Ladataan...

Aiemmin keväällä huutelin Facebookin puolella vinkkejä siitä minne matkustaa neljän päivän lomalle. Vinkkejä tuli paljon ja täytyy sanoa, että yllätyin myös siitä määrästä kohteita, joissa olemme jo käyneet. Aina vain tuntuu olevan matkakuume ja koskaan ei pysty matkustamaan tarpeeksi :) Ehdotetuista kohteista olimmekin jo käyneet useimmissa.

Matkakohde on nyt päätetty ja se on Dublin. Matkaan lähtee minun vanhempani, siskoni ja me Mikon kanssa. 

Mutta siis, minne mennä? Kaikkia vinkkejä kaivataa sekä juoksukohteista että muista kohteista? Aikaa on rajallisesti ja jonnekin pitäisi ehtiä juosta ja aikaa saa viettää onneksi samalla perheen kanssa. Minne suosittelisit suuntaamaan Dublinissa?

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

Share

Ladataan...

Pitkäperjantaina me käytiin Mikon kanssa juoksemassa poluilla Paraisilla ja Nauvossa. Reissusta voit lukea tästä. Päivä venyi pitkäksi ja 25 kilometrin juoksumatkaan meni aikaa, kun haimme reittejä ja välillä seisottiin haakkuuaukeilla etsimässä (entisiä) sinisiä reittitäpliä, joiden perusteella edetä. Teemme säännöllisesti vapaapäivinämme tällaisia reissuja ja etsimme uusia kohteita juoksukoulun pitkien lenkkien ja treenien kohteiksi.

Ennen kuin huomasimmekaan, kello oli puoli yhdeksän paikkeilla ja odotimme Nauvossa lossia. Ilta oli alkanut laskeutua ja taivas oli kaunis. Hierojamme Kimmo oli suositellut meille eri polkureittejä Paraisilla ja Nauvossa ja menomatkalla olimme päättäneet, että käymme vielä viimeisenä katsomassa Lenholman luontopolun, joka on vain 1,5km pitkä.

Aurinko värjäsi taivaan mielettömällä punaisella ja meri näytti uskottaman upealta. Mikko kartturoi autossa ja ihasteli maisemia. Itse ajoin ja koitin etsiä Lenholman opastekylttiä. Aloin jo vähän kiukutella, että onko pakko vielä nousta autosta 1,5 kilometrin takia lämpimästä autosta. Juuri ennen Lenholmaa Mikko huomasi kymmenien joutsenten kokoontuneen aivan lähelle Lenholman polun rantaa. Ei tarvinnut enää miettiä poiketaanko vai ei.

Viimein Lenholmaan opastava kyltti tuli. Kaarsin auton parkkipaikalle ja autosta nopea startti suoraan juoksuun. Puikahdimme luontopolun aitaukseen ja juoksimme suoraan kohti merenrantaa. Näkymä oli jotain aivan uskomatonta. Pinkki taivas ja nopeasti laskettuna ainakin kolmisenkymmentä vedessä lipuvaa joutsenta. Näkymä veti aivan sanattomaksi, täytti mielen suoraan käsittämättömällä onnellisuudella ja sydämen puhtaalla rakkaudella. Oli täydellistä olla juuri tuossa hetkessä ja juuri oman miehen kanssa.

Luonto on vain mykistävä. Uskomaton.

 

PS. Takaisin autolle tullessa astuin tietysti suoraan lehmän läjään. Täydellisyys ei kestä koskaan kauaa ;) Onneksi kuitenkin aina hetken.

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Meillä miehen kanssa pääsiäinen meni oikeastaan kokonaan metsässä. Nautittiin polkujuoksusta, uusien reittien etsimisestä, lumisateesta, auringon paisteesta ja juostiin läpi suon. Pitkäperjantaina juostiin saaristossa polkuja (lue tästä) ja sunnuntaina juostiin meidän vakioksi muodostunut polkureitti Turun keskustan halki Kaarinaan (lue tästä). Lauantain aamupäivä hurahti joogassa Anna joogaan Annan ohjauksessa ja illalla tunkattiin pari tuntia sauvojen kanssa Linnavuorella loivahkoja rinteitä. Eilen käytiin Marttilan eräreitistön poluilla ja illalla vielä myöhäinen jooga kruunasi pääsiäisen. Kotona ei paljon tullut oltua :)

Pääsiäisen aika todella latasi akut täyteen ja nyt on ihana palata arkeen. Pääsiäisenä sai kyllä nauttia samalla kaikista vuoden ajoistamme. Satoi lunta, vettä ja rakeita ja räntää. Aurinko paistoi ja oli pilvistä. Osa maastosta oli jäässä ja paikoin oli kunnon kuralillua. Polkujuoksuun siis täydellisen vaihteleva ilma.

