Ladataan...
CougarWoman

Kylläpäs tuuletin ainakin vartin tuolle hassunhauskalle ja kryptiselle otsikolle! Nämä on niitä otsikkoja, joihin palataan vielä silloinkin, kun on saatu Pulitzer henkeäsalpaavasta ihmisoikeusraportista, joka pistää sielut vereslihalle ja sipulia kuorivat ninjat asialle. 

Toissaviikonlopulle sovitut treffit Puusepän kanssa peruuntuivat, kun Ykkösmies pääsikin karkaamaan yllättävästi aikaisemmin viikonlopuksi kotiin asiakkaansa loistavan (?) suunnittelutaidon ansioista; tästä syystä suunniteltu überkiimapanopäivityskin loistaa poissaolollaan, ja varta vasten tilatut anaalitapitkin ovat vielä muovisuojuksissaan parempaa ajankohtaa odottamassa.

Helsingin-reissu on sen sijaan aikataulussa; vielä huominen töissä ja torstaina sitten julkisilla ytimeen, josta olen varannut kivan kesähintaisen hotellin*) itselleni ja seuralaiselleni.

Seuralaiselleni, jota siis en ole koskaan nähnyt livenä.

Seuralaiselleni, joka matkustaa varta vasten Helsinkiin Pohjanmaalta minua tapaamaan, ja herää rapsakasti neljältä aamulla, jotta ehtii minua vastaan.

Seuralaiselleni, jota jännittää tapaamisessamme eniten se, että joudunko minä hänen takiaan rasistisen huutelun kohteeksi. Todella surullista. Yritän lohduttaa, että Helsinki on ehkä vähän kansainvälisempi kuin hänen nykyinen kotikaupunkinsa; mutta toisaalta – salaa jännitän tätä myös. Mitä jos sieltä torppaisee joku Suomi ensin –rakki leukojansa louskuttelemaan, ja minä päädyn puremaan sitä verbaalisesti nilkkaan silleen, että se hermostuu oikein kunnolla?

Yllä mainittua skenaariota lukuunottamatta (!) en ole oikein suunnitellut Helsingin-visiittiäni etukäteen. Vanha duunikaupunkini ottaa minut kyllä syleillen vastaan vähän spontaanimmallakin lähestymistavalla. En kuitenkaan malttanut olla ostamatta lippuja Scandinavian Music Groupin keikalle; luotan siihen, että jos Poeka lähtee maitujunalla takaisin kotiin, saan kyllä jonkun ostamaan extralippuni.

Haluan myös ihan oikeasti mennä Suomenlinnaan piknikille. Tiedän, että Helsinki on täynnä trendikkäitä terasseja, joilta saa tilata kohtuulliseen hintaan kaikkea mahdollista murkinaa kokoo itte ramenisi –konseptista perinteisiin suomalaisiin muikkuihin. Mutta kun mä haluan mennä Suomenlinnaan syömään jotain S-kaupan grillikanaa ja valmissalaattia ja juoda nostalgisesti lämmintä pussikaljaa like it's 1995

(Okei oikeesti, kertokaa mistä saa nopsat ja freesit piknik-eväät mukaan. En mä oikeasti ehkä halua sitä grillikanaa, jo pelkkä ajatus närästyttää. Enkä ehkä sitä pussikaljaakaan.)

Ai juu ja Julia – kyllä mä bongasin sun haasteen! Tulos vaan oli niin tylsä, ettei siitä omaa postausta saanut kirveelläkään (vähänkö olen kade tuolle sun huora joensuu -haulle); ilmeisesti mun blogin vierailijat hakevat enimmäkseen hyvinkin tarkoitusperäisesti (joskin tuo kansan viisaudet pistää vähän naurattamaan):

*) Melkein otin hotelliin yhteyttä tyrkyttäen yhteistyöpostausta; en sitten kuitenkaan kehdannut. Eri asia ehkä, jos kirjoittaisin jotain ravintola- ja/tai lomablogia; mutta onkohan hotellia, joka haluaisi minun mainostavan, miten mainiota siellä on viettää aikaa nuoren, itselle ennestään tuntemattoman rakastajan kanssa? 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Nyt osaan suurin piirtein samastua siihen, miltä Luke Perrystä täytyi tuntua näytellä Beverly Hills 90210 –sarjassa. Oikeasti aikuinen ihminen keskellä lavastettua teinihelvettiä; voi sitä ihmissuhdedraaman määrää (puhumattakaan siitä, että Brandon joutui vieroitukseen juotuaan tyyliin kolme minipulloa minibaarista ja tuli niistä heti ihan elämän känniin, mutta se siitä).

Tämä aikuisten (?) ihmisten teinidraama kuitenkin käytiin puhelimen välityksellä ja sijoittui (tavallaan) Lähi-Itään.

Kaikki alkoi siitä, kun sain Tyypiltä omituisen Messenger-viestin:

Did you have sex with Hisham when you were here with me?

En osannut ensin reagoida mitenkään. Hisham oli yksi kaksitoistahenkisen perheen lapsista, häthätää 18-vuotias poika, jonka kanssa liikuin aika paljon sielläoloaikanani; hän oli tavallaan yhdistetty oppaani, kauppakassien kantajani ja turvamieheni. Turha kuitenkaan mainitakaan, ettei suhteessamme ollut seksuaalisuuden häivääkään; itseasiassa olisin harkinnut pojan adoptoimista, ellei hän olisi ollut jo täysi-ikäinen.

Don’t lie to me, tell me the truth. Hisham said you had sex with him.

Räjähdin. Olin sielläoloaikanani antanut paljon aikaani – jopa rahaanikin – auttaakseni perhettä, joka oli erittäin köyhä. Tämäkö nyt oli kiitos; että minusta levitettiin tämmöisiä juoruja? Otin heti yhteyttä Hishamiin ja tivasin aika tiukoin sanankääntein, miksi ansaitsin tämmöistä kohtelua.

Hishamilta tuli raivostunut vastaus. Hän ei ollut kuulemma sanonut mitään tämän kaltaistakaan; ja että Tyyppi voisi odottaa vierailua heti, kun hän saisi päivän askareet tehtyä.

Kerroin Tyypille, että olin kertonut Hishamille, mitä tämä oli kertonut minulle (?!).

Fuck, fuck, fuck! Why did you tell him I told you this?

Samaan aikaan Hisham tykittää viestiä sarjatulella; sana kunnianloukkaus saa seurakseen vihjauksen turpaanvetotalkoista.

Ja silloin tajuan: Tyyppi on pakosti keksinyt koko jutun; Hishamilla ei ole mitään motiivia laittaa moisia huhuja liikkeelle, sillä ne vahingoittaisivat hänen omaakin kunniaansa.

Lievän väännön jälkeen saan tunnustuksen, joka vahvistaa arvaukseni. Ja nyt ollaan sitten lievästi k*set ja p*skat housuissa: hetken mielijohteesta keksitty väitös on saamassa erittäin fyysisiä käänteitä, ja Tyyppi on syystäkin huolissaan. Hishamille ei ole mikään ongelma käydä fyysiseksi omaa tai läheisten kunniaa koskevissa jutuissa. Todistin itsekin tapahtumaa, jossa hän iski täysin varoittamatta jonkun puolitutun päällään kanveesiin, kun tämä erehtyi tekemään epämääräisiä vihjauksia Hishamin 15-vuotiaan siskon moraalista (tyttö oli ollut katolla tyyliin sekunnin ilman hijabia).

(Nää on muuten kanssa näitä “kaikkeen tottuu” –juttuja. En tuossa välikohtauksessa edes silmääni räpäyttänyt, olin vaan että jep, olisi idiootti pitänyt turpansa kiinni.)

You have to contact Hisham and tell him you made this up. Please.

Kysyn, miksi ihmeessä Tyyppi keksisi tämmöistä omasta päästään, semminkin kun hänen on täytynyt tajuta, etten jättäisi asiaa selvittämättä. Vastaus lyö proverbiaaliset ilmat pihalle.

I did it because I am jealous of Hisham. Because you are also friends in Facebook. I don’t want you to be with any other man.

Koska en halua, että Hisham käy pieksemässä Tyypin, tajuan, että ainut vaihtoehtoni on nimenomaan kertoa Hishamille, että keksin koko jutun omasta päästäni.

Hisham suuttuu minulle, blokkaa minut Facebookista ja ääniviestii sarjan arabiankielisiä sanoja, joita ei opetettu kielikurssilla, mutta jonka sisällön osaan arvata.

Minä raivostun Tyypille entisestään ja kiroan tätä naiiviksi vitun arabipojaksi ennen kuin blokkaan tämän Messengeristä. Anteeksipyynnöt jatkuvat Whatsappin välityksellä. En vaivaudu vastaamaan.

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Ei saatana - you can't make this shit up. 

P.S. Saman päivän iltana tuli ensimmäinen viesti CC:ltä yli kolmeen viikkoon. Hän oli kuulemma vankilassa Pakistanissa, ja aikoi soittaa kun pääsee taas vapaalle jalalle. Olin vaan että oolsprait, teeppä se. Ei jotenkin jaksanut enää edes järkyttää. 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Heh, suosin näköjään kierrättämistä (vrt. Valokuvaajan paluu, ja Puusepän ensimmäinen paluu). Tai ehkä entiset rakastajani haikailevat hyväksi havaitun klassikon (!!) pariin, kuka tietää.

Joka tapauksessa, Puuseppä alkoi eilen ihan yllättäen taas viestittelemään; marraskuun Mossen toimesta peruuntuneen kolmen kimpan jälkeen miehestä ei ollut kuulunut pitkään aikaan, ja koska minullakaan ei ollut jostain syystä tarvetta ottaa aktiivisesti yhteyttä, viestittelymme hiipui.

Poika ei kauaa kierrellyt, vaan ilmoitti aika nopeasti, että haluaisi taas tavata; ja koska Ykkösmies on tällä hetkellä ulkomailla, sovittiin “yönylitreffit” jo heti tulevalle lauantaille. Ohjelmassa saunaa, paljua, grillaamista…ja ihan perkeleellisesti seksiä, mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät.

Tämä tuli hyvään saumaan; Puusepän ajoitus oli täydellinen. Olen ollut jo pidemmän aikaa yleisellä kitinätuulella – ehkäpä pieni eroottinen ilottelu on juuri sitä, mitä tarvitsen. Jo pelkkä viestittely piristi ja herätteli kaipuuta pieninä säväyksinä ja sykäyksinä ympäri kehoa. Ehkä tämä turtana olo tästä.

Innokkuuden molemmipuolisuudesta kertoo se, että ilmoittaessani, että lauantaina iltapäivästä sopii saapua, mies ilmoitti pontevasti saapuvansa minuuttia yli puolenpäivän.

Puuseppä on kyllä yksi niistä ex-rakastajista, joita muistelen erityisellä lämmöllä. Kiehtova kombinaatio nuoruutta, kokeilunhalua ja tietoa siitä, että mies on omassa yhteisössään tiukassa uskonnollisessa lieassa, yhdistettynä kyltymättömyyteen ja tietynlaiseen dominanssiin; tämä saa aina kupeet polttelemaan odotuksesta.

Puuseppä on myös fyysisen työnsä ansiosta aivan älyttömän vahva, vaikka häntä lihaksikkaan asemesta ehkä enemmänkin kuvailisin jänteväksi; ensi kertaa tavatessamme hän nosti minut vaivatta korkeahkolle keittiön tasolle ja otti siinä, mitä halusikin (painoin tuolloin varmasti liki yhdeksänkymmentä kiloa).

Toisaalta Puuseppä on hyvin hellä ja huomioivakin; raju oikealla tavalla ja siinä oikeassa hetkessä, ja hellä tarvittaessa.

Tällä kertaa kuulemma edetään hitaasti ja viivytellen.

Tai ainakin yritetään. 

 

Share

Pages