Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa

 

Eloisa ja sympaattinen, tutkimusaiheisiinsa innolla paneutuva Anna Kortelainen on tietokirjailijasuosikkejani. Kun kuulin, että hän kirjoittaa kaunokirjallisen romaanin, puolikuvitteellisen tarinan isoisästään, tiesin heti, että tulen lukemaan kirjan. Sitä en tiennyt, että tuo kirja tuottaisi tekstejä myös meidän sukumme historiasta.

 

Ei kenenkään maassa -romaani lähtee liikkeelle valokuvasta. Juuri muuta Kortelaisella ei aluksi äidinpuoleisesta isoisästään ollutkaan, vain kuva noin puolivuotiaasta valkoisiin puetusta pojasta, viipurilaisäidin ja venäläisvälskärin aviottomasta lapsesta Reinosta.

Reino kuoli ennen kuin Kortelainen syntyi, mutta Reinon tarina ei jättänyt historioitsijaa ja kirjailijaa rauhaan. Osallistuin syksyllä keskustelutilaisuuteen, jossa Kortelainen kertoi, miten hän matkusti isoisänsä ja tämän äidin jalanjäljissä Viipuriin, katseli taloja ja katuja, tonki arkistoja, yritti ymmärtää, kuka isoisä oli. Reinosta kasvoi muusikko, hän pääsi Pariisiinkin, minkä kirjan kansikuvakin todistaa. Mutta kaikkea tietoa ei löytynyt. Tutkija Kortelainen koki ahaa-elämyksen: lopun tarinasta voikin kuvitella. Tietokirjan sijasta syntyikin romaani. 

Pakko sanoa, että Reinon tarina oli minusta henkilö- ja ajankuvana todella kiinnostava, mutta romaanina ei aivan täydellinen. Kortelainen vie Reinon kautta huikealle aikamatkalle ja saa pohtimaan niin henkilö- kuin koko Suomen historiaa monelta kantilta. Yhdyn Hesariin, jossa juuri tänään arvioitiin, että Kortelaisen isoisästään piirtämä henkilökuva on hienoa mieskuvausta. Mutta. Koska tunnen Kortelaisen taustan tietokirjailijana ja tiesin että kaikki romaanin henkilöt ovat olleet olemassa, oli vaikeaa lukea tätä kaunokirjallisuutena. Kirja on myös romaaniksi hyvin tietokirjamainen: hyvin tarkasti kuvaileva, paikoin jopa raportoiva, dialogia on niukasti. Tekstistä aistii, että aihe on kirjoittajalle läheinen ja hän on tehnyt valtavasti taustatyötä, mutta lopputulos on jotain tietokirjan ja romaanin välistä. Olin vähän pettynyt, ja oikeastaan syyttä suotta. Pidän Kortelaisen tietokirjoista juuri siksi, etteivät ne ole puhtaan tietokirjamaisia, vaan kirjailija tuo oman persoonansa selvästi esiin; onkin hassua, miksi romaanimainen tietoteos (esim. Virginie) viehättää mutta tietokirjamainen romaani ei yhtä paljon? Kuitenkin minusta on arvokasta, että kaunokirjallisuutta lukissakin voi oppia "oikeasta elämästä". Ja koska tiesin ihmisten olleen oikeasti olemassa, välitin heistä lukiessani alusta asti.

Niin tai näin, vaikkei teoksen kerrontatapa täysin kiehtonut, kirja on tärkeä ja monenlaisille lukijoille sopiva. Siitä jää samanlainen olo kuin muistakin Kortelaisen teoksista: ne on hyvä pitää omassa hyllyssä, koska niihin palaa mielellään uudestaankin.

 

Vein Ei kenenkään maassa -romaanini kuitenkin juuri isänpäivälahjaksi Anna Kortelaisen terveisien kera! Tuossa syksyisessä keskustelutilaisuudessa Kortelainen sanoi toivovansa, että teos innostaisi ihmisiä kirjaamaan ylös muistojaan suvustaan, tai vaikka yksittäisistä esineistä. Kerroin omistuskirjoitusjonossa, että aion antaa kirjan lopulta vanhemmilleni ja pyytää heitä muistelemaan sukujaan. Kortelainen pyöräytti omistuskirjoitukseen vanhempieni nimet ja kiehtovan toteamuksen "Tästä alkaa ajatusleikki, tästä alkaa tarina", ja niin taitaa alkaa. Vanhemmat olivat innoissaan niin kirjasta kuin omistuskirjoituksesta ja kyllä - he lupasivat paitsi lukea romaanin myös kirjata omia muistojaan ja tietojaan ylös. Odottelen siis innokkaasti kirjakommentteja ja sukutarinoita.

Vinkkaan, että idean saa varastaa vaikka jouluna: pistä kirja pakettiin ja toivo vastalahjaksi muistelua. Vinkkaan myös, että Anna Kortelaisella on Primaa hipoen -blogi. Siellä hän on kertonut mm. siitä, millaista on kirjoittaa teoksiin omistuskirjoituksia.

 

Ei kenenkään maassa -teoksen on lukenut myös Suketus, joka ei myöskään nähnyt teosta kaunokirjallisena romaanina, mutta johon sen lukeminen jätti haikeuden. Turun Sanomissa on taas arvioitu, että teos on romaanina hyvin perinteinen.

 

Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa. Tammi, 2012

Kustantamon kirjaesittely

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tämä kirja on kiinnostava, mutta (kauhea myöntää) en kestä yhtään Kortelaista itseään. Oli jossain vaiheessa niin jatkuvasti kaikkialla esillä että meni maku. Se on vähän harmi. Mutta eipä se hänen työnsä arvoa vähennä, vain mun intoa tarttua siihen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on tämä loppusuoralla. Ensimmäiset sata sivua oli tosi takkuista, mutta sen jälkeen pääsin kirjaan kiinni ja lukeminen alkoi sujua. Pidän kirjasta todella paljon, mutta minunkin on vaikea mieltää tätä romaaniksi.

t. jaana toisen tähden alta

Suketus (Ei varmistettu) http://suketus.blogspot.com

Haikeus on jäljellä vieläkin. :)

Nyt kun lukemisesta on jo jonkin aikaa, kirjan heikkoudet ovat mielessäni väistyneet ja positiivinen mielikuva vahvistunut. Vaikka edelleen kaipaan selkeitä kategorioita lukemiltani kirjoilta, tämä alkaa saada häilyväisyytensä anteeksi. Ehkäpä kehityn vielä lukijana niin, etten enää jossain vaiheessa roiku luokitteluissa kiinni niin tiukasti kuin nyt teen.

Mainio idea tuo muistelu! Niin paljon muistoja, tietoja, tunteita ja kokemuksia katoaa...

Jenni S.

Helmi, kannustan kuitenkin tarttumaan Kortelaisen teoksiin! Olen lukenut Virginien kaksi kertaa ja aina halunnut ryhtyä mikrohistorioitsijaksi sen luettuani.:) Myös teos naisen hysteriasta oli kiinnostava - sitten kuin luin Siri Hustvedtin Vapisevaa naista, tuntui, että olen jo kuullut tämän, kun suomalainen tutkija on jo nostanut näitä asioita esiin. 

Olen joskus nähnyt Kortelaisen telkkarissa ja kai kirjamessuillakin, ainakin kauempaa, mutta varsinaisesti tutustuin häneen muuta kuin kirjoittajana syksyisessä tilaisuudessa, jossa hän esitteli kirjaansa ja sen syntyä. Kortelainen oli niin välitön, että taisi hurmata kaikki paikalla olleet!

Jaana, kävinkin jo kommentoimassa sinun blogiisi. Odotan mielenkiinnolla, mitä vanhempani sanovat tästä kirjasta - ja saako se todella heitä pistämään tarinoita muistiin.  Ei kenenkään maassa ei ole mielestäni ollut kauheasti esillä mediassa, saisi kyllä olla, kiinnostava kirja!

