellaan.
Ja tästä oon siis ihan samaa mieltä!
Mieltymykseni ei koske ainoastaan suomalaisuutta. Minusta yleensä kansat, joilla on omaleimaiset piirteensä ja usko omaan kulttuuriinsa, ovat kiehtovia. En toivo maailmasta täydellistä kaupallisuuden näyttämöä, joka on monikulttuurisuuden lopullinen sulauma. Kun kansalliset identiteetit kuolevat, niiden tilalle tulee kaupallinen identiteetti.
Olen monesti ihmetellyt, miksi jotkut puolustavat saamelaisia tai muita alkuperäiskansoja, mutta pitävät samalla suomalaisten kansallismielisyyttä kielteisenä asiana. Miksi saamelaisten oikeudet omaan kulttuuriinsa ja rajoihinsa ovat tärkeitä, mutta suomalaisten eivät?
Miksi juhlimme edelleen näiden merkkimiesten juhlapäiviä? "Suomen kansallisuusaatteen synnyttämisessä merkittävää roolia esittivät fennistit, kuten Elias Lönnrot, jotka tietoisesti ajoivat muualla syntynyttä nationalismin aatetta myös Suomeen. Snellmann-instituutti kutsuu J. V. Snellmannia muun muassa kansakunnan ”rakentajaksi” ja ”käsikirjoittajaksi”.[9]"
Minä saan toistuvasti kuulla olevani juntti, rasisti, natsi tai vähä-älyinen. Saan näitä leimoja osakseni, vaikka pyrin keskustelemaan henkilöön menemättä. Tällaisista nimityksistä sopiikin loukkaantua. En minä niitä kuitenkaan pyri kieltämään, vaikka osa niistä onkin ollut sellaisia, että poliisikin olisi saattanut kielestä kiinnostua.
En myöskään ole hyökännyt nimittelyä vastaan keskusteluissa poikkeuksia lukuun ottamatta, vaan poistunut sävyisästi paikalta. Epäanalyyttisen tunteen vallassa tapahtuva keskustelu ei varsinaisesti ole edes keskustelua.
Maahanmuuttokeskustelu on ajautunut siihen, että vastapuolet poimivat kärjekkäimpiä löytämiään mielipiteitä, tekevät niistä yleistyksiä ja hyökkäävät niillä toisiaan vastaan. Pieni porukka hörhöjä haastaa keskenään riitaa, ja kansan enemmistö, joka jakautuu sekä maahanmuuton vastustajiin että kannattajiin, katsoo ihmeissään mellastusta sivusta.
Suuri enemmistö suomalaisista pystyisi käymään keskustelua rakentavasti ja erilaisia mielipiteitä kuunnellen, mutta raivopäisten joukko puolin ja toisin peittää tämän keskustelun alleen.
Moi! Sulla on aivan mahtava blogi! Asiaa täynnä. Ehdottomasti odotan seuraavaa kirjoitustasi!
Haluaisin kysyä vielä pieneen galluppiini, mikä/mitkä pienet asiat ovat tehneet sinusta tänään iloisia/onnellisia?(:
Hyvää viikonlopun alkua!
Moi Neiti Iloinen, ja kiitos ihanasta kommentista! Tänään musta onnellisen teki juoksulenkki ja pullo shampanjaa siskon ja poikaystävän kanssa jaettuna. Ja se, että koulutusleikkauksia vastaan on muodostumassa varsin vankka vastarinta. :)
Kommentoi