Vaikeita kysymyksiä

Mulle on tässä viimeisen viikon sisällä esitetty melkoisen vaikeita kysymyksiä. 

1. Mitä kivunlievitystä ajattelit käyttää synnytyksessä?

Jaa. No kaikkee. En mää tiiä, pitäiskö mun se osata sanoo kauheen tarkasti? Jos mää vaan sanon että pliis kätilö auta miten vaan voit, niin eiköhän se paremmin sitte tiiä systeemeistä. Ja en oo sillai vielä tässä viikolla 23 kauheesti tuota asiaa pohtinut.

2. Onks sulla ollut supistuksia?

Mistäs mää tiiän? En ees tiiä miltä ne tuntuu niin kauheen vaikee kysymys vastata. 

3. Aattelitko imettää vai ruokkia pullosta?

Jaa-a, katotaanko asiaa sitten kun lapset on pihalla ja voidaan miettiä että niitä tarvis jotenkin varmaan ruokkiakin?

Ihan kun mun pitäs jo valita puoleni ja etukäteen linjata kaikki miten tuun kaiken tekeen. Mistä mää tiiän tai ees voin tietää? Ehkä ne kaks ihmistyyppiä on sit mun kanssa ihan eri mieltä, ja en tiiä kantsiiko heti lähtee haastaan riitaa niitten kanssa vaan siksi että mä oon päättänyt jotain? Ärärär.

Bonuksena: vitsi, joka esittäjän mielestä on hauska, ja jonka oon kuullut aika monta kertaa jo:

”Ootpa sä lihonut?! eheheheahahahahaha.” Ensinnäkin, tosi omaperäistä. Toiseksi, mua ihan vähän ahdistaa painonnousu muutenkin, joten se lihavaksi kutsuminen ei erityisesti naurata. Seuraavalle aattelin vastata että ”Vitsit hyvä ku alotit tästä puhumisen, kun en olis ite kehdannu. Mutta sulle on kans kyllä tullu tota painoo tosi paljon.” Tuleekohan turpaan?

Kommentit (19)
  1. AnnamaijaÅ
    1.4.2014, 23:14

    1. Ilokaasu ja epiduraali <3 Ei mitään sivuoireita (paitsi ilokaasubasso) ja auttoi juuri tuon kipulukon laukaisuun. Rakastan <3 Tosin menin sairaalaan ajatuksella "Ehkä mä voisin kokeilla luomua, mutta katotaa miten tää menee." En mee toiste tuolla ajatuksella 😀

    2. Mä tunsin supistuksia ensimmäisen kerran 17 tuntia ennen P:n syntymää. Tai sillon tiesin ne supistuksiksi. Kyllä ne tunnistaa eikä niitä välttämättä ole etukäteen.

    3. Se on hyvä ajatus se Katteellaan 🙂

    4. Kannatan tähän vastausta "Joo mä oon raskaana. Ootko muuten säkin?"

  2. 1. Voi myös mennä kuin meillä, että kun se epiduraalia varten laitettava letku saadaan paikallaan, niin poika päättää syntyä samantein. Ei siinä siis välttis ehdi mitään edes. Eli kattoo tilanteen mukaan. Pitää myös ottaa huomioon se, että sitä anestesialääkäriä ei sillä minuutilla saa välttämättä paikalle, kun kivunlievitystä kaipaa.

    2. Meillä käynnisteltiin synnytystä osastolla. Supistusten tunnistamiseen oli kätilöllä oiva vinkki: ”sen kyllä sitten tietää kun ne alkaa”. Tuo toimi hyvin! Jopa minä tiesin, vaikka ne eivät minulle tulleetkaan. 😀

    3. Tota taisin joskus jo kommentoida. ( laitoin jotain tähänkin kohtaan, että ei kukaan luule, ettenkö tietäisi tästäkin asiasta kaiken )

    Bonus. Ihmisillä on kyllä kummallinen tapa luulla olevansa ainutlaatuisia ”vitsin” keksijöitä.  Ellet anna kunnon vastavetoa, niin kertovat sen uudelleen seuraavalla kerralla, kun se oli niin pirun hyvä juttu.

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *