Ladataan...
CougarWoman

Jaahans, edellisestä postauksesta on näköjään kulunut melkein viikon verran aikaa. Ennen tämä saattoi ahdistaa, nykyään ei niinkään; se hyvä puoli tässä harrastustyyppisessä blogin pitämisessä on, ettei ole deadlineja eikä ala ahdistaa, ellei ole joka päivälle edes jotain sanottavaa. 

Olen muuten kyllä viihtynyt Lilyssä; Räyhälän paskamyrskypostaus oli ehdottomasti viikon parasta viihdettä. Ideana siis on luoda ketju, jossa tosiaan siis ihan vilpittömästi kritisoidaan haukutaan postaajaa, useimpia anonyymejä paikoittain erittäinkin nokkelasti karrikoiden. 

Tässä esimerkiksi siivu omista löylyistäni Räyhälän kiukaalle:

En jaksanut lukee kaikkii kommentteja enkä ite postaustakaan mutta katsoin silti asiakseni tulla toteamaan, että ihan paskoja olivat kaikki. Etkä sä mulle voi sanoa vastaan koska oot ite valinnu niinkö alkaa blogata joten oot pakosti julkkis tai ainakin puoli julkkis ja miksi aina on näitä yhteis työ postauksia! 

Räyhälän postaus oli siis viikon kohokohta - ainakin tähän asti. Meikämuikkiksella on nimittäin treffit tänään, ja huominen on viisaasti otettu töistä vapaaksi. Ohjelmassa on vierailu rennossa ravintolassa, ehkäpä sen jälkeen mennään vielä muutamille baariin. Baila baila! 

Treffiseurana kukapa muukaan kuin Ykkösmies. Jeej! 

Ja oli vieläpä itseasiassa Ykkösmiehen ehdotus. Tosin ehdotus muotoiltiin seuraavasti:

Hei mitäs jos vaihteeksi mentäis ihan kahdestaan ulos syömään? Että pidettäis niinku

Oh heck, treffikutsu on treffikutsu. 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Maanantain postauksessa huhuilin miesnäkökulman perään aiheessa ihmissuhdepelit ja vaikeasti tavoiteltava nainen:

“Eivätkö miehet haluakaan rehellistä ja avointa naista, jonka käyttäytymistä ei tarvitse koko ajan spekuloida? Haluavatko miehet sen sijaan naisen, josta ei ole oikein koskaan varma, että mitä se nyt oikeasti haluaa?”

Nitromies kommentoi seuraavasti:

“Kieltämättä vaikeasti tavoiteltavat naiset kiinnostavat usein enemmän kuin ns helpot tapaukset, joiden eteen ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa.”

Häntä komppasi Vierailija:

“Miesnäkökulma: kuten ylläoleva kommenttikin toteaa, helpot kaadot kyllästyttää kun niitä aikansa harrastaa.”

Olin ensin ihan että oolsprait, jes, miesnäkökulmaa, woo-hoo ja serpenttiiniä!

Ja sitten rupesi silleen salakavalasti, päivän kääntyessä illaksi, vähän vituttelemaan. Enkä ensin oikein edes tajunnut, että miksi. Pistin naiseuden piikkiin ja jatkoin viheltelyä ja varpaidenkynsien viilausta.

Sitten nukkumaanmennessä se iski.

Mä en hei ole helppo. En siis siinä mielessä, että hei mies, sulla on pulssi ja aseet tanassa, mennääks meille panee?

Okei, olen rehellinen ja avoin; ja juurikin tilanteestani johtuen teen potentiaaliselle treffikumppanille heti selväksi, missä mennään: haen mieluiten sinkkua miestä pidempiaikaseen seksisuhteeseen, olen itse lapsettomassa ja avoimessa avioliitossa.

Okei, saatan antaa ottaa heti ensitapaamisella. Olisi aika typerää pihdata, kun kerran koko kupletin juonena on aloittaa seksisuhde.

