Auringonlaskuja ja metsälenkkejä – kesän kuvamuistoja

1. Meitsi ja liki meikitön nassu (kulmat yritin laittaa kuosiin). Jos joku pyytäisi listaamaan positiivisia asioita vuodesta 2020, löytyisivät omalta listaltani ehdottomasti meikittömyys ja tietynlainen huolettomuus. Kotitoimisto on auttanut ottamaan rennommin ja nassu (siinäpä vasta sana… :D) on saanut hengähtää meikistä usean kuukauden ajan. Vasta kesä- ja heinäkuussa on tullut liikuttua enemmän ihmisten ilmoilla sellaisissa merkeissä, että meikkiä on päätynyt kasvoille enemmän. Toki joskus haaveilen, että viilettäisin tyylikkäänä niin kotona kuin ihmisten ilmoilla. Mutta rehellisesti sanottuna olen niitä tyyppejä, jotka ovat hengailleet tämän vuoden pääsääntöisesti urheiluvaatteissa, hiukset sekaisin ja  liki meikittömänä. Kuten aina kotona – sotkunuttura ja epämääräiset kotivaatteet sen olla pitää.

Olen  kuitenkin kevään aikana yrittänyt pitää jonkinlaisen järjestyksen yllä ja kulmat kuosissa isoäidin oppien mukaan, mutta meikki- ja peitevoiteet, ripsivärit, luomivärit sun muut ovat saaneet pölyttyä kaapissa. Mikä on ollut aivan ihanaa – ystävien kanssa onkin tullut todettua, että meikittömyys on tehnyt hyvää paitsi iholle myös mielenterveydelle. Kun tuijottaa (ainakin liki) meikitöntä itseään päivästä toiseen, huomaa sitä pian olevansa armollisempi mahdollisille silmäpusseille ja muille ”kauneusvirheille”, joita aiemmin olisi voivotellut.

Henkilökohtaisesti en muuten pidä sanasta kauneusvirhe, puhun mieluummin kauneuspilkuista. Esimerkiksi rypyt haluan ikuisesti kokea kauneuspilkkuina, tositteena eletystä elämästä, en peitettävänä ”virheenä” – ja tämän asenteen toivon säilyvän elämäni läpi. Se mitä muut tekevät itselleen on tietysti jokaisen oma asia ja tätä en arvostele. Jokainen toimii niin kuin itse parhaakseen kokee.

2. Lounastreffit kesäkuussa. Falafelit, helteinen päivä, ystävä ja kylmä pepsi max – kyllä kelpaa.

3. Metsälenkillä varmaan tuhannetta kertaa tänä vuonna. No ei nyt ehkä aivan, mutta lisääntyneen vapaa-ajan myötä vuosi 2020 on ehdottomasti ollut paitsi meikittömyyden, myös metsien vuosi 😀 Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä täytynyt kirjata ylös jokaikinen lenkki jonka olen tehnyt, lukumäärä olisi varmasti ennätyksellinen…

4. Kiviäkin olen näköjään keräillyt. Pikkusiskon kanssa käytiin kuvailemassa ja näköjään päätin poimia kiviä? Poseeraukset kunnossa jo vuodesta 1992 vai miten se meni. :D

1. Juhannus, kukkamekko ja luonnollinen veden potkiminen. Anteeksi, en pysty ottamaan itseäni kuvissa vakavasti vaikka pidän tästä kuvasta suuresti :D Jotenkin aina muistuu mieleen se itse kuvaustilanne joka meni tässä tapauksessa jotenkuten näin: ”Joo nyt mä potkin vähän vettä, sellainen tosi luonnollinen potku no niin…”. :D No mutta, kuvien ottaminen on prosessi ja olen opettelut kameran edessä olemista! Kivellä tuli kyllä istuttua ja säästä nautittua juhannuksena, jolloin lämpötilat olivat ennätyksellisen hyvät. Missä olivat juhannusrakeet?!

2. & 3. Sama sijainti, eri ilta. Auringonlaskut ovat olleet uskomattoman kauniita ja kesälomalla olin harvinaisen usein hereillä vielä auringonlaskun aikaan. Normaalisti olen arkena unten mailla jo 22:00 jälkeen, mutta lomalla sain nollattua rytmini ja nautittua kesäilloista. Plus jos en kävisi töissä, valvoisin varmaan aina puolen yön tienoille – etenkin yksin ollessani saan mielettömiä inspiraatiokohtauksia juurikin iltaisin.

