Oma hämmennykseni maailmankuvan uudelleenmyllääntyessä kaipasi eräänä keväänä keskusteluapua ammattilaisten kanssa. Keskustelin sekä psykologin että oppilaitospastorin kanssa, molemmat tekivät hyvää. Jälkeenpäin olen pyöritellyt erityisesti oppilaitospastorin kanssa avattuja näkökulmia.

Pohdin paljon omia rajojani ja niiden paikkaa ja uudelleenmäärittelyä. Yksi vanhoillislestadiolaisuuden tunnuspiirteistä on ajatus seksin kuulumisesta avioliittoon. Olen ollut myös todistamassa 15-vuotiaiden tyttöjen väittelyä siitä, että onko seurustellessa sopivaa pussata poskelle. Nuorempana ajattelin muun muassa suutelemisen kuuluvan automaattisesti avioliittoon. Todellisuus tässäkin suhteessa on huomattavasti kirjavampi kuin julkinen puhe antaisi ymmärtää. Enkä ole toistaiseksi varma, onko noin mustavalkoisella puheella yhtään hyvää puolta.

Kun oli aika pohtia itse omien rajojen sijaintia, se tuntui pelottavalta. Valinta tuntui mustavalkoiselta – jos et lähde, sitoudut em. periaatteisiin. Jos lähdet, sinun on oltava valmis kaikkeen. Kuvailinkin kuuntelijalle, että minusta tuntuu että omat rajani kulkevat hädin tuskin oman sydämeni ympärillä.

Niinhän sen ei tarvitse olla. Minä saan pitää kiinni vaikka siitä samasta käsityksestä suutelemisen kuulumisesta avioliittoon, jos minusta siltä tuntuu. Eikä sen niinkään tarvitse olla, saan joustaa siitä jos haluan, saan peruttaa jos jokin tuntuu epämiellyttävältä. Saan kokeilla, eikä epämiellyttävistä kokemuksista tarvitse syyllistää itseään, niistä saa toki oppia. Kun kesä tuli ja keskustelujen kaari alkoi päättyä, kuuntelija pyysi minua pohtimaan rajojeni nykyistä paikkaa. Huomasin, että rajat alkavat pikkuhiljaa lähestyä ihoa. Minä olen ja vartaloni on minun ja sen onnellisen kenen kanssa sitä päätän jakaa.

Vielä yksi kaunis muisto eräältä kesältä; Olimme ystävien kanssa mökillä ja joukossa oli yksi juuri kuoroleiriltä saapunut laulaja. Hän piti meille aamuisen aamunavauksen. Aamunavaukseen kuului hengitysharjoituksia, joissa samalla silitettiin itseä jaloista ja käsistä, selästä ja vatsasta, ylös ja alas.

”Tässä ja tällainen minä olen tänään, tässä kulkevat rajani nyt.”

– Juudit