Haruki Murakami: Norwegian Wood

 

Anoppini lukee paljon ja on muutenkin viisas. Hän kuvasi Haruki Murakamin tuotantoa kerran näin: "Kafka rannalla on ihana, mutta Norwegian Wood on suomennettu vain siksi, että se on tunnetun kirjailijan teos ja siitä on tehty elokuva." Valitettavasti joudun olemaan lähes samaa mieltä. Vaikka olen suuri Murakami-fani, vaikka oletin Norwegian Woodin hyväksi jo siksi että se tuli kakkoseksi bloggarien kirjaäänestyksessä, vaikka pidin Norwegian Woodista, olin siihen myös pettynyt. 

Norwegian Wood on lukemistani Murakamin teoksista selkokielisin ja lapsellisin. Sputnik-rakastettuni on opettanut, että Murakami osaa kertoa sametinpehmeästi ja taianomaisesti, ja Kafka rannalla ja The Wind-Up Bird Chronicle sen, että hänen kirjoissaan voi tapahtua mitä vain. 

Norwegian Woodissa ei vain tapahdu.

Haikea teos kertoo nuoresta rakkaudesta ja nuoren mielen järkkymisestä koskettavalla tavalla, mutta siinä ei ollut mitään yllättävää. Kerronta on murakamimaisen tarkkaa ja taitavaa, mutta sen sijaan, että olisin liikuttunut kirjan lopusta, arvasin sen etukäteen. Norwegian Woodin lukeminen oli hyvin helppoa ja miellyttävää, mutta en ymmärrä, miksi juuri se on takakantensa mukaan The Guardianin listalla teoksista, jotka jokaisen pitäisi lukea.

Lukekaa mieluummin The Wind-Up Bird Chronicle! Norwegian Wood on ilmestynyt ennen Wind-Up Birdiä ja tuntuu kaikin tavoin sen esiasteelta. Molemmat teokset ovat oivallista materiaalia Murakami-bingon pelaamiselle kaivoineen, kissoineen, epämääräisen melankolisine hahmoineen. On seksiä, rakkautta  ja etenkin vaikeasti selitettäviä naishahmoja. Kuolema on läsnä. Murakamimaisesti kirjoissa myös syödään paljon. Norwegian Woodin lopussa päästään jopa keittämään spagettia; Wind-Up Birdissä sitä keitetään tuon tuosta. Mutta siinä missä Norwegian Wood kertoo "vain" luettavan ja koukuttavan tarinan, The Wind-Up Bird Chronicle kiehtoo monimutkaisuudellaan. Pidän Murakamista juuri siksi, että täsmällisen japanilaiselämän kuvailun ja ruoanlaiton lisäksi kirjoissa on niin paljon kummallisuuksia, että niitä on vaikea kuvailla. Siis muissa paitsi Norwegian Woodissa.

Suosittelen kirjaa sille, joka haluaa lukea kipeästä rakkaudesta ja muistojen voimasta. Suosittelen nuorille tai niille, jotka kokevat nuoruuskuvaukset nostalgisina. Mutta anoppini ohella ymmärrän myös Katia, jonka mielestä Norwegian Wood sopii 17-vuotiaille gooteille.

 

Oletko lukenut Haruki Murakamia? Mikä on suosikkiteoksesi?

 

Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei No Mori, 1987). Tammi, 2012. Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff

Share

Kommentit

Oi että Jenni, nyt minä tahdon lukea Murakamia. Minulla on hyllyssä sekä tämä että Wind-Up Bird, ehkä luen tämän ensin ja sen sitten. 

Minulle rakkain on ehkä massiivinen 1Q84. Tarina oli omituinen ja pelottava ja pitkä mutta jotenkin ihastuin siihen omituisuuteen ja jännittävyyteen. Ah. (että luepa se!)

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Kafka rannalla on minunkin ehdoton Murakami-suosikkini. Siinä on niin paljon: se on hullu, yllättävä ja romaanina niin toimiva. Minä pidin Norwegian Woodistakin, joku siinä nuorten ajelehtimisessa kosketti. Olen lukenut myös Suuren lammasseikkailun, joka on outo (ja kiehtova) sekä Sputnik-rakastettuni, joka on hieno sekin mutta ehkä itselleni vähiten rakas murakami.

