Minusta

Ajattelin kertoa vähän itsestäni, sillä teitä uusia lukijoita on tullut viime aikoina lisää, enkä ole varmaan koskaan esitellyt itseäni kunnolla…

p1014805.jpg

 

Olen kahden pienokaisen äiti ja avovaimo läheltä Turkua. Mieheni kanssa me ei olla naimisissa, sitä usein kysytään. Ehkä joskus, kun oikeat tähdet kohtaavat ja meillä on oikeasti aikaa. 🙂 Ehkä merenrannalla ja ulkomailla. Mehän ollaan oltu jo yli 10-vuotta yhdessä (ja eletty synnissä, niin kuin mummuvainaa sanoisi), joten mitä muutamista lisävuosista. 

Yritän aina olla ystävällinen kaikille ja auttaa ihmisiä parhaani mukaan, enkä tee tätä mielestäni mitenkään laskelmoivasti, vaan se on minun ja itseasiassa koko perheeni tapa. Haluan uskoa, että ihmisen hyvät teot, sanat ja eleet palkitaan jossain vaiheessa elämää. Ainakin ne muistetaan, tai minä pyrin muistamaan.

 

p1014796.jpg

 

Perhe on minulle tosi tärkeä ja perheellä tarkoitan aika isoa joukkoa. Lasken perheeseeni myös ystäväni. Joskus tapaan ihmisen, jonka miellän heti perheenjäsenekseni, kuulostaa ehkä oudolta?

Uskon jollain tasolla uudestisyntymiseen, ihmisten välisiin syviin telepaattisiin suhteisiin ja sen merkitykseen. En usko mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan otan vaikutteita vähän sieltä täältä – mikä tuntuu oikealta.

 

p1014782.jpg

 

Elämän otan rennosti leijaillen päivä kerrallaan. Olen vähän tälläinen hömppä ja hajamielinen. On ihan normaalia, että olen unohtanut laittaa uusille leikkokukille vettä maljakkoon tai olen jättänyt kiireessä yöpaidan päälle ja lähtenyt töihin. Onneksi miehelläni on kaikki langat käsissään ja minä saa olla tällainen boheemi viilettäjä.

Olen murehtija ja kova jännittäjä. Nuorena olen ollut epävarma ja ujo – nyttemmin rohkeampi ja toivottavasti spontaanimpi. Laitan itseni tahallaan jännittäviin tilanteisiin, jotta osaisin olla pelkäämättä.

Olen oppinut kantapään kautta pitämään salaisuuksia. Jos minulle sanotaan, ettei jotain asiaa saa kertoa edes omalle puolisolleni, en sitä sitten kerro.

 

P1182514.JPG

 

Lapsia rakastan ylikaiken ja omia lapsiani tietysti niin, että välillä meinaan pakahtua. Oma vapaa-aika on minulle elintärkeää ja järjestän toden teolla itselleni omia menoja, harrastuksia, töitä, projekteja ja juhlia. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat olla vaan kotona. Minä haluan nähdä ja tavata uusia ihmisiä – vaikka se on joskus vähän pelottavaakin. Olen sitä mieltä, että välillä on hyvä mennä ja tehdä asioita yksin – se jos mikä kasvattaa. On tärkeää, että on omat kuviot niiden yhteisten kuvioiden rinnalla

 

Vaikka rakastan menemistä, on oma koti minulle maailman paras paikka. 

 

P1015595.JPG

P1014632.JPG

 

Siinä lyhyesti minä.

Harvoin sitä kirjoittaa tälläisistä asioista, oli muuten hirmuisen keventävää. Miten esimerkiksi jotkut elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen mitä on. Omalla kohdallani läheisen ihmisen poismeno on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääni, jollain tapaa rauhoittanut minua elämään päivä kerrallaan ja tarttumaan hetkiin. Ihan turhaa pelätä, vaan yrittää olla niin hyvä ihminen kuin vaan voi.

Tunnistitteko joitain samoja piirteitä itsessänne?

Kertokaa te puolestanne vähän itsestänne, se olisi kivaa!

 

Kommentit (37)
  1. Olipas mukava postaus! Olen jo piitkään lukenut blogiasi, mutta vasta nyt tulit kunnolla ihmisenä lähemmäksi. Joku ehdotti kirjoitettavaksesi elämän aakkoset -postausta, minä komppaan! Niitä on jotenkin tosi mukava lukea, kun ihmiset kirjoittavat avoimesti, ajatuksenvirtatyyliin. Jos saan toivoa yhden jutun. Tykkään tosi paljon näistä yksityiskohta-kuvista, mitä blogissasi pääasiassa on, mutta olisi mukava joskus nähdä esim. kodistanne/tilanteista kokonaisvaltaisempia kuvia. Jotenkin ehkä juuri tuon takia olet jäänyt bloggaajana vähän etäiseksi. Toisaalta se on oma juttusi, pidä toki siitä edelleen kiinni! 🙂
    Kiitos ihanasta blogistasi, tuot inspistä ja valoa arkeeni!

    1. Kiitos, kiva kuulla. Täytyy ehdottomasti toteuttaa tuo aakkosjuttu, kiitos kun vinkkasit.

      Toisinaan jätän isompia kuvia kuvaamatta ihan tarkoituksella… meidän koti on vielä kesken ja monissa tilanteissa ihmisiä (jotka eivät halua kuvaan tai en halua heitä kuvaan) pyörii ympärillä. Kokonaisten kuvien esittäminen (esim. kodista) on myös vähän jännittävää. Mä myös tykkään enempi yksityiskohdista, it´s all in the details on mun juttu. 🙂 

      Mutta nyt kun aloin funtsimaan, niin löytyy niitä suurempia kuviakin kodista, mm.http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/uutta-kuvakulmaa-kotoa

      http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/remonttimuistelot

      Tässä vähän ulkoakin, vaikka kunnon ulkokuvia talosta en ole laittamassa. http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/makukaverini-vasterbottensost

      Mutta voisin kyllä ottaa tehtäväkseni vähän laajemmat kuvat – aina kun tilanne sitä vaatii.

  2. Kiva postaus! Tuosta jännittämisestä olikin mukava lukea, kiitos että kerroit. Oon itsekin kova jännittäjä ja uudehkossa työssäni saan useinkin kamppailla asian kanssa. Jotenkin oon yrittänyt ajatella asiaa niin, että jännittäjillä on myös herkkyyttä ajatella asioita toisten näkökulmasta. Mäkin hakeudun tuon tuostakin sinne jännityksen epämukavuusalueelle.Tärkeintä on, että jännittämisestä huolimatta on rohkea. Ja sinä totisesti olet 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *