Ladataan...
CougarWoman

Kylläpäs olenkin nyt häilyvä nainen.

Täällä hehkutin Taiteilijasta, ja alle kuukautta myöhemmin, jo ennen pitkään suunniteltua ja jo sovittua tapaamista, päätin vetäistä koko tyypin vessanpöntöstä alas. Wooosh!

Miksi kerroin nuorelle, seksikkäälle ja muutenkin kaikin puolin lupaavalle taitelijapedolle, etten haluakaan edes tavata; ei, en edes kahvilla (downgrading, alkuperäinen suunnitelma oli, että tyyppi tulisi mun luo saunomaan plus..)? Siitäkin huolimatta, että sain säännöllisesti suihkunraikkaita kuvia ja nuolin puhelimen näyttöä ajatellessani, miten sen tuuheat, pitkät hiukset kutittelisivat kasvojani, kun se yhtyisi minuun koko taiteellisella intohimollaan ja nuoruuden innollaan?

Tyypillä oli ihan vitun ärsyttävä tapa olettaa, että minä en tiedä mistään mitään. Hän ilmeisesti oli luovilla taitelijanaivoillaan sijoittanut minut johonkin kummalliseen “aivoton kotirouva” –kategoriaan, ja katsoi olevansa velvollinen sivistämään minua.

Käytännön tasolla tämä tuli ilmi siten, että kun hän esimerkiksi kertoi aterioineensa edellisenä iltana ravintolassa, ja valinneensa pääruuaksi entrecoten, niin tätä selostusta seurasi erillinen viesti heti edellisen, jo lähetetyn perään.

“Siis se on naudanlihapihvi.”

Ensin ajattelin, että ehkä tyyppi haluaa päteä; näyttää oman, ehkä uudenkin osaamisensa. Että ehkä se on tullut jostain skuttasta ja syönyt vaan pottuja ja läskisoosia tähän asti, ja on nyt hurmaantunut kaupungin glamööristä.

Mutta kun päivät etenivät ja keskustelut syvenivät, huomasin että ehe-ehe-ehei! Ei tässä nyt ole ollenkaan kysymys siitä, ettäkö nuori mies yrittäisi tehdä vaikutusta vanhempaan, kultivoituneeseen (köhköh) naiseen.

Kun mies teki hassun kirjoitusvirheen, joka johti välittömästi pikkutuhmiin ajatuksiin, hän päivitteli sattumaa freudilaisena lipsahduksena.

“Siis se saksalainen psykologi, Sigfried Freud.“

Jätin huutonauruni lomasta korjaamatta tämän besserwisserin ajatuspierun (päättelin, että nyt meni Vegasissa vaikuttanut ja tiikereitten kanssa leikkinyt taistelupari sekaisin erään ei-niinkään-saksalaisen psykoanalyytikon kanssa; ja juu – onhan Sigfried and Roy foneettisesti aika lähellä Sigmund Freudia, vai mitä).

Ei taida olla pahempaa yhdistelmää kuin itseään täynnä oleva, lievästi oman älykkyytensä yliarvioinut mansplainaaja.

Wooosh. 

 

Analyse this.

Share

Ladataan...
CougarWoman

Mosse on ehkä tulossa lauantaina yökylään. Ehkä, jos saa koiralle hoitajan ja sata muuta epämääräistä muuttujaa, joista ei ota hullukaan selvää; ja joka kuulostaa lähinnä siltä, että tyyppi ei halua sitoutua tapaamiseen, vaan mennä fiiliksen mukaan. 

Amir ilmoitti yllättäen, että voisi mieluummin tullakin kyläilemään torstain asemesta lauantaina iltapäivästä, mikäli minulle vain suinkin sopii.

En aio – enkä voi - laskea Mossen varaan, joten ilmoitin epäröimättä, että toki sopii ja tervetuloa.

Amir ei jää yöksi, mutta mietiskelen tällä hetkellä kuumeisesti, kauanko mies ajatteli viipyä; jälleen kerran ruokatarjottavapanikoinnit, sillä vieraanvarainen emäntä tarjoaa myös pientä tai suurta naposteltavaa visiitin kestosta riippuen, eikä jätä anniskeluja vain VÄLIpalaan (anteeksi, olen lukenut liikaa Rivo-Riittoja Fingerporista).

Mistä löydän halal-lihaa? Voinko leikata sitä samoilla veitsillä, joilla olen leikellyt Mosselle ribsejä? Voinko säilyttää tarjottaviani jääkaapissa, jossa sievässä rivissä napottavat niin pekonikuutiot kuin kinkkuviipaleetkin? Onko levitejuustoissa liivatetta?

Taidan tehdä lohiwrappejä ja säilöä ne vaikka ulkosaunaan.

Ja…ehkä täytyy sitten pistää lappu luukulle, mikäli Mossella sitten lauantaina välähtääkin, että hän voisi sittenkin tulla kylään. Torstain ja lauantain väli olisi vielä ollut tarpeeksi pitkä, mutta en taida taipua vastaanottamaan kahta miestä saman päivän aikana. Ei olisi halal eikä kosher tämä ollenkaan.

Toki vastaanottaisin mieluummin Mossen (Amir on vielä musta hevonen petipuuhissa, joskin suutelunsa on vähintäänkin lupaavaa), mutta otan mieluummin varman muuttujilla, kuin epävarman tyydytystakuulla. Yksi muuttuja tosin on, että emme ole Amirin kanssa itseasiassa edes keskustelleet siitä, mihin hänen visiittinsä tulisi (minun mielestäni) johtaa; mitä, jos tyyppi on tulossa vain teetä juomaan?