Eilen aamulla olin jo aivan päivistä sekaisin ja piti koko ajan muistutella, että on maanantai ja että töihin pitäisi palailla. Marttilan eräreitistö kyllä palautti kertarytinällä arkeen, kun heti reitistön alussa olevalla suolla ponnistukseni ei rikkoutuneen pitkospuun yli riittänyt ihan maaliin ja humpsahdin reippaasti syvälle suon veteen. Aika raikas kylpy oli ja saatiin hyvät naurut kyllä. Kerrankin myös Mikko oli ajan hermolla ja saatiin oikein kuvaketjuna tapahtuma ylös :) Tuossa vaiheessa matkaa oli tehtynä alle kolme kilometriä ja reilu 12 kilometriä oli vielä juostavaksi. Ja ylitettävä matka ei todellakaan ollut pitkä - kävi vain pieni arviovirhe :D

Tämän kuvasarjan myötä toivotan hyvää arkeen paluuta ja muistetaan, että elämä ei ole niin vakavaa :)

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Eilen kirjoitin kuinka olimme pitkäperjantaina juoksemassa eri polkureittejä saaristossa (lue tästä). Lauantaina olimme aamupäivän joogaamassa ja lauantain ilta kului Linnavuorella ylämäkitunkkauksen merkeissä. Eilen juostiin polkuja yksi Turun vakioreittimme: Littoinen - keskusta - Luolavuori - Vaarniemi - Lemu - Kaarina -Littoinen. 

Luonto on vielä heräämässä kevääseen ja paikoin metsässä on vielä jäätä ja lunta. Eilen myös satoi lunta aina välillä ja lämpötila tuntui vaihtelevan reilusti. Se ei haitannut yhtään. Luonto vei jälleen voimat ja rauhoitti mielen. 

Juoksutelakan vuoksi en ole tänä vuonna juurikaan päässyt juoksemaan ja tämä pääsiäinen on ollut sen vuoksi henkisesti todella tärkeä. Eilen matkasimme poluilla noin 34 kilometriä ja teimme Vauhtisammakkolla nopean punttitreenin menomatkasta. Kotiin päästyämme olin aika poikki, mutta aivan uskomattaman onnellinen siitä, että tämän kauden pisin lenkki tuli tehtyä. Jos se tästä taas lähtisi. Pitää koputtaa puuta, että jalka kestäisi ja saisi treenattua kunnolla. Lue juoksutelakasta tästä.

Enempää en kirjoittele, koska olemme lähdössä metsään. Taas on aika kerätä risuja tukkaan :) Niitä on tässä pääsiäisenä kaiveltu tukasta irti :)

Enemmän metsäseikkailuja Instagramin My Storyssä @anniliukka.

Nautitaan vielä viimeisestä vapaasta ennen arkeen palaamista!

Share

Ladataan...

Kevät on ollut kiireistä (vaikka olenkin vannonut, että en koskaan väitä elämäni olevan kiireistä!) ja tapahtumarikasta. Pääsiäinen tuli juuri oikeaan hetkeen. Pitkäperjantain aamuna tuntui aika väsyneeltä, kun heräiltiin ja tiesin, että edessä on iso nippu paperitöitä. Onneksi sain ne nopsasti tehtyä ja pääsimme tien päälle etsimään uusia polkureittejä!

Me ajettiin Paraisille ja tsekattiin ensin siellä reittejä ja sen jälkeen ajoimme Nauvoon syömään ja katsomaan uusia polkuja. Kaikista pienen pienistä polkureiteistä saimme kasattua jopa 25 km matkan kasaan. Tämä on itseasiassa pisin lenkkini tänä vuonna. Kipeä kantapääkin kesti mukana suhteellisen hyvin.

Metsällä on kyllä uskomaton voima. Ensimmäisellä reitillä tunsi kilometri toisensa jälkeen, kuinka kaikki kiire ja kireys suli pois. Olin vielä koko päivän aika väsynyt, mutta metsässä vaan jotenkin voimaantuu. Ei ollut kiire ja mentiin rauhassa nautiskellen. Polkujuoksusta tulee uskomaton vapauden tunne.

 

Metsä on minulle paikka, joka todella poistaa kiireen ja jossa nautin elämästä. Se myös laittaa murheet ja haasteet oikeisiin mittoihin. Metsä rauhoittaa. Ja oli tietysti aivan ihana päästä juoksemaan. Sitä olen kyllä kaivannut. Lue tästä, miksi juoksu on ollut katkolla.

Eilen pääsiäislauantain kunniaksi käytiin aamulla oikein pitkän kaavan mukaan joogassa ja iltapäivällä mäkitunkattiin pari tuntia mäkeä sauvojen kanssa Linnavuorella. 

Fiilis on aivan eri kuin torstain iltana. Miten sulla? Onko pääsiäinen mennyt eheytyessä? Mikä on sun keino rentoutua?

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

Share

Pages