Tag: menovinkit ja nähtävyydet

Alan valmistautua pääkaupunkilaisen lukutoukan kirjavuoden erääseen kohokohtaan eli Helsingin Kirjamessuihin. Messuohjelma löytyy täältä, ja henkilökohtainen messuagendani on toivon mukaan hahmoteltu lähipäivinä. (Sen messuagendan kanssa on kuin kesäkirjojen: on ihana haaveilla ja suunnitella ja sitten romuttaa h-hetkellä suunnitelmansa.) Kirjamessumietteissä aloin pohtia myös muita kiinnostavia kirjallisuustapahtumia ja muita kirjojen ystävän menovinkkejä ja nähtävyyksiä.  Kyllä, olen toivoton kirjanörtti, […]

  Helsingin Kirjamessujen ohjelma on siis ilmestynyt, ja kyllä sitä olin odottanutkin. Ohjelmatiedot löytyvät täältä ja muut messutiedot täältä. Iik! Tämä on aina yksi kirjavuoden odotetuimpia hetkiä, vaikka messuiluni oikeasti tuppaakin olemaan shoppaamista ja sosialiseeraamista luentojen kuuntelemisen sijaan. Jo pikavilkaus osoitti, että houkutuksia riittää: runoraatia, Henrik Tikkas -esitelmiä, unkarilaista kirjallisuutta, novelleja, kirjallista Helsinkiä, tietoa kirjailijaksi tahtoville. […]

Modernia arkkitehtuuria, raikkautta, valoa, designtuoleja, lukunurkkauksia, työpöytiä, kokoustiloja, lehtiä – ja kirjoja, kirjoja, kirjoja! Kävin tutustumassa Kaisaniemen Kaisa-taloon ja Helsingin yliopiston juuri avattuun uuteen kirjastoon. Upea! Ihana! Inspiroiva! Kirjaudun jatko-opiskelijaksi, että saan luuhata tuolla kaiket päivät.     Ylimmästä kerroksesta löytyi sympaattinen ulkoterassikin. Pää meni pyörälle! Siksi jätän kerrankin lätisemättä sen enempää ja vinkkaan vain, […]

  Ei muuta asiaa kuin se loistava tieto, että Runokuu 2012 -ohjelma on julkaistu. En ole vielä ilmoittautunut mihinkään tapahtumaan, mutta haluaisin ilmoittautua kaikkiin. 🙂 Jonnekin varmasti ilmoittaudunkin, kunhan saan kaiveltua kalenterin esiin – se taitaa olla kassissa, jonne sen loman alkaessa hylkäsin… Ainakin tutustuminen Wsoy:n pian entisiin toimitiloihin kiinnostaisi, samoin kirjallinen kävelyretki. Entä muut […]

  Olen vihdoin tutustunut Helsingin Seurasaaren Kalevalakehtoon eli amerikkalais-suomalaisen arkkitehtiopiskelijaryhmän luomaan moderniin rakennukseen, joka symboloi Kalevalaa. Rakennus nousi Seurasaaren Länsiväylän puoleiseen kärkeen jo kaksi kesää sitten, mutta näin kauan kesti ennen kuin sain käytyä sitä katsomassa. Osoittautui, että Kalevalakehto on kuin sekoitus avaruusalusta ja tynnyrisaunaa: jotain uutta, jotain vanhaa.     Puinen, pieni rakennus oli […]

    Eilen oli päivä, jota ihastelin ja kauhistelin jo jokin aika sitten: Bloomsday Helsinki. James Joycen merkillinen merkkiteos sai viikolla uuden käännöksen, kun Pentti Saarikosken kääntämän Odysseuksen rinnalle saatiin Leevi Lehdon kääntämä Ulysses. Siitä inspiroituneena kirjan kustantaja Gaudeamus yhteistyökumppaneineen organisoi Bloomsday-teemapäivän Helsinkiin. Dublinissa, Joycen kirjan tapahtumapaikalla, päivä on suuri juttu. Ihmiset pukeutuvat edvardiaanisiin asuihin […]

Olen myöhäisherännäinen. Helsingin keskustassa Lasipalatsin aukiolla on ollut taidekontti toukokuun toisesta päivästä lähtien. Olen kulkenut se ohi varmasti lukuisia kertoja, mutta tänään vasta silmät auki. Tänään olikin hyvä päivä kulkea, sillä toisaalta olin myös ajan hermolla. Kontti kuuluu Sarjakuvakeskus Goes Kontti -projektiin, ja kontissa avautui juuri tänään uusi näyttely. 2 h + baari näyttää kolme […]

  Kirvat torkkuvat  lehvistöissä. Metsä on sydänten  ääniä täynnä. (Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi, 1971) Jos asiat olisivat toisin, istuisin nyt junassa matkalla Tampereelle ja Annikin runofestivaaleille. Sen sijaan istun kotisohvalla, lihaksia ja päätä kolottaa, olo on tukkoinen. En jaksanutkaan lähteä katsomaan blogiystävää enkä Risto Rasaa. Tänä vuonna on käynyt jo kahdesti, […]

  Terveisiä näyttelyavajaisista! Kansalliskirjastossa Helsingin Unioninkadulla avattiin tänään hieno näyttely Kirjava keskiaika – 1000 vuotta kirjakulttuuria.  Näyttely löytyy kirjaston Kupolisalista, korkeasta mutta hämyisestä klassisesta kirjastosta; rakennuksesta, jota avajaispuheessa luonnehdittiin Suomen kauneimmaksi. Kirjallisen kulttuurin matka alkaa kirjaimien saapumisesta Suomeen, ja yläkuvan aineisto edustaa n. vuotta 1150 ja englantilaista kirjoitustapaa. Tai tapoja – käsialat ovat sivuilla erilaisia. […]

Sairauden leimaa vuodesta 2012 vastustanut nuori (aikuinen? olenko..jonain päivänä). Viimeiset 5 vuotta on melko sumuisia ja aukkosia. Masennus ei muista onnea, onni ei muista huonoa oloa ja sillä vuoristoradallahan sitä ollaan. Iha ku joku erottiinen vuoristorata ois yhistetty kauhujen peilitaloon. Miettikääpä millanen kyyti se on.

Kalenterin mukaan ikää on 27 vuotta, vuosi pitäs ottaa lisää mittariin loppu vuodesta. Ja mitä olen elämälläni saanut aikaa. Tuntuu, että alan elää elämää nurin päin, kun nyt pitää niistä peruskoulun aikasista asioista alkaa tosissaa oireilee, nyt pää ei niitä sitten kestä!? Miten lapsi pystyi ne käsitteleen ja aikuinen ei?? Ketäpä ei ois kiusattu, kukapa ei ois halunnu kuolla 5.lk:lla kiivetessään portaita ylös omaan luokkaan.. Niin helppo olisi kompastua. The same old song we all have heard, over and over again. Niin ja se huono äiti-tytär-suhde. Mutta kuitenkin halaava ja niin rakastava perhe. Taloudellisesti auttavat edelleen, ei tarvi persettä myyä.. Mutta kun ei vaan osattu kohata mua niinkuin oisin halunnu. Miksi äiti ei osaa lukea ajatuksia?