Hyi teitä moraalittomat mässyttäjät!

Fitness Führer

Lilyssä on viime päivät puhuttu siitä, saako jokainen syödä mitä haluaa. Mietin, että onko tämä jo loppuunkaluttu (hih) aihe, mutta koska tämä on myös niin herkullinen (hih hih) en malta olla tarttumatta tähän.

Olisi helppoa sanoa, että ennen ruoka oli vain ruokaa, ja nykyisin syöminen on monimutkaista, mutta se ei ole totta. Ruoka ei ole koskaan ollut pelkkää ravintoa, vaan siihen on aika sisältynyt eettisiä ja moraalisia näkökohtia. Joko sillä tavalla, että kenelle vähäiset ruokavarat jaetaan ja miten. Tai siten, mitä ruokaa saa syödä ja mitä ei. Etiikkaa on syntynyt luonnollisista lähtökohdista: koska sama pelto ei tuottanut loputtomiin viljaa, määrätään pyhissä kirjoituksissa maalle sapattivuosi seitsemän vuoden välein. Välttämättömyydestä on tehty Luojan sanaa, moraalikoodistoa.

Ohjeita, sääntöjä ja näkemyksiä on ollut aina. Silti tuntuu, että tänä päivänä kaikin puolin oikeanlainen syöminen on hyvin vaikeaa. Ostoskorin sisältö on räjähdysherkkää monella tavalla. Ketä tuet, ketä riistät, kenen kärsimykseen olet syypää? Miten ravitset itseäsi ja läheisiäsi, osaatko tasapainottaa kulutuksen ja saannin oikein sekä huolehtia ravintoaineista?

Mietitään vaikka tomaatteja. Ei espanjalaisia: siirtotyöläiset työskentelevät siellä kaameissa olosuhteissa ja ties mitä myrkkyjä niissä on. Ei kotimaisia talvella: kasvihuoneiden ylläpito tuhlaa energiaa. Sen kannalta rahtilaivatut tomaatit ovat parempi vaihtoehto. Mutta entä se närpiöläinen kasvattaja? En halua että hän joutuu työttömäksi. Mutta toisaalta haluaisin kyllä tomaatteja jotka maistuisivat joltakin. Ehkä kotimaista luomua? Hinta tökkii: onko tomaatti tosiaan ylellisyystuote, jota voi ostaa vain silloin tällöin? Mutta kuka jaksaa syödä sen kuusi kourallista päivässä lanttua tai naurista, kuukausia peräjälkeen? Ennen jaksettiin koska ei ollut vaihtoehtoja. Oliko se parempi vai huonompi tilanne?

Itse en usko, että ihmiset olisivat pääosin tietämättömiä tai välinpitämättömiä. Tosin kaikkea on hyvin hankala tietää, saati pystyä ottamaan huomioon kaikki näkökohdat. Siksi suurin osa meistä tyytyy tekemään ne valinnat, joihin kykenee. Ehkä joku lappaa ruokakaupassa kärryn täyteen sitä, mikä helpoimmalta tuntuu, mutta kierrättää kaiken, ei koskaan osta uutta eikä lennä lomamatkoille. Jokaisesta asiasta ei voi huolehtia, joten on järkevää valita taistelunsa. Ja mitä tulee priorisointiiin: se on kaunis ajatus, mutta silti sellainen johin vain osalla meistä on varaa.

Joillain meistä se painopiste ei ole ruoan tuotannon eettisyydessä vaan siinä, miten syömme. Suurin osa ihmisistä allekirjoittanee sen, että ruoan tulisi olla laadukasta, maukasta ja terveellistä, sekä sen, että kovin paljoa yli kulutuksensa ei sovi jatkuvasti syödä. Silti yleisessä keskustelussa on olennaista erottaa se, mikä olisi suotavaa ja miten minä haluaisin asioiden olevan sekä se, miten ne tosiasiallisesti ovat. Minun mielipiteeni ei voi olla kenenkään velvollisuus.

Tykkäsin minä siitä tai en, muilla ihmisillä on oikeus syödä huonolaatuista ruokaa. Samoin on oikeus syödä epäterveellistä ruokaa. Ja vaikka on väärin, että tässä maailmassa toiset näkevät nälkää ja toiset voivat ahmia itsensä hengiltä, on myös ylensyöminen sallittua. Onko se hyvästä tai onko se oikeudenmukaista on eri kysymys.

Monet eivät pidä siitä, että jotkut ihmiset syövät epäterveellisesti, ravintoköyhää tai lihottavaa ruokaa. On ymmärrettävää, jos tuohtumuksen taustalla on huoli siitä, että ruokaa ei riitä kaikille. Ymmärrän myös sen näkökohdan, että massatuotettua pikaruokaa pidetään sinällään ruoan halventamisena. Se, että pienviljelijän kylvämästä siemenestä kasvaa luonnonmukaisesti viljaa, josta monien vaiheiden kautta tulee rakkaudella leivottu leipä, tuntuu arvokkaammalta kuin se, että tehotuotettu vilja päätyy kaikesta ravintoaineesta puhdistettuna pikaruokaravintolan hampurilaissämpylään.

Sama ruoan arvon vähätteleminen voi olla myös silloin taustalla kun (ravintoköyhän) ruoan ahmimista paheksutaan. Ylenmäärin ahmiminen on tuhlaamista, olkoon ahmittu ruoka miten halpaa tahansa. Koska ruokamme tuotantoprosessi on hidas, se vaatii aikaa ja resursseja, meidän tulisi suhtautua lopputuotteeseen kunnioittaen, ei niin, että voimme ostaa sitä pikkurahalla ja ahmia itsemme niin täyteen kuin suinkin, ehkä edes mitään maistamatta. (Sivujuonteena: kenen syytä tämä mahdollisuus on? Ruokateollisuus sanoo tekevänsä sitä, mitä kuluttajat haluavat. Mutta kuluttajat eivät osta sitä, mitä kaupoissa ei ole.)

Sitten on näitä ruokavaliomoralisteja, joiden perustelut ovat kestämättömiä. Osa paheksuu muiden ruokia siksi, että ajattelee niiden kertovan sosiaalisesta statuksesta, ja joidenkin mielestä on oikein väheksyä ihmisiä, joilla on vähemmän rahaa tai vähemmän tutkintoja tai suuremmilla luvuilla alkava postinumero. Jos nyt hassutellaan, niin ei varmaan tarvitse kertoa missä meni vikaan.

Toista porukkaa edustavat ne, joiden mielestä lihavuus ja epäterveellisesti syöminen ovat moraalisia vääryyksiä. Koska lihavuus on rumaa. Koska lihavuus tai väärä ruokavalio voi aiheuttaa sairauksia. Tämä ajattelumalli on suuressa suosiossa nykyään. Tuntuu kuin jokainen meistä olisi tilivelvollinen ruokavalionsa rasva-, hiilari- ja sokeripitoisuudesta, koska on väärin syödä niitä liikaa. Jos tuotantoon liittyvät eettiset kysymykset jätetään huomiotta, niin millä perustein on?

Lihavuuden aiheuttamiin ulkonäköseikkoihin vetoaminen on naurettavaa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla tietyn näköinen. Lihavuuden aiheuttamiin kustannuksiin vetoaminen on heikoissa kantimissa sekin. On totta, että lihavuus aiheuttaa sairauksia. On myös totta, että lihava voi olla terve. Valitettavaa, mutta totta on sekin, että edes täydellisin ruokavalio ei suojaa sairastumiselta. Eikä tietenkään esimerkiksi onnetttomuuksilta.

Vaikka voi harmittaa, että lihavan hoitokustannuksiin kuluu yhteistä rahaa, on muistettava että yhteiskuntamme toimii sillä tavoin, että jokainen pistää kassaan rahaa ja jokainen saa sekä pyytämättä että tarvitessaan palveluja vastineeksi. Koska ainakin pyrkimyksenä on sivistynyt yhteiskunta, myös ne jotka aiheuttavat kustannuksia (puoli-)tahallaan ja ne, jotka eivät yhteiseen kassaan mitään tuo, hoidetaan. On sellaisiakin yhteiskuntia joissa näin ei tehdä. Onko se parempi vaihtoehto? Entä sellainen yhteiskunta, jossa on sallittua toimia vain tietyllä tavalla ja näyttää vain tietynlaiselta?

Tässä keskustelussa on hämärtynyt se seikka, että se mitä toivomme tai pidämme suotavana, ei tarkoita samaa kuin se, mikä on velvollisuutemme. Saati muiden velvollisuus. Se, että meitä ärsyttää jonkun toisen lihavuus ei ole peruste kieltää ylensyömistä. Se, että koemme jonkun tuhlaavan yhteisiä rahoja syömällä liikaa ei tarkoita suoraan että pullero kävisi kukkarollamme. Rajanveto tuottavuuden ja aiheutettujen kustannusten välillä on mahdoton. Ja himoliikkujatkin kuluttavat yhteisiä varoja sairauspäivien muodossa ja rasitusvammojensa hoitoon (sori!).

Voidaan ajatella, että kansalaisen velvollisuus on pysyä tuottavana ja työhön kykenevänä. Voidaan myös ajatella, että kansalaisen ei tule tieten tahtoen hassata yhteisiä varoja. Mutta ainakin toistaiseksi meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme vallitsee käsitys siitä, että omistamme itse ruumiimme, eikkä se ole ensisijaisesti tuotantoväline. On rangaistavaa vahingoittaa yhteistä omaisuutta, kuten rikkoa bussipysäkki. Oman ruumiinsa vahingoittaminen on sallittua ja siitä huolehtiminen vapaaehtoista, siitä huolimatta miten tyhmältä tämä ajatus tuntuu.

Vaikka jotakin suuntaviivoja on mahdollista vetää, on oikeanlainen ruoka silti mielipidekysymys. Toisille terveys on tärkeää, toisille eettisyys. Osa valitsee ruokansa hedonistisin perustein, söivät he sitten vähän ja laatua tai paljon ja peetä. Koska kyse on ruoasta, on kyse väistämättä mausta. Luin erään raakaruokailijan postauksesta, että hän ei voi enää syödä "tavallista" ruokaa sillä hänen makuaistinsa on niin herkistynyt ja kaikki muu maistuu pahalle. Itse en kovin innoissani syö raakaleivonnaisia, sillä minun makuaistini on herkkä, ja maistan läpi taatelit, avokadot ja kookosöljyn. Kummalla meistä on oikeasti herkkä makuaisti? Ja mitä niistä makuasioista sanottiinkaan?

 

Kuvituksena satunnaisia ruokakuvia joiden pohjalta ei kannata tehdä hirveän pitkälle vietyjä päätelmiä ruokavaliostani. Samaa ei kannata tehdä myöskään Instagram-tilini perusteella, siitä huolimatta että se näyttää painottuneen leivonnaisiin. Tai no, ehkä siitä voi tehdä.

***

Food. Food. Food. When we talk about it we discuss about moral questions. And those questions are seldom very simple.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Osaat kyllä aina kirjoittaa tosi fiksusti "päivän polttavista aiheista".

Tiistailapsi

Jos jostain näistä ruoka-asioista kannattaisi saarnata, niin se olisi ehdottomasti ruuan tuhlaaminen ja roskiin heittäminen. Ihan käsittämätöntä että suomalainen heittää vuodessa roskiin keskimäärin 23 kg syötäväksi ostettua ruokaa. Ja suurin osa tästä hävikistä tapahtuu kotitalouksissa, eli tässä tapauksessa yksittäisen ihmisen valinnoilla todellakin on väliä.

FFFifi
Fitness Führer

Totta! En tullut ajatelleeksi edes sitä tässä. Tämä on ihan käsittämätön juttu. Ja paljon menee ruokaa haaskuun myös ruokaloissa ym., ja sekin on ihan pönttöä, että joissain paikoissa esim. keittiön työntekijät eivät saa syödä ylijäänyttä ruokaa vaan joutuvat heittämään sen pois :O

Kanelibasilika

..ja aivan asiasta kukkaruukkuun, tulipa ikävä Tallinnaan! (toisiksi viimeinen kuva ;) 

FFFifi
Fitness Führer

Hahaa, tunnistit :D

Kanelibasilika

Nams! Entisiä kantapaikkoja Tallinnan vuosilta (kuvasta ei tosin käy ilmi onko kyseessä Pierre vaiko Josephine ;)

Kanelibasilika

..ehkä pöydän pinnan perusteella Josephine :D

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä! Ihana paikka :) Ja sellaiset kakut että mullekin tuottaa vaikeuksia saada pala syötyä :D

ike (Ei varmistettu)

Kiitos oivallisesta kirjoituksesta, taas kerran.

Kommentoin jo toimituksen keskusteluun samasta asiasta, mutta avaudun vielä tännekin. Tuppaan olemaan vähän sitä mieltä, että lihansyöntiä saa arvostella niin paljon kuin haluaa. Siinä kun ei ole kyse pelkästään yhden ihmisen terveydestä tai henkilökohtaisista valinnoista, vaan, no, ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista, siitä miten tälle maapallolle meinataan mahtua. Siksi kyllästyttää olla asian suhteen aina varpaillaan, ettei joku lihansyöjä loukkaannu. Saahan (useimmiten täysin tarpeetonta) yksityisautoiluakin paheksua, tai sitä ettei joku kierrätä. Miksi lihansyöntiä ei saisi? Jopa lentämistä voi perustella sillä, ettei sille tietyissä tilanteissa ole vaihtoehtoja - eikä se ole verrattavissa lihantuotannon maailmanlaajuiseen hiilijälkeen. Lihansyönti ei tässä nyky-yltäkylläisyydessä ole mikään välttämättömyys.

Nykyisin olen huomannut, että luomuliha tuntuu olevan taikasana, jolla kierretään koko ongelma, vaikka siitä on ratkaisuksi vain murto-osalle maailman ihmisistä. Lisäksi luomulla viitataan lähinnä siihen, mitä eläimet syövät ennen kuolemaansa, ei mitenkään välttämättä niiden elinoloihin. Päästöongelmaa - ja sitä ettei lihaa mitenkään voi tuottaa miljoonille ihmisille jokapäiväiseksi ruuaksi - mikään luomu ei poista. Sitäpaitsi on käsittämätöntä, että ihmiset syövät enemmän lihaa kuin koskaan, vaikka sen syöminen ei missään nimessä ole mikään välttämättömyys. Yleensä perusteluksi riittääkin se että "no, tykkään lihasta, en vois elää ilman". Miksi sama perustelu ei riitä niille, jotka tykkäävät valkoisesta pastasta, limpparista ja karkista?

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen viime aikoina kullut/lukenut monta "saarnaa" lihansyöntiä vastaan. Ymmärrän pontin ja olen vähentänyt lihansyöntiä paljonkin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa että vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus ei puhuttele suurinta osaa ihmisiä, jos voimakkaasti kritisoidaan heidän ruokailutottumuksia. Kasvissyöjiä ja vegaaneja on prosentuaalisesti aika vähän koko suomen kansasta, joten suurin osa ihmisistä kokevat että nämä ruokavaliot ovat marginaalisia ja heille vieraita. Monet suhtautuvat kuitenkin positiivisesti kasvisten syönnin lisäämiseen ja yksittäisiin kasvisruokapäiviin. Uskon että lihan kokonaiskulutusta saadan helpommin ja tehokkaammin vähennettyä siten että kannustetaan ihmisiä syömään vähemmän lihaa, kuin että heti vaaditaan että he luopuvat siitä täysin. Lihan vähentäminen on omallakin kohdallani ollut pitkä prosessi, koska en yksinkertaisesti osannut tehdä hyvää kasvisruokaa. Mutta mitä enemmän opin tekemään hyää kasvisruokaa, sitä vähemmän kaipaan lihaa.

(Eksynyt) pointtini on kuitenkin se että jos meinaa tavoittaa suurinta osaa ihmisistä, on pyrittävä helppouteen ja positiivisuuteen. Syyllistäminen sulkee korvat.

FFFifi
Fitness Führer

Juuri näin. Lihansyöntiä on ihan asiallista kritisoida mutta arvostelu ja syyllistäminen tai yläpuolelle asettuminen eivät ole sellaisia keinoja jolla saa positiivisia muutoksia aikaan.

Emilia M

Plus sitten vielä se, että ihmiset ovat erilaisia, elimistöt ovat erilaisia, terveydentilat ovat erilaisia. Olen itse eettisistä/ terveydellisistä syistä hyvin hyvin hyvin pitkälle kasvisruokavaliolla / vegaanisella ruokavaliolla elävä, mutta olen huomannut, että voin vain paljon paremmin, kun syön edes silloin tällöin lihaa. Ja nimenomaan punaista lihaa. Noin kerran pari kuussa. Menemättä nyt sen tarkemmin suoliston toimintaan.

Ja tässä keittiössä laitetaan ruokaa päivittäin, valmistetaan seitania, tofua, papu- ja linssiruokia ja Chocochilikin on suunnilleen kokattu läpi.

ike (Ei varmistettu)

Tottakai ymmärrän, että asia on näin. Mutta kun kyse on niin käsittämättömän isosta asiasta, että välillä ihan oikeasti loppuu kärsivällisyys. En jotenkaan vain ymmärrä, miksi sitä, että toisia eläviä olentoja kasvatetaan ja tapetaan ylimääräiseksi ja tarpeettomaksi ruuaksi pidetään jotenkin luonnollisena tai hyväksyttävänä (jos vedetään esiin joku "jo luolamiehetkin" -kortti tai "olemme eläimiä" -kortti, alkaa savu nousta samantien korvista. Siitä vain metsästämään kuin petoeläimet - ilman tuliaseita - jos itsensä jotenkin luonnollisiin lihansyöjiin haluaa laskea). Tai sitä, että näiden samaisten elävien olentojen kärsimystä pidetään jotenkin subjektiivisen moraalin alaisena asiana ja "henkilökohtaisena valintana". Subjektiiviset asiat mielestäni liittyvät vain ihmiseen itseensä. Joillekin asioille pitäisi tulla loppu, vaikka kuinka suuri osa väestöstä olisi tottunut mihin. En myöskään ymmärrä, miksi lihansyönnin haitallisuudesta puhumista pidetään "saarnana" - eihän kukaan ajattele, että vaikkapa ilmastonmuutosta käsittelevät artikkelit olisivat saarnausta. Tai vaateteollisuuden ongelmia, tai tupakoinnin haittoja, tai mitä tahansa. Ne ovat vastuullisuuteen ja tiedostavuuteen kehottavaa informaatiota. Vain kasvissyöntiin kehottaminen on niin punainen vaate, että se pitää aina laimentaa jollain. Ja aina koetaan, että kasvissyöjä "asettuu muiden yläpuolelle". Näin tuskin ajatellaan muihin epäkohtiin puuttuvista ihmisistä. Eihän lihansyönnin toteaminen epäoikeudenmukaiseksi todellakaan tarkoita, etteikö peruskasvissyöjän ruokavaliossa, etiikassa tai toiminnassa olisi korjaamiseen varaa, tai että tämä kokisi itsensä jotenkin muita yleisesti paremmaksi ihmiseksi. Mutta barrikadinsa kullakin! En kyllä tiedä, miten marginaalista kasvissyönti nykyään on. Minusta se on - onneksi - vakaassa kasvussa maailmanlaajuisesti.

Puolustelen vielä kärkkäyttäni sen verran, etten koskaan käytä tällaisia puheenvuoroja "oikeassa elämässä", koska tiedän sen olevan hedelmätöntä ja jopa loitontavan ihmisiä kasvissyönnin iloista. Mielestäni juuri tuohon edellisen vierailijan kommenttiin liittyen paras tapa on tehdä ja tarjota lihansyöjäystävilleen mahdollisimman herkullista kasvisruokaa. Usein paatuneinkin lihansyöjä hämmästyy, kun huomaa ikään kuin vahingossa syöneensä maittavan aterian täysin ilman lihaa. Tässä koin kuitenkin oikeudekseni hieman päästää höyryjä, kun postauksen aiheena kuitenkin oli toisten ruokavalion kritisointi ja sen mahdollinen oikeutus. :) Joka tapauksessa olen samaa mieltä siitä, että jo lihansyönnin vähentäminen on todella positiivinen asia.

Minäkin olen periaatteessa sitä mieltä, että lihansyöntiä pitäisi voida arvostella ja paheksua - mutta kärkkäys ja syyllistäminen ei toimi kaikkien kohdalla.

Olen viime päivät miettinyt myös täysin perskohtaiselta kannalta sitä, mitä tapahtuisi, jos luopuisin lihasta kokonaan.

Hemoglobiinini taitaa taas olla aika alhaalla vähennettyäni lihan kulutusta radikaalisti, enkä saa sitä nousemaan rautavalmisteilla (rautavalmisteet, aivan kaikki apteekin valikoimissa olevat, aikaansaavat vain jatkuvaa ripulia ja todella voimakkaita vatsakipuja, enkä tiedä, onko kumpikaan niistä kovin tarkoituksenmukainen ilmiö raudan imeytymisen kannalta.) Tomaatti ja persilja ovat näissä sarjoissa ihan vitsejä, vaikka molempia syön ihan kaksin käsin. Ainoa tapa pitää hemoglobiini kuosissa on syödä lihaa edes joskus.

Ja vaikka varmasti voisin valita voivani itse huonosti sen sijaan, että toimisin epäeettisesti, en voi - kuten FFfifi erinomaisen osuvasti huomauttaa alkuperäisen postauksen yhteydessä - edellyttää sitä valintaa muilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meikäläisen hemoglobiini pyörii jossain välillä 135-145, vaikka edellisestä lihansyöntkerrasta on noin 15 vuotta aikaa. Tässä joitain mahdollisia syitä siitä miksi hemoglobiini laskee: syötkö joka aterialla jotain maitotuotteita? Maitotuotteet vähentävät raudan imeytymistä. Saatko tarpeeksi c-vitamiinia? Rautapitoisen aterian kanssa kannattaisi syödä vaikkapa puolikas paprika, koska c-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä. Eräs kurjempi vaihtoehto on tietenkin se, että kärsit jostain suolistosairaudesta tai esimerkiksi keliakiasta. Mutta onneksi on harvinaisempaa sellaiset :)

Olen tosi iloinen puolestasi. Mutta ymmärräthän, hemoglobiinivoimiesi tunnossa, että ihmisten kropat ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin? Sillä, että sinulla on hyvä hemoglobiini ei välttämättä ole lopulta paljonkaan tekemistä ruokapöydässä tekemiesi valintojen vaan perinnöllisten ominaisuuksiesi kanssa.

Niinpä tuollaiset kysymykset ehkä hieman vituttavat, mutta vastaan silti: en syö. Kyllä saan. Ei ole mitään suolistosairautta.

FFFifi
Fitness Führer

Joo, mä muistelisin että jollain 8% länsimaiden naisista on sellainen ominaisuus, että niillä ei tule mitään hemoglobiiniongelmia raskauden aikana, ja muilla se on melkein sääntö, että lisärautaa tarvitaan. Sitten taas oliko afrikkalaistaustaisilla naisilla ei laske se hemoglobiini odotusaikana normaalisti lainkaan, tai ainakaan samassa mittakaavassa. (Tästä on kauan kun luin, voi olla virheitä.) Eiköhän se normaalitilassakin riipu ihmisestä tosi paljon, ja elämäntavoista vaikuttaa muutkin kuin syöminen, stressi, liikunta jne. voi lisätä sitä tarvetta eikä ravintolisät välttämättä kaikilla toimi, syystä tai toisesta.

FFFifi
Fitness Führer

Tämä lihansyömisjuttu on sellainen, mistä mä oikeasti uskon, että ihmiset ei tiedä asioista tarpeeksi. Edes Suomessa, ja saati sitten jossain muualla. Ja vaikka tietäisivätkin, niin ei haluta tehdä sitä ratkaisua että luovuttaisiin lihasta kokonaan, mutta ollaan aika voimattomia sen edessä, että mitä tuotannon ongelmille voi tehdä. Juuri jossain pisti silmään lause ostamme jauhelihaa, koska olemme tottuneet ostamaan jauhelihaa. Monet varmasti kokevat, että kasvisruokavalio on hirveän vaikea, tai eivät yhtään tiedä mistä voisivat vaikka hankkia riistaa ja ostavat siksi päivästä toiseen sen jauhelihapaketin.

Voihan tämä sama toki päteä terveellisenkin ruokavalion kanssa. Tiedetään, että pitäisi syödä kasviksia, mutta koetaan että niitä on vaikea valmistaa, niistä ei keksitä mitään ruokaa jne. Ihmisillä ei välttämättä ole voimia arjessa ottaa selvää asioista ja opetella uutta vaikka siihen teoriassa suhtauduttaisiinkin myönteisesti.

Mahtava postaus! Kiitos!

Niin moni ruokaan liittyvistä ongelmista on rakennettu yhteiskuntiin sisälle, eikä helppoja ratkaisuja tietenkään ole tarjolla. Niinpä jonkun täällä ylensyömä ruoka ei valitettavasti ole pois kenenkään nälkiintyneen suusta, vaan marketin roskiksesta. Kuluttajan on vaikea korjata rakenteita, ja moralismikin pitäisi ehkä suunnata politiikkaan.

Olen vasta lapsen saatuani löytänyt ymmärrystä sitä kesäkeittolautasen äärellä messuttua "Afrikassa lapset näkevät nälkää" -mantraa kohtaan. (Ja koska ymmärrän sen itse vasta nyt, toivon, etten koskaan käytä sitä lapsilleni.) Kysehän ei ole koskaan ollut siitä, että minun syömäni keitto ruokkisi maagisesti myös jonkun afrikkalaisen, vaikka happamasti niin muksuna ajattelinkin. Kyse on siitä, että arvostaa ruokaa. Joka ikistä ruoan murenta, jonka joku kantaa kaupasta ja viitsii valmistaa. Se aika ja vaiva, jonka jokaisen kesäkeittolautasellisen valmistamiseen on käytetty, on häkellyttävä.

Itse pyrinkin siihen, etten juuri heittäisi ruokaa pois. En myöskään narise lounasravintolan tarjonnasta. Ruoka on ruokaa. Jokaisen ruoka-annoksen ei tarvitse olla elämys, jotta siihen voi suhtautua kunnioituksella.

FFFifi
Fitness Führer

Nimenomaan, se on ihan uskomatonta kun ajattelee, että ne porkkanat on pitänyt siemenestä kasvattaa ja pavut sun muut, joku on niitä kastellut ja kitkenyt rikkaruohot, aikaa menee, sitten ne kerätään, käsitellään, pilkotaan, kypsennetään... Ja vielä uskomattomampaa on, että tätä työtä ja oikeastaan suoranaista ihmettä voidaan sitten heittää menemään. Se on ihan hirveää.

Kuulostan ihan mummolta, mutta kyllä on ihmisillä asiat liian hyvin nykyään :D

Mary Ihmemaassa (Ei varmistettu) http://maryihmemaassa.wordpress.com

Aivan sairaan hyvin kirjoitettu! Mun mielestä melkein jokaisella on jotakin sanottavaa toistensa ruokavaliosta nykyään. Kasvissyöjät ja vegaanit paheksuvat lihasyöjiä, lihasyöjät haukkuvat kasvissyöjiä huonoiksi metsästäjiksi (ainakin meidän porukassa), roskaruokaa syövät pyörittelevät silmiään, jos syö salaatin ja vice versa. Lisäksi näin aavistuksen ylipainoisena vaa'an mukaan voisin sanoa, että on olemassa ihmisiä, jotka suurinpiirtein luulevat, että muiden ylimääräiset kilot jotenkin maagisesti tarttuvat heihin. Jos siis kuuntelee heidän kommentteja siitä miten kamalaa on esimerkiksi syödä joku pulla kerran viikossa (syön siis ihan "normaalia" ruokaa muuten.. tai sanotaanko noin 80/20 hehe.) Onse kummaa kun ei voi vaan keskittyä siihen omaan lautaseen ja antaa muiden syödä mitä huvittaa, ilman sitä melkeinpä pakollista moraalisaarna :) Pahimmat saarnaajat ovat omasta mielestäni ne jotka seuraavat jotain trendidiettiä (esim nyt tää oh niin hyvä 5:2-dietti) ja jotka aina yrittävät saada mut mukaan syömään heidän diettinsä mukaan. Mutku no.

Niin ja siis nämä ovat vain muutamat esimerkit, jotka mieleeni tuli omista kokemuksista. En siis todellakaan tarkoita, että "kaikki" tiettyihin ruokatottumuksiin kuuluvat henkilöt käyttäytyvät tällä tavalla kuin esimerkeissäni.

sokeris (Ei varmistettu)

Niinpä, on se kumma, että joudun toistuvasti selittelemään lautaseni sisältöä. Itseäni ei kiinnosta juurikaan millä ihmiset pitävät itsensä hengissä ja ihmisillä on monenlaisia syitä tai tekosyitä toimia niinkuin toimivat. Toki joskus käy mielessä, että parempiakin valintoja voisi todennäköisesti tehdä, mutta eipä tulisi mieleenkään ilmoittaa sitä kyseiselle henkilölle tai kauhistella asiaa ääneen. Sen sijaan useimmat kokevat oikeudekseen kommentoida omaa lautastani ja vaatia perusteluja sille miksi se sisältää mitä sisältää. Syön hyvin kasvispainotteista ruokaa, eikä punainen liha kuulu ruokavaliooni lainkaan. Lisäksi olen moniallergikko, joka rajoittaa tekemiäni valintoja joka päivä. Koska itse joudun paneutumaan ruokavalintoihini kohtuullisen huolellisesti sekä luopumaan joidenkin arvojeni tiukasta noudattamisesta terveydellisistä syistä, en jaksaisi selitellä tätä vielä muille. Enkä tiedä miksi edes pitäisi.

Oikeasti, katse sinne omaan lautaseen ja ostoskoriin.

FFFifi
Fitness Führer

Jossain määrin on varmaan kyse siitäkin, että uskotaan sen oman ruokavalion olevan niin ylivoimainen, että sitä hehkutetaan siksi kaikille. Varsinkin jos se on uusi, ja koetaan että nyt ratkesi kaikki ongelmat. Mutta arvostelu ja tuputtaminen on uskomattoman ärsyttävää, ja suurimmassa osassa tapauksia myös hyödytöntä.

Markku (Ei varmistettu)

Ihminen on sekasyöjä, aina ollut sellainen. Lihan syönti on normaalia luonnossa. Aletaanko karsastamaan eläimiä jotka syövät toisia eläimiä?
Ongelma on lähinnä siinä että miten lihan tuottaminen tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. Sen kieltäminen ei onnistu vaikka kuinka yritetään.

No TOISAALTA ihminen taitaa kuitenkin olla ainoa eläin, joka kykenee valitsemaan toisenlaisen ruokavalion. Tässä mielessä vertaus muihin eläimiin ontuu kuin kaksijalkainen kissa.

Karhut...? Osittain olosuhteista johtuen, mutta silti.

Karhut mitä? Karhut ovat kykeneviä tekemään eettisiä valintoja ja päättämään, etteivät syökään toisia eläimiä, koska pärjäävät marjoillakin? Tämä oli uutta tietoa.

FFFifi
Fitness Führer

Älä ala kyseenalaistamaan karhujen kykyä moraaliseen toimintaan! Toi on just tommosta, että sä oot nähnyt yhden karhun jossain telkkarissa syömässä haaskaa ja ajattelet sitten että ne on kaikki brutaaleja lihansyöjiä jotka ei yhtään mieti muiden tunteita!

(Ehkä tolla tarkoitettiin, että karhu on osittain kasvissyöjä? En kyllä tiedä onko se. Olen hävettävän sivistymätön joissain asioissa.)

:D

(Sekasyöjä se on, kuten ihminenkin, mutta selkeesti sillä on vielä puutteita tofun valmistuksessa ja kikherneiden kasvatuksessa. Enkä tiedä, puhutaanko näistä lihansyöntiasioista karhulukion filosofiantunnilla.)

ike (Ei varmistettu)

Lihansyönti on normaalia luonnossa - joskaan suurin osa eläinkunnasta ei todellakaan ole lihansyöjiä. Useimmat lihansyöjätkin joutuvat tyytymään usein muunlaiseen ravintoon, sillä lihaa on saatavilla harvion. Lisäksi luonnossa petoeläin joutuu aina työllä ja vaivalla saalistamaan ruokansa, ja onnistuu siinä toisinaan ja toisinaan taas ei. Ihminen onnistuu ruokansa hankinnassa 100% kerroista. Ihminen ei pelaa millään tavalla reilua tai luonnollista peliä, saati syö tarpeeseensa, vaan vangitsee miljoonia eläimiä, pitää niitä häkissä ja kohtelee niitä erittäin epäluonnollisesti tappaakseen ne lopulta ruuaksi. Mikä muu eläin toimii tällä tavoin?

Ja kiitos kommentoijalle, joka otti esiin ihmisen valinnan mahdollisuuden. Ihminen ei tarvitse lihaa mihinkään, leijona kyllä. Lisäksi ihmisellä on sekä kasvissyöjän hampaat että suolisto.

FFFifi
Fitness Führer

Hyvä kommentti!

Mä en koe että lihansyönti olisi sinällään epäeettistä, mutta kyllä tämä nykyinen tapa "tuottaa lihaa" todellakin on.

Kristaliina
Puutalobaby

Niii-iiin samaa mieltä! Mäkin vielä sössin lusikkani soppaan - tämä sun bloggaus (ja vasta sen myötä lukemani alkuperäinen kirjoitus) jäivät yön pimeinä tunteina niin pyörimään päähän, että aamulla oli vielä pakko jatkaa omalla tontilla näin:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/viela-yksi-lusikka-soppaan-ruoasta-ja-arvoista

FFFifi
Fitness Führer

Tästä tuli varsin mielenkiintoinen keskustelu kaikin puolin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä teksti, kiitos siitä.
Ylipäätään tämä ruoasta käytävä keskustelu osoittaa, että suomalainen ruokakulttuuri voi hyvin ja on jatkuvassa kehityksessä. Meillä länsimaalaisilla on aikaa tehdä ruoasta uskonnonkaltainen asia, joka kertoo, keitä olemme ja mitä meitä on tulossa.
Jäitä hattuun ja nakkia mikroon!

FFFifi
Fitness Führer

Niinpä, meillä on niin hulluna ruokaa ja aikaakin, että se mahdollistaa hifistelyn ja identiteetin rakentamisen ruoan kautta. Tosin onhan esimerkiksi juutalaisten ruokasääntöjen yhtenä tehtävänä ollut identiteetin rakennus ja erottuminen muista, joten sekään ei ole uusi ajatus.

Joskus vielä teen tänne kommentteihin tulleista parhaista iskulausesta meemikuvia. Jäitä hattuun ja nakkia mikroon! pääsee ehdottomasti mukaan :D

manu (Ei varmistettu)

On hienoa että ruokailutottumuksista käydään keskustelua, tuntuu että aihe on Suomessa punainen vaate, joka herättää suuria tunteita. Lihankulutus on suomessa isoa luokkaa ja kasvisyönnistä sekä lihan ekologisuudesta ja eettisyydestä keskustelua ylläpitävät leimataan toisinaan marginaaliedustajiksi. Itseäni ärsyttää (tarpeettoman/kestämättömän) kuluttamisen perustelemisessa se, että ekologinen ajattelu ja tiedostaminen olisi pelkkää hyvän omantunnon ostamista. Vaikka en usko että tämä on se ihmisten päämotivaattori niin onko sillä todellisuudessa mitään väliä mihin kestävät kulutuspäätökset perustuvat, jokainen tavallaan. Kannustaisin kuitenkin kriittisyyteen ruokaostostenkin kanssa, luomunkin todellisista hyödyistä on käyty paljon debaattia. Ehkä kohtuu on se paras ratkaisu kaikessa.

FFFifi
Fitness Führer

Mä luulen, että ruokatottumukset saavat aikaan suuria tunteita aikalailla kaikkialla. Ruoka on jokaista koskettava ja tunnepitoinen asia, niin ei ihmekään. Vielä jos siihen lisätään arvostelu tai tuomitseminen niin ollaan tosi herkällä alueella.

Toi on kyllä ihan hölmöä. Jos se on hyvän omantunnon ostamista niin olkoon. Sama näissä kuukausilahjoituksissa sun muissa, sehän on hyvän omantunnon ostamista, mutta toivon mukaan siitä on oikeasti myös hyötyä. Ei meistä jokainen voi kuitenkaan mihinkään kehitysaputoimintaan tai auttamaan katastrofialueille voi lähteä, pääasia on että tekee edes jotain.

manu (Ei varmistettu)

On hienoa että ruokailutottumuksista käydään keskustelua, tuntuu että aihe on Suomessa punainen vaate, joka herättää suuria tunteita. Lihankulutus on suomessa isoa luokkaa ja kasvisyönnistä sekä lihan ekologisuudesta ja eettisyydestä keskustelua ylläpitävät leimataan toisinaan marginaaliedustajiksi. Itseäni ärsyttää (tarpeettoman/kestämättömän) kuluttamisen perustelemisessa se, että ekologinen ajattelu ja tiedostaminen olisi pelkkää hyvän omantunnon ostamista. Vaikka en usko että tämä on se ihmisten päämotivaattori niin onko sillä todellisuudessa mitään väliä mihin kestävät kulutuspäätökset perustuvat, jokainen tavallaan. Kannustaisin kuitenkin kriittisyyteen ruokaostostenkin kanssa, luomunkin todellisista hyödyistä on käyty paljon debaattia. Ehkä kohtuu on se paras ratkaisu kaikessa.

JnH (Ei varmistettu)

Niin kauan kun meidän yhteiskunnassamme systeemi on se, että kaikki vakavat sairaudet hoidetaan julkisin varoin, on mielestäni perusteltua että ihmisten valintoja ohjataan vakavia sairauksia ehkäisevään suuntaan. Käytännössä tämä tapahtuu verotuksella - tupakkaa ja alkoholia verotetaan voimakkaasti, myös sokeria nykyään jonkun verran. Epäterveellistä ruokaa (mm. prosessoidut ja sokeroidut) saisi mielestäni verottaa vielä kovemmin, ja vastaavasti verottaa terveelliseksi todistettua ruokaa (kasviksia) vähemmän.

Olen siis sitä mieltä, että kukin syököön ja juokoon mitä haluaa, mutta valinnoistaan pitäisi kantaa myös vastuu. Tupakoitsija maksaa osan keuhkosyöpänsä hoidosta tupakkaverona, myös roskaruuan syöjän pitäisi maksaa aiheuttamastaan terveydenhuollon kuormituksesta veroa. Toki aina on jonkun setä joka eli 150-vuotiaaksi syömällä pelkkää karkkia, voita ja viskiä, mutta väestötasolla pelataan kuitenkin tilastoilla ja keskiarvoilla.

No sitten vedetään urheilukortti - urheilija se vasta kuormittaakin systeemiä, kun sillä on jatkuvasti jalka kipeä. Onko näin? Hoidetaanko urheilu-/liikuntavammoja todella vastaavalla summalla yhteisiä varoja, jolla hoidetaan ylipainoa ja sen seurauksia? Epäilen. Liikunnalla on myös kiistattomia terveyshyötyjä, jotka ylittänevät sen aiheuttamien terveyshaittojen kustannukset moninkertaisesti.

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jokaisen olisi syytä huolehtia terveistä elämäntavoista ja pyrkiä olemaan kuormittamatta yhteiskuntaa. Mutta mun mielipide ei ole sama asia kuin se, mitä esimerkiksi lainsäädännöllisellä tasolla nähdään velvollisuudeksi. Samalla tavalla ihmisillä on myös oikeus juoda itsensä hengiltä ja sillä välin työllistää jatkuvasti poliisia ja ensihoitoa kuin syödä epäterveellisesti. Se on sallittua vaikka se on monella tavalla epätoivottavaa ja jopa väärin. (Se onko alkoholismi/huumeriippuvuus sairaus on eri kysymys, samoin kuin se, miten iso osa lihavuudesta selittyy syömisongelmalla.)

Ehdottomasti olisi hyvä jos epäterveellistä ruokaa verotettaisiin rankemmin, se paitsi toisi niitä tuloja, myös ohjaisi ihmisten valintoja, toivon mukaan ainakin. Itse ainakin huomaan, että jos jossain on vaikka näitä kilo kivoja hedelmiä eurolla -kampanjoita, niin ostan selvästi enemmän hedelmiä kuin muulloin...

En mäkään usko, että urheiluvammojen hoito tulisi kalliimmaksi kuin lihavuuden aiheuttamien sairauksien. Mutta fakta on, että nekin aiheuttavat kustannuksia. Mihin vedetään se viiva, jonka toisella puolella kustannuksia on sallittua aiheuttaa?

