Ladataan...

Talvi on antanut muutaman merkin siitä, että se on taas saapumassa ja se on saanut juoksijat takajaloilleen siitä, että miten ihmeessä talvella pukeudutaan lenkeille. Tämä tuntuu olevan erityisesti maratonuransa alkutaipaleella oleville juoksijoille mysteeri. Ja sanoisin jopa, että tästä asiasta moni tekee kovin vaikeaa :) Yhden juoksukoululaisen miehen kanssa tästä aiheesta keskustelin ja hän kertoi kuinka ensimmäistä kautta treeneissä aivan alkajana mukana olleena hän meni ensimmäisistä kylmistä keleistä aivan paniikkiin ja hätäpäissään osti useat lämpökerrastot ja kauhean määrän erilaista juoksuvaatetta. Parin viikon päästä hän tajusi paahtuvansa treeneissä ja ymmärtäneensä, että ne samat kesän juoksukamat olisi oikeasti riittäneet myös talven varusteiksi.  Olisi kuulemma taas pitänyt vain uskoa sitä mitä juoksukonkarit olivat sanoneet :)

Tänä syksynä ja alkutalvena on kyllä ollut hankalaa pukeutua lenkeille, koska ilma on vaihdellut päivästä toiseen huomattavasti. Turussa myös on saattanut tuuli muuttaa lämpimän päivän aivan jäätäväksi. Samoin nyt on tullut useamman kerran pukeuduttua liian lämpimästi. Hiki on virrannut sitten kunnolla.

Pitäisi aina muistaa, että juostessa tulee kyllä lämmin. Ja jos tietysti on kylmä, voi vauhtia lisäämällä vaikuttaa omaan lämpimyyteen :) Aina lenkille lähtiessä on hyvä vilkaista ulos ja vaikka ihan testata ulkorapulla, että miltä sää ja lämpötila vaikuttaa. Pitää myös huomioida, mitä omassa treeniohjelmassa on sille päivälle. Kevyellä lenkillä syke pysyy (pitäisi pysyä!) matalalla, joten vaatetta on syytä laittaa hieman enemmän päälle kuin rankkaan intervalliharjoitukseen. Liiallinen vaatemäärä tekee monesti ahdistavan olon ja tuntuu, että paahtuu aivan hengiltä. Toki - ei se vilukaan ole mukava matkakaveri. 

Summa summarum, listasin lyhyesti omat vinkkini syksyn ja talven juoksijan vaatekaappiin ja lenkeille:

1. Kesäkamat ja kerrospukeutuminen

Jos tuleva talvi on kuten edelliset talvet, et tarvitse juuri mitään talvivarustetta erikseen. Pari viime talvea on hyvin pystynyt juoksemaan aikalailla samoilla vaatemäärillä kuin juhannuksena :) Mikäli lämpötila on laskenut alemmas, on voinut vetäistä kerroksen enemmän kesävarusteita päälle. Juhannuksena ei toki ole (onneksi!) tavinnut heijastinta, joten se on syytä kesäkamoihin lisätä.

Pukemalla kesävarusteita päällekäin kerroksittain, saat talvivaatetuksen kesän juoksuvarusteita luotua. Kovemmilla pakkasilla voi hyvin laittaa tiukemmat ja hieman väljemmät trikoot päällekäin, eikä mitään kallista kerrastoa ole pakko hankkia. Tai laittamalla vaikka shortsit, kompressiosukat sekä niiden päälle trikoot, saat kaksi kerrosta vaatetta jalkoihin näppärästi.

2. Laatu korostuu

Talvella sanoisin, että varusteiden laatu korostuu verrattuna kesän varusteisiin. Talvella laadukkaat materiaalit toimivat halpiskamoja paremmin sateessa, loskassa, viimassa, lumessa ja näiden vaihdellessa treenin aikana monesti. Lauseet "Markalla saa markan tavaran" ja "Köyhän ei kannata ostaa halpaa" toimivat siis talvella :) Laatukamat myös kestävät talvesta toiseen todella hyvin. Itselläni on suurin osa talven juoksutakeista useita vuosia vanhoja.

3. Tuki aukot, peitä nilkat ja suojaa hartiat

Paita kannattaa sulloa trikoisiin, jotta kylmä ilma ei pääse paidan alle. Tarpeeksi pitkät sukat, jotta nilkat eivät kylmene. Kaula huivilla peittoon niin, että kylmä ei pääse hartioihin ja kallon pohjaan. Pipo, jos sitä tarvitset. Pipo tuntuu jakavan mielipiteitä - osa vetää sen päähän jo elokuussa ja osa juoksee koko talven ilman. Itse suosin erilaisia huiviratkaisuja, joita voi lämpötilan mukaan vaihdella. Tsekkaa myös, että sukat on laadukkaat! Tällöin ne toimivat kastuessa paremmin.

4. Pitkä takki

Itse koitan talvella suosia pidemmällä helmalla varustettuja takkeja, jotta alaselkä ja pylly jäävät suojaan. Nykyisen juoksumuodin huipulla tuntuvat olevan pussimaiset takit ja ne ovatkin kivan näköisiä ja toimivat juostessa. Ne eivät kuitenkaan suojaa tarpeeksi pyllyä ja siksi koitan talvella suosia pidemmällä helmalla varustettuja takkeja. Samoin talven kylmempiin keleihin laitan monesti hieman paksumman takin, joka kestää hieman vettä enemmän. Näin varsinkin kevyiden treenien kanssa. Mitään täysin sateenkestävää takkia ei kuitenkaan kannata hankkia. Itse olen pari talvea nyt suosinut myös yhdistelmää kevyt kesätakki + hieman topattu juoksuliivi. Liivi tuo mukavan etupanssarin kylmää vastaan, mutta käsivarret kuitenkin pitävät fiilistä viileänä. Ajatuksiani juoksutakeista voit lukea myös tästä.

5. Hupulliset hanskat

Jos syyskauteen, talveen ja alkukevääsen pitäisi valita tasan yhdet juoksuhanskat, ottaisin jonkinlaiset "hupulla" olevat sormikkaat. Itselläni on näitä useammalta merkiltä ja toimivat kaikki kivasti. Huppu tarkoittaa siis sitä, että saat normaalista sormikkaasta hupulla tuulen kestävän lapasen. Huppu auttaa säätelemään lämpöä treenin aikana tehokkaasti. Nämä muuten toimii myös työmatkapyöräilyssä kivasti.

6. Heijastinliivi

Suurin inhokkini eli heijastinliivi on saapunut omaankin kaappiini. Löysin vihdoin viime talvena tyylikkäämmän liivin ja inhokkini on nyt tullut juoksuvaatekaappiin jäädäkseen. Muistakaa muuten tsekkailla vanhoista heijastimista välillä, että ne edelleeen heijastaa, koska pesu syö kyllä aina hieman heijastavuutta. Nyt kun lunta ei ole, on autoilijoille suuri haaste nähdä ulkoilijoita ja heijastin on syytä olla. Erilaiset juoksijoille tehdyt valot kyllä ovat oikeastaan vielä heijastinliiviä parempia kapistuksia.

7. Vaihtovaatteet

Ota treeneihin vaihtosukat ja lämmin vaatekerros juoksuvaatteiden päälle tai jos starttaa suoraan kotoa lenkille, pujahda lämpimään suihkuun tai saunaan heti kun pääset kotiin. Itse treeniin vähän vaatetta, mutta siirtymille kuivaa päälle.

8. Ole henkisesti vahva

Pääsääntöisesti talven huono keli tuntuu sohvalla istuessa aina pahemmalta kuin ulkona tossua toisen eteen siirtäessä. Ponnista kaamoksessa ulos, vaikka se tuntuisi kuinka vastenmieliseltä. Hyvästä treenistä tulee hyvä mieli - oli sitten talvitrikoot jalassa tai ei!

Seuraa: Instagram, Facebook, Bloglovin

 

Share

Ladataan...

Olisi kiva olla maailman napa. Tai siis eihän niin saa sanoa ääneen. Pitää olla vieno ja kaino ja vain omissa oloissaan tyytyä siihen mitä on. Silti meistä kaikki luulee jollakin tavalla olevansa maailman napoja. Ryhmäliikunnassa tämän huomaa helposti.

Peilaan usein elämää ryhmäliikuntaan. Liikuntaryhmiin osuu aina isolla kirjolla erilaisia ihmisiä. Eri ammatit on edustettuna. Joillan liikkujista on ollut lomapäivä, osalla stressaava työpäivä tai hieman flunssaa tulossa tai vaikka aivan ihana romanttinen viikonloppu takana. Jokaisella on siis erilainen fiilis. Ja erilainen päivän kunto. Kun ryhmässä alkaa tutkailla ihmisiä, huomaa monen selvästi miettivän, että "kaikki täällä tuijottaa mua, kun mun juurikasvu on aivan kaamea". Eikö? Montako kertaa olet jumpassa ajatellut, että hitto nää kaikki tuijottaa mua, kun mulla on sukkaparit olikin sekoittuneet ja mun sukat on nyt hieman eri punaiset keskenään? :) Saati sitten jos vasta tunnin jälkeen huomaat, että paita on ollutkin saumat päällepäin :) Kaikki muut ovat aivan varmasti huomanneet, tuijottaneet sinua ja nauraneet :D. Eikö?

Aivan saman huomaa juoksukoulussa. Melkein joka treeneissä yksi putoaa juoksuletkasta muiden vauhdista. Tämä on luonnollista - kaikilla meillä on joskus huono päivä ja ei vain kulje. Usein tämä putoaja ei muuta ajattele kuin sitä, että nyt muut tuijottavat ja ajattelevat putoajan olevan luuseri. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa porukasta ei "päivän tippujaa" edes huomaa.

On se silti niin hienoa tulla huomatuksi. Itse kaipaan sosiaalista vuorovaikutusta ja sitä, että minut huomataan. Siksi varmaan olenkin kuin kävelevä pyörremyrsky, joka hattaran lailla tarttuu kaikkeen ympärillään. Siksi varmasti en myöskään kestä hiljaisuutta ja minun on pakko puhua aina kun on hiljaista, ettei vain olisi hiljaista :) Huomatuksituleminen tuntuu hyvältä. Sitä tuskin voi kukaan kieltää. 

Itse täytyy sanoa, että tuntui aivan käsittämättömän hienolta huomata Jennyn Vastaisku ankaudelle -blogista, että Jenny oli listannut minut, MINUT!, yhdeksi bloggaajaksi. jonka tekstejä hän lukee (lue tästä). TÄMÄN BLOGIN! Whoppaa!! 

Ja maailman napana -ajatteluun kuuluu myös tietysti itsensä vähättely. Tämä tulee jo selville edellisestä kappaleesta. Ensin riehutaan, että MINUT on huomattu ja sitten kuitenkin hieman vienokainosti vähätellään itseä ja omaa tuotosta. Tehdäänkö tähän muutos?

Otetaan siis katse pois omasta navastaja pidetään nokka korkealla, ettei kruunu tipu päästä :) Ollaan itselle tärkeitä ja arvostetaan muita!

PS. Näiden Mikon ottamien kuvien perusteella en ole maailman napa :)

Share

Ladataan...

Syyskuu ja erityisesti lokakuu on ollut aikataulultaan täysin normaalista arjesta poikkeavat ja kiireiset. Kiireen vastapuolena on ollut runsaasti erilaisia tapahtumia, uusia tuttavuuksia, ihania illallisia, samppanjan maistelua, uusia liikuntaryhmiä, risteleilyjä, kouluttamista seminaareilla,  aivan uskomattoman uuden työhön liittyvän mahdollisuuden pohdintaa ja vaikka mitä. Ja tietysti olen päässyt aiempaa suurempiin treenimääriin! Kiireen keskellä itsensä huoltaminen on jäänyt kokonaan tekemättä ja se alkaa näkyä. Se näkyy sekä tukassa, ihossa että naamassa! 

Olen ylipäätään aivan äärimmäisen laiska hoitamaan ja huomioimaan itseäni. Välillä pitää oikein muistuttaa itselle, että ilman itsensä huoltamista ei voi huoltaa ja auttaa muita! Kehonhuoltoon olen alkanut panostaa jo enemmän, mutta ihonhoito on edelleen aivan retuperällä ja tukka on aina ponnarilla. Iho ja hiukset on joka päivä kovalla koetuksella, kun liikuntaryhmät ohjataan ulkona sateesta ja tuulesta huolimatta. Tälläkin viikolla keskiviikon illan treeneissä tuntui kuin tuuli ja lumisade olisivat raastaneet ihon pintaa. Hikoilen naamasta runsaasti ja nyt kun vielä tuulen ja sateen lisäksi alkaa kohta pakkaskelit, tulisi ihoon todella kiinnittää huomiota. Kasvojen iho tuntuu sekä kuivalta että rasvaiselta.

Tätä laskuuttaani uhmaten, otin mielelläni testiin MayBeauty:n The Incredible Face Mask –kasvonaamion. Kasvonaamio pureutuu kuivuessaan ihoon ja irtiotettaessa se vie mennessään mustapäät, kuollutta ihosolukkoa sekä rasvaisuuden. Olimme viikko sitten Tampereella yötä ja kävimme sunnuntaina paluumatkalla Evolla juoksemassa poluilla. Suosittelen muuten Evoa todella polkujuoksukohteeksi! 

Mikko on helppo puhua kokeilemaan kaikkea uutta ja "hömppää". Vetäisimme siis hotellissa molemmat naamiot naamaan ja odottelimme rauhassa niiden kuivumista. Hotellihuoneessa oli huono valo, joten kuvat siitä hieman kärsivät. 

Kasvonaamio on annospakkauksessa, josta se kannattaa puristaa johonkin astiaan. Naamion mukana tulee sivellin, jolla naamio on helppo levittää tasaisesti kasvoille. 

Naamion kuivuessa noin 30 min pakkasimme kaikki kamat hotellilla huoneen luovutusta varten ja sitten olikin aika napata naamio naamasta. Itse vähän jo uumoilin aiemmin, että olin ollut nuuka ja laittanut naamiota liian ohuen kerroksen. Mikko sen sijaan oli vetänyt kunnon sotanaamion naamalleen.

Naamio irtoaa kertavetäisyllä irti kuivuttuaan. Koska olin nuukaillut naamiota levittäessä, sain irrottamisesta isomman proggiksen kuin Mikko, mutta naamio lähti kyllä hyvin irti. Itsellä irrottaminen oli jonkin verran kivuliasta, koska naaman "vauvakarvat" olivat jääneet tiukasti siihen kiinni. Pääsinpä haituvista eroon samalla kertaa. Mikko sen sijaan vetäisi naamion irti yhdellä rykäisyllä. Irrottamisen meni Mikolla muuta sekunti :) 

Oma naamani jäi naamion jälkeen hetkeksi punottamaan, mutta poluilla juostessa Mikko jo jossain vaiheessa totesi, että ihoni oli todella paljon kuulaampi kuin aiemmin. Täytyy kyllä myös sanoa, että naamiosta jäi iholle todella hyvä tunne. Loppupäivä meni fiilistellessä ihon hyvää fiilistä.

Viikolla on ollut paljon sään muutoksia ulkona treenatessa ja se taas tuntuu ihossa. Kaiken paras kitetytys tästä MayBeauty:n The Incredible Face Mask -tuotteesta on se, että Mikko kysyi jo viikolla, että voidaanko laittaa naamiot pian uudestaan. Ja voidaanhan me! Itse jo viikolla nopeasti laitoinkin naamiosta miniversion eli tein tuotepussiin muutaman reiän ja puristin tuotetta ulos vain sen verran, että sain sillä peitettyä nenän ja leuan alueen. Naamiota ei siis tarvitse aina levittää koko naamalle. Jos kuitenkin teet pussiin reikiä, muista laittaa se huolella muovipussiin tms. jotta loput pakkauksesta ei pääse kuivumaan.

Oli muuten myös kivaa yhteistä aikaa laittaa naamiot ja olla "monsterinaamoina" yhdessä :)

Tiedän, että muillakin aktiivista arkea viettävillä pakkaa ihonhuolto unohtumaan ja sen vuoksi on ihana saada tarjota nyt buustina teille -30%:n alennuksen Maybeaty:n tuotteista. Voitte hyödyntää -30 % edun TÄÄLTÄ käyttämällä koodia anni30. Alennuskoodi on linkissä valmiiksi käytettävissänne. Ei siis tarvitse enää kassalla näpytellä koodeja erikseen.

Seuraa: Instagram, Facebook

Share

Ladataan...

Meinasin laittaa salitreenistä kuvan Instagramiin pari päivää sitten ja vastaan tuli #fit. Se oli merkintä, jota en voinut omaan kuvaan laittaa. Tiedän, että olen hyvässä kunnossa ja erityisesti hyvässä kunnossa verrattuna moneen muuhun samassa ikäryhmässä ja ammatissa elävään ihmiseen nähden.  Liikun ja elän aktiivista arkea. Silti tässä jokin vain tuntui täysin itseä koskettamattomalta termiltä. Tästä alkoi päässä surina ja olen miettinyt nyt tätä asiaa monelta eri vinkkeliltä. Valitettavasti mitään vastausta tai edes otetta en ole saanut asiaan :)

Kuka voi laittaa kuvaansa #fit? Mikä määrittää sen mitä #fit on? Onko #fit kova kunto, hyvä pylly, rasvaton kroppa, kovat kisatulokset vai kaiken näiden yhdistelmä? Onko se elämäntapa? Tai onko se päämäärä? 

Kuka sitten on #fit? Kuka on kovassa kunnossa ja elää terveellisesti? Itse elän kahdessa eri piirissä: "juristipiirissä" ja liikunta-alan ammattilaisten piirissä. Toki nämä lomittuvat myös vahvasti, koska suurella osalla liikunta-alan osaajia on jokin akateeminen toinen työ tai ura takana ennen ammatinvaihdosta. Jos kuitenkin peilaan tätä termiä nyt kahteen pääpiiriini, on käsitys siitä kuka on kovassa kunnossa hyvin erilainen. Toisille pari kertaa viikossa sählyä tai kerran vuodessa maraton, on kovassa kunnossa olemista, kun taas liikuntapiireissä arvostetaan enemmän kunnon eri osa-alueiden vahvaa osaamista. Monipuolista kuntoa. Kestävyyttä ja vahvuutta. Jos liikkuu paljon, voiko sanoa olevansa #fit? 

Mikä laji sitten on #fit? Lähivuosina on syntynyt välillä kova kahtiajako siitä, kumpi on parempi laji: kestävyys- vai voimaharjoittelu? Pitääkö olla vahva vai jaksaa liikkua mahdollisimman pitkälle? Onko #fit varattu ainoastaan fitness-harrastajille vai voiko kova kestävyysharjoittelija ajatella olevansa fitissä? Jos pelkästään Instagramia katsoo, lajijako on vahva ja merkki on varattu fitness-puolelle. Nimensä mukaisesti :) Kestävyysliikkujat ovat kuitenkin monesti kovassa fitissä. Kunto on kova ja kilometrejä jaksetaan painaa. Porukka on fitissä, eikö?

Vai vaatiiko #fit myös ulkoista näyttöä? Onko fitissä vain jos omistaa raamikkaan ja lihaksikkaan ulkonäön? Vai riitääkö kovat kisatulokset listassa tai liikunnasta tuleva hyvä mieli? Jos taas ajatellaan, että #fit on elämänasenne tai -tavoite, joka kattaa kaiken yllä olevan, voi tägiä käyttää kaikki, koska jo pelkkä fitiksi tulemisen tavoite riittää.

Tässä ei siis ole kyse vain siitä, voinko laittaa kuvaani #fit, vaan siitä pohdinnasta, kuka on kovassa kunnossa tai ylipäätään kunnossa, mitä meriittejä kova kunto vaatii ja pitääkö olla tuloksia, että voi sanoa olevansa kovassa kunnossa? Entä sitten se ulkoinen puoli?

Auttakaa minua ja kertokaa, kuka on #fit ja mitä #fit yhteiskunnassa merkitsee! Kevyt kiteytys tällaisesta kevyestä aiheesta :) Kiitos!

Seuraa: Instagram, Facebook

Share

Ladataan...

Kovaa on kiva treenata! Kova juoksuharjoitus tai voimatreeni saa endorfiinit pomppaamaan kattoon. Mutta mitä on kova treeni ja onko se ainoa tapa päästä kovaan kuntoon? Syksyn juoksu- ja muiden liikuntaryhmien alettua, on jälleen alkanut keskustelu siitä miten tulisi liikkua. Keskustelu kevyestä ja kovasta liikunnasta. Ajatuksena keskusteluissa nousee usein esille se, että liikunta käsitetään joksikin mikä tehdään aina maksimeilla veren maksu suussa.

Varsinkin liikunnan aloittajien kanssa on lähiviikkoina keskusteltu paljon kevyestä liikunnasta ja sen merkityksestä omassa harjoittelussa. Erityisesti keskusteluissa on joutunut painottamaan ajattelua, että "On ihan OK liikkua kevyesti". Monissa keskusteluissa on nimenomaisesti noussut esille se, että monesta vain kova liikunta on hyväksyttävää ja kehittävää. Omalla mututuntumalla sanoisin, että nykysin usein treenataan joko liian kovaa koko ajan tai ei liikuta lainkaan. Toki kokeneet harjoittelijat, jotka suunnittelevat omaa harjoitteluaan, osaavat huomioida sekä kevyen että kovan harjoittelun, palautumisen, ravinnon ja kehonhuollon.

