Ladataan...
Hyvää ruokaa

Eilen oli tarkoitus hakea raparperinvarsia pihasta ja keittää hilloa, mutta poika toivoi raparperipiirakkaa, joten sitä tehtiin. Innokas apuri pilkkoi raparperit ja auttoi taikinan teossa.

Yleensä teen raparperipiirakan uunipellille, tuolloin alla oleva ohje täytyy tuplata. Eilen tehtiin kuitenkin hieman pienempi määrä ja kahden kananmunan taikina laitettiin irtopohjakakkuvuokaan, jonka pohjalle laitoin leivinpaperin. Joten tästähän tuli oikeastaan enemmän ehkä kakku kuin piirakka.

Syötiin eilen palat piirakkaa ja tänään aamulla otin nopeasti muutaman kuvan. Loppu piirakka pakattiin rasiaan ja se syötiin äsken 200 kilometrin päässä kotoa, vanhempieni luona. Huomenna hyppäämme laivaan ja suuntaamme kahden siskoni ja yhteensä viiden lapsen voimin Maarianhaminaan.

Ihanaa ja vauhdikasta loppuviikkoa kaikille!

Ps. "Marinoin" raparperinpaloja nykyään aina piirakkaa tai paistosta tehdessäni. Kun raparperipalojen joukkoon sekoittaa sokeria ja palat jättää hetkeksi maustumaan, alkavat ne hieman pehmetä ja makeutua. Kulhon pohjalle valuu tuolloin "raparperisiirappia", jonka joukkoon voi sekoittaa kylmää vettä ja nopea raparperimehu on valmis.

Paloja ei ole pakko marinoida, vaan raparperinpalat voi laittaa suoraan taikinan päälle ja ripotella hieman sokeria piirakan pintaan. Raparperinpalat painuvat hieman piirakan pohjalle, mutta se ei haittaa. Hyvää joka tapauksessa!

Raparperipiirakka (n. 10:lle)

  • 2 luomu kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 50g voita
  • 1 1/2 dl maitoa/ kauramaitoa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 5 dl raparperinpaloja (noin sentin siivuja)

 

  1. Sekoita 1/2 desilitraa sokeria raparperipalojen joukkoon. Jätä maustumaan.
  2. Vatkaa munat ja 1 1/2 desilitraa sokeria vaahdoksi.
  3. Sulata voi ja sekoita maidon joukkoon.
  4. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe.
  5. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen jauhoja ja maito-voiseosta.
  6. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Ripottele päälle raparperit. (Voit juoda raparperikulhon pohjalle jäävän liemen veden kanssa.)
  7. Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä hetki. Piirakan on tarkoitus jäädä hieman kosteaksi ja meheväksi, muttei kuitenkaan raa'aksi.

 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM

Share

Ladataan...
Hyvää ruokaa

Kävin takapihalla katsomassa raparpereja ja huomasin, että pihallahan kasvaa jonkin verran nokkosia ja valkopeippiä. Nyt on paras nokkosen poiminta-aika. Nokkonen on nimittäin hyvä kerätä ennen sen kukintaa. Joten noin kuusi tuntia sitten keräilin tuolla pihallamme kuvissa näkyviin lettuihin nokkosia ja valkopeippiä.

Käytin varmuuden vuoksi hanskoja. Tuli niitä nokkosia sitten hipaistua vahingossa myös ilman hanskoja ja sanonpahan vaan, että käyttäkää hanskoja!

Nokkosta voi käyttää (pinaatin tavoin) keittoihin, munakkaisiin, piirakoihin, sämpylöihin, kastikkeisiin ja vaikka smoothieihin.

Nokkosten lisäksi takapihalla kasvaa jonkin verran valkopeippiä. Nokkosta muistuttava valkopeippi on myös syötäväksi kelpaavaa, mutta ravintoarvoltaan se ei ole nokkosen luokkaa. Valkopeipillä ei ole poltinkarvoja, eli se ei voi pistää. Mutta muuten se muistuttaa hyvin paljon nokkosta.

Keräsin pihasta melkein litran verran nokkosia ja valkopeippiä. Leikkasin lehdet irti varsista ja painoin lehtiä hieman mitta-astian sisään, jolloin jäljellä oli noin kuusi desilitraa lehtiä. Ryöppäsin lehdet, vaikka olen myös kuullut, että se ei olisi tarpeellista, jos nokkoset kerätään puhtaasta paikasta.

Kiehautin siis kuitenkin pienen määrän vettä kattilassa ja upotin lehdet kiehuvaan veteen noin 30 sekunniksi. Sen jälkeen kaadoin ne siivilään ja valutin päälle hieman kylmää vettä. Annoin lehtien valua siivilässä, puristin hieman ylimääräistä nestettä pois ja niin kuudesta desilitrasta lehtiä tuli noin desilitran verran. Hienonsin ryöpätyt lehdet vielä veitsellä ja laitoin sitten taikinan joukkoon.

Jos löydät paljon nokkosia voi lehdet ryöppäyksen ja hienontamisen jälkeen pakastaa sopivissa annospusseissa.

Nokkosletut (noin 10 keskikokoista tai 25 pientä lettua)

  • 2 luomu kananmunaa
  • 5 dl kauramaitoa / maitoa
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl nokkosta ja valkopeippiä (ryöpättynä, valutettuna ja hienonnettuna)
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • suolaa
  • voita tai öljyä paistamiseen

 

  1. Riko kulhoon munat. Lisää joukkoon puolet maidosta ja sekoita joukkoon jauhot.
  2. Lisää loppu maito, rypsiöljy, suola ja ryöpätyt, hienonnetut nokkoset (ja valkopeipit).
  3. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia.
  4. Paista letut voissa tai öljyssä. Tarjoile vaikka puolukkahillon kanssa.

 

 

Share

Ladataan...
Hyvää ruokaa

Noin vuosi sitten Porvoon vanhaan kaupunkiin avattu Meat District on ollut seuraavaksi tuonne- listallamme jo hyvän tovin. Eilen haahuilin yksin vanhassa kaupungissa ja huomasin, että nälkä alkaa yllättää. Mietin hetken mihin kahvilaan suuntaan, mutta Meat Districtin kohdalla tajusin, että nyt on juuri oikea hetki käydä tutustumassa paikkaan.

Torstai kello kuusi, paikka on luultavasti aika tyhjillään vielä ajattelin. Olin väärässä. Toisessa ruokasalissa oli jo noin parinkymmenen hengen porukka. Olisin toki mahtunut vielä sinne, mutta päädyin rauhallisemmalle puolelle istumaan.

Meat Districtin takana ovat Johanna ja Riku Stenros. Sama kaksikko voidaan yhdistää niin Meat Districtiin, Cafe Postresiin, SicaPelleen, että hotelli Pariisin Villeenkin.

Mutta heti Meat Districtin sisälle astuessa ei jää epäselväksi, että jokainen työntekijä on iso osa kokonaisuutta ja luomassa asiakkaalle täydellistä kokemusta. Palvelu oli nimittäin erinomaista. Rentoa, mutta asiantuntevaa ja ystävällistä. Tuon kyllä arvasinkin, koska monet aiemmat kokemukset saman katon alla sijaitsevassa Cafe Postresissa ovat olleet pelkästään positiivisia. Käynneistä Cafe Postresiin olen kirjoittanut täällä ja täällä. Meat Districtin keittiöön taas on varmasti valittu ammattitaitoista porukkaa, se näkyi niin lasin läpi keittiöön katsellessa, että lautasella.

Suunnittelin syöväni muutaman alkuruoan, yhden jälkiruoan ja juovani lasin viiniä. Päätin aloittaa alkuruoka annoksesta maalaisterriini, raparperi ja kumina näkkileipä. 12 euron annos oli yllättävänkin iso ja tuhti. Kaipailin  annokseen hieman jotain kevyttä tai raikasta komponenttia, mutta maut olivat erinomaisia. Tarjoilijan suosittelema kevyt luomu punaviini sopi hyvin yhteen suolaisen, makean ja happaman kanssa. Annoksen syötyäni tajusin, että joudun valitsemaan joko toisen alkuruoan tai pelkän jälkiruoan, koska pelkkä tuo yksi alkuruoka oli täyttänyt mahani.

Päädyin siis tilaamaan jälkiruoan. Cafe Postresin itse tehtyjä jäätelöitä on tullut muutaman kerran maistettua, joten tiesin jäätelön olevan varma valinta. Listalla ollut tarte tatin olisi tosin ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta kahdelle hengelle tarkoitettu tarte tatin olisi ollut yksin ehkä hieman liikaa. Onneksi neljän ja puolen euron tiramisujäätelö oli joka sentin arvoinen.

Ennen lähtöä kävin vielä toisen salin puolella nappaamassa muutaman kuvan. Iso kylmäkaappi, jossa lihat roikkuvat onkin paikan "nähtävyys" ja tarjoilijankin mukaan ravintolan kuvatuin kohde. Osa kaapissa olevasta lihasta tulee Porvoosta Bosgårdin luomutilalta.

Ulkoa löytyy vielä terassi, jolla mitä luultavimmin tulee kesällä poikettua. Ensi kosketus Meat Districtiin oli kaikin puolin positiivinen. Nyt vain odottelen, että pääsen paikkaan syömään pidemmän kaavan mukaan ja seuran kera. 

Tämä yhden hengen visiitti ravintolaan, jossa sain mahtavaa palvelua, lasin hyvää luomu punaviiniä, hyvän alkuruoan sekä erinomaisen jäätelön, kahvin ja veden maksoi yhteensä 28 euroa. Mielestäni hinta laatusuhde oli kohdillaan. Ensi kertaan siis.

Meat District

Gabriel Hagertin kuja, Porvoo

Kotisivut täällä; meatdistrict.fi, Facebook sivut; täällä.

 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM

 

Share

Ladataan...
Hyvää ruokaa

Muutama viikko sitten vilkuilin isoäidin takapihalle, josko raparperit olisivat jo näkyvissä. Sieltähän pienet alut pilkistivät maasta. Varasin itselleni sen osan sadosta, jota isoäiti ei käytä. Ja sen jälkeen raaskin kotona vihdoin käyttää viimeiset kaksi pussia paloiteltuja raparpereja pakastimesta. No sittenhän viikko sitten väliaikaisen asuntomme pihasta paljastui iloinen yllätys, takapihalla kasvaa raparperia. Tiedossa siis paljon raparperihilloa ja -piirakkaa.

Pakastimessa olleista raparperinpaloista tein hilloa. Pussillisissa oli selkeä ero, toinen pussillinen piti sisällään kevään ensimmäisistä, kapeista ja punaisista raparperinvarsista leikattuja paloja ja toinen pussillinen sisälsi sadon viimeisiä, paksuja ja kuorittuja raparperinvarsien paloja. Olen yleensä hilloa tehdessäni heittänyt raparperinpalat kattilaan, tilkan vettä päälle ja sokeria lopuksi sopivasti.

Tällä kertaa päätin tehdä hillon oikein ohjeen mukaan ja hillosokeria käyttäen, joten selailin netistä raparperihillo reseptejä. Päädyin kokeilemaan Maku.fi:stä löytämääni reseptiä. Reseptiin pääset linkin takaa, täältä. Puolitin kuitenkin hillosokerin määrän, koska kolme desilitraa hillosokeria litralle raparperinpaloja kuulostaa aika paljolta. Kannattaa ennen keittämistä miettiä haluaako hillosta enemmän kirpeän vai oikein makean, ja lisätä hillosokerin määrää sen mukaan.

Keitin ensin hilloksi toisen pussillisen ja hetki sitten sen toisen. Laitoin molempiin samassa suhteessa sokeria, ja toisesta tuli hieman kirpeä ja toisesta taas melko makea. Joten raparperienkin makeudessa on jo valmiiksi hieman eroja. Myöskin hillosta, joka oli tehty kuorituista ja paksuista raparperinpaloista tuli vihreää ja toisesta satsista, jonka tein kapeista ja kuorimattomista punaisista paloista (kuvissa) tuli kauniin punaista.

Nyt odotellaan, että takapihan raparperit ovat tarpeeksi suuria, jotta pääsen tekemään kevään ensimmäisen raparperipiirakan.

