Vaikeita kysymyksiä

Mulle on tässä viimeisen viikon sisällä esitetty melkoisen vaikeita kysymyksiä. 

1. Mitä kivunlievitystä ajattelit käyttää synnytyksessä?

Jaa. No kaikkee. En mää tiiä, pitäiskö mun se osata sanoo kauheen tarkasti? Jos mää vaan sanon että pliis kätilö auta miten vaan voit, niin eiköhän se paremmin sitte tiiä systeemeistä. Ja en oo sillai vielä tässä viikolla 23 kauheesti tuota asiaa pohtinut.

2. Onks sulla ollut supistuksia?

Mistäs mää tiiän? En ees tiiä miltä ne tuntuu niin kauheen vaikee kysymys vastata. 

3. Aattelitko imettää vai ruokkia pullosta?

Jaa-a, katotaanko asiaa sitten kun lapset on pihalla ja voidaan miettiä että niitä tarvis jotenkin varmaan ruokkiakin?

Ihan kun mun pitäs jo valita puoleni ja etukäteen linjata kaikki miten tuun kaiken tekeen. Mistä mää tiiän tai ees voin tietää? Ehkä ne kaks ihmistyyppiä on sit mun kanssa ihan eri mieltä, ja en tiiä kantsiiko heti lähtee haastaan riitaa niitten kanssa vaan siksi että mä oon päättänyt jotain? Ärärär.

Bonuksena: vitsi, joka esittäjän mielestä on hauska, ja jonka oon kuullut aika monta kertaa jo:

"Ootpa sä lihonut?! eheheheahahahahaha." Ensinnäkin, tosi omaperäistä. Toiseksi, mua ihan vähän ahdistaa painonnousu muutenkin, joten se lihavaksi kutsuminen ei erityisesti naurata. Seuraavalle aattelin vastata että "Vitsit hyvä ku alotit tästä puhumisen, kun en olis ite kehdannu. Mutta sulle on kans kyllä tullu tota painoo tosi paljon." Tuleekohan turpaan?

Share

Kommentit

sanumaria

Mun toive koko hommasta on että meen sinne sairaalaan yhtenä ja tullaan ulos joskus aikamääreen x jälkeen sitten koko porukka terveinä. Syystä tai toisesta luotan niin paljon siihen ammattilaisjengiin siellä että ne osaa mulle kyllä kertoo sitten kun aika on että mitä kaikkee voi haluta ja tehä. Ja onhan sinne niitä käyntejä missä voi kysellä.

Maisteri (Ei varmistettu)

Mä tiesin ennen synnytystä vastaukset ainoastaan kahteen kysymykseen siinä synnytyssuunnitelmalomakkeessa (joo, sain sellaisen täytettäväkseni). Ensinnäkin laitoin rastin siihen ruutuun, että jos kyseessä on poikalapsi, sitä ei sitten automaattisesti ympärileikata (oletus siis oli, että leikataan). Toinen kysymys kuului: "Haluatko katsoa peilistä sitten siinä vaiheessa kun lapsi syntyy?" "En helvetissä."

sanumaria

Mä oikeasti uskon että sää oot kirjottanu siihen että "en helvetissä" :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ohhoh, toi viimenen vitsi on kyllä... argh. Okei, mulla on ystäviä, jotka ovat itse vitsailleet, että hei kattokaas mä oon lihonnu, kun ovat raskaana, mutta toisin päin toi juttu on kyllä kaikkea muuta kuin hauska.

sanumaria

Voi sitä ite heittää, mutta se on jotenkin yllättävän hankala paikka kattoo ku se painolukema vaan nousee. Vaikka siis tietää ja tajuu että miksi, ja tajuu että ei oo niinko vaan lihomassa. Mutta silti se on inhaa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo, mä tiiän. Vaikkei ihan sama asia olekaan, niin viime vuonna kun dieetillä kyttäsi painon menoa alas viitisen kuukautta, niin oli se vaan kova paikka dieetin päätyttyä katsoa, kun se paino hivuttautuu koko ajan vaan ylöspäin. Ei paljon auttanut, vaikka järki sanoikin, että tottakai se menee ylös, sen kuuluukin mennä.

annakarin
Anna Karin

Ja kun kyllähän raskaana lihoo usein muutenkin. Mulle kaikki sanoo: "sä et oo kyllä yhtään lihonut, maha vaan on paisunut!" Tulee sellainen olo, että kaikki katsoo jotenkin tosi arvioivasti, että lihooko raskaanaolevat muuten vai ei. Että oikein odotellaan, että naisen pitäisi lihoa sellaiseksi palloksi joka paikasta, kun on raskaana. Tosin myönnän, että ehkä tämä tulkinta on myös omaa herkkyyttä, koska raskaus. Mä olen vastannut, että: "oon mä, oikeesti, mutta mitä väliä?" Eipä se muiden ongelma pitäisi olla.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

1. Tiiät kyllä sitten kun se synnytys tulee. Kehotan Emmin tavoin vähän kattelemaan etukäteen että tiiät sitten suunnilleen mitä ne ehdottaa, mutta itse synnytystä on ihan turhaa kauheasti suunnitella.

