Ladataan...
Ihmisen kokoinen

 

Oma hämmennykseni maailmankuvan uudelleenmyllääntyessä kaipasi eräänä keväänä keskusteluapua ammattilaisten kanssa. Keskustelin sekä psykologin että oppilaitospastorin kanssa, molemmat tekivät hyvää. Jälkeenpäin olen pyöritellyt erityisesti oppilaitospastorin kanssa avattuja näkökulmia.

Pohdin paljon omia rajojani ja niiden paikkaa ja uudelleenmäärittelyä. Yksi vanhoillislestadiolaisuuden tunnuspiirteistä on ajatus seksin kuulumisesta avioliittoon. Olen ollut myös todistamassa 15-vuotiaiden tyttöjen väittelyä siitä, että onko seurustellessa sopivaa pussata poskelle. Nuorempana ajattelin muun muassa suutelemisen kuuluvan automaattisesti avioliittoon. Todellisuus tässäkin suhteessa on huomattavasti kirjavampi kuin julkinen puhe antaisi ymmärtää. Enkä ole toistaiseksi varma, onko noin mustavalkoisella puheella yhtään hyvää puolta.

Kun oli aika pohtia itse omien rajojen sijaintia, se tuntui pelottavalta. Valinta tuntui mustavalkoiselta – jos et lähde, sitoudut em. periaatteisiin. Jos lähdet, sinun on oltava valmis kaikkeen. Kuvailinkin kuuntelijalle, että minusta tuntuu että omat rajani kulkevat hädin tuskin oman sydämeni ympärillä.

Niinhän sen ei tarvitse olla. Minä saan pitää kiinni vaikka siitä samasta käsityksestä suutelemisen kuulumisesta avioliittoon, jos minusta siltä tuntuu. Eikä sen niinkään tarvitse olla, saan joustaa siitä jos haluan, saan peruttaa jos jokin tuntuu epämiellyttävältä. Saan kokeilla, eikä epämiellyttävistä kokemuksista tarvitse syyllistää itseään, niistä saa toki oppia. Kun kesä tuli ja keskustelujen kaari alkoi päättyä, kuuntelija pyysi minua pohtimaan rajojeni nykyistä paikkaa. Huomasin, että rajat alkavat pikkuhiljaa lähestyä ihoa. Minä olen ja vartaloni on minun ja sen onnellisen kenen kanssa sitä päätän jakaa.

Vielä yksi kaunis muisto eräältä kesältä; Olimme ystävien kanssa mökillä ja joukossa oli yksi juuri kuoroleiriltä saapunut laulaja. Hän piti meille aamuisen aamunavauksen. Aamunavaukseen kuului hengitysharjoituksia, joissa samalla silitettiin itseä jaloista ja käsistä, selästä ja vatsasta, ylös ja alas.

"Tässä ja tällainen minä olen tänään, tässä kulkevat rajani nyt.”

- Juudit

Share

Ladataan...
Ihmisen kokoinen

 

"Sisar pyytää Jumalan lasten esirukousta vaikeassa elämäntilanteessaan.."

Näin luetaan useampaan otteeseen suviseurasaarnojen alussa. Kuka tahansa voi käydä esittämässä ison valkoisen teltan takana olevissa tiloissa esirukouspyynnön ja tarjolla on myös keskusteluapua.

Minullakin olisi esirukouspyyntö. En ole suviseuroissa, joten esitän sen täällä. Epäilen, että tätä siellä luetaan, mutta uskon, että lukee silti moni, joka voisi rukoilla.

Minun pyyntöni on niinkin vaatimaton kuin että pelko poistuisi, että rakkaus ja rohkeus saisivat tilaa.

Pelkoa on minun mielikuvani mukaan vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä paljon ja monenlaista. Pelkoa omista ajatuksista ja niiden julkituomisesta. Turhaakin turhempaa pelkoa läheisten sieluntilasta ja tästä pelosta nousevia sanoja ja tekoja, jotka ovat kaukana rakkaudesta, ja joiden hedelminä on usein katkeruutta, ulossulkemista, välien viilenemistä ja lisää pelkoa. Pelkoa tulevaisuudesta, jaksamisesta, perheen hyvinvoinnista. Pelkoa puhua Kristuksesta ja sovitustyöstä, seurakunnasta ei niinkään. Pelkoa tarttua Raamattuun ja pelkoa ryhtyä keskusteluun. 

Pelko saa tarttumaan totuttuihin tapoihin ja estää tarkastelemasta niiden historiaa ja perusteluista. Pelko saa sanomaan "En halua ajatella tai pohtia, en minä halua keskustella."

Että tilalle tulisi rakkautta. Rakkautta kuunnella ja kunnioittaa toisen ajatuksia ja kysymyksiä, antaa toisen sanoittaa ajatuksensa ja erityisesti rakkautta jättää niiden tulkinta ja eteenpäin kertominen väliin. Rakkauden vallitessa keskustelua ei tarvitse väistää eikä pelätä. 

Bonuksena toivoisin rohkeutta. Rohkeutta kysyä ja etsiä, lupa saada olla kesken ja epävarma. Rohkeutta kysyä kuulumisia ja vointia. Rohkeutta myöntää että monenlainen näkökulma asioista voi olla yhtä totta ja arvokas.

Vapauskaan ei olisi pahitteeksi, uskon että se lisääntyisi automaattisesti rakkauden myötä.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon." (1. Joh. 4:17-18)

 

-Juudit

Kuvat ovat vanhan luostarin muistomerkiltä Joensuun Kuhasalosta. Ikonikatoksessa on Valamon luostarin perustajien, pyhein Sergein ja Hermanin ikoni.

Share