Ladataan...
CougarWoman

Ja tästä paskasta munansaann…Laulun sanojen hassunhauskasta muunnoksesta päästäänkin itse asiaan.

Latasin puhelimeeni tilapäisessä mielenhäiriössä Tinderin viime keskiviikkona.

Kriteeriksi laitoin ensin ikähaarukan 37-45, joka hyvin nopeasti muuttui haarukaksi 25-37; ensin mainittu oli enimmäkseen featuring dads. Kirjaimellisesti. (Kuka oikeasti laittaa yhteiskuvan itsestään ja pienestä lapsestaan treffisovellukseen kaikkien pällisteltäviksi?)

Olin tietysti lukenut Tinderistä paljon, ja olin nyt - olosuhteista huolimatta - aika innoissani, kun vihdoinkin sitä pääsin kokeilemaan. (Avoimessa suhteessa ollessani käytin ns. pettäjäsivustoja seuranhakuun; se tuntui minusta reilummalta kuin mennä sinkkusovellukseen, jonka luulin Tinderinkin olevan.)

Innostus vaihtui kuitenkin aika nopeasti pettymykseksi – raadollista meininkiä, kun tykkäykset perustuvat vain valokuviin ja lyhyeen profiilitekstiin. Itse en swaipannut oikealle yhtään sellaista, jolla ei ollut kiinnostavaa profiilitekstiä; mitäpä minä sillä sixpackillä, jos meillä ei ole toisillemme mitään puhuttavaa tai mitään yhteisiä kiinnostuksen aiheita?

Montakohan sataa profiilia näin? Vai oliko niitä peräti lähemmäksi tuhat? No, ehkä ei sentään. Peukalo liikkui ruudulla, katse muuttui lasittuneeksi. Swipe, swipe, swipe. Sitten Tinder ilmoitti tylysti, ettei lähistöllä ole yhtään uutta tyyppiä. Koko tänä aikana olin pyyhkäissyt oikealle tasan viisi kertaa.

Profiilitekstin puuttumisen tai tosi pöljän profiilitekstin (so. tykkää jos haluat tietää lisää) lisäksi vasemmalle lähtivät myös kandidaatit, joiden kuva ei houkuttanut edes lukemaan mahdollista profiilia:

Ryhmäkuva. Jaksa ruveta arpomaan kuka sä noista viidestä kundista olet.

Kuva naisen kanssa. “Se on mun sisko.” Just joo.

Sormus sormessa. Joko vanha kuva tai naimisissa.

Yhteiskuva lapsen/lasten kanssa. Olen vela.

Kuva koirasta. En ajatellut mennä treffeille koirasi kanssa.

Känninen oluttuoppikuva. Ööö siis olet joko alkoholisti ja/tai tuo on mielestäsi edustavin kuva sinusta.

Aurinkolasit päässä. Silmät on sielun peili.

Joku zen-mietelause. Tarviiko tätä edes selittää.

Pukuun pukeutunut kuva ilman kasvoja. Taidat olla varattu.

Pelkkä paljas yläkroppakuva. Jos pystyisit laittamaan kuvan pääsi sisällöstä, saattaisin kiinnostuakin.

Kuva XL-kondomista. Siis oikeesti, oletko koskaan saanut yhtään mätsiä tuolla taktiikalla? Ai et? No kannattaisiko vaihtaa taktiikkaa?

No entäpä ne viisi tykkäystä?

Viidestä neljä tykkäsi takaisin – sain siis kokonaista neljä mätsiä – juhuu!

Neljästä kolme alkoi puhumaan seksistä ensimmäisen viidentoista minuutin aikana, tai vihjaili siihen suuntaan todella tyylikkäästi:“jos oltaisiin rannalla niin saisinko levittää aurinkorasvaa niinku silleen ihan joka paikkaan ehhehe”. No saat sä itseäsi keskenäsi rasvata niin paljon kuin sielu sietää. 

Neljännen kanssa olen viestitellyt nyt kokonaisen viikon kiireettömästi, ilman paineita tai seksijuttuja. Hän tietää (koko) tilanteeni.

Kitarapoika on siis myöskin edelleen kuvioissa. En ole tässä vaiheessa valmis muuhun kuin rentoon viestittelyyn, kenenkään kanssa.

