Minusta

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Ajattelin kertoa vähän itsestäni, sillä teitä uusia lukijoita on tullut viime aikoina lisää, enkä ole varmaan koskaan esitellyt itseäni kunnolla...

 

Olen kahden pienokaisen äiti ja avovaimo läheltä Turkua. Mieheni kanssa me ei olla naimisissa, sitä usein kysytään. Ehkä joskus, kun oikeat tähdet kohtaavat ja meillä on oikeasti aikaa. :) Ehkä merenrannalla ja ulkomailla. Mehän ollaan oltu jo yli 10-vuotta yhdessä (ja eletty synnissä, niin kuin mummuvainaa sanoisi), joten mitä muutamista lisävuosista. 

Yritän aina olla ystävällinen kaikille ja auttaa ihmisiä parhaani mukaan, enkä tee tätä mielestäni mitenkään laskelmoivasti, vaan se on minun ja itseasiassa koko perheeni tapa. Haluan uskoa, että ihmisen hyvät teot, sanat ja eleet palkitaan jossain vaiheessa elämää. Ainakin ne muistetaan, tai minä pyrin muistamaan.

 

 

Perhe on minulle tosi tärkeä ja perheellä tarkoitan aika isoa joukkoa. Lasken perheeseeni myös ystäväni. Joskus tapaan ihmisen, jonka miellän heti perheenjäsenekseni, kuulostaa ehkä oudolta?

Uskon jollain tasolla uudestisyntymiseen, ihmisten välisiin syviin telepaattisiin suhteisiin ja sen merkitykseen. En usko mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan otan vaikutteita vähän sieltä täältä - mikä tuntuu oikealta.

 

 

Elämän otan rennosti leijaillen päivä kerrallaan. Olen vähän tälläinen hömppä ja hajamielinen. On ihan normaalia, että olen unohtanut laittaa uusille leikkokukille vettä maljakkoon tai olen jättänyt kiireessä yöpaidan päälle ja lähtenyt töihin. Onneksi miehelläni on kaikki langat käsissään ja minä saa olla tällainen boheemi viilettäjä.

Olen murehtija ja kova jännittäjä. Nuorena olen ollut epävarma ja ujo - nyttemmin rohkeampi ja toivottavasti spontaanimpi. Laitan itseni tahallaan jännittäviin tilanteisiin, jotta osaisin olla pelkäämättä.

Olen oppinut kantapään kautta pitämään salaisuuksia. Jos minulle sanotaan, ettei jotain asiaa saa kertoa edes omalle puolisolleni, en sitä sitten kerro.

 

 

Lapsia rakastan ylikaiken ja omia lapsiani tietysti niin, että välillä meinaan pakahtua. Oma vapaa-aika on minulle elintärkeää ja järjestän toden teolla itselleni omia menoja, harrastuksia, töitä, projekteja ja juhlia. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat olla vaan kotona. Minä haluan nähdä ja tavata uusia ihmisiä - vaikka se on joskus vähän pelottavaakin. Olen sitä mieltä, että välillä on hyvä mennä ja tehdä asioita yksin - se jos mikä kasvattaa. On tärkeää, että on omat kuviot niiden yhteisten kuvioiden rinnalla

 

Vaikka rakastan menemistä, on oma koti minulle maailman paras paikka. 

 

 

Siinä lyhyesti minä.

Harvoin sitä kirjoittaa tälläisistä asioista, oli muuten hirmuisen keventävää. Miten esimerkiksi jotkut elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen mitä on. Omalla kohdallani läheisen ihmisen poismeno on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääni, jollain tapaa rauhoittanut minua elämään päivä kerrallaan ja tarttumaan hetkiin. Ihan turhaa pelätä, vaan yrittää olla niin hyvä ihminen kuin vaan voi.

Tunnistitteko joitain samoja piirteitä itsessänne?

Kertokaa te puolestanne vähän itsestänne, se olisi kivaa!

 

Share

Kommentit

Maria/Dejiss (Ei varmistettu) http://dejiss.blogspot.com

olipas ihana teksti ! :) Ja kun nyt tykkään listata, määritellä ja kuvailla asioita niin kerrotaan nyt sitten jotain itsestä.

tykkään hirmuisesti kaikista kauniista jutuista, esteetikko. ja vahvasti. (sun blogisi miellyttää kyllä jo sen takia kovasti, kun sulla on niin kauniita kuvia. lisäksi vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä :). Välillä ihan hihkuu ilosta kun kuvaa tai näkee kauniita kuvia. Tai vaikka aamupalalla paistaa aurinko kauniisti keittiöön. Toisaalta, olen kyllä vähän siivousfriikki ja rakastan järjestellä asioita. Kaaoksessa/sotkussa jotenkin olo on ihan tukkonen ja ahdistunu.. :D

Olen tosi ihmisläheinen, mutta isossa porukassa en hirveän helposti viihdy. Enemmänkin tykkään että mulla on paljon ystäviä, mutta vietän aikaa mieluiten kaksistaan tai pienessä porukassa. Teen välillä ihan hassuja ja kreisejä juttuja kavereiden takia. Esimerkiksi olen lähettänyt ystävien matkassa juustokakkua monen sadan kilometrin päähän, kun tekstiviestissä on sanottu "oih nam, lähetäppä juustokakkua tännekkin" tai ajanut monta tuntia tehdäkseni yllätysvierailun kaverin luokse. On ihana yllättää ja ilahduttaa rakkaimpia.. ja toteuttaa niitä juttuja mitä aina sanoo, mutta ei ikinä (yleensä) toteuta.

Rakastan leipomista ja vieraanvaraisuutta. Tykkään tehdä siis ruokaa muille. On ihana nähdä kun ruoka jonka on tehnyt, saa muut hyvälle tuulelle ja iloisiksi. :)

Olen pesunkestävä romantikko. Tosin, ylianalysoin usein juttuja ja se on välillä rasittavaa :D

Rakastan kukkia. Siis onko ihanempaa kuin kukkivat kirsikkapuut tai pionikimppu tai valkoiset orkideat ? ah<3

Minusta on myös pikkuhiljaa tullu ihan aamuihminen. Rauhassa herääminen, musiikinkuuntelu puoliunisena valkoisten lakanoiden keskellä ja sen jälkeen aamupalalle. ihan parasta. (taas esteetikko minussa hymyilee juuri ostetuille sinivalkosille lakanoille.. hihii)

mitäs vielä. uskon Jumalaan, mutta en ole täysin selvillä miten ja missä muodossa. Jotenkin kuitenkin helpottavaa uskoa siihen että joku isompi asia tuolla on.

Ja oon ihan samaa mieltä, tämmöisen kirjoittaminen oli jotenkin tosi keventävää. Kun alkuun pääsi niin ois voinu aika pitkälle jatkaa :) kiitos ihanasta postauksesta !

xx Maria

Coco
Coco Sweet Dreams

Voi, ois kiva olla sun kaveri! :) Kiitos kun kerroit nämä, oli tosi kivaa lueskella. <3 

littleB (Ei varmistettu) http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi

Kiva kun kerroit itsestäsi! Oli ihanan positiivinen teksti, kuulostat niin sydämelliseltä ihmiseltä &lt;3

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos, niin sinäkin. <3

ameriikanserkku (Ei varmistettu)

Olis ihanaa lukea sun "elämän aakkoset". Tiedätkö, siihen Gloria-lehti tyyliin! :) Kirjoitin itse ne joku aika sitten ja voi kuinka terapeuttista se olikaan.

Coco
Coco Sweet Dreams

Mahtavaa, hyvä idis muuten toi "elämän aakkoset" -täytynee jossain vaiheessa tehdä joku vastaava. Kiitti!