Jenni S.

Suketus, kommenttisi tuli juuri kun vastailin aiempiin. Mielestäni uskottaavaa, että haikeus on jäljellä - luulen, että tämä on kirja, joka ei heti tempaa mukaansa, mutta jää mieleen ja nostattaa vähitellen tunteita ja ajatuksia.

Ei kannattaisi lähteä lukemaan kovin genrelähtöisesti, mutta kun kerran kirjaa mainostetaan kaunokirjallisuutena, niin...

Reeta / Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Minulle tuli jo "Kaikki mitä rakastin" -kirjaa lukiessa olo, että haluaisin lähettää Hustvedtille Kortelaisen hysteria-kirjan! Mutta mutta... "Kaikki mitä rakstin" on ilmestynyt kaksi vuotta aikaisemmin kuin "Levoton nainen". Että ehkä se Hustvdt oli kuitenkin eka.

Kortelainen vaikuttaa kuitenkin tosi symppikseltä. Mun mielestä on ihanaa, että joku uskaltaa olla julkisuudessa niin innoissaan kirjallisuudesta. Mietin nyt ennen kaikkea niitä "10 kirjaa..." -sarjoja, ne on ihania!

tiia_

Olen lukenut Kortelaiselta vain Levottoman naisen, ja pidin siitä kovasti, juuri sen "romaanimainen tietokirja"-tyyppisen lähestymisen takia. Kuten kirjoititkin, homma ei toimi ollenkaan toisinpäin - tietokirjamaisen sisällön ujuttaminen romaaniin on ihan hirveän vaikeaa. Mulla on nyt reilut kolme vuotta "tietokirjaromaanin" kanssa taistelua takanapäin eikä valoa näy tunnelin päässä lainkaan. Vähän väliä meinaan lyödä hanskat tiskiin. :)

Jenni S.

Reeta, tietosi on kyllä ikävä takaisku. Olen aina ollut iloinen, että Kortelainen ehti ensin, mutta ei siis ehtinytkään! No, mulle hän on kuitenkin "ykköstietäjä" naisen hysteriassa ja muutenkin uskottavampi tiedonlähde kuin Hustvedt. 

Tosiaan ihanaa, että joku on niin innostunut kirjallisuudesta ja omasta työstään ja kaikesta. Ei ole ikävä kyllä ihan yleistä!

Tiia, onneksi Ei kenenkään maassa ei sentään luennoi, se on ärsyttävintä mitä kaunokirjallisuudessa tiedän, mutta kyllä siitä selvästi käy ilmi, että kirjoittajalla on paljon tietoa ja tausta tietokirjoittajana. Toivon, että vanhempani tutustuvat kirjaan pian, niin saan tietää, miltä se heistä tuntui.

Oletko siis lukemassa vai kirjoittamassa tietokirjaromaania? Tsemppiä taisteluun joka tapauksessa!

tiia_

Jenni, olen kirjoittamassa... mutta en koskaan uskalla sanoa, että romaania - jostain syystä sana romaani on hirmuinen taakka! Yleensä kiertelen ja kaartelen, puhun kirjoitusprojektista tai tekeleestä, mutta kyllä, (tietokirja)romaani se on. Varmaankin. Ehkä joskus. :) Kiitos tsempistä!

Jenni S.

Tiia, jännittävää ja kiinnostavaa! Nyt ainakin toivotan paljon tsemppiä. Toivottavasti saan joskus lukea kirjasi! Ellen, niin hienoa jo tuokin, että olet työstänyt samaa kirjoitusta noin kauan. T. Nimim. Kirjoitan vain novelleja ja niistäkin alkuja

Vierailija (Ei varmistettu)

Anna Kortelainen: Levoton nainen ilmestynyt 2003
(Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin ilmestynyt 2003)
Siri Hustvedt: Vapiseva nainen ilmestynyt 2009!

Kommentoi