Mutta kai tässä varovasti saa alkaa työntää nokkaa ikkunasta ulos ja haistella ilmaa. Siellä on kuulemma kevät. 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Se tunne, kun tekee mieli roskaruokamättöä, mutta se enkeli siinä toisella olkapäällä muistuttelee vaanivista kaloreista. Olen myös huomannut, että yhdelle ihmiselle on hankalaa olla tekemättä liikaa ruokaa (postailen näitä yhden hengen reseptejä aina silloin tällöin sitä mukaa kun niitä keksin).

Enää ei tarvi hätäillä. Itte tein! Nimittäin vähäkalorisen kanashwarman, jota voi oikeasti mättää loputtomiin. Shwarma-mausteseokseen tarvitsee aika liudan mausteita, laiskempi hakee valmiin miksin kaupasta.

Yksi annos = puolikas allaolevista määristä, reseptistä riittää siis kahteen yhden hengen ateriaan.

Näitä tarvitset:

1 kanafilee
1 punainen paprika
paketti herkkusieniä

Kurkku
3-4 tomaattia
puolikas punasipuli

Turkkilaista/kreikkalaista jogurttia
valkosipulin kynsi
minttua (tuore parempaa, kuivattukin käy)

Shwarma-mausteseos (n. 600 grammaan):

1 tl maustepippuria
½ tl cayennepippuria
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl kanelia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl kuminaa
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl muskottipähkinää
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl sellerijauhetta/sellerisuolaa
1 tl paprikajauhetta
½ tl suolaa
1 tl mustapippuria

Viipaloi kanafilee ohuiksi suikaleiksi. Pilko paprika ja herkkusienet niinikään suikaleiksi. Sekoita mausteseos seuraavasti: n. 1/3 kanasuikaleisiin, 2/3 herkkusieni-paprikasekoitukseen (muista eri astiat).

Valmista jogurttikastike: lapa kuppiin n. 4-5 rkl jogurttia; purista sekaan yksi valkosipulin kynsi ja pari hyppysellistä minttua. Sekoita.

Valmista “arabialainen” salaatti: kuutioi kurkku, tomaatit ja silppua punasipuli. (Itse poistan siemenosan niin kurkusta kuin tomaatistakin, vähentää salaatin vetisyyttä.)

Ruskista kanasuikaleet kevyesti noin ruokalusikallisessa öljyä. Lisää herkkusieni-paprikaseos, kypsennä vielä muutama minuutti, kunnes kanasuikaleet ovat kypsiä. Ole tarkkana, ettet kypsennä paprika-herkkusieniseosta  liikaa (menee vetiseksi mössöksi), niissä saa olla “bitea”.

Kanafilee/100g: 130 kcal
Herkkusieni/100g: 16 kcal
Paprika/100g: 28 kcal
Turkkilainen jogurtti (10%)/100g: 123 kcal
Kurkku/100g: 50 kcal
Tomaatti/100g: 20 kcal
Punasipuli/100g: 27 kcal

Ja ei kun syömään!
 

Share

Ladataan...
CougarWoman

En ole itkenyt muutamaan päivään eikä itku ole ollut edes pyrkimässä kurkusta. Se iso puristava pala, joka teki syömisen vaikeaksi ja sai äänen odottamatta sortumaan, on, ellei poistunut kokonaan, niin ainakin pienentynyt.

Olen vienyt kaksi jätesäkillistä Ykkösmiehen vaatteita kierrätykseen ja lahjoittanut niitä myös perhepiiriin. Niitä kaikkein rakkaampia en ole vielä hennonut poistaa vaatekaapistani; uskoisin, että kaikkia en poista koskaan – ja miksipä pitäisikään. Hääpaita ja parhaalta ystävältä saatu (kammottavuudessaan aika cool) jouluaiheinen villaneule, jota Ykkönen itsepintaisesti piti koko talven ja josta sai tapella, että sen sai silloin tällöin pesukoneeseen, saavat joka tapauksessa jäädä henkareihinsa; samoin t-paita, jossa on koiramme kuva – maalautin sen tilaustyönä valokuvasta lomaillessani äitini kanssa Fuerteventuralla muutama vuosi sitten, ja Ykkösmies ihastui siihen silmittömästi. 