Mielenkiintoinen kysymys on, että jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan kaiken itselleen huonoilla (tai liian hyvillä ;) ) elämäntavoilla aiheuttamansa, mitä tapahtuisi? Ryhtyisivätkö kaikki syömään terveellisesti ja liikkumaan ja käyttämään hammaslankaa joka päivä? Mä en usko, ja jos Amerikan suunnilta voi mitään päätellä, niin ei.

Entä jos systeemi olisi muuten sama kuin nykyisin, mutta elintavoilla aiheutetuista sairauksista joutuisi maksamaan sakkoa tai lisää veroja? Ehkä. (No tämä on vain ajatusleikki, mistä sen voi suoraan osoittaa mikä johtuu mistäkin.) Että johtuuko epäterveellinen elämä missä määrin siitä, että sen ei uskota aiheuttavan seurauksia? Tai niitä seurauksia ei pelätä? En tiedä.

jeijei (Ei varmistettu)

Komppaan! Se tyyppi 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin, aivoinfarkteihin jne. käytetty raha on aina jostain muualta pois. Ei ole siis mielestäni kohtuutonta vaatia, että yksittäisillä ihmisillä tulisi olla jonkinlainen velvollisuus huolehtia itsestään. Ja siihenhän riittää lähes-normaalipainoisuus, kohtuullinen liikunta ja suolankäytön järkevyys. Kohtuus siis kai avainsana.

Piia-Marika (Ei varmistettu)

Todella hyvin kirjoitettu, taas jälleen kerran! Osaat kirjoittaa vaikeistakin aiheista, tai aiheista jotka mielletään vaikeaksi puhua ja käsitellä ilman sodan syttymisen uhkaa. Oletko miettinyt koskaan kolumnistiksi ryhtymistä? Jos joskus vaikka olisi löysää aikaa liikaa, niin lukisin kyllä mielelläni. vaikka kolumnejahan nämäkin mekein ovat. :) Noita kaikkia kommentteja en kiireessäni tässä ehtinyt täysin lukea. Mutta aika lihapainotteiseltahan tuo näytti. Omassa työelämässä olen kokenut näin: syön paljon riisinuudelin, pinaatin, tumman soijarouheen ja wokkivihannesten sekamelskaa. Plus paljon rahkaa ja marjoja yms. Kerran eräs työkaverini kysyi että "Etkö sä koskaan syö lihaa?" . Tai "Onko sulla joku syy miksi sä syöt aina soijaa, siis joku allergia?" Hän ei ole ainoa joka ehkä alta kulmain ja sivusilmäin vilkuilee päivittäisiä annoksiani. Toki syön punaista lihaa, mutta hyvin harvoin mielellään. En eettisistä syistä enkä siksi ettenkö pitäisi, vaan siksi että voin paremmin kun kulutan lihaa mahdollisimman vähän. Olen siitä nimittäin aivan jumissa ja tuska on kova. Ja joskus saattaa takalisto olla punainenkin jatkuvasta vessan oven edes takas heiluttelusta. Siinä ei ehkä stringejä riemuiten käytellä, voin kertoa.. No, mulle aivan sama mitä kukakin itseensä lappaa, syön itse terveellisesti ja säännöllisesti ja myös epäterveellisesti ja kaikkea muuta kuin kontrolloiden. Kuuntelen siis kehoani, mitä se kulloinkin vaatii.

Mutta hassua ja outoakin tässä on se, että nykyään on maailma väärällään ruokia mitä tehdä, syödä ja kokeilla. Joka kanavalla on aina joku cheff opettamassa. Joten ei pitäisi nykypäivän ruuan runsaudensarven äärellä olla outoa jos joku lappaa sitä nuudelia, kasviksia ja SOIJAA ylähuuleen. Enhän minäkään käy kyräilemässä muiden annoksia ja kysy että "Etkö sä koskaan syö soijaa??"

Olen toistaiseksi tämän kuitannut tietämättömyytenä ja ehkä aistinut jopa mielenkiintoakin, että mitäs jos mäkin.. Voiko sitä soijaa oikeasti syödä niinkin ettei sille ole esim. uskonto tai aate tai allergia syynä? Voisko se oikeasti olla hyvää? Voi, ja kannattaa kokeilla.

Oli kuin oli, ruoka on parasta. Ja varsinkin makkara on parasta suoraan jääkaapista, mielellään salaa yöllä kun kukaan ei näe!

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä mä ryhdyn heti kun joku pyytää ;D

Joo on aika hassua, että syö sitä melkein mitä tahansa, niin joku sitä sitten taivastelee. Toisaalta se voi olla pitkälti sellaista smalltalkia, kunhan jotain kommentoidaan. Mulle yleensä ihmetellään että miten sä syöt noin paljon vaikka olet noin laiha, ja itse mä koen että syön ihan normaalimäärän (tai jopa vähänpuoleisesti jos enemmän treenaaviin kavereihin vertaa) ja olen ihan normaalikokoinen... Ehkä sitä pitäisi itsekin alkaa laukoa kaikkea mitä tulee mieleen: Miksi sulla on noin vähän kakkua? Juotko sä aina noin paljon alkoholia? Etkö sä tykkää vihanneksista vai onko sulla joku allergia? :D

Ja on se niinkin, että osa kysyy sitten ihan mielenkiinnosta :) Kaikenmaailman kyylääjien ja ihmettelijöiden takia sitä vaan saattaa olla tajuamatta, että joku on aidosti kiinnostunut!

What else is there?

"Ostoskorin sisältö on räjähdysherkkää monella tavalla. Ketä tuet, ketä riistät, kenen kärsimykseen olet syypää?"

Mun mielestä tossa onkin tiivistettynä koko tää keskustelu :D Itsekin syyllistyn muiden ostosvalintojen tuijottamiseen, mutta ei tulis mieleenkään ajatella ketään epäterveellistä ruokaa ostavasta ihmisestä että hyi mikä läski, ihan uskomattoman ylimielistä.

FFFifi
Fitness Führer

Joo, kyllä mäkin niitä katson, ihan mielenkiinnosta, mutta uskon että sillä ihmisellä on ihan hyvä syy miksi se ostaa mitä ostaa.

Kommentoi