4. Naantalin lohisalaatti. Päiväreissulla Naantalissa kauniina kesäpäivänä. Lounaasta vastasi After sail 714 ja kyseiselle lämmin suositus – sijaitsee aivan Muumimaailman porttien vieressä. Ja ei tällä kertaa emme päätyneet Muumimaailmaan :(

1. Kun et saa kyytiä bussiasemalta kohteeseen – kävele. Kävely on parasta ja tässäkin kuvassa käpöttelin matkalaukun kanssa reilu 5 kilometriä, bussipysäkiltä mökille, kun äidille tuli yllättäen muuta menoa. Muistan miten pohdin ottaisinko taksin, mutta lopulta totesin että on sitä ennenkin kassialmana kävelty 5 kilometriä. Ei kun Vans-kenkien vaihto lenkkareihin ja eteenpäin! Pakko tosin sanoa, että loppumatkasta kantaessani minimatkalaukkua sylissäni alkoi kävely muistuttamaan kiertoharjoittelua… :D

2. Kävelyn maisemia. Jouduin varmistamaan kuvassa olevan viljakasvin ja kyseessä oli kuin olikin ohra. Kyllä, ihmiseksi joka viettää paljon aikaa ulkona tunnen erittäin huonosti kasvillisuuden lajikkeita nimiltä. Vaikka näitä käytiin koulussa, tiedetään. Sanotaanko vaikka näin, että nautin seikkailuista tuntemattoman keskellä :D

3. & 4. Kotiseudun maisemia. Lomalla tuli vietettyä harvinaisen paljon aikaa äidin luona, kuka tunnistaa kaupungin? ;)

1. – 4. Naantalin reissulta. Kuten jo aiemmin lohisalaatin yhteydessä mainitsin, teimme todella pikaisen päiväreissun Naantaliin kesäkuussa. Olen aiemmin käynyt ainoastaan Muumimaailmassa, siis noin 20 vuotta sitten, joten innoissani lähdin tutkimaan uutta kaupunkia. Ja miten kaunis kaupunki Naantali olikaan, ainakin tämä venesataman alue! Naantalista kuulee usein sanottavan, että kyseinen on kesäkaupunki ja voin ehdottomasti allekirjoittaa kyseisen. Lämmin suositus kaupungille, jos haette matkakohdetta Suomesta :) Henkilökohtaisesti haluaisin päästä tutkimaan kaupunkia vielä paremmin!

1. Sattmarkissa kahvilla. Naantalin ohella teimme herra aviomiehen kanssa kesäisen retken Turun saaristoon ja huristelimme Pienen rengastien. Tässä kuvassa allekirjoittanut poseeraa Sattmarkin kartan edessä, joka sijaitsi reitin loppupäässä (kun aloittaa Naantalin kautta). Voisin tehdä Pienestä Rengastiestä oman postauksensa, siksi ei enempää kuvia reissusta.

2. Lisää falafeleja ystävän kanssa. Ravintola Kuoren falafelit ovat aina maukas elämys, jos liikutte Turun suunnalla ja kasvisruoka kiinnostaa – suunnatkaa sinne lounaalle. Ähky tulee.

3. Perhonen, tatuoituna rintaan…. Ei nyt sentään. Perhonen ihan lenkkipolulta. Sivistin itseäni ja tämä perhoslajike, jota näkee todella usein, on nokkosperhonen. Sekoitan sen aina ritariperhoseen?

4. Kesäilta Turussa ja auringonlasku. Kesälomani viimeisenä viikonloppuna (kesäkuun viimeinen viikonloppu) oli lämmin, kaunis ja rentouttava. Ihmisiä oli keskustassa liikkeellä aivan kauhian paljon – päädyimmekin istumaan ystävien kanssa vilteille jokirantaan. Koska turvavälit, tiedättehän ;) Jotenkin yhä näin heinäkuussakin yrittää pitää väliä muihin ihmisiin, mutta pakko sanoa että kyseinen on nykyisin haastavampaa ellei eristäydy kotiin. Ihmisiä on niin kiitettävästi liikkeellä, että vähemmästäkin turvavälit jäävät toteutumatta. No mutta, pikku hiljaa takaisin arkeen kiinni poikkeusajan jälkeen… :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin – aurinkoa viikkoon!

xx Krista

Lue myös:
3 x Mielessä juuri nyt
Salaisuus motivaation ja inspiraation takana
Kirjat, jotka olen lukenut tänä vuonna