Kansallisaatteen itseoikeutetut marttyyrit
Viime vuosina on pelattu nurinkurista sanaleikkiä: rasistista agendaa avoimesti ajavia ihmisiä ei saa sanoa rasisteiksi, koska se on rasistista.
Esimerkki 1: James Hirvisaari liittää ihmisiin negatiivisia oletuksia perustuen heidän etnisiin taustoihinsa, tulee kutsutuksi rasistiksi ja väläyttää rasisti-termin käytön olevan kunnianloukkaus:
Image 1 – James 0. Rasistisen käytöksen rasistisuuden kiistänyt ja rasistisyytöksistä uhriutunut Hirvisaari hiljeni, kiitos päätoimittaja Heikki Valkaman täpäkän vastauksen.
Esimerkki 2: Perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen aloitti tahtomattaan antirasistisen Meillä on unelma -kansanliikkeen käyttämällä monikulttuurisuuden vastustamiseen uhoavaa sotaretoriikkaa. Immonen kirjoitti muun muassa ”painajaisesta nimeltä monikulttuurisuus” ja kutsui ei-suomalaisia ”vihollisiksi” ja aatesisariaan ”kanssataistelijoiksi”. Saadessaan uhoavasta retoriikastaan kritiikkiä (täysin oikeutetusti, I might add), syytti Immonen kritisoijia ”noitavainosta” ja ”ajojahdista”. Summa summarum: Immonen solvasi ei-suomalaisia vihollisiksi ja painajaiseksi, mutta uhriutui itse rasistisen retoriikkansa kritisoimisesta.
Esimerkki 3: Kuten Uuninpankkopoika summaa, Susanna Kaukinen käyttää mielellään rasistisia ilmaisuja aivopierujensa tukena. Kaukinen pääsi paraatipaikalle jakamaan Rajat kiinni! -ideologiaansa, kun Yleisradio päätti antaa öyhötykselle kritiikintöntä televisioaikaa suorassa aamu tv -lähetyksessä. Yle sai haastattelusta värittyneestä monologista huomattavan määrän tulikivenkatkuista palautetta ja päätyi myöntämään Facebook -sivuillaan: ”Meidän olisi pitänyt tehdä aamun haastattelun taustatyöt paremmin. Myös itse keskustelu olisi kaivannut kriittisempää otetta.” Myös Kaukinen osallistui Yle aamu tv:n Facebook -päivityksen alla käytävään keskusteluun. Ja arvatkaapa, mitä Kaukinen vastasi, kun hänen kansallismielisen jargoninsa vihjattiin saavan vaikutteita 1930-luvun Saksasta?
Kaukinen on ottanut kopin retoriikasta, jonka mukaan hänen on OK käyttää halventavaa kieltä muista, mutta häneen itseensä ei ole sallittua liittää negatiivisia määreitä.
Jos kaikki sananvapaudesta sokaistuneet kansallisaatteen marttyyrit tulisivat ulos uhrikuplastaan, tekisi melkein mieli kysyä: miten meni, noin niinkun omasta mielestä?
Moi! Sulla on aivan mahtava blogi! Asiaa täynnä. Ehdottomasti odotan seuraavaa kirjoitustasi!
Haluaisin kysyä vielä pieneen galluppiini, mikä/mitkä pienet asiat ovat tehneet sinusta tänään iloisia/onnellisia?(:
Hyvää viikonlopun alkua!
Moi Neiti Iloinen, ja kiitos ihanasta kommentista! Tänään musta onnellisen teki juoksulenkki ja pullo shampanjaa siskon ja poikaystävän kanssa jaettuna. Ja se, että koulutusleikkauksia vastaan on muodostumassa varsin vankka vastarinta. 🙂
Minä saan toistuvasti kuulla olevani juntti, rasisti, natsi tai vähä-älyinen. Saan näitä leimoja osakseni, vaikka pyrin keskustelemaan henkilöön menemättä. Tällaisista nimityksistä sopiikin loukkaantua. En minä niitä kuitenkaan pyri kieltämään, vaikka osa niistä onkin ollut sellaisia, että poliisikin olisi saattanut kielestä kiinnostua.
En myöskään ole hyökännyt nimittelyä vastaan keskusteluissa poikkeuksia lukuun ottamatta, vaan poistunut sävyisästi paikalta. Epäanalyyttisen tunteen vallassa tapahtuva keskustelu ei varsinaisesti ole edes keskustelua.
Maahanmuuttokeskustelu on ajautunut siihen, että vastapuolet poimivat kärjekkäimpiä löytämiään mielipiteitä, tekevät niistä yleistyksiä ja hyökkäävät niillä toisiaan vastaan. Pieni porukka hörhöjä haastaa keskenään riitaa, ja kansan enemmistö, joka jakautuu sekä maahanmuuton vastustajiin että kannattajiin, katsoo ihmeissään mellastusta sivusta.
Suuri enemmistö suomalaisista pystyisi käymään keskustelua rakentavasti ja erilaisia mielipiteitä kuunnellen, mutta raivopäisten joukko puolin ja toisin peittää tämän keskustelun alleen.