Ladataan...

Nuorempana ajattelin, että olisi hienoa olla jotain erilaista. Erottua joukosta ja saada oma ääni kuuluviin. Arkinen elämä tuntui tylsältä tulevaisuudelta. Tuli katsottua itseä vanhempia ihmisiä ja mietittyä, että minusta ei ainakaan tule tuollaista. Tuollaista tavallista.

Ikä tuo mukanaan erilaisia ajattuksia ja ehkä sitä kuuluisaa elämänviisautta. Nykyisin huomaan yhä useammin sanovani Mikolle, että "Olipa kiva ihminen. Tavallinen." Tavallisuudesta on tullut uusi ihanteeni. Mitä tavallisempi ihminen, sitä enemmän koen saavani ihmisestä ja tämän olevan sinut itsensä kanssa. Kommunikointi ja toimiminen ovat helpompaa. Olen itse käytännön ihminen (ainakin suureksi osaksi) ja suhteellisen suoraviivainen tekemisessäni. On helpompi toimia tavallisen ihmisen kanssa. Ollaan saman piuhan päässä.

Tavallisuus ei minulle tarkoita, etteikö tavoittelisi uralla etenemistä, kovempia treenituloksia tai ylipäätään kehittyisi ihmisenä. En tarkoita erikoisuudella omalaatuista pukeutumistapaa tai muuta vastaavaa, vaan sitä miten ihminen yleensäkin toimii. Erikoisia harrastuksia meillä nyt kaikilla on - siitä en voi ehkä itse muille herjata :) Tavallinen arki on kuitenkin parasta. Koti, tavalliset ruokakauppareissut, tavallinen viikkosiivous. En jaksa enää tavoitella erikoisuutta ja erikoisia tekoja ja varsinkaan pyrkiä saamaan sitä kautta hyväksyntää. Enemmän haluaisin olla tavallisen arjen sankari. Tai arjesta selviytyjä. Haluan kehittyä ihmisenä, tavallisena ihmisenä.

Ehkä ikä tuo itsevarmuutta ja sen, että ei tarvitse enää huutaa erottuakseen joukosta. Elämä soljuu kivasti eteenpäin, kun lakkaa hakemasta jotain mitä ei ole. On sellainen kuin on ja kehittää itseään siitä.

Ollaan tavallisia! Just sellaisia!

Seuraa: InstagramFacebook

Share

Ladataan...

Maraton - tuo (yksi) kuningasmatka. Juoksuraasto, jolla odotetaan seinän saapumista. Mutta silti niin ihanaa! Joka kerta maratonilla mietin, että miksi olen kisaan tullut ja miksi ylipäätään harrastan juoksua. Päätän aina lopettaa harrastuksen ja aloittaa vaikka Zumban. Maalissa olo alkaa jossain vaiheessa olla parempi ja seuraavaa maraa aletaan jo suunnittelemaan. Oravanpyörä pyörii :D Tämä taitaa olla suurimmalla osalla juoksijoista.

Nyt minulla on mahdollisuus arpoa kaksi osallistumisoikeutta 12.8.17 juostavalle Helsinki City Marathonille. Arvonta on yhteistyössä HCM:n pääsponsorin New Balancen kanssa. Kyseessä on Suomen suurin maraton. Siellä on siis muitakin joiden kanssa raastaa :) Kirjoita tämän tekstin kommentteihin, miksi juuri sinun pitäisi saada osallistumisoikeus ja arvon osallistujien kesken paikat! Kisa päättyy jo lauantaina 22.7.17. Ilmoitan voittajille kommentoimalla kommenttia.

Onnea kisaan ja juoksuun! Itse olen osallistunut HCM:lle kerran muutama vuosi sitten. Koko alkumatkan oli vatsan kanssa ongelmia ja loppumatkasta ampiaisparvi pisti yläselkään. Ajattelin, että tulee palkinnoksi edes huonoin aika koskaan, mutta ei käynyt edes niin. Häävi aika ei tullut, mutta ei hitausenkkakaan :) Ensiapuun päädyin ampiaisten pistojen jälkeen suoraan maalissa. Hienosti kaikissa loppumatkan kuvissa pistopuolen käsi roikkuu :) Siitä ei ollut paljoa loppukirissä :) Kokemusta rikkaampana siis siitä reissusta!