Pirkkoliini (Ei varmistettu)

Olipa kiva lukea sinusta. Ja kun nyt kerran otit avoliittonne ekaksi asiaksi, niin haluan kertoa omasta elämästäni sen verran, että minäkään en halunnut aikoinaan mieheni kanssa naimisiin, koska pystyn sitoutumaan aivan hyvin toiseen ihmiseen ilman aameniakin. Mutta mieheni halusi ja menimme ja hän kuoli pari vuotta sitten ja jäin pienen lapsemme kanssa kahden. Nyt ajattelen, että onneksi mieheni halusi naimisiin, koska ilman avioliittoa olisimme joutuneet lähtemään lapseni kanssa kodistamme. Nyt myös minä saan lesken eläkettä jolla pystyn maksamaan asuntolainoja, lapsen eläkkeellä siis myös. Tiedän, että kuolemaa ei ehkä tule omalta kohdaltaan ajatelleeksi tuolta kantilta, mutta suosittelen lämpimästi käymään vaikka maistraatissa ja pitämään juhlat sitten kun se itsestä hyvältä tuntuu. Ihan lapsienne takia. Kun me jokainen täältä jossain vaiheessa lähdetään ja joskus puolison lähtö voi tulla silloin kun lapset on pieniä.

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos kun kerroit oman tarinasi, otan osaa miehesi poismenoon.

Me kai ollaan vähän kapinallisia ja ollaan vältelty avioliittoa - tuntuu, että avioliitto on niin vanhanaikainen käsite ja se kaipaisi paljon uudistusta. Ehkä me rekisteröidytään pariskunnaksi (järkisyistä) ja biletetään myöhemmin - haluan aika megabileet. ;)

Mar (Ei varmistettu)

Kiva kommentti! Niin virkistävää kuulla, että on olemassa joku joka ajattelee avioliitosta samaan tyyliin ja ehkä hieman kyseenalaistaakin vanhaa instituutiota. Tai ainakin elää omalla tyylillä. :)

Ajattelin äsken blogiasi pitkästä aikaa selatessa, että makusi on niin puhtaan kaunis ja viehättävä, että jos sisustaisit työksesi niin tilaisin sinut heti meille pyörähtämään! Olen palannut blogiisi jo vuosia aina silloin tällöin ihailemaan kuvia ja hakemaan inspiraatiota. En tiedä ketään toista, jolla olisi enemmän omaan makuuni sopiva maku ja tyyli. :)

Sissi/ bcls (Ei varmistettu) http://bohemianchiclifestyle.blogspot.fi

Olen tykännyt blogistasi sen alusta asti:) Sinulla on ihana persoona joka huokuu blogin kautta lukijallekin. Blogisi on aina ollut selkeä ja kaunis ja on siinä hippunen sitä boheemiuttakin. Arvostan erityisesti sitä että aikanaan blogin menestyksen myötä et ole alkanut sen sisältöä muuttamaan suuntaan joka ei ole sun oma. Se kertoo jonkinlaisesta varmuudesta ja kypsyydestä se:)

Coco
Coco Sweet Dreams

Voi olipas ihanasti sanottu, muistan tosiaan sinut ihan blogin alkuajoista asti - ihanaa kun olet pysynyt matkassa mukana. Aurinkoa sinne Berliinin suuntaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Terveesti tärkeät elämänarvot ovat elämässäsi kohdallaan, kauniisti kirjoitettuna. Rakkaan läheisen poismenon suru kasvattaa ja antaa monille asioille uuden merkityksen, kuten hetkessä elämisen sekä siintä nauttimisen.:) http://jattasdiary.blogspot.com/

Maria/At Maria's (Ei varmistettu) http://siirappiajahunajaa.blogspot.fi/

Voi Coco, ihana postaus &lt;3
Moni asia osui ja upposi. Samoilla arvoilla eletään tätä elämään ja katsotaan maailmanmenoa.
Ystävällisyys, telepatia, uudelleen syntyminen ja läheisen poismenon aiheuttama "herätys" elää hetkessä. Kaikki niitä asioita, joita myös kelailen ja jotka on elämässä läsnä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!
PS. Mekin elettiin aikamme synnissä, mutta ei siitä onneks seurannut mitään pahaa :) Mummuvainaa tosin varmaan sai rauhan, kun mentiin naimisiin ennen toisen lapsen syntymää ;)

-di (Ei varmistettu)

Love your shoes, lady!
Onko näitä vielä jossain? Simply perfection.

Coco
Coco Sweet Dreams

Thanks di! :)

Nää on Alexander Wangin Josephine -bootsit. Oisinkohan tilannut nää aikoinaan Net a Porterista... tai sitten outnet:com:sta.