Samalla myös tuntuu, että moni väheksyy ajatusta, että itse liikkuu kovaa. Treenataan aivan maksimeilla ja äärirajoilla, mutta koetaan, että treeni on kevyttä, koska se ei ole salin tai juoksukisan parhaan juoksijan vauhtia tai salikisojen voittajan tasoa. Vaikka treenikertoja tulisi vain harvakseltaan, mutta aina mennään sykkeet korkealla, on harjoittelu kovaa, vaikka et menisikään kovimpien mimmien vauhtia. Tällöin kuitenkin treenaat omalla kuntotasollasi kovaa. Treenin kuormitusta omassa harjoittelussa tulee peilata omaan kuntotasoon, ei salin tai kisojen kovimpiin treenaajiin. Toki koviin menijöihin kannattaa tulevaisuuden suunnitelmissa peilata ja miettiä joskus olevansa samalla viivalla. Tavoitteita tulee olla.

Kevyen treenin tekeminen koetaan haasteelliseksi. Se ei tunnu kuntoa nostavalta ja sen jälkeen ei ole aivan loppu. Moni aloittaa esimerkiksi juoksuharjoittelun ja kovalla räkäposkella treenillä tulee hyviä tuloksia jonkin aikaa. Sitten aletaan ihmettelemään, kun tulokset eivät enää parane. Tällöin monesti ruuvia kiristetään entisestään ja pyritään piiskaamaan itseä vielä kovempiin treeneihin. Tämä ei useinkaan tuo ennätyksiä vaan johtaa esimerkiksi ylikuntoon tai telakkajaksoon. Tulosta monesti tulee sen sijaan, kun opetellaan treenaamaan eri sykealueilla ja tehdään myös kevyitä harjoituksia.

Hyvä nyrkkisääntö on, että yhtä kovaa harjoitusta vastaan tulisi kaksi kevyttä harjoitusta. Kovaa saa ja pitää harjoitella, mutta sitä vastaan myös pitää tulla kevyttä treeniä.

Kun treenitasojen palaset loksahtavat kohdalleen, alkaa kovan treenin ohella kevyestä harjoittelusta nauttia ja siitä on itselle tullut viikon kohokohta ja henkireikä. Viikonlopun kevyt treeni palauttaa ja nollaa kaikesta viikon kuormasta ja laskee stressitasot seuraavaa viikkoa varten. Kevyt harjoittelu on esimerkiksi todella kevyttä juoksua, monella aloittavalla liikkujalla kävelyä tai kävelyä ja kevyen juoksun yhdistämistä. Se voi myös ollaa joogaa tai kehonhuoltoa. Itselle kevyt treeni on tällä hetkellä pyöräilyä tai kävelyä, koska jalka ei kestä vielä koko viikkoa juoksuharjoitteluna. Pyöränkin kanssa saa toki olla tarkkana, että matkan tekeminen pysyy kevyenä, koska työmatkoilla halu voittaa muut pyöräilijät on usein niin kova, että sykkeet ei pysy matalana :D

Itseä kevyiden treenien tekemiseen motivoi uudet treenipaikat. Me Mikon kanssa monesti suunnittelemme viikonlopun yhteisen kevyen treenin johonkin uuteen paikkaan tai samoissa paikoissa oleviin uusiin reitteihin. Metsäretket erityisesti lataavat viikonloppuisin akut täysin. Ja jos kevyet treenit on mahdollista tehdä pariskunnan kesken yhdessä, suosittelen sitä äärettömän paljon. Kevyt liikkuminen yhdessä on parasta laatuaikaa. Silloin irtaantuu kaikista työ- ja kotiaskareista ja voi vain olla ja keskustella toisen kanssa. Eilen illalla kiersimme kevyen kävely- ja juoksulenkin pimenevässä metsässä järvenrannalla ja keskustelimme kybertulevaisuuden tulevaisuuden uhista :) Tämän aiheen nosti keskusteluun perjantaina Lakimiespäivillä kuuntelemani Aalto-yliopiston professori Jarmo Limnéll'n pitämä puheenvuoro. Oli muuten mielenkiintoinen puhuja!

Summa summarum! Treenaa myös kevyesti ja tee siitä keino purkaa stressiä ja nauttia luonnosta sekä läheisten seurasta!

Seuraa: Instagram, Facebook

Kuva: Riikka Lilja photography

Share

Pages