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Rakasta luontoa, luonnossa liikkumista, ihmisten kanssa yhdessä olemista, irtaantumista arjesta, nollaamista, syvällisiä keskusteluja, kikatusta, tyhmiä läppiä, hikeä ja itsensä voittamista. Kaikki me rakastamme näitä asioita. Se miten koemme nämä ja mitä nämä sanat tarkoittavat meille, eroaa suuresti. Tärkeintä kuitenkin lienee, että nollaamme, keskustelemme, rakastamme ja nauramme.

Omat akkuni latautuvat parhaiten, kun saan liikkua. Kovaa treeniä tai koko päivän liikkumista rauhassa. Kun liikun, olen irti kaikesta. En voi tehdä silloin muuta kuin liikkua eteenpäin. Olla kuin juna, joka kulkee ja nauttii kaikesta siitä mitä itsessä ja ympärillä tapahtuu. Lauantaina oli tällainen päivä. Pyöräiltiin siskon kanssa koko päivä Saariston rengastiellä. Ei pidetty kiirettä, tultiin rauhassa ja nautittiin toistemme seurasta, hyvästä ruoasta ja luonnosta. Aamulla ajettiin Turusta Naantalin ja Rymättylän kautta kohti Nauvoa. Hangassa hypättiin lauttaan, jonka kyydissä livuttiin Nauvoon. Aamulla mentiin siis aikaa vastaan ja lähdimme ajoissa, jotta ehdimme Hankaan hyvissä ajoin ja vaikka matkalla sattuisi jotain. Matka lähti hyvin käyntiin ja aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta matkan tekeminen oli sujuvaa. Ennen Rymättylää tuli puheeksi (kummasti) aamu(päivä)pala, joka meidän oli tarkoitus syödä Hangassa, lauttaa odottaessa. Tietysti eväät olivat jääneet kotiin jääkaappiin, joten Rymättylässä piipahdimme kaupassa ja ostimme eväät :) Aika klassista :)

Koska aamu mentiin aikataulua vastaan, olimme sopineet, että iltapäivä on kulttuuripyöräilyä ja ilmasta nauttimisti. Nauvoon saavuttamme pyöräilimme lisälenkin ja palasimme vierasvenesatamaan syömään ja kahvilakiertelemään. Nauvosta ajoimme kotiin lisälenkuran kautta Paraisten läpi ja saavuimme meille Kaarinaan.

Parasta päivässä oli ajantajun katoaminen ja siskon seura, alamäen laskemisen uskalluksen kasvaminen, pyörällä rullaaminen ja loppumatkan viharunttaaminen, pullat ja jäätelöt. Mitä sinulle tarkoittaa laadukas vapaa-aika?

Itse ohjeistan laadukkaaseen vapaa-aikaan näin: Menkää ulos ja nauttikaa! Antakaan ajantajun kadota ja nauttikaa auringosta!

Seuraa: InstagramFacebook

Share

Ladataan...

Kesä ja kirjat! Täydellinen yhdistelmä. Itse luen kyllä ympäri vuoden ja nautin lukemisesta. On ihanaa löytää kirja, joka nappaa täysin mukaansa. Lupailin keväällä, että kun hyllystä käteen osuu blogiini sopiva kirja, kirjoitelen siitä tänne. Olen siis kirjakauppiaan tytär ja rakastan sen vuoksi kirjoja, niiden lukemista ja hypistelyä (lue lisää tästä). Siskoni ehti lukea ennen minua urheilulääkäri Pippa Laukan kirjan Hyvinvoiva nainen ja kiikutti sen kiireellä minulle: "Tämä kannattaa lukea." 

Laukan kirjan teemana on "Miten ylläpitää terveyttä, hyvää oloa ja kauneutta läpi elämän?" Se kertoo, miten säily hehkuvana, säilyttää tasapaino ja saavuttaa sisäinen rauha iän mukanaan tuomien muutosten keskellä. Kirja onkin suunnattu 40+ naisille, joten siinä haarukassa putosin pois. Kirja oli silti hyvää luettavaa ja tempaisi mukaan. Itselleni tämän kaltaisissa kirjoissa tekstin lisäksi lukunautinnon takaa kuvitus ja kirjan ulkonäkö. Pippa Laukan kirja on tehty kauniiksi, mutta hyvin tartuttavaksi.

Kirjassa on käsitelty hyviä teemoja ja vaikka neljäänkymppiin itsellä on vielä hieman matkaa, oli suurin osa tekstistä kuin itselle kirjoitettua. Perusasioita, joita on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan. Siskolle kommentoin, että kirja on lääkärin maalaisjärjellä naisen arjenhyvinvoinnista kirjoitettu teos. Kirja sopii itselle luettavaksi tai kaikille 40+ naisille lahjakirjaksi.