Wind-Up Birdin haluan lukea. 1Q84 pelottaa jättimäisyytensä vuoksi. :)

Pekka/Poplaari (Ei varmistettu) http://poplaari.blogspot.com

Olen vissiin henkinen 17-vuotias gootti, koska tämä oli mielestäni likimain täydellinen kirja. :) Kafka oli myös tosi tosi hyvä ja Sputnik hyvä. Lammasseikkailu oli minusta ihan luettava kirja, mutta Murakamiksi heikohko esitys. Seuraavana luultavasti luen Wind-Up Birdin, jolta odotan paljon!

Jenni S.

Kiitos kommenteista! Luulen, että minusta olisi löytynyt enemmän henkisesti 17-vuotiasta goottia, ellen olisi jo a) ihastunut toiseenlaiseen Murakamiin ja etenkin b) lukenut Wind-Upia, joka oli tietyllä tavalla aivan samankaltainen kuin Norwegian Wood mutta paljon runsaampi ja persoonallisempi. Toivon, että sekin suomennetaan joskus!

Eikä tämä pienestä pettymyksestä huolimatta ollut todellakaan kirja, jonka takia hylkäisin Murakamin. En hylkää ikinä.:)

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Minusta Norwegian Wood on hyvä kirja. Tosin kyllä, olen samaa mieltä, että Sputnik, rakastettuni on parempi, ehkä jopa paljon :) Minulle Murakamin 1Q84 oli vähän pakkopullaa. Kesti kauan saada se loppuun.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Hahaa, Jenni! Haluan kyllä huomauttaa, että toisin kuin jotkut, minä en ikinä dissaisi 17-vuotiaita ENKÄ gootteja. Joten tuota luonnehdintaa ei pidä ottaa moitteena vaan ihan puhtaasti luonnehdintana.

Jenni S.

Kati, minäkin siteerasin kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä 17-vuotiaita ja gootteja kohtaan, mutta oli pakko käyttää tuota luonnehdintaa, kun se oli niin mahtava. :) Epägoottimainen keski-ikäinen minä ei rakastunut Norwegian Woodiin lainkaan niin paljon kuin nuori minä olisi rakastunut (vaikka sekin oli epägoottimainen). Luinkin jostain, että Norwegian Woodin löysivät juuri nuoret lukijat, eikä ihme.

Sputnik rakastettuni on ihana kirja! Suosittelen jos et ole vielä ehtinyt sitä lukemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Paras Murakamin kirjoista on minun mielestäni Suuri Lammasseikkailu ;)

Jenni S.

Onpa kiinnostavaa, että Murakamin kirjat jakavat näin paljon mielipiteitä, varsinkin Lammasseikkailu. Se on ikuisella lukulistallani jo hassun nimensä takia (kaikilla Murakamin teoksilla on kyllä tavalla tai toisella outo nimi), pitäisiköhän vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Haluaisin lukea Murakamia myös englanniksi, kun The Wind-Up Bird Chronicle oli niin hyvä lukukokemus kaiken kaikkiaan.

 

Luin just Sputnikin, kiitos tämänkin palstan suositusten, ja tykkäsin kovasti sen kielestä mutta mielestäni tarinan pointti katosi lopussa. Odotin innolla mihin huolellisesti rakennettu pohja kuljettaa, mutta olin kyllä pettynyt loppuhuipennuksen puutteeseen.

Norwegian Wood oli samaa varmaa kaunista Murakamin kieltä (hän on mielestäni aivan nero kynäilijä!), mutta tarina sekä sen hahmot oli latteita ja tylsiä. Vain sen upea ja varma kieli sekä tyyli kannattelivat lukukokemusta minun kohdallani.

Taidan olla vähän epäonnistunut lukija kun en jätä sijaa Murakamin luoville juonille, syytän siitä täysin insinöörin mieltäni. :)

Jenni S.

Elina, ymmärrän mitä tarkoitat, minunkin taianomainen Sputnik-käsitykseni liittyy erityisesti kirjan alkuun. Norwegian Woodista taas puuttui se taika melkein kokonaan, vaikka hyvä ja laadukas kirja onkin.

Kokeilepa esim. Kafka rannalla -teosta, olisi kiva tietää, mitä siitä saa irti insinöörin mielellä. :)

Huomasin muuten tänään, että Murakami julkaisee kolmen vuoden tauon jälkeen tänä keväänä. Eri asia sitten, milloin kirja suomennetaan.

 

Kiitos vastauksesta ja suosituksesta, taidan siis laittaa tuon Kafka rannalla -teoksen lukulistalle! Palaan näihin kommentteihin sitten kun (joskus) olen sen saanut tehtyä. :)

Kommentoi