Ladataan...
Carla B

Äitiyslomalla yksi parhaista jutuista on aamut. Nyt kun aurinko nousee jo aiemmin ja kirkas, vain keväälle ominainen valo tulvii ikkunoista on ne ihan erityisen ihania. Saa rauhassa keittää kahvit ja valmistaa puuron vauvan leikkiessä vieressä. Juoda ainakin kolme kuppia kahvia ja ehkä napata seuraksi suklaakeksin, koska miksi ei. Ja vielä vähän parempia aamut on, kun pukee vauvan eskimoksi, kävelee napero sylissä narskuvassa pakkasessa autolle ja ajaa muutaman minuutin matkan hakeakseen ystävän seuraksi aamiaiselle. Peroba Cafe on vanha brunssituttavuus ja ihana lounasravintola josta saa myös aamiaista arkisin. Aamiainen kustantaa 9 euroa, mikä ei ole ollenkaan paha mun mielestä, koska vatsan saa ihan varmasti vähän liiankin täyteen. Tästä saattaa tulla yksi lempparipaikoista näihin arkiaamuihin.

Aamut on parhaita, huomista jo odotellessa.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Carla B

- Oletko ajattelut imettämistä?

- No, en oikeestaan.

- Mitä mieltä olet imettämisestä?

- En mä vielä tiedä…

- Aiotko täysimettää?

- Kyllä varmaan, jos se vaan onnistuu.

Esikoista odottavalle äidille kaikki imettämiseen liittyvät kysymykset oli niin vieraita. Olihan päässä ennestään sata muutakin kysymystä, etten ollut käytännössä ehtinyt edes ajatella koko imetystä. En juurikaan lukenut koko aiheesta etukäteen, saati että olisin tehnyt jotain erityistä suunnitelmaa sen suhteen. Asia tuntui niin kaukaiselta vielä siinä vaiheessa. Ajattelin, että se menee kuin on mennäkseen. Toki toivoin sen onnistuvan, mutta en ottanut mitään paineita sen suhteen.

Sairaalassa ohjeistettiin välittömästi ottamaan vauva rinnalle ja vielä kaikesta varsin sekaisin oleva, väsynyt äiti teki työtä käskettyä. Tiesin kyllä, että imetys saattaisi sattua alkuun, mutta silti se kipu tuli yllätyksenä. Pyysinkin apua osastolla imuotteen sekä oman asennon suhteen, mutta valitettavasti apu jäi jonnekin kiireen keskelle. Juuri tässä vaiheessa olisin nimittäin kaivannut sitä konkreettista apua, en Googlen. Sinnittelin kuitenkin kivun kanssa ja sain lopulta neuvolassa neuvoja (heh).

Neuvoista huolimatta kipu jatkui järkyttävänä useita viikkoja ja päivät kului vedet silmissä vauvan syödessä. Mietin ahdistuneena, että tätäkö tämä paljon puhuttu ihana imetys nyt on, miten ihmeessä tulen kestämään tätä vielä kuukausia? Monet sanoivat kivun hellittävän kuukauden kohdalla ja toiveikkaana päätin odottaa sinne asti, vaikka monta kertaa mietin luovuttamista. Ja kuin ihmeen kaupalla, kivut tosiaan alkoivat hiipua mitä enemmän aikaa kului ja reilun kuukauden päästä ne olivat poissa.

Alkuvaikeuksien jälkeen on imettäminen ollut vaivatonta ja helppoa, ja kiva niin. Tiedän että kaikille imettäminen ei ole helppoa ja alusta asti olen ollut sitä mieltä, että koska jokainen vauva sekä äiti ovat yksilöitä tulee heidän löytää vauvan ruokintaan heille sopivin tapa. Yhtä ja ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Jos meillä ei olisi sujunut näin hyvin, olisi sille onneksi ollut hyvä vaihtoehto. Ja jos nyt saisin palata raskausaikaan, en usko että olisin imetyksestä etukäteen lukemalla yhtään viisaampi kuin olin vauvan syntyessä. Sen sijaan vaatisin synnyttänyttä itseäni sairaalassa vaatimalla vaatimaan opastusta asian kanssa, työntekijöiden kiireestä huolimatta. Se olisi ollut tuoreelle ja epävarmalle äidille pelastus. 