Kirjoitin aiemmin kuukautisista ja liikunnasta ja sain kommentteja, että vaihdevuosista ja liikunnasta on kirjoitettu liian vähän (lue tästä). Pipppa on kirjoittanut myös vaihdevuosista. Kirjasta kannattaa lukaista.

Kirjakauppiaan tyttär -sarjassa aiemmin kirjoittelin Running like a girl -kirjasta. Lukaise tästä.

Seuraa: InstagramFacebook

Share

Ladataan...

Nyt on puolisen kuukautta kulunut juoksuleskenä. Mikko on juoksemassa Suomen päästä päähän. Kyllä, JUOKSEMASSA Nuorgamista Helsinkiin. Matka on alkanut 1.7.17 ja maaliin juoksijat (toivottavasti) saapuvat 30.7.17 Helsinkiin. Joka päivä etappina on sellainen 45 kilometriä. Mikon matkaa voit seurata tästä.

Arki juoksuleskenä on sujunut hyvin. Aika on mennyt nopeasti. Listasin aiemmin kaikki asiat mitä aion heinäkuussa tehdä (lue tästä) ja voin kertoa, että näistä en ole oikeastaan tehnyt vielä mitään :) Olin myös ajatellut tehdä testitreenejä ja hakea uusia juoksupaikkoja juoksukoulun syyskauteen, mutta joulukuussa äitynyt pyöräkolarin jälkeinen jalkavaiva on taas vaivannut ja juoksukilometrit on oikeastaan nollassa. Hiljalleen jalka tästä kuntoutuu ja kohta taas juostaan. Näin koitan ainakin uskotella itselleni. Kunnon juoksutreenejä on ikävä! Koko tänä vuonna niitä ei ole päässyt tekemään. Lue telakkajaksostani enemmän tästä.

Miltä juoksuleskenä oleminen on sitten tuntunut? Välillä tuntuu, että me Mikon kanssa olemme yksikkö, joka liikkuu paikasta toiseen. Näin ollen suurin osa luuli, että olen lähdössä Mikon mukana juoksuun :) Kun kesäkuun viimeisellä viikolla jätin Mikon Vantaalle johonkin parkkipaikalle, en jotenkin edes tajunnut mihin se on menossa, mitä se on tekemässä ja kuinka kauan se on poissa. Koko kevään olen seurannut valmisteluja, mutta jotenkin en edes tajunnut, että nyt se lähti ja on koko kuukauden poissa. Koko kuukauden juoksemassa.

Oikeastaan vasta viime viikon lopulla tajusin, että siellä se jossain Lapissa juoksee. Tällä viikolla olen alkanut ymmärtää, että se oikeasti juoksee joka päivä ja on koko ajan tavoitettaan lähempänä. Onhan se aivan sairaan siistiä! Tällä viikolla olen joka aamu miettinyt, että kohta ne lähtee ja päivällä kyllä odotan, että ilmoitus tulee siitä, että etappi on tullut maaliin ja kaikki on hyvin. Minulle päin ainakin viestitään, että kaikki on hyvin ja juoksu kulkee. Toivotaan, että näin on loppuun asti. Sitä kun ei koskaan tiedä tuollaisessa projektissa mitä minäkin päivän tapahtuu. Hattua pitää nostaa kaikille juoksussa mukana oleville! Ja samalla tietysti käy vähän kateeksi :)

Nyt juoksijat ovat Rovaniemen alapuolella. Tuntuu, että he ovat juosseet jo ikuisuuden, mutta ovat edelleeen aivan hirvittävän kaukana. Kai se kaipuu alkaa iskeä, kun porukka saapuu lähemmäs. 

Itselleni kuuluu siis juoksun seuraamista, töitä ja töitä, joogaa ja juoksusta haaveilemista :) Sekä tietysti kunnon kesäkelien odotusta.

Ihanaa kohta alkavaa viikonloppua kaikille! Ja tuhannesti kiitos kuukautispostaukseen kaikkialla tulleista viesteistä! Hurja lukijamäärä - vetää todella nöyräksi :) Kiitos ja kumarrus!

Seuraa: InstagramFacebook

 

PS. Täältä voit muuten käydä lukemassa, mitä Mikko ajatteli heinäkuussa kaipaavansa.

Share

Pages