Raparperihillo

  • 1 litra raparperia (paloiteltuna)
  • 1/4 dl vettä
  • 1 1/2 dl hillosokeria (oikein makeaan hilloon 3 dl hillosokeria)

 

  1. Kuori raparperit tarvittaessa. Paloittele raparperit ja nosta ne kattilaan. Lisää vesi. Kuumenna kiehuvaksi.
  2. Lisää kattilaan hillosokeri vähitellen, koko ajan varovasti sekoittaen. Vähennä lämpöä kun seos alkaa kiehua.
  3. Hauduta hilloa 15 minuuttia, välillä sekoittaen.
  4. Jäähdytä hillo.
  5. Tölkitä hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

 

 

Hyvää ruokaa myös täällä; FACEBOOK ja INSTAGRAM

Share

Ladataan...
Hyvää ruokaa

Äitienpäivä on huomenna ja monelle se tarkoittaa yhdessäoloa perheen kanssa. Ehkä yhteistä lounasta tai kahvihetkeä, oman perheen kesken, oman äidin tai isoäitien kanssa.

Heittäydyin yksi päivä hieman nostalgiseksi ja mietin mitä sokerisia herkkuja omassa lapsuudessani syötiin. Mieleeni tulivat isoäidin mustikkapiirakka, joka on ihan mielettömän hyvää, toisen isoäidin muurinpohjaletut, äidin pullat ja sitten ne helpot herkut, joita itse tein eli kauralastut, uunijäätelö ja jossain vaiheessa mokkapalat ja mangojuustokakku.

Mielikuvissani yksi ensimmäisistä jälkiruoista, joita olen itse lapsena tehnyt ovat juurikin kauralastut. Kauralastut ovat juuri sopivan helppoja ja nopeita lastenkin tehdä. Kunhan aikuinen vahtii uunin käyttöä, jo pieni parivuotias voi auttaa ainesten kaatamisessa ja sekoittamisessa. Hieman isompi lapsi voi jo itse laittaa taikinan keoiksi leivinpaperin päälle. Ja syöminenhän sujuu varmasti kaikilta, (jos ei oteta huomioon ruoka-aineallergioita). Myös lastujen nopea kypsyminen uunissa on tietysti, ainakin lasten mielestä, plussaa.

Ihanaa äitienpäivää huomenna äideille ja makeaa päivää kaikille!

Kauralastut (n. 20 kpl)

  • 50g voita
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 luomu kananmuna

 

  1. Sulata voi. Sekoita voin joukkoon sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe.
  2. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita varovasti.
  3. Laita lusikalla pieniä kekoja leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä kekojen väliin riittävästi tilaa, taikina leviää uunissa.
  4. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.
  5. Tämä taikina määrä kannattaa laittaa kahdelle pellille, jotta lastut eivät tartu toisiinsa.

 

 

Hyvää ruokaa myös täällä; FACEBOOK ja INSTAGRAM

Share

Ladataan...
Hyvää ruokaa

Ostettiin kaupasta tuore ananas ja se oli vielä hieman raaka, joten päätin tehdä siitä jälkiruokaa.

Leikkasin ananaksesta neljä viipaletta, poistin kovan keskustan, pyörittelin viipaleet sokerissa ja paistoin ananasviipaleet voissa. Lisukkeeksi olisin halunnut vaniljajäätelöä, mutta koska jääkaapista löytyi avattu kauravispi ja kaurapohjainen tuorejuusto, sekoitin ne yhteen ja maustoin seoksen sitruunamehulla.

Olen joskus vuosia sitten ostanut Englannista muottisetin. Pyöreällä muotilla saa ananasviipaleista näppärästi pois kovan keskustan. Keskustan poistaminen onnistuu myös kyllä vaikka terävällä pikkuveitsellä.

Käytiin muutama päivä sitten ulkona keräämässä pieni kimppu valkovuokkoja. Ne ilahduttavat nyt pöydällä, kun ulkona sataa näköjään taas lunta.

Paistettu ananas

  • ananas
  • 1 rkl ruokokidesokeria/ ananasviipale
  • 1 tl voita/ananasviipale

 

  1. Kuori ananas. Leikkaa ananas viipaleiksi ja poista kova keskusta.
  2. Mittaa ruokokidesokeri lautaselle ja pyörittele viipaleet sokerissa.
  3. Kuumenna paistinpannulla voi ja lisää pannulle ananasviipaleita.
  4. Paista molemmin puolin kauniin kullanruskeaksi. Noin 2-3 minuuttia per puoli.
  5. Tarjoile lämpiminä vaikka kermavaahdon tai vaniljajäätelön ja kookoshiutaleiden kanssa.

 

Hyvää ruokaa myös täällä; FACEBOOK ja INSTAGRAM

Share

Pages