Viisas nainen kysyisi tätä ihan kylmästi whatsappissa; mutta minä olen jostain perhanan syystä, jota en itsekään täydellisesti tajua, ihan älyttömän ujo Amirin seurassa. (Juontanee juurensa niihin aikoihin, kun olin työni puolesta paljon tekemisissä yhden tosi-tosi pelottavan imamin kanssa. Mies oli oikeasti itse lempeys, mutta kokonsa ja äänensä volyymi sai nuoren naisen pelkäämään atavistisesti.)

Varaan varulta kondomeja, ja mikäli päädyn vain juomaan teetä, voin aina vastata myöntävästi Mosselle, mikäli tämä päättää ilmestyä paikalle. (Täytyy vain katsoa, että Amir on ensin kunnolla poistunut, Mosse ei valitettavasti jaa suopeuttani arabeja kohtaan…) Sitäpaitsi haluan oikeasti myös puhua Amirin kanssa, sillä näillä näkymin toukokuun vapaaehtoisprojektini suuntautuu muslimimaahan. 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Oih, mitkä lapsuuden flashbackit! Pentuina silloin, kun ei leikitty rofee ja polee (kasariversio tästä oli tietysti Miami Vice – muistan vieläkin, kun näytettiin bussikorttia ja huudettiin “Freeze! Miami Vice!”), opiskeltiin Sudenpentujen Käsikirjasta vakoiluniksejä ja vaklattiin vaikka jotain ihan randomia, tai oletettua Dingon roudaria, joka huhupuheitten mukaan joko asui - tai sitten ei todellakaan asunut - silloisilla huudeilla.

Epäilen tosi vahvasti, että Mr. Mossad on jotenkin löytänyt blogini. Keskiviikon postauksen julkaistuani mieheltä tuli nimittäin viestiä heti samana aamuna; ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan mies otti omatoimisesti yhteyttä.

Voiko yhteydenoton ajoitus siis olla pelkkää sattumaa; juurihan pääsin retostelemasta vapaan rakkauden vuodesta ja siitä, miten paljon tsäbinää ja actionia on luvassa, kun Ykkönen lähtee taas työmatkailemaan?

Siellä Mosse kuitenkin taas viestitteli; kysyi, olenko tapaillut ketään sen Bändipojan keikan jälkeen. Vastasin, että kuivaa kautta on siitä asti pidellyt, mutta että olen luultavasti ensi viikon viikonlopun(kin) yksin.

Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka aikana Mosse pysyi Whatsappin online-tilassa; välillä näkyi, että tyyppi näpytteli jotain, sitten näpyttely loppui. Ja alkoi sitten uudelleen. Ja vielä uudelleen ilman, että vastaanotin mitään.

En voinut olla ajattelematta, että ehkä senkin tekee mieli nähdä, mutta että se ei oikein tiedä, että miten sen voisi muotoilla ja miten sitä voisi ehdottaa.

Näpyttely alkoi taas, tällä kertaa synnytti jopa tulostakin.

“So…do you have plans already?”

Vastasin, että mitään ei ole vielä lyöty lukkoon; no solid planning so far. Jätin hienovaraisesti kertomatta, että sekä Valokuvaaja, Taiteilija, että Amir ovat jo tavallaan saaneet jonotusnumeron. (Amir tosin haluaisi tulla jo ensi viikon torstaina ja jo heti aamusta; mutta toisaalta tämä tarkoittaisi, että minun pitäisi ottaa päivä vapaaksi töistä. Lisäksi epäilen, että parrakas ja tumma pohjois-afrikkalainen herättäisi aika räikeätä huomiota meidän tylsän heterogeenisessä herraskaisten natiivien lintukodossa.)

Ja sitten perkele tajusin, että jos Mosse haluaa tulla, kaikki edellä mainitut herrat saavat jäädä lehdellä soittelemaan.

Koska Mosse on kuitenkin se, jonka kanssa minulla on ollut eniten hauskaa; niin sängyssä kuin sängyn ulkopuolellakin. Koska Mosse on kuitenkin niin samanlainen kuin minä; viiniä lipittävä (toisin kuin Valokuvaaja ja Amir, jotka eivät juo alkoholia), röökaava (toisin kuin Taiteilija ja Amir) lihansyöjä (toisin kuin Taiteilija ja vähän Valokuvaajakin, tämä tosin syö kanaa ja kalaa). Epäterveellisten elämäntapojen yhteensopivuusmatrixilla minä ja Mosse ollaan täydellinen matchi; voidaan vetää tupakki suupielessä veristä beeffiä ja huuhdella se alas liian kalliilla punkulla ilman, että tarvitsee miettiä jotain erityisruokavalioita tai pelätä jumalan kostoa tai pestä hampaita ja kurlata vademecumilla jokaisen pöllin jälkeen. 

Mosse on kuitenkin se, jonka kanssa voin olla täydellisesti oma itseni. Enkä nyt tarkoita vain niitä epäterveellisiä elämäntapoja; kukaan muu mies (Ykkösmiestä lukuunottamatta) ei ole saanut minua nauramaan niin hysteerisesti kuin Mosse. Eikä kukaan muu mies ole saanut toivomaan, että yö kestäisi ikuisuuden, eikä aamulla olisi kiire herätä.

Kenenkään muun miehen kanssa ei ole yhtä luontevaa maata sohvalla meikittä ja alasti krapulassa, syödä kylmää pizzaa, tupakoida ketjussa ja katsella South Parkeja. Ja panna kun panettaa, silleen luontevasti pizzansyönnin lomassa.

Amir torstaina ja Mosse lauantaina? Öööh... Mielipiteitä? 

Share

Pages