Mutta jumaleissön, minkä virtuaalisen vaivan nämä kandidaatit saavat nähdä, ennen kuin edes pääsevät sille maagiselle ensitapaamiselle. Itseasiassa käyn jo ihan älyttömän karsimusnäytelmän, ennen kuin poikapolot saavat edes KIK-Messengerin nikkini (ja tämä palvelu sentään on anonyymi).

Mikäli nämä onnekkaat kandidaatit selviytyvät alkukarsinnasta, heidän täytyy alkaa kuluttamaan puhelimensa akkua minulle viestittelyyn siinä määrin, että työpäivän lopussa akku on tyhjä. Mitkä tahansa sieluttomat “mitä kuuluu oon salil” –tyyppiset latteudet eivät kelpaa, tämmöiset miehet karsitaan kakkoskierrokselta usein jo ensimmäisen päivän jälkeen fraasilla musta tuntuu että meidän arvomaailmat eivät kohtaa. Valitettavasti saman kohtalon kokevat miehet, jotka eivät osaa rakentaa edes yksinkertaisia lauseita äidinkielellään. 

Pidempään porskuttavat miehet, joilla oikeasti on jotain sanottavaa; joiden kanssa voi keskustella aiheesta kuin aiheesta. Miehet, jotka saavat minut nauramaan säkenöivällä huumorillaan ja tilannekomiikallaan; nämä sukkelakieliset miehet ovat niitä, jotka saavat minut syttymään.

Siltikin saattaa kestää reilusti yli viikon tai pari, ennen kuin olen valmis edes harkitsemaan tapaamista livenä. Koko tämän ajan poikaparkojen pitää osoittaa jatkuvaa kiinnostusta ja keskittyä hurmaamaan sanan säilällä; sekä samaan aikaan pystyä näppituntumalla analysoimaan, milloin on hyvä hetki alkaa puhua vähän tuhmia, ja kuinka paljon tuhmia saa toisaalta puhua, ennen kuin homma menee mauttomuuden rajan yli. Ja tämä raja on usein veteen piirretty viiva kuukautiskierrosta, hankalista asiakkaista, sade- vs. aurinkopäivistä ja siitä, millä jalalla olen sängystä sinä aamuna noussut, riippuen.

Joskus on yli viikon viestittelyn jälkeen miesraukka lentänyt ö-mappiin, kun on erehtynyt lähettämään juhlavan kikkelikuvan ensin lupaa kysymättä. Kerran luvan saatuaan on toinen reppana vielä rankattu pois riveistä, sillä peniksen ulkoiset ominaisuudet eivät miellyttäneet

Ja mansplainaajat saavat kategorisesti koetella siipiään jossain ihan muualla kuin minun pesäni lähellä. Vaikka olisivat kuinka kuumia tai seksikkäitä tai muutenkin kaikin puolin pantavia. 

P.S. Hahaha, toisaalta taas olen ilmeisesti hyvinkin helppo – muistin tätä kirjoittaessani tämän postaukseni! :D Mutta without spark there is no ignition, kuten jokainen, joka on joskus tapellut autonsa sytytystulppien kanssa, tietää.  

Share

Ladataan...
CougarWoman

Edelleen 10/10 –projektissa hyvin kiinni; kolmessa viikossa on lähtenyt neljä kiloa huolimatta erittäinkin pizza- ja hampurilaispainotteisesta (!!!) Fugen minilomasta.

Vedän omalla 5/2 –mallilla, joka minulle tarkoittaa sitä, että en syö leipää, pastaa, riisiä tai perunoita maanantaista perjantaihin ollenkaan; viikonloppuna sallin itselleni leipää molemmilla aamiaisilla (yleensä esipaistoversioita, nam nam), ja syön muutenkin ihan sitä, mitä huvittaa. Viime viikonloppuna kävin esimerkiksi lauantaina vetäisemässä neljän ruokalajin illallisen viineineen, ja sunnuntaina tilasin salami-herkkusienipizzan (jonka söin kokonaan, hups). 