Olen ominut pari Ykkösmiehen hupparia ja viimeisimmän setin hänen boxereitaan menkkahousuiksi. Ne istuvat yllättävän hyvin, ihan mummoalkkareiden veroisesti.

Olen hymyillyt orastavalle keväälle, ihastellut lintujen laulua ja bongaamani västäräkkiä (paras ystäväni kutsuu lintua virkamieheksi spiidissä: muistan sen joka kerta kun näen ko. otuksen, ja joka kerta se jaksaa naurattaa) ja pessyt terassin ja sille kuuluvat matot mäntysuovalla. Kevät tulee itsepintaisesti; rakastan kevään vihreää, sitä hentoa ja kuulasta, joka tummenee keskikesään mennessä. Kohta on lintujen pesimäaika (vai onko jo - en tiedä). 

Muutama kevät sitten löysimme random-munat ulkojoulukuusestamme.

Olen opetellut siivoamaan ja huomannut, että itseasiassa pidän siitä. Tykkään, että paikat tuoksuvat puhtaalle (lue: mäntysuovalle); ostin uuden mopin ja ihastelin sen helppoutta. Olen totutellut uusiin rutiineihin: ruokaa vain yhden tarpeisiin, kotitöiden jako viikon jokaiselle päivälle siten, että ne hoituvat kuin pikkuhiljaa eivätkä kasaannu koko päivän savotaksi.

Tiskikone täyttyy todella hitaasti yhden ihmisen tiskeistä. Salaattia on vaikeaa tehdä vain yhden annoksen verran. Viikottainen ruokalasku on vain muutaman kympin. Enää ei tarvitse roudata kaupasta painavaa olutta. Punaisen lihan syönti on vähentynyt huomattavasti, kasvisten osa ruokavaliossa sen sijaan kasvanut. 

Talo on aivan liian suuri yhdelle ihmiselle. Pärjäisin kevyesti kolmasosalla neliöistä; talo oli jo liian suuri meille kahdelle, mutta rakastuimme siihen ensisilmäyksellä ja se oli saatava, vaikka asuntolaina oli naurettavan iso ja kuukausieriin hupeni melkein koko palkkani verran.

Aion kuitenkin jäädä siihen ainakin toistaiseksi asumaan (onneksi Ykkösmies oli sen verran kaukaa viisas, että oli järjestellyt asiat siten, että tämä on taloudellisesti mahdollista jopa yhden ihmisen keskivertotuloilla), sillä se on täynnä hyviä muistoja. Mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo; ehkä päädyn myymään talon ja muuttamaan kokonaan toiseen maahan.

Koirasta on tullut suojelevampi. Ennen se ei haukkunut juuri koskaan, nyt reagoi jokaiseen omituiseen kolaukseen. On koko ajan lähellä, katsoo surumielisillä silmillään ja nuolee kättä. Ei onneksi istu ikkunassa odottamassa Ykkösmiestä kuten hän kertoi sillä olevan tapana kun minä olin tulossa töistä. Siitä voisi mennä roska silmään.

Olen aina ollut hyvä asennoitumaan ja adaptoitumaan. Otan tilanteen vastaan, makustelen sitä, vedän syvään henkeä ja totean että ookoo, tässä ollaan; mutta mihin halutaan mennä?

Minä haluan mennä eteenpäin, sillä tiedän, että sitä Ykkösmieskin olisi halunnut. En tiedä sitä pelkästään tunnetasolla; keskustelimme siitä muutama vuosi takaperin samaan aikaan kun puhuimme hautajaisistamme. Hän ei halunnut, että ihmiset surisivat hänen poismenoaan, mutta sen asemesta muistelisivat hänen elämäänsä – mieluiten anekdooteilla, jotka kirivät hymyn suupieliin.

Ykkösmiehen muistotilaisuudessa naurettiin ääneen, kun hänen pomonsa kauniin puheensa päätteeksi kääntyi arkkua kohti, piti luovan paussin ja totesi: “Ja hei *Ykkösmies*, sulla on muuten ihan pirun mahtava vaimo.”

Luulen, että Ykkösmies, missä ikinä onkaan, nauroi mukana.

 

Share

Pages