Minna P (Ei varmistettu)

Olipahan niin paljon yhtäläisyyksiä että ihan pakko kysyä mikä olet horoskoopiltasi :D

Tuohon avoliiton ja avioliiton pohdiskeluun, jota meilläkin harrastettiin 21 vuotta. Sen raju ero tuli selville sinä päivänä kun jäin avoleskeksi 35 vuotiaana. Käytännössä se tarkoitti sitä etten enää ollut mikään enkä kukaan avomieheni elämässä, aviomiehen elämässä olisin ollut. Vaikkei koe sen arjessa ja rakkaudessa muuttavan yhtään mitään niin lain mukaan se avioliitto on parempi vaihtoehto jossain tilanteissa.

Ihana kirjoitus kaikilta osin :D Omalta kohdalta voin sanoa että tämän elämänkokemuksen jälkeen elän täysillä. Kokeilen ja toki välillä teen huonoja valintoja. Ainakin voin kiikkustuolissa sanoa, että olen elänyt kaikesta huolimatta. Aurinkoa elämäänne, nauti :D

Mate (Ei varmistettu)

Moikka! Ihana postaus, tosi kiva kuulla susta lisää! :) Tykkään tosi paljon blogistasi ja olen lukenut sitä jo pitkään. Kiva kuulla susta enemmän, kun mulle ainakin on ihminen blogin takana jäänyt hieman etäiseksi, vaikka joitakin puolia itsestäsi olet täällä tuonut esille. Kivaa päivää sulle ja kiitoksia inspiroivasta blogista! :) Olen sulta saanut paljon inspiraatiota omaan sisustukseen ja blogisi oli kullan arvoinen kun 24 ummikkona ostin ekan oman asunnon enkä ymmärtänyt sisustuksesta yhtään mitään :)

Annika / valentine's afternoon (Ei varmistettu) http://valentinesafter12.blogspot.fi/

Ihana Hemppa! :) Mul on ikävä sua!
Hei mullekin käy jatkuvasti niin että unohdan laittaa leikkokukille veden sen jälkeen kun olen asetellut ne maljakkoon. Vien vaan maljakon paikoilleen ja jonkin ajan kuluttua tajuan mikä unohtui... Hah! Ja muistan myös sen kun sä unohdit silloin tammikuussa laittaa aamulla sukat kenkiin kun lähdit kaupungille.. &lt;3
Olen viimeaikoina olen opetellut kiinnittämään huomiota siihen että olen läsnä missä ja milloin olenkin. Ystävän kanssa jutellessa kuuntelen ja keskustelen ajatuksella miettimättä tekemättömiä töitä, vilkuilematta kelloa ja somea (!). Kaupan kassalla katson kassaa silmiin ja hymyilen, enkä räplää kännykkää, tms.
Tämä kommenttiboksi herätti myös ajattelemaan avioliittoasiaa.. Kerran itse avioliitosta eronneena en ole nykyisessä suhteessa pitänyt avioitumista lainkaan tärkeänä ja olen jopa sanonut etten mene enää naimisiin vaikka tiedänkin että haluan nykyisen siipan kanssa olla forever-and-ever. Mutta nämä kahden naisen kommentit luettuani tajusin taas tuon juridisen eron avion ja avon välillä. Toinen vaihtoehto avioliitolle on tietenkin keskinäinen testamentti, mutta miksipä sitä ei naimisiinkin voisi mennä (olipa epäromanttinen tämä mun ajatus vaikka aika romantikko olenkin).

Pirkkoliisa (Ei varmistettu)

Hei, haluan vielä tähän kommentoida, että avioliitto kannattaa solmia nimenomaan silloin, jos on yhteisiä lapsia. Lapset saavat alaikäisinä toki eläkettä, jos jompi kumpi vanhemmista kuolee, sekä myös perivät suoraan tämän kuolleen vanhempansa varat ja velat oltiin sitten oltu avoliitossa tai avioliitossa. Avio/avopuoliso ei enää peri osuutta puolison omaisuudesta, hän saa pitää oman omaisuutensa ja velkansa ja toki asua yhteisessä asunnossa niin pitkään kuin haluaa. Mutta aviopuoliso saa leskeneläkettä (naimisissa pitää olla muutamia vuosia saadakseen sen) toisen kuoltua, ja sillä on kyllä suuri merkitys, jos on velkaa ja pienet lapset.

Kirppuli (Ei varmistettu)

Täsmennyksenä yo. Kommenttiin, että vaikka lapsia olisikin, niin kyllä aviopuoliso perii puolet toisen omaisuudesta tämän kuollessa automaattisesti, mikäli tätä poissulkevaa avioehtoa ei ole laadittu. Eli kyllä avo- ja aviopuolison välillä on muutakin eroa kuin leskeneläke :)

Minna M (Ei varmistettu)

Leski ei kylläkään peri mitään, ellei puolisoiden välillä ole tehty keskinäistä testamenttia lesken hyväksi. Tasinkoa leski voi toki saada, mikäli hänen oma omaisuutensa on pienempi kuin ensiksi kuolleen. Sen sijaan leski saa elinikäisen hallintaoikeuden (ei omistusoikeuden) yhteiseen kotiin. Oman omaisuutensa leski luonnollisesti myös pitää, mikä voi tyypillisesti olla noin puolet puolisoiden ositetusta omaisuudesta.

Sansi (Ei varmistettu)

Käyn välillä lukemassa blogiasi, mutta en arvannut, että meissä on samaa. Joskus ajattelin, että minussa on jotain vikaa, ehkä huonoina päivinä edelleen. Mutta se onkin vain inhimillistä. Ollaan hyviä just näin. Hymyä sun kevääseen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Milloin h&amp;m arvonta päättyy? :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Se on päättynyt, julkistan voittajan mahdollisimman pian. :)

Kp (Ei varmistettu)

Mikä siinä avioliitossa pelottaa ? Avoliitosta on helpompi liueta kun toisen naama ei enää miellytäkään ja lisäksi tulee ne juridiset ongelmat, joista joku aikaisemmin mainitsikin. Tai sitten vielä pitää etsiä sitä unelmien prinssiä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eipä siinä avioliitossa mikään niin pelota minua ainakaan, vaikka 10 vuotta avoliittoa takana ja toivottavasti montakymmentä edessä. Itse miellän niin, että olen löytänyt itselleni maailman parhaan puolison ja meillä on hyvä suhde keskenämme kahdestaan. En ymmärrä, miksi tarvitsisimme valtion osaksi parisuhdettamme. Olen elättänyt itseni tähänkin asti itse omilla tuloillani, joten en osaa jäädä kaipaamaan leskeneläkettä. Saanhan sitten oman eläkkeen aikanaan. Ei avoliitossa eläminen minulle tarkoita sitä, että odotan vielä parempaa puolisoa saapuvaksi, en vain ymmärrä avioliiton merkitystä ollenkaan. Miksi valtion pitäisi olla osa meidän parisuhdetta? En myöskään miellä, että avioliitosta eroaminen sen hankalampaa olisi kuin avoliitosta eroaminen, yksi paperi enemmän täytettävää muuttoilmoituksen lisäksi.

adele (Ei varmistettu)

Huh, kylläpäs sinulla on ajatukset. Avioliitto on syvää sitoutumista, siinä on jotakin painokasta ja pysyvää. Avoliitto on välivaihe. Tässä minun ajatukseni aiheesta. On ihanaa olla vaimo, oli ihanaa ja ainutlaatuista olla morsian.

Mona
www.monasdailystyle.com

Voi että miten ihana postaus <3 Sä oot Coco ihana!!<3<3 :) 

Veera/Stockholm by me (Ei varmistettu) http://www.tukholma.fi/stockholmbyme/

Aivan ihana postaus! &lt;3 &lt;3 &lt;3

Lumivalkoinen (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kommentoida pitkästä aikaa :) Oli sen verran mukava ja ajatuksiaherättäväkin postaus.
Mä olen aina ja ikuisesti avioliiton kannalla, oli lapsia tai ei. Mun mieheni sairastui hiljattain vakavasti ja aikaistimme naimisiinmenoa sen takia. Mä haluan olla hänen virallinen lähiomaisensa tilanteessa kuin tilanteessa. Toki avopuolisokin voi sitä olla mutta koen että aviopuolisona kaikki viralliset asiat sujuu parhaiten.
Ja me tosiaan haluttiin naimisiin, tämä vain aikaisti sitä.
Musta on ihanaa olla vaimo ja samalla sukunimellä kuin mieheni :) Se tosin on ihan fiilisasia :)

Lumivalkoinen (Ei varmistettu)

Äh piti vielä lisätä että tästä lauseesta erityisesti tykkään: "On tärkeää, että on omat kuviot niiden yhteisten kuvioiden rinnalla"
Asia on juuri noin koska kukaan meistä ei elä ikuisesti, mun miehen sairastuminen muistuttaa meitä siitä koko ajan.

Majlyn (Ei varmistettu) http://www.olivialehti.fi/magicpoks

Mun oma heinähattuni, siskoni, hölmöläiseni.

ElinaH (Ei varmistettu)

Heippa hei! Pakko oli tulla kommentoimaan, kun selailin lukemattomat postaukset blogistasi ja muistin taas miksi alun perin aloin blogiasi seuraamaan. Sun kuvat kolahtaa simppelillä tyylillään ja tulee aina niiiiiiiin hyvä mieli kun lukee sun juttuja.:) Ihanaa kevättä!

Arde (Ei varmistettu)

&lt;3 Kiitos, mutta näin olen asian ymmärtänyt &lt;3 Tykkään (y)

Minna. (Ei varmistettu)

Kiva postaus! Tuosta jännittämisestä olikin mukava lukea, kiitos että kerroit. Oon itsekin kova jännittäjä ja uudehkossa työssäni saan useinkin kamppailla asian kanssa. Jotenkin oon yrittänyt ajatella asiaa niin, että jännittäjillä on myös herkkyyttä ajatella asioita toisten näkökulmasta. Mäkin hakeudun tuon tuostakin sinne jännityksen epämukavuusalueelle.Tärkeintä on, että jännittämisestä huolimatta on rohkea. Ja sinä totisesti olet :)

pomelon (Ei varmistettu)

Olipas mukava postaus! Olen jo piitkään lukenut blogiasi, mutta vasta nyt tulit kunnolla ihmisenä lähemmäksi. Joku ehdotti kirjoitettavaksesi elämän aakkoset -postausta, minä komppaan! Niitä on jotenkin tosi mukava lukea, kun ihmiset kirjoittavat avoimesti, ajatuksenvirtatyyliin. Jos saan toivoa yhden jutun. Tykkään tosi paljon näistä yksityiskohta-kuvista, mitä blogissasi pääasiassa on, mutta olisi mukava joskus nähdä esim. kodistanne/tilanteista kokonaisvaltaisempia kuvia. Jotenkin ehkä juuri tuon takia olet jäänyt bloggaajana vähän etäiseksi. Toisaalta se on oma juttusi, pidä toki siitä edelleen kiinni! :)
Kiitos ihanasta blogistasi, tuot inspistä ja valoa arkeeni!

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos, kiva kuulla. Täytyy ehdottomasti toteuttaa tuo aakkosjuttu, kiitos kun vinkkasit.

Toisinaan jätän isompia kuvia kuvaamatta ihan tarkoituksella... meidän koti on vielä kesken ja monissa tilanteissa ihmisiä (jotka eivät halua kuvaan tai en halua heitä kuvaan) pyörii ympärillä. Kokonaisten kuvien esittäminen (esim. kodista) on myös vähän jännittävää. Mä myös tykkään enempi yksityiskohdista, it´s all in the details on mun juttu. :) 

Mutta nyt kun aloin funtsimaan, niin löytyy niitä suurempia kuviakin kodista, mm.http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/uutta-kuvakulmaa-kotoa

http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/remonttimuistelot

Tässä vähän ulkoakin, vaikka kunnon ulkokuvia talosta en ole laittamassa. http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/makukaverini-vasterbottensost

Mutta voisin kyllä ottaa tehtäväkseni vähän laajemmat kuvat - aina kun tilanne sitä vaatii.

Kommentoi

Ladataan...