Lounaaksi syön joko keittoa tai salaattia (lohella, makrillilla tai katkaravuilla), välipalaksi aamiaisen ja lounaan välillä puoli kourallista pähkinöitä, ja lounaan ja illallisen välillä yleensä banaanin.

Illallisen kanssa sen sijaan on tullut vähän kikkailtua. Olen pyrkinyt yleensä syömään vähärasvaista kalaa (ellei Ykkönen ole huudeilla, Ykkönen ei syö mereneläviä), kanaa tai naudanlihaa; kylkiäisiksi joko keitettyjä (pakaste)vihanneksia tai vihreää salaattia.

Varsinkin kanafile on kuitenkin sellaisenaan…no, suoraan sanottuna ihan hemmetin tylsän makuinen.

Muistelin ulkomaanreissuillani, että joskus tuli tilattua krapulamätöksi shawarmaa, ja mietin, että se maustemaailma hellitteli makuaistejani. Ei kun reseptin metsästykseen!

Mun oma shawarmaversio koostuu yhdestä kanafileestä (josta yksi henkilö syö 2 illallista), herkkusienistä ja paprikasta. Ja tietysti omatekemästä mausteseoksesta, joka antaa ruualle omintakeisensa shawarma-maun:

1 kanafile, ohuiksi suikaleiksi
1 paketti herkkusieniä, siivuiksi
1 paprika, ohuiksi suikaleiksi
kreikkalaista/turkkilaista/bulgarianjogurttia + 1 valkosipulinkynsi
vihreää salaattia

Shawarma-maustesekoitus:
1 tl maustepippurijauhetta
½ tl cayennepippuria
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl kanelia
1 tl valkosipulijauhetta (tai 1 valkosipulinkynsi)
1 tl kuminajauhetta
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl muskottipähkinäjauhetta
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl sellerisuolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

(Disclaimer: käänsin mausteseoksen reseptin englannista suomeksi, että jos näyttää paikoittain oudolta, niin johtuu siitä.)

Jotain omasta mausteidenkeräilyhimostani kertoo se, että maustehyllystä oikeasti löytyi mausteiden koko kirjo! (Mikäli joukossa on vähemmän mausteidenkeräilyhimoisia, voipi olla, että jotkut etniset kaupat myyvät ihan valmistakin shawarma-maustesekoitusta; en tiedä.) En itse kursaillut cayennepippurin kanssa, vaan itseasiassa korvasin sen etnisen kaupan chilijauheella, ja turautin huoletta kokonaisen teelusikallisen. (Tästä tulee tosin seuraavan aamun Johnny Cashin "Ring of fire" -efekti. Miten niin TMI?!)

Kanafilesuikaleet on hyvä laittaa muutamaa tuntia ennen paistamista maustesekoitukseen; tätä voi käyttää dry rubin tapaan, mutta joukkoon voi huljauttaa myös reilun ruokalusikallisen paistamiseen tarkoitettua oliiviöljyä. Samaan syssyyn on hyvä laittaa jogurtti-valkosipuliseoskin tekeytymään, sekaan voi hujauttaa vähän tuoretta minttua, jos sattuu löytämään (minä en löytänyt).

Sitten vaan kanat paistinpannulle/wokkiin, pintaruskistuksen jälkeen herkkusienet ja paprika kaveriksi, ja ei kun kypsentämään. Lopputulos täyttää vatsan melkein ähkyyn asti, on ihanan mausteista, ja jogurtti-valkosipulikastike pehmentää kivasti pahimman tulisuuden pois. Kevyttä, maukasta, nopeaa ja oikeasti ihan sikahyvää!

Voisin syödä tätä melkein joka päivä.

(Lihavariaationa voi käyttää myös vähärasvaista porsaanlihaa, nautaa tai lammasta, annoskooksi per päivä tulisi tulla n. 75-100 grammaa lihaa per henkilö.) 

Share

Pages