2. Ei ole. :D Tajuat kyllä tasan tarkkaan ensimmäisen tullessa että tämä on nyt sitä ittiään.

3. Saahan sitä aatella... aatella kannattaa aina. :)

Bonus: itse vastasin yhdelle "Joo, niin oon, oon kato raskaana. Miksi sä oot?".

sanumaria

Hah, toi on kanssa hyvä vastaus bonuskyssäriin :)

Nina Enroth

En mä tiedä, kai jengi luulee, että kaikilla paksuilla on noihin kysymyksiin valmiit kannat mietittynä heti sillä hetkellä, kun testi näyttää plussaa. En minäkään osannut vastata kyselijöille mitään. Muuta kuin että sen näkee sitten. Onneksi en saanut mitenkään yltiöpäisesti "toimi näin, se on ainoa oikea tapa" -tyyppisiä ohjeita, niihin olisin hajonnut. Tsemii hei! 

PS: Ootpa sä lihonu! ;D

sanumaria

Ehkä toi tollanen tenttaus tulee niinko siitä että ku on jo käynyt ne vaiheet läpi niin jotenki aattelee että se vasta niitä oottava tietää kans mistä puhutaan. Ja mä oon ihan hiton pihalla. Ultrassa lääkäri sano mua ensariksi. Hetken mietin että haukkuko se mua just, ennenko se ehti selventää että niin ensisynnyttäjä. Onneks en ehtiny vetää sitä pataan  ;)

Katie
Aika kypsä äidiksi

1. No mun mielestä kandee ehkä vähän opiskella aiheesta etukäteen, jos vaikka sattuu joku laiska kätilö kohdalle, joka tarjoaa vain sitä yhtä ja ainoaa kivunlievitystapaa, jota se tarjoaa kaikille (joo, ei ne ole täydellisiä ihmisiä kaikki ne kätilötkään). Esimerkiksi mä olisin ehkä miettinyt kahdesti epiduraalin pyytämistä, jos olisin tiennyt, että se saattaa hidastaa vauvan sydämenlyöntejä ja hengitystä (ja Eddiehän syntyikin sitten pihtisynnytyksenä, sinisenä ja velttona, kun sydänäänet meni - vaikka onneksi toipui siitä muutamassa minuutissa). Mutta ei tosiaan kannata yrittää olla liian ehdoton, kun ei kenenkään synnytys yleensä mene niinkuin toivomuslistalle on kirjattu...

2. Jos et ole varma, et taida olla niitä vielä kokenut. :) Tai siis jotkut sanoo niiden muistuttavan menkkakipuja, mutta mulla ne harkkarit kyllä tuntui koko mahakummun kovettumisena ja itse synnytyssupistukset vannemaisina puristuksina mahan ympärillä.

3. Veikkaan, että sulta on kysytty tuota, koska kaksosten täysimetys onnistuu kai harvemmin ku yksösten ja vaatii enemmän töitä (pumppausta, oikean imuotteen haentaa) alussa. Eli jos lähdet liikkeelle "katsotaan" -asenteella, riskinä saattaa olla, ettet saa tarvittavaa tukea, JOS sittenkin haluaisit yrittää täysimetystä. Eli sinuna mä miettisin vähän, miten tärkeää imettäminen on sulle - arvaisin "tyylistäsi" (heh), että sulle on tärkeintä, että muksut tulee syötettyä, mutta toisaalta se pullorumbakin on aikamoinen kaksosten kanssa, joten JOS imettäminen tuntuu mieluisalta ajatukselta, ehkä kannattaa yrittää saada siihen tukea heti aluksi, jos se ei satu luonnistumaan ihan itsestään. (Huh, miten työläästi ilmaistu! Toivottavasti tajusit, mitä yritin sanoa...)

4. Mainio vastaus!

 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Huom, epiduraali voi myös toimia kuin unelma ja itseasiassa nopeuttaa synnytystä kun kroppa pääsee kipulukosta irti! Eli ei sitäkään kannata pelätä. Ikinä ei tiiä.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Joo, toki, niinkin voi käydä! Ja itse asiassa mun synnytys kesti vain 12 tuntia juurikin sen epiduraalin takia, ja olin tuosta ajasta puolet täysin kivuitta, mikä oli autuutta. (Mutta olisin silti ehkä miettinyt kahdesti, jos olisin tiennyt tuosta epiduraalin sivuvaikutusmahiksesta.)

Tarkoitin kommentillani vain, että musta kannattaa vähän opiskella itse etukäteen, jotta voi harkita itsekin tosipaikan tullen, mitä vaihtoehtoa haluaisi käyttää eikä välttämättä luota vain paikallaolevaan kätilöön. Mun kätilö esmes oli aika vanhanaikainen ja olisi halunnut mun vain maata paikoillani piuhoissa, mikä tuntui paljon pahemmalta kuin liikkuminen ja pystyasennossa oleminen. Jos en olisi etukäteen kuullut, että monista muistakin liikkuminen ja pystyasento on synnytyksessä kivuttomampaa kuin makaaminen, olisin varmaan vain kiltisti maannut pedissä ajatellen, että näin sen on pakko mennä, kun ammattilainen kerran käskee.

honeychile

Ne sydänäänet voivat laskea monesta muustakin syystä kuin siitä epiduraalista. Epiduraalin laiton jälkeen kun kuitenkin seurataan niitä sydänääniä, että jos olisi suoraan siitä johtunut, olisi tullut esiin jo paljon nopeammin. Eli älä turhaan itseäsi syyllistä epiduraalista :) Plus se, että vaikka osa porukasta tulee maailmaan vähän sinertävänä mutta etenkään ne ensimmäiset pisteet eivät ole millään tavalla ennusteellisia. Oleellista on se, että väri ja hengitys korjaantuvat nopeasti.

sanumaria

Mulla on tohon imetykseen se kanta että kattotaan. Ihan vaan siksi että en voi olla lainkaan varma että se ees onnistuu (oon käynyt rintojen pienennyksessä, ja siinä saattaa käydä niin että ne maitopiuhat on poikki, ei voi tietää vielä), niin en jaksa ees erityisesti ton enempää etukäteen miettiä. Sillä mennään millä kersat saa ruokaa ja pysyy hengissä :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ai, no sitten tietysti! Turha miettiä etukäteen, kun vielä ei voi tietää, onnistuuko ollenkaan... Ja kyllähän ne muksut tarpeeksi hyvää ravintoa nykypäivänä saa purkistakin, ei tarvi siitä stressata.

Tyhjä

1. Voi myös mennä kuin meillä, että kun se epiduraalia varten laitettava letku saadaan paikallaan, niin poika päättää syntyä samantein. Ei siinä siis välttis ehdi mitään edes. Eli kattoo tilanteen mukaan. Pitää myös ottaa huomioon se, että sitä anestesialääkäriä ei sillä minuutilla saa välttämättä paikalle, kun kivunlievitystä kaipaa.

2. Meillä käynnisteltiin synnytystä osastolla. Supistusten tunnistamiseen oli kätilöllä oiva vinkki: "sen kyllä sitten tietää kun ne alkaa". Tuo toimi hyvin! Jopa minä tiesin, vaikka ne eivät minulle tulleetkaan. :-D

3. Tota taisin joskus jo kommentoida. ( laitoin jotain tähänkin kohtaan, että ei kukaan luule, ettenkö tietäisi tästäkin asiasta kaiken )

Bonus. Ihmisillä on kyllä kummallinen tapa luulla olevansa ainutlaatuisia "vitsin" keksijöitä.  Ellet anna kunnon vastavetoa, niin kertovat sen uudelleen seuraavalla kerralla, kun se oli niin pirun hyvä juttu.

 

AnnamaijaÅ (Ei varmistettu)

1. Ilokaasu ja epiduraali <3 Ei mitään sivuoireita (paitsi ilokaasubasso) ja auttoi juuri tuon kipulukon laukaisuun. Rakastan <3 Tosin menin sairaalaan ajatuksella "Ehkä mä voisin kokeilla luomua, mutta katotaa miten tää menee." En mee toiste tuolla ajatuksella :D

2. Mä tunsin supistuksia ensimmäisen kerran 17 tuntia ennen P:n syntymää. Tai sillon tiesin ne supistuksiksi. Kyllä ne tunnistaa eikä niitä välttämättä ole etukäteen.

3. Se on hyvä ajatus se Katteellaan :)

4. Kannatan tähän vastausta "Joo mä oon raskaana. Ootko muuten säkin?"

Kommentoi