Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

Ladataan...

Haluaisitko tietää, millaista on tavallisten ihmisten elämä Pakistanissa? Millainen on elämänjärjestys maassa, joka elää murrosvaiheessa agraariyhteiskunnan ja modernin elämänmuodon välimaastossa? Entä kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan paikassa,  jossa rikkaat ovat rikkaita ja köyhät köyhiä, mutta kaikilla on  länsimaisesta näkökulmasta katsottuna aika karua?  Ja vielä yksi kysymys: kuulutko niihin, jotka oppivat maailmasta mieluummin kaunokirjallisia teoksia lukemalla kuin uutisia katsomalla? Suosittelen amerikkalais-pakistanilaisen Daniyal Mueenuddin novellikokoelmaa Hunajaa ja tomua

Suosittelen teosta myös niille, jotka pitävät novelleista ja erityisesti täsmällisestä, harkitusta, vakuuttavasta kielenkäytöstä. Tomua ja hunajaa on kaikin tavoin laadukas ja kiinnostava.

Teos valikoitui luettavakseni pitkälti aiheensa ja kirjoittajansa takia. Kuulun todellakin niihin, jotka lukevat mieluummin kirjaa kuin sanomalehteä, ja ajatus nyky-Pakistaniin sijoittuvista tarinoista kuulosti sekä mielenkiintoiselta että opettavaiselta. Sitä se olikin. Kirjan puolesta puhui sekin, että vaikka kyseessä on esikoisteos, se on palkittu Story Prize -voittajana ja ollut useiden muiden tunnettujen kirjallisuuspalkintojen saajaehdokkaana. Joitain kutkuttavaa - tarinamaista - on kirjoittajassakin, joka toimi ensin juristina New Yorkissa ja muutti sitten pakistanilaiselle maatilalle kirjoittamaan.

Lopulta tämä kaikki oli kuitenkin toissijaista. Kun kirja on hyvä, on sama, millaiset sen taustat ovat.

Muun muassa Mari A:n tavoin ihastuin Hunajaan ja tomuun kokonaisuutena ja erityisesti novelliin Saleema, vaikka se olikin sydäntä riipaiseva. Saleema on nuori tyttö, jolla ei ole muuta kuin kauneutensa. Hän on naimisissa, mutta ei anna sen estää muita suhteita. Saleema kiintyy, rakastuukin, työpaikkansa vanhaan hovimestariin ja elää hetken onnellisena - tai ainakin turvallista ja hallittua elämää - mutta päätyy lopulta kirjaimellisesti kadulle. Lukija on kiintynyt kertomuksen aikana Saleemaan ja jää suremaan häntä ja muita Lahoren kaupungin kujille hylättyjä. Kirjan luettuani suren myös mm. toisia (tai kaikkia) vaimoja, köyhiä perheenisiä, maailman epätasaisuutta.

Monien muidenkaan novellikokoelman hahmojen elämä ei siis ole onnellista, mutta Daniyal Mueenuddin ei revittele kauheuksilla tai asetu alleviivaavasti kenenkään puolelle. Hän kuvaa ja kertoo, herättää ajatuksia ja kysymyksiä. Hunajaa ja tomua ei ole poliittinen kannanotto, vaan täyttä kaunokirjallisuutta ja vielä hyvin tyylikästä sellaista - juuri sellaista havainnoivaa, hallittua, fiksua ja tekstiä, jonka ääressä on rauhoittavaa ja miellyttävää olla. Novellimuotoa on turha pelätä, sillä kolmesataasivuisessa teoksessa on vain kahdeksan novellia, ja kertomuksilla on yhteinen nimittäjä: rikas maanomistaja K. K. Harouni. 

Kirja toi mieleeni aiemmin tänä vuonna lukemani amerikankiinalaisen Yiyun Lin novellikokoelman Kultapoika, smaragdityttö. Kumpikin teos kuvaa vanhan ja uuden maailman kohtaamista ja - luultavasti kirjoittajien puoliamerikkalaisuudesta johtuen - tavalla, jota on suomalaisenakin helppo ja miellyttävä seurata, vaikkei kaikki kuvattu kaunista ja miellyttävää olekaan. Kultapojan, smaragditytön luettuani minulla oli olo, että tiedän vähän enemmän Kiinasta, nyt taas voin sanoa kurkistaneeni Pakistaniin. 

Pakko vielä toistaa: suosittelen.

 

Tekstinäyte novellista Saleema, s. 68:

"Miten minun käy?" hän kysyi. Täytyihän heidän suhteestaan olla jotakin jäljellä. Hän oli maannut Hassanin kanssa, syleillyt tätä. Jo sekin, että hän oli näyttäytynyt alasti Hassanille, antanut ruumiinsa miehelle, täytyihän sen olla jonkin arvoista. Sitä hän toivoi, mutta tiesi ettei asia ollut niin. Rafikin kanssa oli ollut toisin, Rafik oli kohottanut hänen asemaansa, mutta Hassan oli alentanut häntä. Hän näki toiveidensa haihtuvan. Hänestä tuli jälleen se huonomaineinen olento, joka oli tyrkyttänyt itseään Hassanille saadakseen pieniä herkkupaloja.

"Sinä tulit tyhjin käsin ja tyhjin käsin saat lähteä. Olethan sentään saanut palkkaa ja ruokaa jonkin aikaa. Sinulla on siistit vaatteet ja pieni pesämuna."

Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (In Other Rooms, Other Wonders, 2009). Avain, 2012. Suom. Titia Schuurman, kansi Satu Ketola

Kustantamon kirjaesittely

Share

Kommentit

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

No sittenhän, kaiken perusteella, mun on saatava lukea tämä kirja. Kiitos vinkistä!

Jenni S.

Kivaa, toivottavasti pidät kirjaa yhtä hienona kuin minäkin!:)

Kommentoi

Ladataan...