En tiedä vielä kauan jatkan, mutta nyt kiinteiden tullessa (jos eräs tyyppi vaan söisi...) kuvioihin, on tilanne toki eri kun maidon lisäksi vauva vaatii jo muutakin ravintoa. Kyllä voikin aiheuttaa päänvaivaa pienen ihmisen ruokailu, etenkin kun tähän asti on sujunut imetyksen osalta niin hyvin. Mutta annetaan tälle nyt aikaa ja yritetään olla stressaamatta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Carla B

Tuleeko musta mökkihöperö? Entä jos en viihdykään kotona vauvan kanssa? Mitä me muka tehdään kun kaikki muut on päivisin töissä?

Kun olin raskaana ja omassa lähipiirissä ei ollut samassa elämäntilanteessa olevia, pelotti miten pärjäisin kaiken ajan ilman aikuista seuraa. Yllättäen näiden kuukausien aikana on kohdalle sattunut niitä muita äitejä, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja aikaa. Eikä tässä myöskään ehdi mökkihöperöityä, sillä jokaiselle viikolle on yleensä ihan tarpeeksi tekemistä. Lenkkeilyä, vauvakerhoja ja lounastreffejä. Ja kyllä mä välillä kaipaan ihan sitä omaakin aikaa vauvan kanssa kotona, niin ettei ole mitään sovittua. Esimerkin kautta, tältä näyttää mun ja vauvan kuluvan viikon päivät!

Maanantaina, eli tänään heräiltiin normaalisti seiskan pintaan ja vietettiin aamupäivä kotona leikkien, syöden ja nukkuen yhdet lyhyet päiväunet. Unien jälkeen pakkasin molemmille ulkovaatteet päälle ja lähdettiin vaunulenkin kautta Gigin isomummulle, joka asuu muutaman kilometrin päässä. Vietettiin siellä iltapäivä ja käveltiin pidempää reittiä takaisin kotiin.

Tiistaille ei ole mitään sovittua ja ajattelin että lähdetään käymään kaupoilla. Koska edelleen jatkuu kiinteiden maisteluyritykset, käyn ostamassa kerralla enemmän ruokatavaraa, joista voin (ainakin yrittää) loihtia jotain uutta ja maistuvaa. Tiistaisin käydään vauvauinnissa illalla joten yleensä aika odotettuja - vanhempien mielestä ainakin - nämä päivät!

Keskiviikkona ollaan sovittu ystävän kanssa aamiaistreffit Perobaan, ellei heidän vauva (ja meidän tuleva kummilapsi <3) päätä syntyä ennen sitä. Lounasaikaan käydään toisen ystävän kanssa syömässä ja iltapäiväksi tullaan kotiin. 

Torstaina kaveri tulee poikansa kanssa meille aamupäivästä ja mun olisi tarkoitus lähteä iltapäivällä pidemmälle vaunulenkille. Yritän käydä joka päivä lenkillä, jos vaan satutaan olemaan oikeaan aikaan kotona. Yleensä käydään myös torstaisin kuluttamassa Gigin energiaa vauvakerhossa. Sieltä myös äideille aikuista seuraa ja vertaistukea, suosittelen!

Perjantaina käydään kaverin ja hänen tyttönsä kanssa vaunulenkillä ja tullaan sen jälkeen meille. Tytöillä on vain pari viikkoa ikäeroa ja molemmat osaa jossain määrin olla jo kiinnostuneita toisistaan. Tai ainakin toisen sillä hetkellä hallussa olevista leluista.

Odotan jo niin kevättä ja kesää, kun meidän parhaat ystävät saa pian vauvan ja voidaan yhdessä tehdä kaikkea - parasta!

Share
Ladataan...

Pages